SUOMEN POLITIIKAN HAASTEET
31.01.2011 Klo 05.12
NYT ON RUTISTUKSEN AIKA!

Eduskuntavaalien tärkeimmiksi kysymyksiksi näyttävät nousevan verot, velka ja väestö. Nämä ovat tärkeimpiä asioita seuraavalla vaalikaudella. Ilman kunnon vastauksia emme selviä väestön ikääntymisen tuomista haasteista.

Tähän mennessä käyty keskustelu kertoo, että meillä on kolme vaihtoehtoa. Oikeistö vaatii verokevennyksiä. Keskusta haluaa huolehtia oikeudenmukaisella tavalla sekä kakun kasvattamisesta että sen jakamisesta. Aktiivisella veropolitiikalla voidaan parantaa kasvua ja työllisyyttä ja kasvattaa tätä kautta verotuloja, joilla palvelut ja tulonsiirrot voidaan rahoittaa.

Keskusta kannattaa maan tasapainoista kehittämistä, palveluiden turvaamista, kuntien itsehallinnon säilyttämistä, infrastruktuurista huolehtimista, eläkeläisten ja lapsiperheiden aseman parantamista ja tärkein tavoite on kansalaisten peruspalvelujen turvaaminen tasa-arvoisesti koko maassa. Palvelujen turvaamisen ohella tavoitteena on eri alueiden ja kuntien elinvoimaisuuden tukeminen sekä elinkeinopolitiikan ja yrittäjyyden vahvistaminen.

Suomessa menee tänään taloudellisesti kohtuullisen hyvin. Työllisyys paranee, yrityksiä syntyy ja kansa vaurastuu. Hyvinvoinnin hedelmät eivät ole kuitenkaan jakautuneet tasaisesti kaikkien kansanryhmien kesken. Taloudellisessa niukkuudessa elävät lapsiperheet, työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset kaipaavat parannusta elinoloihinsa.

Suhtaudun kielteisesti tuloerojen kasvuun, keskittyvään kasvukeskuspolitiikkaan, kiinteistöveron ulottamiseen maa- ja metsätalousmaahan, ylisuurten kuntakokonaisuuksien rakentamiseen ja Suomen Nato-jäsenyyteen.

Maamme alueelliset erot ovat kasvaneet rajusti viimeisten vuosien aikana. Väestöstä pääosa pakkautuu muutamalle neliökilometrille pääkaupunkiseudulle. Maakuntien enemmistö menettää väestöään, samoin kuin valtaenemmistö. Maan tasapainoinen kehittäminen vaatii voimakkaita toimia. Asuntoministeri ajaa "metropolitiikalla" kansalaisia tiiviiseen "purkkiin". Onko tämä kansanvaltaa vai valtion diktatuuria?

Talouspolitiikan keinoin pitää tukea suomalaisen työnteon, yrittämisen ja omistuksen kilpailukykyä markkinoilla. Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on lisätä työllisten määrää ja alentaa työttömyyttä, kasvattaa tuottavuutta ja laajentaa ihmisten mahdollisuuksia päättää itse elämänsä keskeisistä asioista.

Verotusta on käytettvää yhteiskunnan ohjaamiseen tilanteeseen sopivalla tavalla. Kireä verotus ei välttämättä lisää verotuloja, eikä verojen keventäminen välttämättä tuota parasta kokonaistulosta. Seuraavan vaalikauden veropäätöksillä on edistettvää työn tarjontaa ja kysyntää, yrittäjyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Lisäksi verotuksen kautta on vahvistettava suomalaista omistajuutta.

Ihmisen on voitava suunnitella elämäänsä eteenpäin. Pysyvä työsuhde ja kohtuullinen palkka ovat useimmille meistä kivijalka, jonka varaan elämä on hyvä rakentaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pätkätyöt ovat elinehto monille muillekin kuin opiskelijoille. Mutta olipa työ lyhyissä tai pitkissä pätkissä, sen on tarjottava toimeentulo ja oltava ihmisarvoista.

Hyvä koulutus antaa ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa omat ja yhteiset unelmat. Tulevaisuuden Suomi pärjää ja pitää omistaan huolen, kun me muistamme pitää huolen kouluistamme.

Suomi otti euron käyttöön maksuvälineenä vuoden 2000 alusta muiden euromaiden kanssa. Sen turvaksi laadittiin kasvu- ja vakaussopimus, jonka mukaan minkään euromaan ei saisi elää velaksi. Jokaisen jäsenmaan tulo- ja menoarvio tulisi olla tasapainossa, velkaa saisi ottaa korkeintaan 3 % kunkin maan bruttokansantulosta. Miten tässä on käynyt?

Suuret maat Suomi mukaanlukien ovat valinneet kuitenkin velkaantumisen tien. Suurimpana syynä tähän ovat olleet suuret verohelpotukset, joilla valtion tulot on jaettu pois. Suomen on pidettävä tiukasti kiinni kasvu- ja vakaussopimuksesta, muuten yhteiseltä valuutalta putoaa pohja pois. Euroon oli helppo mennä, mutta lähivuosina punnitaan, kuinka se voi säilyä.

Suomen tulevaisuudesta päätetään huhtikuun vaaleissa. Suomi tarvitsee yhteisvastuun ja vastuullisen vapauden politiikkaa. Vaalivoiton avaimet ovat meidän omissa käsissämme. Tärkein tehtävämme on kuunneella kansalaisten tuntoja ja viedä oma sanomamme läpi kansan keskuuteen. Näin teemme ja nyt lähden matkaan.

MUUT ARVOT KUIN OMAN HYÖTYNI ETUSIJALLE
24.01.2011 Klo 22.28
POLIITTISEN VALLAN TAVOITTELU

Ympäristöministeri puhui kauniita sanoja tänä aamuna Tampereen Keskustan Hallituskadulle avatussa Centterissä. Väkeä oli tupa täynnä. Eniten puhutti rakentaminen haja-asutusalueelle ja viemäriasetukset. Puhutti myös se, että virkamiehet käyttävät kuntien ylintä valtaa, vaikka valta pitäisi olla valtuutetuilla.

Hyvä, että muutkin ehdokkaat ovat heränneet puhumaan maaseudun ja hajarakentamisen puolesta. Itse tein kirjoituksen Aamulehteen ja Maaseudun tulevaisuuteen reilu viikko sitten ja olen saanut siitä paljon palautetta.

En ole nähnyt missään esitettävän, mitä vikaa on nykyisessä rakennuslaissa. Mutta virkamiehet käyttävät kaikista kovinta suositusta, mitä asuntoministeri Vapaavuori ajaa. Ympäristöviranomaiset ovat markkinoineet esitystään sillä, että se edistää ilmansuojelua, lisää kunnan päätösvaltaa ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia sekä yksinkertaistaa kaavajärjestelmää.

Tosiasiassa rakennuslaki merkitsee, että valtion määräysvaltaa lisätään ja valtaa keskitetään ympäristöviranomaisille. Kuntien päätäntä- ja vaikutusvalttaa vähennetään ja maanomistajien oikeusturvaa heikennnetään. Kansalaisten valitusoikeutta kavennetaan ja velvollisuutta kuulla kansalaisia hämärretään.

Uudet rakennuslakiehdotukset autioittavat maaseutua, lisäävät eriarvoisuutta, lisäävät yhteiskunnan keinottelumahdollisuuksia, lisäävät asumiskustannuksia ja romuttavat yksityisen maanomistusoikeuden. Näistä olen kirjoittanut ja nämä ovat tosiasioita. Mitä tekee Keskusta?

Rakennuslaki kaipaa uudistusta, mutta ei koko maata ei suinkaan tarvitse sitoa ylhäältä ohjattuun yleiskaavaan. Suomen perustuslain mukaan Suomen kansalainen tulee saada valita itse asuinpaikkansa. Rakennuslaki mitä virkamiehet noudattavat on kaikista kovimman mukaan. Se johtaa vallan keskittämisen ympäristöministeriölle ja viranomaisten käsiin. Pahimmassa tapauksessa se siirtää maan omistus- ja käyttöoikeuden yhteiskunnan käsiin. Näin jyrkästi minä ajattelen. Toivottavasti olen väärässä.

Mutta jotakin todella hyvää olen saanut aikaan. Olen taistellut monta vuotta kunnan virkamiehiä ja päättäjiä vastaan Färmin alueen vesihuollosta. Tänään käsiteltiin kunnanhallituksessa Färmin alueen määrärahaa, jota viime vuonna ei käytetty pumppaamon rakentamiseen. Olin valmistellut kattavan puheen, jossa minun piti esittää, että ympäristökeskus on määrännyt ajan milloin vesi on vedettävä Färmin alueelle. Virkamiehen esitys oli jossa hän esitti, että pyydetään lisäaikaa ELY keskukselta.

Monta vuotta Färmin alueen ihmiset ovat odottaneet vettä, kun kaivot ovat juomavedeksi kelpaamattomia. He ovat kantaneet kaupasta vettä tai Anian lähteestä. On surkuhupaisaa ollut seurata, mitä kunta tämän asian hyväksi on tehnyt. Vitkutellut asian suhteen. On alkanut tuntuu siltä, että asia halutaan vain pitkittää.

Onneksi on vielä virkamiehiä tarkoitan naisia ELY keskuksessa, jotka sanovat, että asia on näin - pitkittely ei auta. Kunnan on rakennettava vesi viimeistään 31.10.2011 sakon uhalla. Hienoa. Minulle tämä on kuin lottovoitto. Olen tosi paljon tehnyt työtä tämän asian hyväksi kuuden vuoden aikana. Valituksia pitkin hallinto-oukeuksia myöten. Ei ole ihme, että taas jaksaa, kun on jotakin saanut aikaiseksi.

Yleensä päätöksissä mennään virkamiesten esitysten taakse. Ei uskalleta lähteä tukemaan sellaista esitystä, jota virkamiehet eivät esitä, vaikka kuntalaisten asioiden ajajina me valtuutetut olemme täällä kunnassa. Färmin alueen vesihuollossakaan kukaan ei halunnut vaarantaa omaa asemaansa. Rehellinen ja oikeudentuntoinen pieni ihminen on aina ollut tukeni ja hyvä omatunto.

Toinen asia kunnanhallituksessa oli, joka puhutti oli Heikkiläntien vesiosuuskunta, joka olisi halunnut rakentaa oman viemäriverkoston. Tämän asian otin esille myös ympäristöministeri Lehtomäelle, kun tapasin hänet Tampereella. Asiasta oli päätetu jo vuonna 2005. Kaikki vesiosuuskunnat olivat silloin halukkaita liittymään Pirkkalan vesiosuuskuntaan näin meille kerrottiin.

Asiasta päätetiin valtuustossa 16.3.2009, jolloin käsiteltiin avustusta Pirkkalan vesiosuuskunnalle. Minä suhtauduin kyllä kriittisesti jo silloin tähän hankkeeseen. Minusta kaikista parasta olisi silloin ollut, että kunta vetää viemärijohdot kaikille Pirkkalaisille. Tekeehän se nytkin yrityksille.

ELY keskus tietenkin tukee avustuksellaan sitä, mitä kunta on päättänyt. Kunnassa on ollut tapana, että vaikka pöljiä päätöksiä tehdään niitä ei lähdetä muuttamaan. Joskus kyllä tuntuu, että pitäisi siellä olla maalasjärkeä. Kyllähän asiat voivat muuttua niinkuin tässäkin tapauksessa, että kustannukset toisella lailla tehtynä ovat halvemmat.

Tässä illan aikana olen miettinyt, mistä pitäisi säästää kaksi mirjardia valtion budjetista. Tuntuu siltä, että kukaan ei uskalla sanoa ihmsille suoraan, mistä säästetään. Minusta säätöjä löytyy helposti jos vain viitsitään hakea.

Sanotaan, että kevään vaalit ovat verovaalit. Kaikki ehdokkaat tietävät, että valtion ja kuntien tulot ja menot eivät ole tasapainossa. Juoksevien menojen kattaminen velkarahalla on kestämätöntä. Tästä huolimatta politiikoilla aina ministereitä myöten ei tunnu olevan ennen vaaleja uskallusta sanoa ääneen sitä tosiseikkaa, että seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on valtiontalouden velkaantumiskierteen pysäyttäminen. Se tarkoittaa menojen leikkauksia, että verojen kiristyksiä.

Vaalikenttää kierrellessäni olen kysellyt ihmisten tuntoja verotuksesta ja leikkauksista. Monet ovat sitä mieltä, että suuria eläkkeitä voisi leikata. Verovapaat osintulot voisi poistaa ja osinkovero kokonaan verotettavaksi tuloksi. Rikkailta ja suurituloisilta on otettava lapsilisät pois.

Kansamme tarvitsee uutta rakentavaa keskusta-aatetta ja tulevaisuuden uskoa, minkä lisäksi maamme johtavilla paikoilla on saatava puhdistus aikaan. Johtavat poliittiset piirit väheksyvät moraalista ryhdittömyyttä eivätkä arvosta yksilön ja perheen omatoimisuuden merkitystä.

Enää ei voida vaieten sivuuttaa sitä yleistilannetta, mikä väärinkäytöksien suhteen vaikutusvaltaisten henkilöiden kohdalla on maassamme vallinnut jo vuosikausia. Näitä julkisten ja vaikutusvaltaisten henkilöiden jopa tunnettuja väärinkäytöksiä suojellaan ja niiden selvittämistä viivytellään vuosikausia.

Koko yhteiskunnassamme on selvästi havaittavissa pelon ja välinpitämättömyyden leviäminen. Ei uskalleta puolustaa lakia ja oikeutta, eikä Suomen kansalta sallita totuutta. Taidan ampua kovilla, mutta näin se vain on.

Ehkä olen siis todella kansanvallan kannattaja, vaikka minut elämäni varrella on julistettu milloin oikeistolaiseksi,milloin vasemmistolaiseksi. Mutta keskustalainen olen, ehkä liian itsellinen.







SYYN JA SEURAUKSEN LAKI
23.01.2011 Klo 09.37
MITEN MINUN TULEE ELÄÄ?

Kuuntelen toisella korvalla sunnuntaipäivän jumalanpalvelusta radiosta. Päivän teksti on Jeesus herättää uskon. Samarian kaupungin asukkaat uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: " Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt." Aika hyvä teksti, pitäisi enempi luottaa naisen sanaan. Vaikka sanotaankin, että nainen vaietkoon seurakunnassa.

Näemme kaikkialla, että ihminen tällä aikakaudella on käsittänyt itsensä väärin ja erehtynyt. Ja koska jokaisella erehdyksellä on hintansa, näemme kaikkialla ahdinkoa ja kärsimystä. Keinoa näistä koettelemuksista selviämiseen etsitään epätoivoisesti, mutta se löydetään harvoin, sillä sitä etsitään väärältä suunnalta. Ulospääsyyn on vain yksi oikea tie, väärinkäsityksen ja erehdyksen korjaaminen.

Jumalan käskyssä sanotaan "katukaa, niin pelastutte". Tämä on viesti meille poliitikoille, mutta erityisen hyvin se soveltuu nykyaikaan. On totta, että korkeimmat voimat ovat aiheuttaneet "kriisit" pakottaakseen ihmiset kohtaamaan sisäisen haasteen. On myös totta, että ihmiskunnan historia ja ihmisten oma käyttäytyminen ovat saaneet sen aikaan. Tämän on syytä jokaisen muistaa, sillä kaikki ihmiset ovat kiinni maailman tilanteesta, vaikka kunkin henkilökohtainen vastuu jossain tapauksissa on pienempi, jossain suurempi.

Mitä sitten on tehtävä? Ainoa oikea tie on väärältä tieltä poistuminen ja uudelle lähteminen. Keskustan politiikassakin. Jokainen joka tämän uskoo ymmärtää, että yhteiskunta on niin hyvä tai paha kuin sen muodostavat yksilöt. Uskon, että meitä kansanedustajaehdokkaita opastamaan tarvitaan luonteen hienoutta eikä halpoja iskulauseita.

Kun olen kiertänyt ehdokkaana Pirkanmaata, ihmisen kohtaaminen on ollut minulle luonnollinen asia. Toisin ajoin jostakin kohtaamisesta tulee murhe, että pystynkö vastaamaan ihmisten odotuksiin. Ihmiselle on tärkeää kokea, että joku välittää hänestä. Kohtaamisessa on tärkeää kuunnella ja keskittyä täysin ihmiseen ja hänen asioihinsa. Koen hyvin vastuullisena, kun ihmiset pyytävät, että muistaisin heitä. Muistettavia saattaa kertyä päivän mittaan useita ja unohtaminenkin on mahdollista.

Päivissäni parasta on ollut ihmisten kohtaaminen ja se energisyyttä lisäävä onnistumisen tunne, kun voi vaikuttaa, auttaa ja saa asiat loksattamaan kohdalleen.

Puhutuin asia kunnassamme tällä hetkellä on Heikkiläntien viemäriasia, josta olen saanut paljon postia. Oikorata, kiitotie ja tielinjaukset puhuttavat myös. Itse kannan huolta taloudesta sekä räjähdysmäisesti kasvaneesta työttömien määrästä. Syvää huolta kannan erityisesti nuorisotyöttömyyden lisääntymisestä ja syrjäytymisuhan alla elävistä nuorista.

Turvattomuustutkimus projektin tutkimustuloksissa 40 % väestöstä koki turvattomuutta siksi, ettei suvaita erilaisuutta. Tämä turvattomuusaihe korostui erityisesti 11-17 ikävuoden nuorten keskuudessa, joista 59 % piti erilaisuuden suvaitsemattomuutta turvattomuuden aiheena.

Turvallisuuden juuret ovat välittämisessä. Perusturvallisuus syntyy lapsuuden huolenpidosta. Lasten ja nuorten osalta voidaan kysyä, millainen on turvallinen kasvuympäristö ja millä tavalla lapsista ja nuorista tulisi välittää?

Talous ohjaa monia toimintoja ja nykyihmiselle on entistä suurempana haasteena suhde materian, sen merkitykseen sekä kulutukseen. Kirkon piirissäkin on viime vuosina ollut usein kannanottoja suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Ne kannanotot kuuluvat siihen todellisuuteen jossa elämme.

Meidän tulee osallistua eri elämänalueilla, mutta kristiilisen uskon mukaisella tavalla. Raamatun käsityksen mukaan jokainen kristitty on osallistuja omalla paikallaan omassa arkityössään ja elämässään.

Turvattomuuden keskellä on tärkeää muistaa kristillisen uskon merkitys ihmisen sisäistä turvallisuutta vahvistavana tekijänä. Sanomallaan ja yhteisönä kirkko voi olla tuomassa elämän voimaa voimattomuutensa tunteville ihmisille. Siitä kumpuaa myös halu palvella toisia ihmisiä yhteisen elämänlaadun parantamiseksi.

Usko on ihmiskunnan sydämeen istutettu aito vaisto. Sitä tukee järjen oikea käyttö, vaikka tasapainoton älyn käyttö saattaa sen tukahduttaakin. Älköön kukaan hävetkö rukoilla. Miksi pitäisi luopua uskonnollisuudesta? En minäkään mikään uskovainen ole. Jotenkin vaan on iskostunut ne lapsuuden ajan saarnat, joita monesti kotonakin pidettiin. Eivätkö lukemattomat
historiamme suurmiehet ole saaneet voiman suuriin tekoihinsa näistä syvimmistä lähteistä?

Oikein ymmärrettynä usko ei heikennä ihmistä eikä huumaa hänen mieltään. Vain taikausko ja väärä mystiikka tekevät niin. Pikemmin usko jalostaa mielen ja tyynnyttää sydämen. Rohkeus kasvaa ja saan voimaa tukea sitä, mitä ei voi muuttaa ja siten saan rauhan sydämeen jopa huolten painaman elämän keskellä.

Kristiilinen kasvatus antaa ellytyksiä hyvälle elämälle, oikean ja väärän ymmärtämiselle ja lähimmäisvastuulle. Sillä voidaan vaikuttaa myös kahtiajaon poistamiseen.

Tavoittamaton unelmani on ... päästä vaikuttamaan maamme asioihin valtakunnan tasolla ja tätä kautta turvata myös Pirkanmaan ja koko Suomen elinvoimaisuus tulevina vuosina. Pitkä ja kova työhaastattelu on edessä kiertäessäni Pirkamaata jokaisen kunnan ja kylän. Onneksi naiset on sitkeää sorttia. Entisenä urheilijana tiedän, että sitkeällä työllä on aiemmin tehty unelmista totta.

SANAN AIKA TÄLLE PÄIVÄLLE

JEESUS USKON LÄHDE. MEISSÄ ITSESSÄMME EI OLE USKOA, ELLET SINÄ SITÄ MEILLE ANNA. HERÄTÄ MEISSÄ JONO SINUN PUOLEESI. SYTYTÄ MEISSÄ USKO SINUUN. ANNA MEILLE ROHKEUTTA SEURATA SINUA, VAIKKA SE MERKITSISIKIN TUTUSTA JA TOTUTUSTA LUOPUMISTA.




ONKO TAHTOA?
20.01.2011 Klo 01.50
YHTEISKUNNAN VÄHÄOSAISET

Miten hyvä tahto syntyy? Talous on ehto, ei johtava voima, eikä elämän päämäärä. Kansantalouden tulee huolehtia jokaisen kansalaisen hyvinvoinnin mahdollisuudesta. Kansantaloudessa vallitsevat aivan samat lait kuin yksityistaloudessa. Jos jonkun kansan kulutus on suurempi kuin tuotanto menee talous rappiotilaa kohti. Näin on nyt Suomessa.

Yksittäisille yrittäjille ja pienyrityksille asiat ovat täsmälleen yhtä kirkkaita. Yrityksen tuotteita ei kukaan tule hakemaan yrityksistä, vaan tuotteiden markkinoimiseksi ja myymiseksi on ponnisteltava jatkuvasti. Ainoastaan tällä tavalla yrittäjä voi selvitä kovassa kilpailussa.

Vaikka työtä olisi tarjolla yritykset eivät uskalla solmia uusia työsopimuksia. Suomen kansantaloudessa näyttää olevan ihan ymmärrettävää, ettei työtä tehdä. Tätä varten on jopa luotu järjestelmä, jotka määrätietoisesti estävät tai rajoittavat tämän elintärkeän resurssien käyttöä.

Missä vaiheessa selkeä maalaisjärki on hukkunut? Meillä on poliitikot, jotka toimivat maalaisjärjen vastaisesti. Koko kansantaloutemme elää niiden varassa, jotka ovat työssä. Poliitikkojen puheista huolimatta kansantaloutemme on edelleen todella huonossa kunnossa.

Velkaannumme jatkuvasti lisää, eikä loppua ole näkyvissä. Presindentinvaaleista keskusteleminen on sivuuttanut puhumisen omasta kansantaloudestamme. Asiat eivät ole kuitenkaan selviä sillä, että niistä puhuminen lopetetaan, vaan tilanteen vakavuus on pidettävä mielessä. Työn tekemisen esteet on purettava. Poliitikkojen ja ammattiyhdistysliikkeiden on tunnustettava vastuunsa.

Työttömyyden tosiasia on painettu viime aikoina jollakin tavalla unohduksiin, vaikka eihän se ole mihinkään muuttunut. Meillä turrutaan ja alistutaan siihen, poliittiset puolueetkaan eivät uskalla nostaa sitä enää esille.

Mielestäni tämä on suuri yhteiskunnallinen epäkohta. Suomessa ei osata jakaa hyvinvointia. Emme osaa jakaa työtä emmekä palkkaa, vaikka juuri se on varsinainen ratkaisu työttömyys ongelmain poistamiseen. Meillä on edessämme suuret katastrofit jos emme näe ihmiskuntaa kokonaisuutena.

Suomessa on kehitettävä järjestelmä, joka tasaa tulo- ja elinoloeroja mittavin määrin. Miten tämä ääni saataisiin kuuluviin? Vapaus ja vallankumous. Vapautuminen tapahtuu suurten joukkojen tahdon ja voiman kautta. Poliitikolla pitää olla sydämestä nousevaa, omasta edustaan heikomman hyväksi tinkivää tahtoa. Sitä tahtoa ei nykypoliitikoilla ole.

Pelkkä tieto ei johda valitsemaan oikein. Sydämen perussuunta ratkaisee. Erehdykset tulevat ja menevät. Sydämen erehdykset jäävät muistiin. Heikomman asia tulisi olla kuin omani. Tärkein kysymys onkin: onko meillä tahtoa hoitaa heikomman asiaa?

Nykyiset vähimmäis- ja perusturvaetuudet eivät takaa toimeentuloa. Vain vähän yli 30 % työttömien perusturvaa saavista ei tarvitse sen lisäksi asumistukea tai toimeentulotukea. On virhe verottaa pieniä tuloja, koska se johtaa vain toimeentuloluukulle. Omaishoidon tukikin tulisi olla verovapaata.

Kysymys yhteiskunnan eheyden ja talouskasvun yhteyksistä on ajankohtainen ja kiinnostava. Yhteiskunnallisen eheyden keskeisimpiä mittareita, ainakin pohjoismaisen ajattelutavan mukaan, lienee tulonjako. Toisaalta, vain talouskasvun avulla aiemmin aineellisessa niukkuudessa eläneet maat ovat voineet ponnistaa köyhyydestä ja luonnonvoimien säätelevän uhan alta nykyaikaiseksi teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi.

Keskeinen tuloerojen tasoittamisen keino on verotus. Verotuksen vaikutuksia talouskasvuun on laajasti selvitetty Hetemäen verotyöryhmässä. Melkein yleisesti hyväksytään näkemys, että verotus jarruttaa talouskasvua. Ilman kohtalaista talouskasvua nykyisen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta verorahoitteisine palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmineen hyvin nopeasti kriisiytyisi. Viime vuosina olemme saaneet tästä karvasta esimakua, kun talous supistui.

Erityisesti parin vuoden sisällä ikääntyvien suurten ikäluokkien tarvitsemista tulonsiirroista ja hoivatarpeesta huolehtiminen vaatii entistä suurempaa verotettavissa olevaa tulopohjaa. Verotusta kiristämällä rahoituksesta ei selvitä, koska kansainvälinen paine on verotuksen keventämisen suuntaan. Tarvittava tulopohja pitäisi tuottaa entistä pienempien työikäisten ikäluokkien työllä, joten vaaditaan myös tuottavuuden nostamista.

Tavoitteena tulee olla sellainen yhteiskuntamalli, joka on eettisesti ja taloudellisesti kestävä, jossa yhteisvastuullisuus tukee rakentavalla tavalla yksilön omatoimisuutta ja oman elämän hallintaa.

Puolesta puhujia ja humaanien arvojen kantajia tarvitaan entistä enemmän politiikassa kun yhteiskunta näyttää muuttuvan entistä markkinaehtoisemmaksi ja samalla kovenee.

Oma vaalityö on käynnistynyt hyvin. Olen saanut tavata paljon ihmisiä maakunnassa. Pitkästä aikaa on ilo kiertää kentää. Tulen tekemään ehdokkuuteni ja asiani kaikille tutuksi. Uskon, että pirkanmaalaiset luottavat Keskustaan ja erityisesti vaikeina aikoina.

Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, pienen maan menestys on sen sivistyksessä, osaamisessa, työssä, ponnistelussa ja yrittämisessä. Niihin on satsattava. Niihin on panostettava. Tarvitaan investointeja ihmiseen, osaamiseen ja jaksamiseen, kestävään energiaan ja infrastrukturiin. Ihmiset on saatava työhön.

Tämä vaatii rahaa. Velkaantuminen on vaarallista. Erittäin olennainen osana tähän kuuluu se, että huolehdimme niistä, jotka ovat päivätyönsä jo tehneet sekä lapsista ja sairaista. Tähän tehtävään Suomen Keskusta vihreä aate, sen arvot ja ihanteet, tarjoaa sellaisen kaikkien suomalaisten kansanliikkeen, jonka johdolla juuri näissä oloissa Suomi on nostettava uuden menestyksen tielle.

SYRJÄYTYMINEN VAIKEUTUU KOKO AJAN
17.01.2011 Klo 17.54
OMAISHOITAJAT TEKEVÄT ARVOKASTA TYÖTÄ

Syrjäytyminen on vaikeutunut ja ero hyvin ja heikosti toimeentulevien kesken on koko ajan kasvanut. Moniongelmaisia on entistä vaikeampi auttaa. Tämän olen havainnut kiertäessäni Pirkanmaata nyt viikon.

Näen, että erityishoidon tarve kasvaa vastaisuudessa. Tarvitaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista apua esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä tai sairaudesta johtuvien vaikeuksia lievittämään. Suurin ja haasteellisin alue sosiaali-ja terveydenhuollossa on vanhusten huolto.

Vanhusten huollossa pidän kotona asumisen tukemista tärkeimpänä. Vanhuksille pitäisi saada apuvälineitä kotona asumisen turvaamiseen. Tähän saakka vanhusten huolto on ollut jälkikäteen korjaavaa eikä se ole aina järkevin eikä taloudellisin tapa.

Huumeet ja ihmisten alkoholisoituminen on täällä Pirkanmaallakin otettava huomioon, vaikkei ongelma olekaan niin näkyvä kuin suuremmilla paikkakunnilla. Alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa erittäin paljon mielenterveysongelmia. Näille pitäisi olla omat yksikkönsä missä heitä hoidetaan. Terveyskeskuksen vuodeosastot ei ole paras paikka.

Vanhusten olojen edistämiseksi olen valmis vapaaehtoistyöhönkin. Omaishoitajien asia on myös sydämen asia. Niin moni vanhus haluaa asua kotona tutussa ympäristössä. Omaishoitajan ja hoidettavan asiat eivät edisty itsestään. Tarvitaan taloudellista tukea ja hoidettavalle kuntoutusta. Tiedän omaishoitajan pulmat omasta kokemuksesta, sillä olen kohta kuusi vuotta 24 tuntia vuorokaudessa toiminut mieheni 94-vuotiaan sukulaisen omaishoitajana. Yhteiskunnalta en ole korvausta hakenut. Olen ajatellut on monta muuta omaishoitajaa, joka sitä kipeimmin tarvitsee.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tehtävänä on työskennellä vaikeuksiin ajatuneiden ihmisten ja ihmisryhmien puolesta puhujana ja avun ja tuen tarjoajana heille. Puolesta puhujia ja humaanien arvojen kannattajia tarvitaan entistä enemmän kun yhteiskunta näyttää muuttuvan entistä markkinaehtoisemmaksi ja samalla kovenee.

Kaikki kansalaiset eivät tulevaisuudessakaan täytä kovenevia laatuvaatimuksia ja putoavat ellei sopivia työpaikkoja ole eikä riittäviä, räätälöytyjä tukitoimia toteuteta. Kaikki eivät voi puolustaa elämisoikeuttaan suorituksilla, selvitymisellä tai kunnallisella elämäntavalla.

Kansanedustajaehdokkaana olen kierrellyt tämän päivän kenttää ja saanut tietoa kansalaisten arjesta. Se edellyyttää että meillä on vastaanottokykyä kuulla kansalaisten heikkoja signaaleja. On oltava tilaa kansalaisten tunteille ja ajatuksille ilman moralismia, syyllistämistä ja ylemmyydentuntoista elämän normittamista.

NAISISSA ON VOIMAA
15.01.2011 Klo 18.07
KAIKUJA PIRKANMAALTA

Toivottavasti kevään mukanaan tuomat gallupit lupaavat Keskustalle hyvää ja olemme edelleen suurin puolue. Tänään olin keskustan pirkanmaalaisten ehdokkaiden koulutustilaisuudessa Tampereella. Maatalousministeri Anttilan puheevuoro antoi kyllä uutta potkua vaalityöhön. Kiitettävää palautetta sain myös Maaseuduntulevaisuuden ja Aamulehden mielipidekirjoituksista. Kiitos vain lehdille kuin julkaisitte. Olen saanut tosi paljon palautetta kiitosta ihan eilis illasta lähtinen tähän iltaan.

Anttila kertoi, että hän on yhdeksättä kertaa ehdokkaana. Ensimmäinen vaali-iskusana hänellä oli "rinnan mitan poikia edellä". Lupasin ottaa iskusanan käyttöön. Tarmo kyllä heti lupautui esittämään omaa, mutta en kehtaa sitä mainita. Kova joukko keskustalla on Pirkanmaalta. Nyt meän on käärittävä vain hiat ja alama töihin. Meillä ei ole mitään hävettävää.

On hyvä, että meillä on kattava joukkue eri ikäisiä, nuoria, keski-ikäisiä ja vähän varttuneempia naisia, sillä ympärillämme kasvavat ongelmat ovat sellaisia, joiden ratkaisemisessa juuri naiset ovat avain asemassa.

Yhteiskuntamme perusyksikkö perhe on joutunut sopeuttamaan moniin muutoksiin. Yhteiskunnan rakenne ja tehtävät ovat muuttuneet huomattavasti vuosien varrella. Nykyajan raastavuus ja haastellisuus koettelee liikaa yhteiskunnan perusyksikköä. Perheet ovat suurissa vaikeuksissa monien muutosten edessä. Milloin meidän hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoaa lapsille oikeuden lapsuuteen ja vanhempiin? Haluaisin nähdä politiikassa paluun perusasiaan, perheiden asettamien haasteisiin vastaamiseen.

Tämä päivä kiinnittää myös huomiota siihen, että ihminen on osa luontoa ja on tärkeää, että ihminen elää sopusoinnussa luonnon kanssa, että hän kehittää elinkeinoelämää, teollisuutta, luonnonvarojen käyttöä luonnonlakien mukaisesti tekemättä väkivaltaa ja että hän myös omassa elämässään noudattaa biologisia ja fysiologisia lainalaisuuksia.

Inhimillisyys, luonnonmukaisuus, rauha, yhteistyö ja sovittelun tarve ovat nostamassa päätään. Sen lisäksi on tämä päivä tuonut esille uudella tavalla työn kunnioittamisen. Vaikka meillä perustuslaissa jo taataan oikeus työhön, emme ole kuitenkaan nähneet työtä arvona sinänsä, emme ole nähneet että työn tekeminen vahvistaa ihmisen itsetuntoa ja toiminnan tarve on ihmisessä sinänsä olemassa.

Viime aikoina on kuitenkin yhä enemmän pystytty näkemään työn arvo. Ei sillä tavalla, että jokin työ olisi arvokkaampi kuin toinen, vaan että kaikkea työtä tarvitaan tämän yhteiskunnan rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Uusia työpaikkoja perustetaan, työoloja kehitetään. Tämän lisäksi on nähty myös se, että ns. "tuottamaton työ", työ perheen hyväksi, työ kodin hyväksi, toiminta vapaaehtoisjärjestöissä on arvokasta. Työn mittana ei ole pelkästään palkka, joskin on selvää, että riittävä elintaso ja eläketurva on taattava kaikille.

Tämä aika on alkanut korostaa myös vastuun merkitystä. Parin vuosisadan verran me olemme puhuneet ihmisten oikeuksista ja vapaudesta, mutta olemme unohtaneet veljeyden ja tasa-arvon. Veljeyteen ja tasa-arvoon liittyy nimenomaan vastuu toisista, vastuu koko yhteiskunnasta. Lisäksi ihmisen kehitykseen liittyy moraalin kehittyminen, arvoihin samaistuminen, kyky vastuuseen. Vastuun kantamiseen täytyy kasvaa. Se täytyy oppia. Minusta onkin hvyin tärkeää se, että nykyaika on todella herännyt tajuamaan, että ihmisille kuuluu vapauden ohella aina vastuu.

Ihmiselämään liittyy aina uskonto. Kristilliset arvot ovat monen ihmisen henkisen tasapainon luojia. Tämä aika ei kutienkaan ole avoimesti lähtenyt pohtimaan kristinuskon sisältöä, enemmänkin puhutaan kirkosta organisaationa. Kuitenkin kirkossa on alettu korostaa yhä enemmän tunnustuksellisuutta mikä osoittaa, että sielläkin ovat ns. pehmeät arvot nousemassa esiin.

Oma henkilökohtainen käsitykseni on, että sen lisäksi että tarvitsemme tietyn tasoisen fyysisen ympäristön ja riittävän taloudellisen toimeentulon, meidän tulee samanaikaisesti ottaa huomioon ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että elämän inhimilliset, tämän ajan termin mukaan pehmeät arvot ovat mukana myös politiikan teossa.

Politiikkahan ei ole itsetarkoitus vaan se on yhteisten asioitten ja ihmisten asioitten hoitamista. Maailma ei välttämättä tarvitse olla niin kova kuin miksi me sitä nykyään väitämme. Meidän ei tarvitse vastustaa tekniikan kehittämistä. Meidän tulisi vain vaikuttaa siihen, että tekniikka kehitetään ihmisten auttajana, rauhan ja ihmisen elämisen laadun hyväksi.


RASKASKIN TYÖ ON RIKKAUS
14.01.2011 Klo 18.08
VALINNAN VAPAUS

Itsenäisen Suomen kansanlaisella on alusta lähtien ollut perustuslain takaama oikeus valita asuinpaikkansa vapaasti. Yhteiskunnalla ei ole vastaavaa velvollisuutta järjestää edes hoitopalveluja sinne, missä ihmiset asuvat. Nyt näyttää kuitenkin suunta menevän siihen, että tulevaisuudessa vain harvat pääsevät asumaan maaseudun rauhaan. Ihmiset survotaan taajamiin. Ihmiset haluavat muuttaa kaupungista maalle hakemaan elämänlaatua.

Tänään tein vaalikierroksen Sirpan kanssa Urjalaan ja Punkalaitumelle. Aamuvarhain lähdettiin. Keli oli tosi huono. Moottoritie peilikirkas. Eivät ihmiset paljon ohitelleen. Mutta turvallisesti saavuimme torille. Kansaa näytti menevän ristiin rastiin. Minun transittini herätti huomiota lukihan siinä www.railinaskali.fi. Moni jäi odottamaan, kun hyppäämme autosta pois.

Sirpa alkoi heti jakamaan esitettä. Moni tuli kertomaan, että hyviä kauraryynejä sai neljä vuotta sitten. Ja olihan siellä muutama, joka sanoi äänestävänsä viime kerralla. Kerroin, että nyt me teemme tosissamme työtä ja kiertelemme Pirkanmaata, että ihmiset oppisivat tuntevaan minut. Eihän kukaan äänestä tuntematonta. Haluan, että minun tapani tehdä työtä opitaan tuntemaan maakunnassa. Koulukaveria, jonka kanssa Torniossa olimme koulussa ei vain näkynyt. Mutta erään herrasmiehen tapasin, joka tunsi Sepon ja oli menossa juuri hänen toimistolle kokoukseen. Lupasi viedä terveisiä.

Urjalassa oli vilskettä. Taisin olla ensimmäinen ehdokas joka oli liikenteessä. Vaikka kyllä joku sanoi, että oli joulukuussakin. Toiset sanoi, ettei vaalit vielä ole, mutta parempi aikaisin kuin myöhään. Ei ihan hukka reissu. Yrittäjiä tavattiin ja moni sanoi,että ei heille puolue ole tärkeä valinta vaan ihminen. Olin samaa mieltä.

Pari tuntia siinä keskustelimme ja kuuntelimme ihmisten kysymyksiä ja neuvoja. Jalat alkoivat palelemaan oli aika hypätä transitin kyytiin ja jatkaa kohti Punkalaidunta. Urjalasta oli vähän yli 20 kilometriä sinne. Tie oli liukas ja mutkikas. Toisin paikoin tietä oli hiekoitettu. Oli ihan kuin Lapissa olisi ajanut sanoi Sirpa, kun tiet ovat hiekotettu.

Erehdyimme toripäivässä. Muistin, että Punkalaitumella on perjantai toripäivä se olikin torstai sanoi eräs asiakas. Siellä oli hiljaista. Muutama lappunen jaettiin ja sitten suuntasimme kohti Vesilahtea ja Tamperetta. Minulla oli kova kiire viedä auto vielä huoltoon.

Hienot maisemat oli ajaa. Maisemat olivat neljän vuoden aikana muuttunet. Kun on yli kaksikymmentä vuotta kierrellyt näitä maisemia. Täällä tilat näyttää vauraalta. Kokemuksesta viisastuneena ajattelen, että tilan pitäisi olla mahdollisimman monipuolinen, vaikka vaatiikin työvoimaa ja on raskasta. Rikkaus se kuitenkin sinä mielessä on, että tuloakin saa monelta suunnalta, ei ole niin hirveän herkkää.

Monesti sitä miettii tätä maailmaa. Millainen tämä maa on sitten kun lapsenlapseni Leevi on aikuinen. Tai onko minun lapseni lapsella enää maailmaa ollenkaan. Käänteet on niin yllättäviä. Ajatellaan vaikka vuosi, pari taaksepäin. Kuka voi yhtään tietää, missä vuosien päästä mennään? Mutta paras elää päivä kerrallaan, ei huolestuminen mitän auta.

Muistoissa on arki ja juhla. Ennen vanhaan sodan jälkeen jolloin minäkin olen syntynyt köyhyys ahdisti joka puolelta. Ajoittain oli puutetta jokapäiväisestä leivästä, särpimestä puhumatta. Peruna ja nauris oli leivän jatke. Työn saanti kaukana. Pöllinparkkuussa tehtiin yömyöhään töitä leivän jatkeeksi. Ei silloin tiedetty, että työ on lapsilta kielletty. Me lapset nukuimme, monta lasta samassa sängyssä. Toiset jalkopäässä ja toiset toisessa päässä. Jalkapohjat laitettiin yhteen ja ajettiin polkypyörää, kuka nopeammin pyörittää jalkoja. Elämä on muuttunut ja vaurastunut tavalla jota tuolloin ei osattu kuvitella.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Samoin voisi tässä rikkaassa maassa kukin etsiä köyhyyttä omasta sydämestään. Tämän jälkeen ryhdistäydyn ja ryhdyn puolustamaan itsenäistä Suomea ja sen maaseutua. Kun nyt uutena vuotena tehdään vaalilupauksia äänestäjille, lupaan, että lisään työtahtia Suomessa ja puolustan Suomen itsenäisyyttä, sen maanviljelijöitä ja maaseutua loppuun asti.
Näin olen tehnyt aina ja näin teen edelleen.
Hyvää uutta vuotta kuitenkin kaikille!





VOIKO POLITIIKKA TERVEHTYÄ?
13.01.2011 Klo 18.28
SE ON MENOA EIKÄ NOKITUSTA

Tasan seitsemän kuukautta sitten väreili ilmassa usko politiikan tervehtymiseen. Arveltiin, että uuden keskustan puheenjohtajan ja tulevan pääministeri Kiviniemen hallituksen aikana esille nousee uusi poliittinen kulttuuri joka saa vihdoinkin uutta jalansijaa. Käsitys jostakin uudesta vahvisti puheenjohtajavalintaa ja vahvistihan se myös sitä, että tulevissa eduskuntavaaleissa Keskustan politiikan ohjelma tervehtyy.

Mitenkä politiikan tervehdyttäminen on toteutunut? Vaalirahasotkusta ei ole vielä päästy pitemmälle, koska tutkimukset ovat vielä kesken. Eikä varmasti päästäkkään ennen vaaleja tai sitten ne pullahtavat esille juuri ennen vaaleja. Valtaa on rajallisesti. Eikä sitä anneta, vaan se otettava. Näinhän se näkyy olevan kaikessa.

Valtion pitäisi leikata menoja 2 miljardia euroa. Kukaan ei ole valmis tinkimään mistään ei ainakaan ennen vaaleja. Kyllä nyt pitäisi jokaisen vakavasti otetun kansanedustajaehdokkaan esittää vaihtoehtoja eikä ehdottaa katteettomia lupauksia. Subjektiivisten oikeuksien lisäämisellä tehdään karhunpalvelus.

Ilmeisesti moni kansanedustaja on näinä talouden vaikeina ahdingon aikoina varovaisella linjalla. Ellei maamme talous ole kunnossa, niin lain edellyttämiä oikeuksia on mahdoton turvata kansalaisille.

Hallituksella ja tulevalla hallituksella on edessään kipeät budjetileikkaukset, verojen korotukset ja päälle kaatuvat Espanjan ja Portugalin ja ehkä Suomenkin pankkiongelmat eivät lupaa hyvää vaalimenestystä. Lapsilisiä ei kukaan halua poistaa suurituloisilta. Rahaa haetaan yhteiskunnalta kaikki mitä saadaan. Jotenkin se häveliäisyys on kadonnut. Itse olen tottunut jo lapsesta siihen, että omillaan pitää tulla toimeen. Lapsena hävetti, kun sain kumisaappaat yhteiskunnalta.

Nyt ei mistään saa karsia. Ihmetellä täytyy miten meidänkin perhe selvisi 1970 luvulla säästämisellä. Eivät olleet suuret menot, mutta eivät olleet suuret tulotkaan. Mutta säästettiin. Palkka oli kolme- neljätuhatta minulla kuukaudessa ja miehelle suunnilleen saman verran. Lapsilisä yhdestä lapsesta aluksi 48,00 markkaa neljä kertaa vuodessa. Sitten se kohosi 52,00 markkaan. 1980 luvulla se oli noin 160 markkaa neljä kertaa vuodessa. Säästin kaikki poikani tilille. Joskus lainasin kirjalta, mutta nyt olen maksanut takaisin.

Minun piti antaa säästökirja hänelle, kun hän pääsi ylioppilaaksi. Vähän aikaa annoin hänen pitää sitä, mutta sitten otin pois ja sanoin, että niitä ei saa tuhlata. Kyllä rahaa saa palamaan vaikka kuinka paljon jos haluaa. Kyllä meidänkin perhettä lama on koskettanut monta kertaa. Minun tapani on se, että kurjuus kestetään yhdessä. Pitää olla hyvä henki ja tiimi.

Lamat taisisivat olla meillä vähän aiemmin kuin muilla, ehkä se opetti ja osasimme olla varovaisia, kun alkoi se rahan tyrkytys yksityille ja yrityksille. Meillekin pankinjohtaja sanoi, kun myimme kesämökin ja maksoimme velat pois, että ei kannata maksaa velkaa siitä saa korkovähennyksiä verotuksessa. Sanoin, että pitää tienata, että pystyy maksamaan korot. Meille naureskeltiin säälivästi, ettemme osaa tehdä rahaa. Sanoin, että rahaa tulee vaan tuottavasta työstä, sen tietää luku ja kirjoitustaitoinen ihminen.

Säästäminen kannattaa, vaikka markkinakorot ovat jo jonkin aikaa olleet ennätyksellisen matalalla tasolla. Suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys ovat talouden kulmakiviä.

Eipä olisi kannattanut lukea päivän lehtiä. Miksi ei poliitikot sano suoraan asioita. Ehkä minun paha viha on se, että puhun liian suoraan siitä ei kaikki tykkää. Mutta en kyllä lupaa sellaista, mitä en voi täyttää.

Aamulla nousin aikaisin tekemään lumitöitä. Illalla tein, mutta aamulla oli samanverran. Onneksi ei ollut painavaa lunta. Ihmeteltiin Sirpan kanssa tätä Suomen kilpailuttamista kaikessa. Lumiauroja ei missään. Ja tiet tosi surkeassa kunnossa. Lempääläänkin kun käänty moottoritieltä siinä juuri ja juuri mahtu autolla kulkemaan oli auton mittanen leveys.

Mitähän tällä kilpailuttamisella voitetaan ja saadaan aikaan - ei mitään. Tosi surkeaksi menee. Kukahan tämän on keksinyt. Yrittäjät kilpailevat alhaisilla hinnoilla ja ottavat liikaa töitä eivätkä pysty sitten niitä kaikkia tekemään. Sen näkee jo kunnan aurauksista. Tiet aurataan vasta illan suussa jos silloinkaan!

Mutta hieno luminen päivä oli seistä tänään Viialassa ja Kylmäkoskella. Aamulla kävin hammaslääkärissä ja oli todella huono keli. Näin monta autoa Pirkkalassa ja Helsingin moottiritiellä kun pyörähtivät ajorahalla ympäri nokka toiseen suuntaan. Pirkkalassa Loukonlahdessa sattui ihan kohdalla ei ollut montakaan senttiä tilaa, kyllä vähän pelotti.
Tällaiset hetket muistuttavat elämän katoavaisuudesta.

Kun auto kulkee 100 kilometrin tuntinopeudella moottoritiellä, meno on kovaa, turhan kovaa. On uskallettava ajaa, mutta on myös hallittava auton ajo. Tulee tässä kokemusta niistä riskeistä, joita talviset Pirkanmaan tiet kulkijalle saattavat tarjota.

Hyvin selvisin Sirpan kanssa Viialaan. Lunta tuprutti taivaan täydeltä, mutta kivaa oli olla. Monta tuttua taas tavattiin. Ensimmäinen tuttu oli metsäasiantuntija. Lupasi tulla ostamaan matkalaukkua liikkeestä. Moni tunsi vanhastaan. Joku kertoi, että olin antanut kauraryynejä viime kerralla ja oli hyviä. Sattuipa hauska kohtaaminen. Eräs rouva meni ja kysyin häneltä saanko häiritä olen ehdookkaana eduskuntavaaleissa. Hän hymyili ja sanoi, että kyllä hän minut tuntee kävit hääkuvassa meidän valokuvaamossa yli 40 vuotta sitten.

Olin vähän ällikällä lyöty, kuinka ihminen voi muistaa meidän haakuvauksemme. Viime vuonna tuli neljäkymmentä vuotta sen kuvan ottamisesta. Kun katsee vanhaa hääkuvaa niin ei me siinä paljon ole muututtu. Ehkä Pekan tukka on vähän harventunut.

Hän oli hyvin tietoinen minusta. Vaikka hän lupasikin olla toisen puolueen vaalityössä mukana. Hyvä puolue jossa hän toimi. Pyysi minuakin mukaan, mutta kiitin ja sanoin olen tässä puolueessa ollut jo yli neljäkymmentä vuotta. Ovathan keskustan arvot muuttuneet siitä, kun itse liityin. Minulle silloin tärkeät arvot olivat ja ovat edelleen kristillinen usko, raittiit ja terveet elämäntavat. Keskustalainen ihanne oli ihminen, joka tuntee vastuun itsestään, läheisistään, kansastaan ja viime kädessä koko ihmiskunnasta.

Uskon, että vielä arvot muuttuvat Keskustassakin. Nyt on mennyt liian hyvin, mutta tulee aika jolloin tarvitaan vielä kotia, uskontoa ja isänmaata. Uskokaa tai älkää.

Viialassa tavattiin myös työttämiä, yrittäjiä ja entisiä pirkkalaisia melkein tuosta naapurista jotka olivat muuttaneet Viialaan. Sirpa antoi neuvoja eräälle nuorelle pojalle, joka oli työtön mihin työpaikkaan kannattaa mennä kysymään töihin henkilökohtaisesti. Kyllä on hyvä kiertää kenttää näkee ja tuntee mitä ihmiset tarvitsee.

Viialasta jatkoimme Rautakaupan kautta Kylmäkoskelle. Pakettiauton perään oli pakko saada painoa sen verran auto heitteli jäisellä tiellä. Ajattelin ensin että ostan 100 kiloa soraa auton perään, mutta eräs ostaja siinä sanoi, että ota vaan 200 kiloa on parempi. No niinpä sitten uskoin häntä ja pari sataa kiloa heitettiin auton perään ja matka jatkui kohti Kylmäkoskea.

Sirpalla oli siellä rautakauppassakin tuttu myyjä. Mukavia myyjiä olivat. Kylmäkosken kylä oli hiljentynyt. Kauppa ja pankki lähtenyt. Kirpputorilla poikkesimme oli tullut kylään toivotimme menestystä yrittäjälle ja jotakin piti ostaa Leeville uudet villasukat. Väkeä ei paljon liikkunut. Kaljapaikkoja näytti olevan.

Sieltä porhalsimme Milleriaan vai mikä se tavaratalo nyt olikaan. Sielläkään ei paljon ollut ihmisiä, mutta jonkun esitteen saimme jakaa. Eräässä autossa oli vanhempi pariskunta joka sanoi, että kyllä hän muistaa teidät. Mukavalta tuntui. Keltainen paketti-auto saapui ja hytistä nousi vaimo ja mies ja mies huuteli kyllä hän Railin tuntee viime vaalien alla soiteltiin. He kertoivat työstään. Onnea ja menestystä vaativassanne työssänne. Teidän työtänne muistelin ja mietin kun ajelin kotia kohti. Hyvä, että on tällaisia ihmisiä.

Sirpa jäi Ideaparkkiin. Kiitos Sirpa, että olet olemassa. Huomenna jatkamme kohti Urjalaa ja ehkä poikkeamme Punkalaitumella.



LUOTTAMUSHENKILÖ?
12.01.2011 Klo 15.26
VALLANKÄYTTÄVÄ VAI PALVELIJA?

Seurakunnan luottamushenkilön muotokuva on ilmaistu sanoilla "Jumaalapelkäävä ja kristillisestä harrastuksesta tunnettu". Luottamushenkilön lähtökohtana tulee aina olla luottamus Jumalaan. Seurakunnan luottamustehtävä on syvällisempi kuin valtion, kunnan tai järjestön antama, koska siinä on kysymys Jumalan valtakunnan työstä.

Luottamushenkilön tärkein ominaisuus on luottamus. Jotenkin luottamus meni eilis iltaisessa valtuuston ryhmäkokouksessa. Minut on valittu luottamushenkilöksi seurakuntalaisten edustajaksi ja heidän elämäntilanteensa tuntijaksi. En missään nimessä hyväksy, että minut painetaan toimimaan suuren ryhmän mukaan. Minun tehtäväni on kuunnella ja nähdä, mitä seurakuntalaiset ajattelevat toiminnan kehittämisestä. Olen linkki seurakunnan ja hallinnon välillä. En minkään ryhmän.

Kiitos eräälle valtuutetulle, joka uskalti sanoa arvostelijalle kuinka asiat ovat. Suuri kiitos. Taas jaksaa palvella seurakuntaa. Meillä keskustalla on ollut oma ryhmä neljän henken ryhmä ja viimeksi kolmen ja siinäkin jokainen on saanut olla valtuustossa sitä mieltä mitä on, ei ketään ole koskaan pakotettu. Ei kai ison ryhmän tarkoitus ole, että pienet ryhmät hiljennetään. Siltä kuulosti heidän kokous heti aluksi.

Mutta hienojakin uutisia on. Aloitin eilen aamulla Sirpan kanssa oman vaalikiertueeni. Sirpan kotikunnasta Valkeakoskelta. Oli kiva tavata ihmisiä ja kertoa kuka olen. Oli tuttuja Torniojokilaakson hunaja-inkiväärikauppias jolta ostin hunajapurkin. Sitä sitten nuoleskelin koko illan ja aamulla yskä oli jo melkein hellittänyt. Siika kauppiaan siikakin oli hyvää ruisleivän kanssa. Melkein kuin Kukkolankosken varrassiika.

Kivaa porukkaa Valkeakoskella. Monet tunsivat. Olenhan ollut monta kertaa jo ehdokkaana. Olen ollut varakansanedustajanakin. Nyt tavoittelen tosissani sitä oikeaa. Toivon, että ihmiset ottaisivat riskin - ja äänestäisivät. Ei varmasti tarvitsi katua.

Olen kolmekymmentä vuotta hoitanut Pirkkalan kunnan asioita ja vain yhden kerran olen ollut pois valtuuston kokouksesta, kun olin Turussa kirkolliskokouksessa. Olen sitä mieltä, että jos valitaan siellä pitää olla ja käyttää sitä valtaa mitä kansalaiset ovat antaneet. Uskon itse, että olisin hyvä kansanedustaja.

Minä saan voimaa Helsingin piispan lähettämästä syntymäpäiväkortista, jonka hän oli käsin kirjoittanut, kun täytin vuosia. Siinä luki, että kun me muut menimme virran mukana kirkolliskokouksessa sinä seisoit vahvana ja lujana yms.. Tämä kortti on minun kantava voima, jonka vuoksi jaksan aina ponnistella, vaikka joskus joudunkin käymään kovaa itsetutkiskelua. Toinen voimanlähteeni on työhuoneeni ovessa liimattu teksti Peräpohjalainen pärjää missä vain.

Minua on usein sanottu, että olet kova jätkä. Jotkut ovat sanoneet, että onko se Raili kasvanut isossa poikajoukossa, kun se on niin peloton nainen. Minulla pitää olla rohkeutta kulkea joskus vastavirtaan ja joskus virranmukana, silloin kun koen, että minut lähettäneiden ihmisten näkökulma ja omat arvoni sitä vaativat. Päätöksiä viedään kuitenkin eteenpäin yhteistyössä - ja suurta iloa tuntien. Päätöksen jälkeen pulinat pois. Niinhän se sanoi Virolainenkin.

Avoimin mielin ja näyrällä mielellä tartun aina haasteisiin ja ajan eteenpäin Teille tärkeitä asioita. Mitä naiset tuovat päätöksentekoon? Kyllä naiset ovat ottaneet esille terveyteen ja sairauteen liittyviä kysymyksiä, päivähoitoasioita, omaishoito, taitettu eläkeläisten indeksi, kouluruokailukysymykset,talous ja verotusasiat, turvallisus ja väkivalta ja paljon paljon muuta.

Tänään suuntasimme Toijalan torille. Sirpa lähti jo aikaisemmin, minulla oli täällä ensin pirtin lämmitystä kestää neljä tuntia lämmittää ennen kuin saa pellit kiinni. Sinne porhalsin sitten puolessa tunnissa. Hyvä keli oli ajella, mutta takaisin tulo olikin vaikeampaa pakettiautolla keli oli tosi liukas.

Mahtava päivä tavata eri puolueen ihmisiä. Olipa siellä eräs vanhempi herrasmies, joka oli kuullut, että tulen ja oli jäänyt odottamaan minua. Tunsin heti, vanha tuttu on käynyt minua ennenkin tapaamassa täällä torilla. Tämä henkilö kehui minun vaalityöntekijää. Kerroin, että ei minulla ennen ole ollutkaan. Nyt me teemme tosissamme työtä. Emme satsaa rahaa mainoksiin vaan menemme torille ja kylille tapamaan henkilökohtaisesti ihmisiä. Tämä päivä oli yhtä upea kuin eilinenkin. Minun oli lähdettävä Sirpa jäi vielä jakamaan postia. Kiitos Sirpa tästä päivästä - jaksamista sinulle.

Toijalassa puhutti haja-asutusalueen viemäröinti asia. Kyllä keskustalla pitäisi nyt olla rohkeutta tehdä päätöksiä niin, että ne tyydyttävät äänestäjiä. Sitä varten ne ovat sinne valittu, että päätökset tehdään oikein ja asioista otetaan selvää muultakin kuin valtion virkamiehiltä. Kansalaisia pitää kuunnella herkällä korvalla. Eräs Helsinkiläinen palomies kertoi meille hyviä juttua. Palomiesten eläkeiästä, kuntien rakentamisesta, jossa tehdään kilpailutuksen myötä kalliita yhteiskunnallisia rakennuksia. Olin hänen kanssaan samaa mieltä. Monesti otetaan halvin vaihtoehto ja se sitten tuleekin paljon kalliimmaksi kuin mitä ensin päätettiin.

Kunnan rakennusten rakennusvalvonnassa näimme myös yhteisesti puutteita. Kuka valkoo? Sutta tehdään, eikä kukaan ota vastuuta. Olimme sitä mieltä, että kunnan veromaksajien rahoja käytetään väärin, kun kukaan ei tee kunnolla mitään.

Kylmäkoskelaisen pitkän iän saavuttaneen herrasmiehen kanssa puhuttiin uskonnosta, raittiudesta, hyvän elämän sisällöstä ja päätöksenteosta ja vaikuttamisesta. Hän oli pitkän linjan vaikuttaja melkein 90 vuotias, mutta teräskunnossa.

Huomenna suuntaamme Viialaan ja Kylmäkoskelle. Valkeakoskesta ja Toijalasta jäi hyvä mieli. Ihmiset joita tavoitimme antoivat lisäpontta meidän vaalityölle. Paljon tapasimme siellä myös Kylmäkoskilaisia. Eräskin kaupan myyjä sanoi heti tuntevansa ja sanoi, että hänelle on sinun tikkuaskisi, jonka hän oli saanut kaksikymmentä vuotta sitten Raapaise rasti Railille. Hieno kuulla, että ihmiset muistavat.

Aamulla kun avasin nämä nettisivut. Katsoin, että kuka on tullut sivuilleni yön aikana? Kuva oli jotenkin outo. Tukka auki. Missä nuttura. Ensin meinasin, että vaihdanpa vanhan kuvan takaisin. Tein jo päätöksenkin. Mutta sitten soitin eräälle ystävälle ja käskin käydä katsomassa mun uutta kuvaa hän sanoi, että hyvä kuva, miksi et ole ennen pitänyt tukkaa auki. Kiitos Mirja kannatti kysyä. Laitoinpa saman kuvan ja seisoma kuvan myös facebookkiin. Onpa siellä sitten jotakin ihmeteltävää, että mitä Raili on tehnyt tukalle. Kyllä se pitkä tukka on vielä se on vain tuolla jakun alla. Oudon näköinen Raili on kun on nutturalla pitänyt tukkaa yli neljäkymmentä vuotta.

Joskus tuli luvattua, että jos pääsen kansanedustajaksi leikkaan tukan. Saa nähdä miten käy. Äitinikin pti pitkää tukkaa kuusikympiseksi. Sitten leikkasi ja laittoi permanentin. Oli se outoa silloin.

Nyt on lähdettävä iltapuuron keittoon ja valmistelemaan huomista päivää.

Kiitos yhteistyöstä ja siunattua uutta vuotta 2011 kaikille joita tänään tavoitin tavalla tai toisella.




MAASEUDUN KEHITYS PYSÄHTYY
10.01.2011 Klo 22.21
BYROKRATIA LISÄÄNTYY JA MAASEUTU AUTIOITUU!

Hohhoijaa. Kolmen viikon jälkeen oli taas tänä iltana kunnanhallituksen kokous. Uutena kunnanhallituksen jäsenenä aloitti työnä Perussuomalaisten Armi Kärki. Onnea Armille vaativassa työssä. Asioita ei suuremmin ollut, mutta aika tärkeä asia oli kaivoveden saastuminen Hyrsingin alueella. Kuka kantaa vastuun siinä kysymysmerkki meille päättäjille?

Kanlliapäällikkö toi terveiset kuntajohtajien kokouksesta. Siellä pohdittiin asumista, kaavoitusta ja haja-rakentamista. Näyttää siltä, että valta keskittyy seutuhallitukseen ja kuntajohtajakokouksiin. Ja siellä tehtyihin päätöksiin ei kaunnanhallituksessa ja valtuustoissa saa tehdä muutoksia. Kysyn kuka kuntia johtaa?

Minua jos ketään on alkanut huolestuttaa maaseudun kehittyminen ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien heikkeneminen täällä maaseudulla. Maatamme on uhkaamassa ympäristöministeriön puuhaama kaavoitus-ja rakennuslaki. Se saattaisi Suomen byrokratian pakkopaitaan. Suomen omaleimainen kuva hämärtyisi, kun Suomi puristettaisiin ruuhka-Euroopasta otetun mallin mukaiseksi.

Kaavoitus- ja rakennuslakiehdotuksen olennaisin sisältö on byrokratian lisääminen, kaava kaavan päälle ja yksityisen omistaman maan saattaminen virkamiesten määräysvaltaan. Byrokratian lisääntyminen on viime aikoina herättänyt voimakasta vastustusta kansalaisten keskuudessa. Poliitikot ovat puhuneet byrokratian keventämisestä ja ihmisten vaikutusvallan lisäämisestä heitä koskeviin asioihin. Ympäristöministeriön esitykset lyövät näitä vähentämispyrkimyksiä korvalle.

Virkamiesten määrä ja valta tulee kasvamaan ja kansalaisten mahdollisuudet saada asiansa puolueettomien tuomioistunten tutkittavaksi vaikeutuisi. Onkohan lakiesitys päässyt livahtamaan kansanedustajien ohi. Tästä on hyvin vähän keskusteltu ainakin keskustan kansanedustajien keskuudessa.

Koko Suomen maankäyttö, pohjoisen perukoita myöten sidottaisiin ympäristöministeriön virkamiesten sormenpäihin. Uuden kaavoitus- ja rakennuslakiehdotuksen olennaisin piirre on ympäristöministeriön halu määräillä. Maaseudun ei annetaisi kehittyä itseohjautuvasti myönteisesti. Säädökset vaikeuttavat maaseudun kehittämistä, maatalousyrittäjien ja muiden maaseudulla asuvien toimeentulo sekä kanslaisten oikeutta valita asuinpaikkansa ja kesäasuntonsa paikka. Maaseutu halutaan panna pakkopaitaan. Maaseudun väestön kädet halutaan sitoa ja virkakoneistolle halutaan antaa totaalinen kaavoitusvalta.

Ympäristöministeriössä puhutaan kauniita sanoja. Ne puolustelevat esitystään sillä, että se edistää ympäristösuojelua, lisää kunnan päätösvaltaaja yksinkertaistaa kaavajärjestelmää. Ympäristöministeriö vaikenee siitä, että sen ottaessa vallan hyväksymillään valtakunnallisilla suunnitelmilla ja yleiskaavoilla, kuntien päätösvalta olisi näennäistä. Halutaanko maastamme tehdä suuri luonnonsuojelualue, jossa ihmiset asuvat ennen pitkää erikokoisissa taajamissa. Siltä näyttää.

Alkaa tuntua siltä, että Suomi pannaan kaavoituksen avulla jonkinlaiseen suojeluun. Luonnonsuojelun varjolla harrastetaan selvää piilososialisointia. Kummastuttaa puheet joissa maanviljelijöitä pidetään luonnon pahimpina vihollisina. Todellisuudessa maanviljelijät pyrkivät pitämään luonnonsuojelutasapainoa yllä. Tämä tasapaino kun on pitkällä tähtäimellä koko leivän kasvattaminen, maanviljelyksen edellytys.

Lupaukset päätösvallan siirtämisestä kuntatasolle ovat harhaanjohtavia. Päin vastoin ympäristöministeriä on keskittämässä valtaa itselleen. Valtakunnallisissa ympäristösuojeluohjelmissa ja seutusuunnitelmissa määrättäisiin yleiskaavoitusta sitovasti, missä sijaitsisivat suuret luonnonsuojelualueet, atomipaikat ja suuret kaatopaikat. Näistä kenelläkään ei olisi mahdollisuutta valittaa. Lisäksi asemakaava tulisi ainoaksi yksityiskohtaiseksi kaavamuodoksi. Maanomistajat menettäisivät oikeutensa rantakaavan laatimiseen. Näin perinteinen oikeus rakentaa omalle maalle riistettäisiin maanomistajalta pois.

Asuminen halutaan keskittää Keski-Euroopan mallin mukaisesti taajamiin. Tämän seurauksena palvelujen saanti ja eläminen maaseudulla tulisi vaikeutumaan entisestään. Samalla estettäisiin kansalaisia muuttamasta maaseudulle pois taajamien saasteista ja rasituksista. Haluaako keskustan kansanedustajat ja ympäristöministeriö autioittaa maaseutua, lisätä eriarvoisuutta, lisätä yhteiskunnan keinottelumahdollisuutta, lisätä asumiskustannuksia ja romuttaa yksityinen maanomistusoikeus? Ei kai - en ainakaan minä!

Nyt maanomistajat herätkää ja alkakaa toimimaan ennen kuin on liian myöhäistä. Tampereen kaupunkiseudun kahdeksan kunnan välinen yhteistyö tähtää kyllä esityksissään ja tavoitteissaan siihen, että taajamien lievealueiden rakentaminen vähenee ja tiivistävä rakentaminen lisääntyy.