VERORUUVI KIRISTYY PIRKKALASSA
25.10.2009 Klo 21.59
NY TARVITAAN ROHKEITA PÄÄTÖKSIÄ!

Viikko sitten kunnanhallituksessa puitiin pormestarin laatimaa budjettiehdotusta ensi vuodelle. Kukaan ei tiedä tai osaa sanoa millainen vuodesta 2010 tulee. Sen uskallan sanoa, että kuntatalouden ensi vuodesta on tulossa erittäin vaikea. Pormestarin ensimmäisessä budjetissa ei tehdä leikkauksia, verotuskin kiristyy ainoastaan ja vain kiinteistöverojen osalta.

Oman asunnon kiinteistöveroprosentti nousee 50 prosenttia 0,30 prosentista 0,45 prosenttiin. Omakotiasujalle se tietää aika lovia palkkapussiinsa. Samoin yrityskiinteistöt joiden kiinteistöveroprosentti on ollut 0,75 nousee 0,90 prosenttiin.

Maan hallitus päätti kehitysriihessä keväällä, että kiinteistöveron ala- ja ylärajoja korotetaan ensi vuoden alusta. Korotukset antaa kunnalle mahdollisuuden korottaa kiinteistöverojaan.

Kehottihan valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) 29.7.2009 kuntia hankkimaan lisätuloja kiinteistöjen veroja kiristämällä. Ihmetyttää vain, että on oikeistolainen hallitus maassa ja maksattaa verot niillä, jotka jotain omistavat. Meidän perheessä kiinteistöverojen korotus tietää 200 euron lisälaskua. Mielestäni tuloveroprosentin korotus olisi ollut oikeudenmukaisempi. Se joka kuluttaa se maksaa. Mitä vastinetta saamme kiinteitöverolle - ei mitään.

Kaava-alueella tiestöt hoidetaan kunnan toimesta. Meillä täällä haja-asutusalueella joudumme itse maksamaan tiestön kunnossapidosta, kunta avustaa vain pienoisella summalla. Kun aikanaan katumaksu poistui kaava-alueelta ja manttaalimaksu haja-asutusalueelta silloin uskottiin, että jotain hyötyä kiinteistöverosta olisi haja-asutusaluelle. Vähän aikaa olikin. Kunta hoiti yksityistiet. Mutta sitten se loppui. Nyt olemme vain maksajia.

Kunnanjohtaja Koiviston aikana kiinteistövero pyrittiin pitämään kohtuullisena. Pirkkalassa linjattiin vero niin että ei kuuluttaisi kaikkein ankarimmin verotettaviin kuntiin. Haja-asutusalueella asuville ja etenkin eläkeläisille tulee muitakin kuluja kuin asumiskustannuksia.

Ihmetellä häätyy, että perustuuko kuntajohdon pidättyvä asenne veroprosentin korotukseen pelkoon, että korkea veroaste heikentää kunnan vetovoimaisuutta ja kilpailukykyä esimerkiksi uusista asukkaista. Puolen prosenttiyksikön nosto tuloveroprosentiin tietäisi 30 000 euron ansaitsevalta 150 euron lovea tilipussiin. Se olisi kuitenkin oikeudenmukainen. Ja kaikki maksaisi siitä, jotka kunnan palveluita käyttää kuntalaiset. Nyt laitetaan yrittäjät ja kiinteistön omistajat maksumiehiksi.

Jo pelkästään maapohjasta joudumme maksamaan 0,90 prosenttia. Tämä koskettaa myös niitä, jotka ovat ostaneet kalliin tontin.

Tilastojen mukaan kuntalaiset hyväksyvät veronkorotukset, jotta palvelut voidaan turvata. Kuntalaisilla on myös selvä näkemys siitä, mistä palveluista olisi pidettävä kiinni silloin kun menoja on pakko karsia. Koulut, päivähoito, terveydenhoito ja vanhustenhoito ovat tärkeimpiä asioita. Säästää ja tehostaa pitää kaikesta edellä mainituista, mutta suoranainen leikattava pitää hakea muualta.

Leikattavaa siis on. Mielestäni kaikki ne palvelut, jotka eivät ole lakisääteisiä pitää katsoa suurennuslasin kanssa. Jos ei muuten tiedetä kysytään kuntalaisilta, mitä tarvitaan, ja määrätään sille laatu ja hinta. Perusvirhe kunnan taloudessa on se, että kaiken oletetaan jatkuvan entisellään.

Säästöjä on haettava. Ei ole mitään järkeä kasvattaa valtavaa velkamäärää. Ensi vuonna oletetaan, että lainaa otetaan 16 miljoonaa euroa. Velkaantumisvauhti on hurja. Ei ole myöskään järkevää, että eräiden rakennusfirmojen investoinnit kunta rahoittaa velkarahalla. Maksu tulee sitten vasta kun työt ovat valmiit.

Juustohöylää käytetään taas, vaikka se on merkki virkamieheltä ja päättäjältä, että he pakoilevat vastuuta. Se myös osoittaa, että asioita ei osata priodisoida.

Ensi vuoden investoinnit ovat yli 13 miljoonaa euroa. Mistä tingitään? Yksi - ei pakollinen on torialueen kunnostaminen 700 000 eurolla konsultin laskelmien mukaan. Mielestäni se ei ole pakollinen. Venetsian kaavakin joka ensi vuonna nielee 1 100 000 euroa ei ole niin pakollinen, että kunnan on pakko sinne kunnallistekniikka rakentaa.

Kuntalaisen käyttömenot asukasta kohden ovat oletetun asukasluvun 16942 mukaan ensi vuonna lähes 5300 euroa per asukas. Jos otetaan investoinnit, korkomenot ja käyttömenot mukaan summa on 6100 per asukas. Aika hurja summa. Kunnissa saamani tiedon mukaan käyttömenot ovat asukasta kohden noin vähän yli 3000 euroa. Jossain mättää ja pahasti.

Ei mielestäni riitä, että lasketaan vain lainamäärä asukasta kohden, joka ensi vuonna on talousarvion mukaan noin 2500 asukasta kohden. Lainanoton vähättely on vaarallista olen sen jo ajat sitten todennut. Uutta lainaa otetaan ensi vuonna 16 miljoonaa euroa. Ja vanhoja lainoja lyhennetään 7 miljoonaa euroa.

Ihmetellä täytyy vuosi vuodelta talousarviokirja on pienentynyt. Nyt on enää vain könttisummat. Luottamushenkilö ei kyllä varsinaisessa mielessä tiedä mihin rahat käytetään. Investoinneista noin suurin piirtein tiedetään mihin ne käytetään. Nekin olivat könttäsummia. Kunnanhallituksessa pitää olla tarkemmat selvitykset mihin käyttömenot jakaantuvat. Olisi myös hyvä valtuutetun tietää, mitä ovat kunnan puhelinkulut ja matkustuskustannukset yms.

Tarkka kustannuslaskenta puuttuu kunnassa. Kukahan yritysjohtaja hyväksyisi sellaisia laskelmia mitä kunnassa esitetään esimerkkinä vaikka maanmyyntitulot ja maanmyyntimenot. Ne laskelmat eivät ole tätä päivää. Minä en ainakaan pormestarina hyväksyisi sellaisia laskelmia jossa ei ole erittelyjä, mitä mikin maksaa.

Mutta kunnassa puuttuu johtamistapa. Mikä se tapa suomalaisessa johtamisessa on. Se on sitä, että teette tai itkette ja teette. Mutta se taitaa olla historiaa ainakin kuntajohtamisessa. Mutta näin se vain on, että rajut leikkaukset odottavat kunnassa tekijöitään ja säästötavoitteet kasvavat entisestään. Mistä leikataan? Ensimmäisenä kaikki ei lakisääteiset. Sitten voitaisiin jo puhua verojen alentamisesta niinkuin maan hallituskin tekee.

Mutta on ilonaiheitakin. Olin lapsenlapseni Leevin esikoulussa isovanhempien tilaisuudessa viime keskiviikkona. Tilaisuus alkoi kello 9.00 josta myöhästyin muutaman minuutin. Siellä oli menossa lauluesitys. Leevikin lauleli innokkaana ja esitteli käsillä miten hämähäkki kiipes langalle...

Sinne oli kokoontunut yli kaksikymmentä mummoa ja vaaria, jotka silmät pilkeessä katselivat lastenlasten esityksiä. Leevi välillä ihmetteli ja haukotteli. Mietti varmasti, että eikö mummo tullutkaan kun lupasi. Oli aamulla äidiltä kysynyt, että tuleeko mummo esikouluun ja onko hän jo siellä kun hän menee.

Ei huomannut Leevi, kun mummo tuli luokkaan. Niin tohkeissaan hän esitti laulua. Monta lauluesitystä he lauloivat kahden opettajan johdolla ja me mummut ja vaaritkin saimme laulaa ja leikkiä yhdessä lasten kanssa. Vihdoin Leevi huomasi mummon ja sanoi kuiskaavalla äänellä tuolla on minun mummo. Kyllä siinä mummo herkistyi ja Leevin silmä kirkastui.

Kun leikit oli leikittu, laulut laulettu ja esittelyt pidetty. Jokainen lapsi sai hakea oman mummon tai vaarin, jonka kanssa sitten mentiin tekemään piirustusta syksyn lehdistä. Leevistä oli hienoa tehdä mummon kanssa piirustusta. Syksyn lehdet laitettiin kahden paperin väliin ja päällimmäistä paperia väritettiin värikynillä, jolloin paperiin tuli lehtien kuvat. Hieno piirustus syksyn väreissä, jonka sain muistoksi Leevin ja mummon piirtämänä. Kotona laitoin sen sitten kehyksiin ja seinälle.

Meitä oli siellä mummoja eri paikkakunnilta aina Savonlinnaa myöten. Oli hauskaa, että isovanhemmat pääsivät tutustumaan kouluun opettajiin ja oppilaisiin. Mukava muisto jäi varmasti monelle isovanhemmalle. Sinne jäi Leevi leikkimään ulos toisten lasten kanssa. Hyvän päivän toivotukset, halaukset ja heilutukset. Sitten mummon oli lähdettävä kotimatkalle.

ISOVANHEMPIEN RUKOUS
Rakas Jumala,ajattelemme nyt edessäsi
lapsenlastamme Leeviä.
Kiitämme sinua hänestä.
Kiitos ilosta, jonka hän tuo elämäämme.
Kiitos, että saamme seurata hänen kasvuaan ja kehitystään.
Kiitos, että rakastat häntä ja välität hänestä.
Auta hänen vanhempiaan kasvattamaan häntä: anna rakkautta, kärsivällisyyttä ja viisasta lujuutta.
Auta meitä tukemaan vanhempia oikealla tavalla ja ymmärtämään, milloin puuttua asioihin ja milloin ei.
Lähetä pyhät enkelisi varjelemaan ja ohjaamaan Leeviä elämän matkalla.
Opeta Leeviä luottamaan sinuun ja noudattamaan sinun tahtoasi.
Jätämme Leevin ja koko perheemme
sinun turvallisiin käsiisi.





LAMASTA LÖYTYY LOHTUA!
11.10.2009 Klo 13.42
Herkät ajat jatkuvat

Kun tulee Etelä-Suomesta ja näkee Suomen Lapin luonnon, huokaisee onnesta. Peräpohjalaisen silmin Suomi on aarteita täynnä. Kun asuu täällä etelässä moottoritien ja lentokentän sydämmessä, elää jatkuvasti kuin keskellä moottoripaanaa. Melua ja liikennettä päättymättömänä virtana. Jos haluaa aamulla välttää liikenneruuhkia on lähdettävä työhön tosi aikaisin aamulla. Tai sitten on hypättävä polkupyörän selkään, niin kuin moni pirkkalainen tekeekin.

Loma vaikka lyhyempikin oli yrittäjälle ihmeellinen kokemus. Viime viikonloppuna kävin kummipoikani Jarmon ja hänen kahden lapsensa Isan ja Jurin kanssa veljeni 60-vuotispäivillä Torniojokilaaksossa. Mikä hiljaisuus ja rauha oli kotiseudullani joella - tai oikeastaan maalla - jonne oli juuri rakennettu uusi kapea mutkainen tienpätkä.

Peräpohjolan luonto lumoaa minut aina, mutta kaikkein eniten arvostan siellä olevien ihmisten ystävällisyyttä.

Ei matka pelkästään juhlimista ollut. Perjantai-iltana lähdimme ja olimme yöllä perillä. Lauantai-aamuna lähdimme katsomaan onko vielä puolukoita. Seitsemän asteen pakkasessa ja maan ollessa huurassa puolukoita tuntui olevan vähänlaisesti. Kolme tuntia kierrellessä ristiin rastiin saimme noin pari litraa pakkasen panemia puolukoita. Sormet oli aika köntässä kun niitä kerättiin. Poimurilla ei kerätty, koska se olisi rikkonut marjat. Isasta ja Jurista oli ihmeellistä kuunnella kurkien muuttolaulua, jota kesti koko marjareissun ajan. Sinne pelolle ne kurjet olivat kokoontuneet ja voi sitä meteliä.

Kyllä oli hauska katsella kuinka metsän antimet olivat kelvanneet kansalaisille. Vielä kuukausi sitten mättäät olivat punasina puolukoista, nyt ei ollut juuri mitään jäänyt talven alle mätänemään. On hyvä, että poimitaan marjat. Sillä monelle se on hyvä tulonlähde näin laman aikana.

Joka puolella on jauhettu lamaa ja surkeutta, mutta kyllä lamassa hyviäkin puolia löytyy, kun viitsii vähän ajatella. Ihmiset oppivat olemaan säästäväisiä, kun rahaa on vähemmän. Ja mikäs sen parempaa on kuin itse tehty pulla, leipä ja vaikkapa puolukkahillo. Siinä samalla voi opettaa vaikka lapsenlapselle miten omin päin tullaan toimeen. Sehän se vasta oikeaa itsenäisyyttä on. Niin, että unohdetaan rahan niukkuus ja aletaan tekemään itse ruokaa.

Toisaalta on varmaan niin, että taloudellinen ahdinko ja sen myötä ihmisten vaikeudet johtuvat lopulta paljon isommista ilmiöistä. Saattaa nimittäin olla, että olemme sitoutuneet, me kaikki, sellaiseen elämäntapaan, jonka muuttaminen vasta johtaa meidät yhdessä ulos umpikujasta. Tässä on varmaan kysymys kristillisen elämänkuvan etsimisestä eli aivan muusta kuin mukautumisesta tämän maailman menoon.

Sunnuntai-iltana ajelimme takaisin. Keli on vähän liukas kesärenkailla. Kärsämäelle oli satanut lunta. Muuten matka meni hyvin. Isa ja Jerekin ehtivät vielä leikkimään kavereiden kanssa ja aamulla kouluun.

Viime maanantaina valtuusto purki puhehalujaan, kun II lisätalousarviota käsiteltiin ja uutta strategia luonnosta lähetettiin kiertoon. Valtuustokäsittelyssä strategiaa evästettiin entiseen malliin toiveiden tynnyrillä, jos kohta talouden tosiasioillekin annetiin sijaa.

Keskiryhmät pui ryhmäkokouksessa uutta strategia luonnosta. Meidän mielestä yksi tärkeimmistä teemoista olisi talouden tervehdyttämisohjelma siihen liittyvine henkilöstösuunnitelmineen. Sillä kunnan palvelutuotanto ei enää riitä vastaamaan niihin haasteisiin, mitä palvelutotannon ylläpito nykyisillä taloudellisilla resursseilla vaatii.

Ryhmässä keskusteltiin myös välitavoitteista lyhyen ajan tavoitteista, joita ei luonnoksessa ollut. Samoin mittareista millä mitataan ja tuloksen arvioinnista ja toteutumasta. Kysyimme myös missä on kunnan arvot. Ei riitä, että johtaja näyttää esimerkkiä niin kuin luonnoksessa oli, tarvitaan arvot, joka lähtee ihmisistä kuntalaisista.

Kunnan kehittämisen arvoja ovat mielestäni myös avoimuus, muutosmyönteisyys, tehokkuus ja taloudellisuus, yritteliäisyys, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, velvollisuudentunto, tehtävien loppuunsaattaminen, ahneuden ja kohtuuttomuuden karttaminen ja hyvän omantunnon säilyttäminen. Ne ovat niitä tyypillisiä talonpoikaisyhteiskunnan arvoja, jotka toivon, että ne olisivat koko yhteiskunnan arvoja.

Paikalleen ei siis auta jäädä istumaan ja itkemään strategiaa. On koottava voimat, noustava ylös ja lähdettävä uudestaan eteenpäin. Pirkkalankin on lähdettävä rakentamaan uutta yhteisöä siinä missä muutkin kunnat. Tampereen ovia ei silloin saa koputella nöyristellen. Pitää osoittaa tervettä itsetuntoa. Mie oon meiltä ja muut ovat meän krannista. Taloudellinen lama on saatava elpymään. Mukaan on saatava myös henkinen nousu, tahto ja päättäväisyys.

METSÄN KIRKKO

Metsän kirkko pohjoisessa,
ikiaikaisessa metsässä,
kulkija istahtanut kaatuneelle kelolle.
Tuuli huokaa ikipetäjissä ja kynttiläkuusissa,
kelot narahtalevat toisiaan vasten.
Jäkälämättäät punertavat puolukoista,
ruskan värit mustikanlehdillä.
Kuinka kauan tämä saa olla, tämä alkurauha,
tämä metson, teeren, kuukkelin ja karhun koti.

Jumala, kiitos, tästä päivästä,
että näillä käsilläni,
jotka kykenevät sekä pahaan että hyvään,
saan osallistua sinun luomistyösi
iloon ja ihmetykseen.