POLIITTINEN VAPAUS
29.01.2012 Klo 22.27
MAAHENKISIÄ MAALAISIA

Tällä hetkellä Suomessa presidentinvaalien toisella kierroksella käydään enenevässä määrin lähimenneisyyden pyykinpesua, jossa keskustalla katsotaan olevan osaltaan merkittävä rooli kun presidenttiä valitaan.

Osallistuin illalla Keskustan paikallisyhdistyksen ja valtuustoryhmän kokoukseen. Kokouksen alussa kävimme laajaa keskustelua kahdesta peresidenttiehdokkaasta. Kannatusta saivat molemmat toinen enemmän toinen vähemmän. Valinta ei ole varmasti helppo. Keskustan arvot, aate ja poliittiset tavoitteet ovat erilaiset kuin kummallakaan ehdokkaalla.

Keskusta arvostaa ihmisen vapautta, itsenäisyyttä, omatoimisuutta, kekseliäisyyttä sekä yritteliäisyyttä. Suvaitsevaisuus, ajatuksen vapaus ja perusarvojen kunnioitus kuuluvat keskustalaiseen arvomaailmaan. Keskusta tahtoo edistää ihmisten yhteistyötä ja yhteenkuuluvuutta sekä vastuuta lähiyhteisöstä ja heikommassa asemassa olevista.

Julkisen vallan tehtävä ja velvollisuus on turvata kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet elämänsä rakentamiseen. Tämä on edellytys ihmisarvoiselle elämälle. Keskusta korostaa ihmisen vastuuta itsestään sekä tukee mahdollisuutta omalla työllä vaurastumiseen. Apua tarvitsevia, heikommassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä kannustetaan ja tuetaan yhteisin varoin ja ponnistuksin pysymään elämässä kiinni.

Tärkeä voimanlähde on kristillinen usko ja siitä kumpuava käsitys jokaisen ehdottomasta ihmisarvosta, pyrkimys yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisenrakkauden korostaminen vihan ja itsekkyyden vastapainona. Poliittinen toiminta on siis arvovalintoja, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se on myös toimimista ja vaikuttamista valitsemiemme asioiden puolesta.

Tässä suhteessa ehdokkaat ovat aika kaukana arvoistani. Tämän hetken uskontokin taitaa olla markkinatalous ja uusliberalistinen maailmankuva. Presidenttiehdokkaat taitavat olla sisäisiä sankareita, jotka raivaavat tiensä läpi harmaan kiven. Maan hallituksessa, yksilön vaikeuksien todellista syytä, työpaikkojen puutetta tai ikärasismia, ei tahdota nähdä, vaan ihmisestä itsestä tehdään syyllinen.

Kuka presidentti ehdokkaista olisi uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, joka kieltäytyisi pyörittämästä tätä velkamaata ja tekisi töitä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ilon eteen. Joka ei käyttäisi kaikkia omaansa syömiseen ja juomiseen, vaan olisi valmis jakamaan omastaan myös heille, joille on vain lusikalla annettu. Niin Herra, anna meille kerrankin hyvä maallinen presidentti ja siunaa myös heitä, jotka tätä maata rehellisellä työllä rakentavat.

Laitoin tämän blogin otsikoksi poliittinen vapaus. On hienoa, että meillä on vapaus valita ketä äänestämme presidentiksi. En ole katsonut enkä kuunnellut yhtäkään toisen kierroksen presidentti ehdokkaiden vaalitenttejä. Sen sijaan ihmiset tutut ja tuntemattomat ovat ottaneet yhteyttä ketä äänestää. Joskus on tuntunut siltä, että liikkeessä on käynyt enemmän presidentin tekijöitä kuin asiakkaita.

Asiahan on niin, että yksilön pitää olla vapaa tekemään sitä, mitä itse pitää parhaana itsensä toteuttamisen takia. Jokainen ihminen on vapaa äänestämään tai olemaan äänestämättä, jos hän tekee sen omasta vapaasta valinnastaan. Niin se taitaa olla, että jos uskomme on riittävä ja hyvin perusteltu, se mitä me uskomme, tulee todeksi. Vaikka presidentiksi.

Lopuksi kaipaisin kyllä maanhenkisiä presidenttiehdokkaita. Suomessa talouskehitys ajaa ihmisiä entistä enemmän asutuskeskuksiin. Nyt kysytään, millaiselta suomalainen maaseutu näyttää kuuden vuoden päästä. Rakennemuutokseen liittyvät tulevaisuudenkysymykset ovat heijastuneet erityisesti maaseudun asukkaisiin ja heidän mielialaansa.

Tämä edellyttää sitä, että presidenttiehdokkaiden tulee selväsanaisesti ja aktiivisesti osoittaa kaikkien tavoiteltavia arvoja ja ihanteita. Tällaisia arvoja ovat nöyryys ja huolenpito suhteessa luontoon, kohtuullisuuteen, yhteisen hyvän edistäminen ja oikeudenmukaisuus. Etiikan periaatteet korostuvat, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tietää, mikä lähimmäiselle on parhaaksi ja mikä edistää kaikkien yhteistä hyvää. Aika vaikea tehtävä presidentiltä.





ONKO ARVOT KOHDALLAAN?
18.01.2012 Klo 22.21
MUUTOS LÄHTEE MEISTÄ

Presidentinvaalit on ensi sunnuntaina. Vaalien tulos voi yllättää monet. Taitaa olla niin, että meitä varsinaisessa poliittisessa työssä mukana olevia on aivan liian vähän täällä Pirkanmaalla, sillä näyttää siltä, että viestintävälineet pystyvät muokkaamaan mielipiteet haluamallaan tavalla. Myönteinen asia mediassa on kuitenkin se, että presidenttiehdokas Väyrynen on pystynyt nostamaan kannatustaan. Ilahduttava havainto on, että lisäkannatusta tulee koko ajan.

Aikamme muotisanoja ovat muutos, velkaantuminen, markkinavoimat, EUROOPAN UNIONI ja tehokkuus. Poliittisen keskustelun painopiste on keskittynyt kuntauudistukseen. Tavoitteena on seitsemänkymmentä kuntaa. Taloustietäjiemme taloudellisen kasvun ennusteet valuvat kuukausi kuukaudelta yhä pienemmille prosenttiluvuille, nollakasvun tilanne on myös ennustettu.

Kansallisesti lupaukset EU:n tuomista eduista ovat suuria ja mittavia. Tuloksia, etenkään myönteisiä, ei ole vieläkään havaittavissa. Suurin osa suomalaisista tuskin vieläkään tietää EU:n liittymisen todellisista vaikutuksista, eipä taida tietää kaikki päättäjätkään tai edes presidenttiehdokkaat.

Ei siis ihme, että monet äänestäjät ovat hämmentyneitä, jopa ahdistuneita tilanteessa ketä äänestää ja kenen presidenttiehdokkaaseen voi luottaa. Suomessakin vakava työttömyysongelma, maatalouden raju alasajo sekä sosiaaliturvan heikennykset lisäävät ihmisten pelkoja. Nyt olisi ollut korkea aika presidenttiehdokkaiden keskustella ja arvioida miten EU Suomessa huolehditaan kansalaisten eduista.

Hallituksen tavoittelema kuntauudistus kouraisee syvästi maaseutua. Kaikista uhkakuvista huolimatta Suomen maaseutu kokonaisuudessaan on kansakuntamme voimavara. Kysymys ei ole siitä, mitä ammattia harjoitamme, asummeko maalla vai kaupungissa. Maaseudun asuttuna pitäminen tulisi olla suomalaisten arvostama ja yleisesti hyväksymä tavoite.

Nyt näyttää siltä, että yhteiskuntarakenteen eheyttämisen periaatteet on luotu ympäristömnisteriössä ja valtioneuvostossa ja ne virkamiehet uskovat siellä, että samat ongelmat, jotka koskettavat pääkaupunkiseudun ongelmia voivat ratkaista myös maaseudun ja hajarakentamisen ongelmia. Tätä samaa käytäntöä täällä seutuhallituksessa yritetään kovalla paineella vielä läpi.

Asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudullisia periaatteita yritetään väkisin painaa läpi. Erillinen seutukuntasopimus on täysin tarpeeton, sillä se veisi vain kuntien itsemääräämisoikeuden alueensa kaavoitukseen. On perin outoa, että omalle maalle ei saisi tulevaisuudessa rakentaa se mielestäni sotii Perustuslain perusrakentamisoikeutta vastaan. Kuinkahan moni seutukunnan päättäjistä on viitsinyt tutustua ko. periaatteisiin.

Olen tuonut esille maailman uhkakuvia. En haluaisi kuitenkaan ärsyttää ketään, vaan herättää kysymyksiä. Ovatko arvomme ja arvomaailmamme oikeassa kurssissa? Mitä voimme muuttaa ja miten? Presidenttiehdokkailla on mahdollisuus tämän päivän Suomessa ja tämänpäivän maailmassa vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen.

Presidenttiehdokkaat voivat vaikuttaa myös arvoihin, jotka yhteiskunnassa vallitsevat. Presidenttiehdokkaat voivat muuttaa tämän ajan kovin itsekästä, lähes pelkästään taloudellisiin näkökohtiin perustuvaa arvomaailmaamme enemmän humanismin ja ihmisyyden edustamalle linjalle, jos haluavat.

Presidenttiehdokas Paavo Väyrysen elämänpiiriin liittyvä kokemus edustaa mielestäni sivistystä, todellista hyvinvointia, arkielämän tuntemusta, elämänlaatua ja suvaitsevaisuutta. Itsetunto kuuluukin kiinteästi suvaitsevaisuuteen. Ihminen, jolla on vahva itsetunto, kokee elämänsä myönteisenä ja luottaa itseensä sekä mahdollisuuksiinsa. Hän sietää omia erehdyksiään, hyväksyy myös puutteensa ja pyrkii jatkuvasti kasvamaan ihmisenä.

Suomen tavallinen kansa on se, jonka varassa Väyrynen menestyy presidentinvaaleissa. Mietin, valitseeko ihmiset presidentin vai media? Onko suuri raha se joka ratkaisee, kun kuitenkin presidentti pitäisi hoitaa pienenkin ihmisen asiaa.



HERKÄT AJAT PRESIDENTINVAALEISSA
10.01.2012 Klo 21.39
TÄTÄ MIELTÄ!

EU:sta käytävä keskustelu herättää kansalaisissa varsin sekavia tunteita. Erityisesti maata kiertävien presidenttiehdokkaiden suhtautuminen EU:hun näyttää kovin erilaiselta. Näyttää siltä, että Väyrynen ja Soini suhtautuvat kielteisimmin EU:hun. Väyrynen perustelee sanomisiaan itsenäisyyden menetyksellä ja maaseudun kasvavilla ongelmilla. Väyrynen suhtautuu EU:hun selvästi aikaisempaa kriittisemmin. Pirkkalassa Soini vastaili kysyjälle,kun kysyjä kysyi: pääseekö EU:sta eroon,hän vastasi, että pääsee.

Vaalitenteissä presidenttiehdokkailta näyttää haastatteluissa niin lehti- kuin TV haastatteluissakin jäävän ulko- ja turvallisuuspolitiikka liian pinnalliseksi. Vain Väyrynen on uskaltanut tuoda esille Suomen perinteisen puoluettomuutensa niin, että EU:n liiton jäsenet todella tietävät Suomen haluavan olla puolueeton. Sotilaallisesti liittoutumaton maa EU:n jäsenyydessä.

Presidenttiehdokkaiden tulisikin vakavasti pohtia, mikä on paras tapa saattaa äänestäjille riittävää tietoa eri asioista. Kun äänestyksessä kuitenkin on ratkaisevaa se, mitä ehdokas sanoo, tietää, tuntee ja haluaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat Suomen kannalta kuitenkin erittäin keskeisiä kysymyksiä.

Eilen illalla oli kunnanhallituksen kokous. Yhdessä siellä ympäristölautakunnan kanssa pohdittiin Pirkkalan Maapoliittista ohjelmaa vuosille 2012-2020. "Maapoliittinen ohjelma tähtää erityisesti raakamaareservin lisähankintaan asuntorakentamiselle"." Maanhankinnassa pyritään aina ensisijaisesti vapaaehtoiseen kauppaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mikäli vapaaehtoisiin kauppoihin neuvotteluista huolimatta ei päästä kunta on valmis käyttämään keskeisillä alueilla kunnan kehityksen ja edun mukaisesti tarvittaessa kaikkia lainsäädännön ja säädösten tuomia mahdollisuuksia maahankinnan turvaamiseksi."

Kovaa tekstiä. Minua ainakin ihmetytti. "Uusien rakennuspaikkojen poikkeusluvat". Tulevaisuudessa suunnittelutarvealueeksi määritellään koko kunta. Suunnittelutarvealueilla tehdään aina kantatilatarkastelu yhtenäisin mitoitusperustein, millä turvataan maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Mitoitusperusteena , jonka mukaan kantatila voi saada rakennuspaikkoja enintään 1 rakennuspaikka /7ha. Kantatilatarkastelun leikkauajankohtana käytetään vuotta 1959."

Tekstiä lukiessa tuli kyllä mieleen Seutukuntien hajarakentamisen hallintaohjeet. Mistä luku 1959. Eikö se voisi olla vaikka 2000. Viisikymmentäkolme vuotta sitten ajat olivat erilaiset. Sen jälkeen on monilla tiloilla tehty sukupolvenvaihdoksia. Nykyiset omistajat eivät saisi rakennuslupia lapsilleen ollenkaan jos tällainen ehdotus menee läpi valtuustossa.

Taitaa olla sama käytäntö kun 1960- ja 1970 luvulla. Silloin siirtyivät syrjäseutujen pienet, metsätöiden koneellistumisen jälkeen elinkelvottomat pientilat huolestuttavassa määrin metsäteollisuuden käsiin. Vuosien ponnistelujen tuloksena saatiin vihdoin 1970-luvun lopulla aikaan maanhankintalaki. Se toi pelisääntöjä maatilojen kauppoihin. Laki on kyllä muutettu sen jälkeen. Kunnille on lailla turvattu etuosto-oikeus, luovuttamis-,vaihto- ja lunastamismenettelyjä.

Maaseudun ihmsille metsä on tänä päivänä aikaisempaa tärkeämpi toimeentulolähde, sillä maataloudesta saadut tulot ovat huolestuttavatsi ehtymässä. Maapoliittisella ohjelmalla keskitetään maanomistus kunnalle. Tulevina vuosikymmeninä suuret peltoalueet tulevat olemaan tuiki tarpeellisia viljanviljelyyn myös täällä Pirkkalassa. Muutamassa vuodessa ihmisiä tulee lisää maapallolle. Aavikoituminen leviää yli Suomen alan vuosittain. Kavihuoneilmiö nostaa mahdollisesti veden pintaa.

Poliittisesti näyttää, että poliittiset intohimot syrjäytetään tyystin, on vain virkamisten näkemys. Paikallisten maanomistajien mielipiteet leimataan heti tietyn puolueen ideologiaksi. Tämä keskustelu jatkuu meillä joka suunnittelutarveratkaisun käsittelyn yhteydessä, kun arvioidaan mitä maanomistus alueittain vaikuttaa. Niin se on, että maanomistajien eväät ovat aika hajallaan.

Vastuussa olevien kuntien ja valtionjohto näyttää edelleenkin tekevän määrätietoista työtä velan kasvattamiseksi. Valtion ja kuntien talouden herkät ajat jatkuvat. On käynyt selväksi, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantuminen on saatava pysähtymään niin valtiossa kuin kunnissa. Toistaiseksi näyttää siltä, että velkaantuminen kuitenkin jatkuu niin valtiossa kuin kunnissa.

Velkaantuminen tulee Pirkkalassakin jatkumaan tällä menolla. Tosi surkeaa kuultavaa virkamiehiltä. Vanha kunnantalo joka puoli vuotta sitten korjattiin, korjattiin vain päällisinpuolin. Jälikäteen on tutkittu ettei perustuksia korjattukkaan ja kohta taitaa taas olla edessä saneeraus. Muutama vuosi sitteen korjattiin valtuustosali sekin on kuulemma kohta pois käytöstä (mikrobien?) johdosta.

Alkaa kohta kyllä kärsivälisyys loppua luottamushenkilönä. Rahaa palaa miljoonia ja aina vain tehdään sutta. Kuka tässä on vastuussa? Ei ainakaan luottamushenkilät. Kuka valvoo, kuka rakentaa ja kuka valvoo rakentajia? Joku vastuu ja velvollisuus pitäisi olla mutta kellä? Olen jo pitkään seurannut kunnan omaisuutta ja valiitanut virkamiehille. Ovet ja ikkunat ovat auki, kukaan ei sulje, vettä valuu ikkunoista sisälle ja ovet ovat sepposen selollaan. Terveyskeskuksen uuden rakennuksen katto vuosi heti rakentamisen jälkeen. Onkohan sitäkään korjattu? Ei ole ihme jos hometta on. Jokaisen käyttäjän pitäisi kyllä hoitaa hommat niin kuin omaa hoitaisi.

Kunnassa tehdään aika paljon tyhjänpäiväistä työtä. Plarataan vanhoja tilastoja, kootaan mittavia aineistoja esimerkiksi kulttuuripoliittinen ohjelma, joka myös oli käsittelyssä kunnanhallituksessa ja ajetaan kaikenmoisia hienoksia tietokoneille. Nyt pitäisi arvioida mitä näillä eri ohjelmilla on saatu aikaan ja kannattaako nykyisellä linjalla jatkaa vai onko pyrittävä uusille ulottovuuksille.

Niinpä niin, eli virkamiehiltä pitäisi edellyttää avarampaa ajattelua, älyä ja arviointikykyä, mitä kannattaa missäkin yhteiskunnallisessa tilanteessa tehdä ja mitä ei. Virkamiehen on uskallettava astua ulos kunnantoimistolta ja tehdä käytännön elämää palvelevaa työtä. Esimerkkinä rakennukset. Katsoa muualtakin kuin kirjoituspöydän äärestä.

Nyt ammutaan kovilla, mutta uskallan vastata käsityksistäni. Viisikymmentävuotta työelämässä ja erilaisessa luottamustehtävissä on antanut kanttia sanoa.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA
08.01.2012 Klo 21.19
VASTUULLISTA HUOMISTA RAKENTAMASSA

Hyvää ja Turvallista Uutta Vuotta Kaikille. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia niistä sähköpostiviesteistä joita olen saanut. Varsinkin Torniojokilaaksosta saamani sähköposti ilahdutti suuresti. Taas on vierähtynyt muutama viikko siitä kun olen saanut inspiraation kirjoittaa tänne blogiin. Tänään on ollut hieno ilma, pakkasta vajaa parikymmentä astetta ja aurinko pastanut täydeltä terältä. Vuosi 2011 meni ja uusi vuosi 2012 toiveineen ja odotuksineen haastaa meitä ihmisiä etsimään ja toivomaan yhteistä hyvää.

Pojan poikani Leevin kanssa sain kahden viikon joululomalla harrastaa monenlaista. Jääkiekkoa, hiihtämistä,mäenlaskua, lumilinnojen ja lumiukkojen tekoa. Hikisintä hommaa oli jääkiekko. Siinä oli pää ja paita märkänä molemmilla. Täällä maaseudulla voi harrastaa ja viettää hyvin urbaania elämää. Aikamoinen ihme jouluaattona ruusut ja orvokit kukki. Täällä tuntee kosketuksen maahan, tuuleen ja sateeseen.

Jumala luo jatkuvasti uutta, myös ihmisen ja maaseudun kautta. Monet maaseudun asukkaat hoitavat ja uudistavat luontoa monet myös kuluttavat ja kuormittavat. Elämä täällä maaseudulla on turvallisempaa. Juurevuutta ja rohkeutta tuo se, että suku ja sukupolvet voivat elää yhteydessä toisiinsa.

Minulle ja perheelleni luonto merkitsee myös uskonnollista kokemusta. Luonnon keskellä koetaan Jumalan läheisyyttä. Luonnossa hiljennytään, puretaan sydäntä, huolia ja iloja. Luonnon voimia vastaan on jouduttu taistelemaan nytkin vuodenvaihteessa, kun voimakas tuuli pyyhkäisi yli Etelä-Suomen, tehden paljon vahinkoa.

Osallistuin kunnanhallituksen karonkkaan viime torstai-iltana. Mielenkiintoinen ohjelma, josta vastasivat kunnan henkilöstö ja luottamushenkilöt. Valitettavasti jouduin lähtemään, kun lupasin Leeville, että tulen takaisin kymmeneltä.

Perjantaina olin kuuntelemassa, mitä perussuomalaisten presedenttiehdokkaalla Timo Soinilla on sanottavaa. Valtuustosali oli tupaten täynnä kuulijoita. Eri puolueen valtuutettujakin oli paikalla aina pormestaria myöten. Soini osasi ottaa hyvin kuulijat huomioon. Hän osaa vedota kansaan. Kuitenkin Väyrysen kokemus ja asiantuntemus ovat aivan eri luokkaa. Siis Väyrynen on paras. Toiseksi parasta en osaa sanoa - ei osannut Soinikaan.

Mielestäni ei riitä, että presidenttiehdokkaat käyttävät paljon aikaansa ja tarmoonsa taloudellisten ja poliittisten kriisien voittamiseen. Heidän ei pitäisi jättää huomiotta korkeampiakaan periaatteita ja olla pyytämättä Jumalan apua.

Ihmiset tarvitsevat tänä päivänä enemmän hengellisyyttä, toisin sanoen uskontoa. He tarvitsevat, koska uskonnosta on peräisin moraalinen vaisto, oikean ja väärän välisen eron tajuaminen, kyky hillitä itsensä ja olla vahingoittamatta muita sekä myötätunto toisia kohtaan. Niitä tarvitaan lunastamaan usko ja palauttamaan toivo.

Minulta on monta kertaa kysytty mihin uskon ja oletko uskovainen? Tässä yhteydessä riittää, kun sanon, että uskonto on ihmisen usko itseään korkeampaan salaiseen ja näkymättömään voimaan. Tänä päivänä tarvitaan esikuvaltaan nykyistä korkeampi elävä yhteisö, joka perustuu korkeampien lakien noudattamiseen, joka huomioi sen tosiasian , että ihminen on myös hengellinen olento.

On selvä tosiasia, että henkinen elämä on tänä päivänä kovin monien näkökyvyn ulkopuolella ja henkisen voiman ulottumattomissa. Ihmiset ovat niin herkkiä materialistisille ja ulkoisille vaikutteille, että vain asiat, joita he voivat koskettaa ja tuntea ja nähdä, tuntuvat todellisilta ja merkitsevät jotakin.

Aikamme on jokaiselle haaste, voimakas käsky tavoitella sisäistä turvaa panematta avuttomana kaikkea poliittisten suojan varaan. Jokaisen on tehtävä ulkoinen ja sisäinen muutos elämäntavassaan odottamatta enää toisten huolenpitoa ja turvallista johdatusta kriisien läpi. Jokaisen ihmisen on kannettava tuskansa yksin. Kukaan ei voi tehdä sitä hänen puolestaan eikä edes auttaa sen kantamisessa, vaikka kuinka yrittäsi pettää itseään ajattelamalla näin tapahtuvan.

Niin minun piti kirjoittaa vastuullista huomista rakentamassa. On selvää, että toiminta ilmentää ajatuksia. Yhtä selvää ei ole, että tekeminen on myös olemuksen toteutumista, että se mitä teemme, on seuraus siitä mitä olemme. Miten minun tulee elää? Voisiko mikään kysymys olla käytännöllisempi kuin tämä?

Filosofia opettaa, ettei ihmisen olemassaolon tärkein totuus ole hänen ympäristönsä tai onnensa. Se on hän itse. Ympäristö voi vaihtua vuoroveden lailla, kohtalon ja onnen tuulet nousevat ja laskevat vastuuttomasti, mutta kaikessa muutoksissa minä käsitys hallitsee kaikkea.

Tavoitteena ei ole ihmisen muokkaaminen viisaaksi, kurinalaiseksi ja aidoimmassa merkityksessä käytännölliseksi, vaan myös kokonaiseksi ja tasapainoiseksi. Tämä on erittäin tärkeää. Vaikka itsensä kehittäminen on välttämätöntä, nöyrä rukous on yhtä tarpeellinen. Leevikin muistutti joka ilta iltarukouksesta. Sen jälkeen uni tuli nopeasti.