Niin pimeitä on päivät
22.11.2009 Klo 11.57
RASKASKIN TYÖ ON RIKKAUS

Kaamoksen harmaassa lähdin tänä aamuna hoitamaan vanhusta. Mieluusti sitä lähtee vaikka viime yönä tuli mentyä nukkumaan vasta kun kello raksutteli jo aamuyötä. Ihmeellisen virkistävä, tarmokas ja vahva tunne oli, kun vähän liukkaalla kelillä kaasutin transitilla kohti Tamperetta.

Eilen tuli tehtyä 17 tuntia työtä yhteen menoon. Ei kertaakaan tullut istuttua muuta ko aton penkillä. Aamu alkoi aina samalla tapaa, kun se on ollut jo yli neljä vuotta. Puuron ja kahvinkeitot ja auton nokka kohti Tamperetta. Sitten liikkeeseen, hoitamaan vanhusta, kokouksiin ja kotia. Siinä se minun päivä menee mukavasti.

Eilen tosin olin vähän pyöryksissä liikkeessä. Kaikki tavarat piti pakata ja viedä pois, koska maanantai aamuna aikaisin tulee ikkunan vaihtajat liikkeeseen. Pekan kanssa mietittiin ensin, että mihin ja minne ja miten tavarat pakataan. Päästiin yksimielisyyteen. Kaikki pakataan. Tulihan siinä samalla siivottua kaikki nurkat. Mutta kova homma se on. Ei sitä kolmenkymmenen vuoden aikana ole tarvinnut paljon muuttaa.

Nyt on pakko sitten pitää vapaata. Eipä sitä yrittäjällä paljon ole ollut niitä vapaapäiviä. Tai eipä nytkään, kyllä sinne on mentävä katsomaan miten ne ikkunat ja ovenpaikat laitetaan. Täytyyhän sitä aina päällysmies olla paikalla. Ja kyllä se naisnäkökulma on joskus hyvä sanoa ääneen ettei tehdä kahdenkertaista työtä. Saapa nähdä kuinka kauan joutuu pitämään liikettä kiinni. Toivottavasti ei montaakaan päivää.

Tänään aamulla kuuntelin TV jumalanpalvelusta, joka tuli Maskun kirkosta. Hyvä oli saarna. Tänään on Tuomiosunnuntai ja päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla "kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuu kirkkautensa valtaistuimelle". Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.

Nyt onkin sitten paistettu kakku ja lämmitetty isouuni. Vielä pitää tehdä esityslista illan kyläyhdistyksen kokoukseen. Käydä välillä kaupungissa sitten kokoukseen ja kokouksen jälkeen joulunäytelmä harjoituksiin. Mutta nyt on mentävä panemaan uunin pellit kiinni ettei uuni mene harakoille.

Tämäkin päivä on muistoina takanapäin, moninkirjavina muistoina. Eipä tunnu työt raskaalta kädessäni, vaikka etusormesta rasituksen takia taisi katketa verisuoni, kun niin mustaksi ja kipeäksi eilen meni. Mutta paranemaan päin on kun vähän "hirudoit salvaa" siihen levitin. Se onkin sellainen jokapaikan salva. On ilo katsoa tätä etelän kaamosta, kun tienvarsien taloista loistavat jouluvalot, ikkunoista näkyivät sytytetyt sähkökynttilät ja ulkona on monella joulukuusi valoineen niin myös meidän pihassa.

PÄIVÄN RUKOUS

Pyhä ja vanhuskas Jumala.
Niin usein maailmassa
poljetaan oikeus maahan
ja vääryys saa vallan.
Kiitos, että sinä olet oikeamielinen
kaikissa teoissasi
ja viet totuuden lopulta voittoon.
Auta meitä elämään
anteeksiantamuksen varassa
ja noudattamaan kaikessa sinun tahtoasi.
Tätä pyydämme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.


Missä on ihmisen onni?
20.11.2009 Klo 05.04
TORSTAI TOIVOA TÄYNNÄ!

Toivo ei ole sitä mitä luulisi, se on jotain, mistä en osaa uneksiakaan. Toivo on tarina, jonka lopussa toivon, että toive toteutuu. Toivo ei ole toteutettu toive tai toiselle tehty palvelus, se on paljon suurempaa. Se on luottamusta Jumalaan, joka iloitsee voidessaan järjestää meille yllätyksiä.

Olin keskiviikko iltana kuuntelemassa hyvän ystävän Pirkko-Liisan tyttären runoilija Vilja-Tuulia Huotarisen ja hänen miehensä runoilija ja kustantaja Ville Hytösen esiintymistä Pirkkalan kirjastossa. He molemmat olivat loistavia puhujia. Vilja-Tuulia kertoi saaneensa kipinän kirjoittamiseen, kun oli lapsena saanut kasvaa sellaisessa maalaismaisemassa, joka ammensi paljon kaikenlaisia virikkeitä. Kotona mummolassa oli iso kirjasto joten kirjoja tuli luettua paljon.

Nuori kirjailija Vilja-Tuulia oli jo kokenut runoilija ja kirjailija. Hän on jo monta runokirjaa julkaissut. Viimeinen runokirja ilmestyi tänä syksynä "Iloisen Lehmän Runot". Sitä olen mielenkiinnolla lukenut. Siellä runokirjassa tulee vastaan tuttuja hahmoja Vilja-Tuulian mummolan lehmät, hänen äitinsä, mummonsa ja enonsa.

Runokirja kertoo eläinten voimasta ja ilosta, siitä miten iloinen ihminen voi olla. Niinpä runokirjan tekstissäkin on hyvin sanottu. "Oli selvää että kirkkaimmin helähtävään nauruun kykenee vain hyvä ihminen."

Kolmikymmenpäinen joukko kirjallisuuden ystäviä kuunteli hiljaa ja hartaasti runoilijoita. Ei edes hornetin ylilento häirinnyt kuulijoita.

Torstai olikin sitten toivoa täynnä. Kuninkaankadulla remontti jatkui. Onneksi nosturit eivät olleet nyt ihan oven alla, mutta vaikea oli päästä ostajien liikkeeseen. Siellä ne ihmettelivät toisella puolen aitaa, että miten tuonne liikkeeseen pääsee sisään. Mutta eiköhän tämä pian valmistu ainakin sitten jouluksi toivoa ei pidä menettää.

Illalla oli kiire näytelmäharjoituksiin. "Joulu valvottaa". Näytelmän sanat alkavat olla kohta jo ulkomuistissa. Olemme jo yli kymmenen vuotta esittäneet kyläyhdistyksen pikkujoulussa oman kylän väen kanssa näytelmiä. Se on hauskaa puuhaa.

Kuusissakymmenissä ihminen joutuu vääjäämättä sen totuuden eteen, ettei enää ole nuori. Tässä iässä olen altis oppimaan avaramman katsontakannan, näkemään myös muiden ihmisten ja yleisen hyvän näkökulmasta. Luoja suokoon meille kuusikymppisille kykyä ja halua etsiä elämästä arvokkain ja keskittyä siihen.

Me naiset voisimme ottaa tehtäväksemme synnyttää uutta kiinnostavaa keskustelua tämän nykyaikaisen pinnallisuuden tilalle. Armin kanssa eilen illalla vielä myöhään keskusteltiin, mitä ihmiset todella kaipaavat tässä kunnassa. Nykyajan kovassa maailmassa ovat tunteet sittenkin yllättävän herkässä.

Kaipaamme henkistä antia, hyviä keskusteluja, lämpimiä ihmissuhteita, luononläheisyyttä, turvallisuutta ja terveitä elämäntapoja. Tämän päivän keskusteluissa tällaisista asioista ei paljon puhuta näin me todettiin Armin kanssa.

Ihmiset ovat nykyään myös tavattoman herkkiä arvostamaan kaikkea. Joskus tuntuu siltä, että tehdäänpä niin tai näin niin pahaksi asia kuitenkin katsotaan. Mutta ei kriittisyyden lisääntyminen tarvitse olla pahasta. Sehän on vain hyvä.

Tämän päivän maailma tarjoaa ihmisten aistittavaksi rajattomasti mitä erilaisempia asoita. Ilman kasvavaa arvostelukykyä emme tästä kaikesta enää selviäisi terveenä - ei henkisesti eikä ruumiillisesti. Kriittisyyden myötä opimme vähitellen oikealla tavalla valikoiviksi yksilöiksi, joka on äärettömän tärkeätä mitä pidemmälle kehityksessä mennään.

Aloitin tämän kirjoitukseni otsikolla missä onni on? Onni on siinä, että saa nousta joka aamu terveenä ylös. Tunnen kiitollisuutta siitä mitä saan aikaan. Kiitos, että minulle on annettu paljon enemmän kuin koskaan osasin toivoa.

AAMURUKOUS

AUTA MINUA ALKAMAAN PÄIVÄNI
AVOIMELLA MIELELLÄ VALMIINA,
MITÄ TULEEKIN.
AUTA MINUA NÄKEMÄÄN JA KESTÄMÄÄN
PETTYMYKSET.
HERÄTÄ UUTEEN PÄIVÄÄN
JA ILOON EDESSÄSI.



MEIDÄN ON UUDESTAAN LUOTAVA KUNTA...
16.11.2009 Klo 22.40
Kaikki lyödään lyttyyn!

Tänään oli aikaa ja todella mahdollisuus paneutua oikein toden teolla lukemaan kunnan ensi vuoden talousarviota. Aamupäivä meni mukavasti lukiessa kunnan tuloja ja menoja, mutta sitten iltapäivällä tuntui, että pää on aivan pyörällä. Nostokonelaitteen ja kuorma-auton moottorit olivat käynnissä koko aamupäivän tupruttaen pakokaasua siinä liikkeen oven edustalla. Liikkeen ovikin oli tukittu niin, että ihmiset ei varmasti uskalla tulla sisään.

Kun sitä touhua katseli aamupäivän ja pyynnöistä huolimatta oven edustalta eivät telineet lähteneet ja päätäkin alkoi särkemään oli pakko lähteä kotiin. Onneksi lähdin. Illalla oli valtuuston talousarviokokous. Sunnuntai-iltana iltamyöhään pohdimme jäsenistön ja valtuustoryhmien kanssa, mitä muutoksia ja ehdotuksia haluamme talousarvioon.

Sunnuntai-iltana mietimme pitkään pitääkö terveyskeskukseen määrätä päivytysmaksu kello 20.00 - 22.00 väliseksi ajaksi. Olimme sitä mieltä, että ei. Terveyspalvelut ovat peruspalveluja ja ne pitää kattaa verovaroin. On sanottu, että päivystykseen menee ihmisiä hakemaan apua niitä,jotka eivät sinne kuulu. Jos eivät kerran saa aikaa omalääkäri palveluun niin jostakin apu on haettava.

Vaikka ympäristökunnissa on jo se käytössä, että maksavat iltapäivystyksestä maksun ei se mielestäni niin tarvitse olla Pirkkalassa. Niinhän se enemmistö äänestyksen jälkeen päätti ettei päivystysmaksua oteta käyttöön tämän iltaisessa kokouksessa Pirkkalassa.

Valtuuston puheenjohtaja Helena Rissaselle täytyy antaa kiitos. Hän ajoi ponnekkaasti läpi meidän keskustan tekemää aloitetta, jossa keväällä ehdotimme, että niille sotaveteraaneile joiden toimintakyky on huonontunut niin ruoka viedään kunnan toimesta kotiin. Tämä ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Kiitos kaikille tuesta.

Valtuustossa nähtiin monenlaista. Toiset olivat sitä mieltä, että kouluterveydenhoitajaa ei tarvita. Siitäkös syntyi kova keskustelu valtuustossa. Vaikka kunnanhallituksessa yksimielisesti päätettiin, että virka perustetaan. Taisi jotkut vähän ampua kovilla panoksilla. Puheenjohtaja pysyi kuitenkin rauhallisena.

Valtuuston listalla ei ollut paljon asioita, mutta talousarvio puhutti ennätysmäisesti valtuutettuja. Vaikka vaalit eivät ole vielä tulossa, mutta kyytiä sai moni taho. Moni kehui pormestarijärjestelmää. Itse olen toista mieltä.

Vallas perinteiseen tapaan kysyi, mistä Naskali säästää. Pyysin puheenvuoron sanoin, että eikö valtuutetut kuulleet mitä sanoin ryhmäpuheenvuorossani. Pirkkalan ongelma ei ole verotulojen vähyys, vaan kohtuuttoman suuret toimintamenot. Rahan riittävyys taataan nostamalla veroja tai laskemalla kustannuksia.

Esitin. että palkkoja pitää laskea, hallinnon karsimista ja paljon muuta. Otin myös esimerkin, pormestarijärjestelmään siirtymisestä. aiheutuvista kustannuksia. Kunnanhallituksessakin istuu avustajina kolme miestä, kun kunnanjohtajan järjestelmässä niitä oli vain kaksi. Kyllä säästökohteita löytyy paljon jos vain viitsii hakea. Terveydenhoidossakin on paljon parantamisen varaa. Tuntuu siltä, että kaikenlaisia palaveria pidetään ja työt jää hoitamatta.

Vaikka siellä valtuustossa puhuttiin, että talous on tiukka. Mielestäni talousarvioehdotus ei edusta kovin tiukkaa linjaa, sillä toimintamenojen kasvu vuoden 2008 tilinpäätöksestä on kasvanut 8,1 miljoonaa euroa ja vastaavasti toimintatuotot ovat kasvaneet vain 2,2 miljoonaa euroa. Vastaavasti lainamäärä on kymmenessä vuodessa kymmenkertaistunut ja viidessä vuodessa kaksinkertaistunut. Joka päivä otetaan uutta lainaa 40.000,- euroa. Pelkästään lainan lyhennykset ja korot yhteensä vievät kunnan budjetista 23.600,- euroa päivässä.

Mielestäni virkamiesten ja viimeistään valtuutettujen olisi osattava ajoissa reakoida. Eri hallintokunnissa ei ole toimenpiteitä kaluttu loppuun, joten jos mitään ei tehdä veroprosentti nousee tulevaisuudessa 24 prosenttiin. Pitäisi siis löytää kohtuullisuus ajoissa.

Tuloveroprosenttiin ei kajottu. Kiinteistövero nousee mukavasti ja kunnan kirstuun kilahtaa 1,1 miljoonaa lisäeuroja. Tätä kunnanhallituksen ehdotusta ei kukaan vstustanut. Hyväksyttiin yksimielisesti.

Mutta keskusta ja perussuomalaiset teki esityksen, että rakentamattomaan rakennuspaikkaan määrätään kiinteistövero joka vois olla 3 prosenttia. Perustelimme esitystä sillä, että kunnalla on 33 rakentamatonta paikkaa ja yksityisillä 79 rakennuspaikkaa.

Kiinteistöverolain 12 a §:ssä sanotaan, että jos asemakaava on ollut voimassa vuoden ennen kalenterivuoden alkua ja jos asemakaavassa on yli puolet kaavoitettu asuntotarkoitukseen voidaan kiinteistöveroa määrätä. Esitys sai hyvän vastaanoton, mutta taisi tulla valtuutetuille yllätyksenä, kun olivat ihan hiljaisia esitykseni jälkeen. Ehdotusta kannatti perussuomalaisten Armi Kärki joka on ollut tämän asian kannalla jo pitkään.

Siinä mielessä ehdotus oli hyvä, että pormestari ja suuri osa salista olevista valtuutetuista kannatti esitystä, mutta eivät uskaltaneet lähteä tukemaan äänestyksessä. Huusivat vaan, että tee tästä aloite. Me pohjoisen ihmiset olemme tottuneet suoraan vaikuttamaan, eikä aina jonkun aloitteen kautta. Mutta jos ne niin haluavat niin voimme me Armin kanssa tehdä.

Pitkä kokous viideltä alkoi ja kesti kymmeneen. Pelkästään talousarviosta ja veroista päättäminen oli asialistalla. Toiveajattelu kunnan talouden kuntoonsaattaminen jos menokehitykseen ei paneuduta. Vai onko tarkoitus, että tuhlataan ja velkaannutaan ja sitten liitytään Tampereeseen. Pahalta näyttää.

Mutta kiittää pitää valtuutettuja yhteistyöstä vuonna 2009 ja kunnan virkamiehiä vaikka heille tuli risujakin annettua. Kiitos kuuluu myös kuntalaisille jotka tähän tehtävään ovat minut valinneet. Kuopan Mikon kanssa meillä on 30 vuotta kun olemme siellä valtuustossa istuneet. Olemme toiseksi pitempään siellä olleet. Lehtisen Raimo on vanhin valtuutettu taitaa olla jo yli 30 vuotta ollut valtuutettuna.

Ensimmäinen valtuustovuosi tällä kaudella on kohta loppumassa. Pormestarijärjestelmä on saanut aikaan valtataistelua reviireistä. Yhteistyö eri ryhmien kanssa on kuitenkin parasta mitä valtuutettu voi tehdä. Toinen toistamme tukemista tarvitaan niin yksityisesti kuin yhteistyössä toistemme kanssa. Eli tee toiselle sitä mitä toivot toisen itselle tekevän. Hyvää Joulun alkua ja Siunattua uutta vuotta 2010 kaikille.

Pyhä Jumala,
Sanassasi on lupaus.
Että kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
Näkee suuren valon.
Anna tämän valon voittaa kaikki pimeys.
Nähdä kirkkautesi seimen lapsessa
pelastajassamme.
Murskaa maailman ihmisiä sitovat
pelon ja vääryyden kahleet,
suo rauhan ja sovinnon virrata ihmisten välille.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen
Meidän Herramme tähden.





Mielikuvien vallassa
10.11.2009 Klo 12.35
Yksin emme työtä tee

Keskustan 90-vuotispäivät veti väkeä yli odotusten. Juhlille osallistui toista sataa juhlijaa. Aamupäivällä oli Keskustan Pirkanmaan piirin syyskokous. Illalla sitten juhlittiin 90 vuotiasta taivalta. Henkilökohtaisesti iloitsin siitä, kun iltajuhlissa sai tutustua uusiin keskustalaisiin aina satakuntaa myöten.

Oli hyvä tavata vertaisiaan ja keskustella avoimesti asioista. Yhteisen juhlan viettäminen vahvistaa tunnetta siitä, että ollaan yhtä ja samaa keskustaa. Samalla kun kuulee toisen kuulumiset ja kertoo omansa, voi peilata omaa elämäänsä ja saada näkökulmaa omaan keskustalaisuuteensa.

90-vuotisjuhlissa muisteltiin mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Parhaimmat puheet kuultiin puoluesihteeri Jarmo Korhoselta ja entiseltä kansanedustajalta ja euroedustajalta Mikko Pesälältä. Pesälän mahtava puhe ilman paperia oli tosi mieleenpainuva. Sen puheen sisällöstä taisi monen juhlavieraan silmä kostua. Ei ole ihme jos hän on joskus voittanut puhekilpailun.

Syyskokouksessa oli juhlapuhujana ministeri Paula Lehtomäki. Puheessaan hän otti esille ympäristöasiat, työvoiman pulan lähitulevaisuudessa, energia-asiat, ulkomaankaupan romahtamisen ja keskustan tämän hetkinen tilanne. Yleiskeskustelussa hän sai vastata monenlaisiin kysymyksiin.

Itse ihmetelin hänelle ja salissa kokoontuvalle kokousväelle, että minä en usko työvoimapulaan, koska jatkuvasti ihmisiä irtisanotaan ja kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle en silloinkaan. Työtä on, mutta ei maksajia. Ainoa pelastus on, että lähdetään alentamaan palkkoja ja kansanedustajat näyttävät ensimmäisenä esimerkkiä. Aikamoisen hälinän puheeni aiheutti salissa. Kuka nyt palkkoja lähtisi alentamaan.

Suomi 2009 talouden, työn ja etiikan näkökulmasta katsoen voin kyllä vakuuttaa, että kaikki asiat eivät ole kunnossa Suomessa. Tarvitaan talouden aitoa dynamiikkaa, joka synnyttää uutta työtä ja toimeliaisuutta. Tarvitaan myös sosiaaliturvan ja verotuksen uudistamista niin, että työn tekeminen ja tarjoaminen tulee kannattaviksi.

Tarvitaan uusia keinoja yhteiskunnallisten palvelujen tuottamiseen, ennen muuta julkisen ja yksityisen rakentavaa yhteistyötä. Hyvinvointi edellyttää kaikkien kynnelle kykenevien työpanosta. Ei ole hyväksyttävää eikä kansantaloudellisesti kestävää, jos ihmisillä on mahdollisuus valita, joko sosiaaliturvalla elämisen tai työn tekemisen välillä. Kyse on mielestäni kannustinloukuista, mutta myös yksilön etiikasta.

Mutta niinhän se on, että se joka tuottaa vahvimmat mielikuvat - se voittaa. Nykyaikana yritysmaailmassa ei tarvitse tuottaa tavaroita vaan brändejä. Tavaran tuottajat Suomessakin siirretään alihankkijoiden vastuulle jopa toisiin maanosiin. Otappa tässä tilanteessa sitten kantaa työttömyyteen.

Syyskokousessa kansanedustaja Mikko Alatalo otti esille kauppojen pyhäpäivien aukiolon vapauttamisen puolesta. Tarkastelen nyt kolmannen käskyn merkitystä tämän päivän elämässä. Koen, miten yhteiskuntamme kehitetään koko ajan kiihtyvällä nopeudella siihen suuntaan, että pyhäpäivän pyhittäminen on käytännössä entistä vaikeampaa.

Olen sitä mieltä, että yhteiskuntamme muutosten kehitystä voidaan joko jarruttaa tai jouduttaa. Valtioneuvoston päätöksellä on jo nyt sallittu kauppojen aukiolo pyhäpäivisin haja-asutusalueella. Tämä tulee vaikuttamaan monien meidän yrittäjinen pyhän pyhittämiseen.

Nykyistä huonoa kehitystä on ollut edistämässä päättäjäsukupolvi, jolla on vielä ollut taju pyhän pyhittämisestä. Mielestäni pyhän häviämisessä seuraa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta kieltäviä vaikutuksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä tietyn rytmin. Sen on muodostanut arjen ja pyhän vuorottelu. Työn ja levon tulee olla sopivassa suhteessa ihmisten elämässä.

Pyhän loppuminen johtaa yhteen ainoaan harmaaseen alueeseen. Ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja ilottomaksi. Sen seurauksena stressi kasvaa ja kaikenlainen haluttomuus ja elämänkielteisyys lisääntyvät. Tätäkö ne päättäjät haluavat? Yrittäjäkään ei tarvitse yhtä vapaapäivää viikossa! Vai tarvitseeko? Tarvitsee! Lainlaatijoiden mielestä ei.

Tänä iltana Pirkkalan valtuustosalissa on keskustelutilaisuus keskuspuhdistamohankkeesta Pirkanmaalle. Sitä ollaan työntämässä Pirkkalaan tai Nokialle. Kova kritiikkiä ovat antaneet molempien kuntien asukkaat. Eniten äänessä ovat olleet Kokemäenjoen vesistön puolesta ryhmä, joka on tehnyt valtavan työmäärän asian selvittämiseksi sen eduista ja haitoista.

Me päättäjätkin elämme mielikuvien vallassa. Kuka pystyy sanomaan, että suurpuhdistamo toimii moitteettomasti. Itse kannatan sitä ajatusta, että jokainen kunta hoitakoot oman jätteensä. Tämäkin hanke on yksi suuri muutos ja varmasti meitä päättäjiä valtaa epäusko. Tämän vuoksi tätä päivää on meidän katsottava myös tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Tämän päivän ja illan jälkeen voin katsoa tätä päivää uusin silmin.

RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE

Iloitkaa aina.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää kaikesta.
Tätä Jumala tahtoo teiltä.
Pysykää erossa kaikesta pahasta.

TULE SIKSI JOKA OLET!
06.11.2009 Klo 12.44
MIHIN ME PÄÄTTÄJÄT PYRIMME?

Elämme nyt aikaa, jona työvälineet ovat häikäiseviä, mutta päämäät hämäriä. Monet asiat näyttävät riistäytyneen meidän ihmisten hallinnasta. Reilu vuosi sitten yhteiskunnassa oli kaikki hyvin - vai oliko? Yhtäkkiä kaikkialla on rahat loppu Suomessa. Vielä pari vuotta sitten elettiin suurta nousukautta. Valtion ja kuntien talous oli hyvässä jamassa ja osakepörssit olivat jyrkässä nousussa. Vallalla ollut markkinatalouden ajattelu perustui suureen itsekkyyteen ja rahan valtaan.

Tänään on kaikki toisin. Talousennusteet ovat kääntyneet päälaelleen. Maailmalaajuiset muutokset ovat heijastuneet tavallisen ihmisen elämään. Työttömyys on lisääntynyt ja joka päivä saa tiedotusvälineistä lukea ja kuulla kun yritykset irtisanovat tai lomauttavat työntekijöitään. Monet kysyvät mistä etsiä apua?

Ihmisten hädästä ja vaikeuksista on riittämiin tietoa. Silti julkista keskustelua hallitsevat vaalirahoitukset eurot ja sentit. Monien ihmisten työpaikat ovat menneet ja elinolot heikentyneet, samalla kuin joidenkin muiden, ENTISTÄ HARVEMPIEN, hyvinvointi on säilynyt ja lisääntynyt.

Monien mielestä suomalainen yhteiskuntajärejestelmä on kriisissä. Kaikki poliittiset puolueet näyttävät edustavan suurin piirtein samoja näkemyksiä. Hallitusvastuussa puolueiden näkemyserot jäävät puolitiehen. Poliittiset asiakysymykset näyttävän muuttuvan liian usein henkilöiden väliseksi valtataisteluksi. Tällainen tilanne menettää ihmisten kiinnostuksen demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän toimintaan. Ihmiset katsovat, että vaalien kautta asioihin ei voi vaikuttaa.

Olen tätä tekstiä kirjoittaessani vastannut ystävien neljään puheluun. Monenlaisia murheita on ihmisillä. Monet ihmiset ovat menettäneet toivonsa sen suhteen, että me poliitikot kykenisimme tekemään mitään taloudellisten ja poliittisten virheiden korjaamiseksi. Mutta uskon, että me voimme. Meillä Pirkkalassa naisvoima on alkanut jyllätä. Siellä ei keskustella poliitikasta vaan ihmisten yhteisistä asioista. Ja jotakin olemme yhteisesti saaneet aikaan ainakin seuraavaan talousarvioon.

Minäkin sain tänään vapaapäivän. Vaikka ei tätä vapaapäiväksi voi sanoa. Aamulla aloitin työt kello viisi. Seitsemän jälkeen suuntasin kaupunkiin hoitamaan vanhusta. Puuronkeitot, kahvinkeitot, kakunpaistot, pullanleipomiset, peseytymiset ja pyykkäämiset siinä sitä. Mutta on ilo tehdä kun saa ja voi auttaa. Ihmisyys, joka minulle keskustalaisena on tärkeä on paljon enemmän kuin taloudellista järkevyyttä ja oman edun tavoittelua.

Ihmisyys toteutuu ensisijaisesti ihmisten luonnollisessa vuorovaikutuksessa, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisessa ja siinä, että voi olla jollekulle avuksi. Siihen sisältyy pyyteetöntä tarvetta jakaa omastaan, kantaa vastuuta yhteisistä asioista ja muiden ihmisten elämästä. Saan voimaa kun olen yhteydessä toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Elämä ei perustu ottamiseen vaan antamiseen. Näin näen Keskuslaisen ihmisyys aatteen.

KIITOS YSTÄVISTÄ

Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.
Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toisianne.
Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
rukoilkaa hellittämättä.







HENKINEN VAHVUUS ON AINOA ELÄMÄN TUKI JA TURVA
02.11.2009 Klo 13.35
TOISENLAINEN VIIKONLOPPU

Pirkkalan Maamiesseura juhli sunnuntaina satavuotiasta taivaltaan valtaamalla Etelärinteen tilan. Valtaajina oli arvokas joukko entisiä ja nykyisiä maanviljelijöitä, kansanedustaja Klaus Pentti, ProAgrian johtaja Lassi Uotila, kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth, pormestari Antero Saksala ja valtuuston puheenjohtaja Helena Rissanen.

Etelärinteen tila on paikka, jossa on historian huminaa. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun tilalla syntyivät maailman ensimmäiset viitosvasikat. Sitä juhlitaan varmasti monella tapaa ja ehkä kunta voisi kustantaa viitospatsaan vaikka Pirkkalan torille. Onhan niitä patsaita monenlaisia kuntakuvassa ja voisihan se patsas olla täällä taajama-alueellakin. Eipä niitä patsaita paljon täällä ole "pässi" patsas taitaa olla kirkonpiirin koululla.

Palavat kynttilät tervehtivät juhlavieraita Etelärinteen tilan portinpielessä, kun maamiesseura keräsi väkensä ja ystävänsä juhlimaan 100-vuotispäiviään. Tuttuja tuli läheltä ja kaukaa. Maamiesseura puolestaan muisti viireillä yhdistyksessä ansioituneita johto- ja luottamusmiehiään.

Se käsitys jäi mieleen, että toimintaan ei ole osallistuneet naisväki. Mitä nyt kahvinkeittäjinä. Mutta niinhän se nimikin oli maamiesseura. Mutta hulluutta ja viisautta on tarvittu, että yhdistys on päässyt 100 vuoden ikään. Siitä on hyvä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat tavalla tai toisella mukana olleet. Kansanedustaja Klaus Pentti osuvasti lausui näin: "Maamiesseuraanne tarvitaan jatkossakin tärkeässä työssä maaseudun ja sen ihmisten aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin hyväksi."

Luovaa hulluutta, osaavia, uskaltavia yrittäjiä tarvitaan tässä maassa. Nyt tarvitaan älyn käyttöä. Maamiesten historiastakin löytyy enemmän ratkaisuja ja näkökulmaa tulevaisuuteen kuin yhteiskuntateorioista. Lamasta on aina selvitty. Uskon, että konsteja löytyy nytkin.

Mieltä lämmittää se innostus ja usko siitä, että nämäkin juhlat onnistuivat. Vaikka kaikki näyttää mahdottomalta olen tyytyväinen juhlien järjestämiseen. Onhan meillä Pekan kanssa ollut kovan työnteon vuosi. Varsinkin tämä syksy, jolloin kuukauden aikana olemme järjestäneet kaksi aika suurta tapahtumaa.

Vaikka maaseudulla eletään epävarmaa aikaa. Maaseudun ihmiset yrittävät silti uskoa tulevaisuuteen. Maaseutu ja sen kulttuuri ovat antaneet meille jokapäiväisen leivän lisäksi, monet aineettomat arvot, joiden avulla on pystytty kestämään vaikeat vaiheet. Tämän totuuden kirkastaminen ja perinteen edelleen kehittäminen on nyt ajankohtainen, suorastaan kiirreellinen asia.

RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE

Päivä on ehtinyt jo iltapäivään.
Anna viisautta, jotta osaisin käyttää
tämän päivän lahjan
sinun tahtosi mukaisesti.
Siunaa jäljellä olevan päivän jokainen tunti.
Ole läsnä jokaisessa kohtaamisessa,
jokaisessa sanassa,
teossa ja ajatuksessa.
Kiitos työn antamasta sisällöstä elämääni!
Täytä minut luottamuksella,
että työlläni saan toteuttaa tahtoasia maailmasa.
Kiitos työn ja levon vaihtelusta!