Joulu on muistoja täynnä
23.12.2007 Klo 22.17
Yrittäjän joulu on lyhyt!

Joulu on vuoden kohokohta. Mikä tekee joulusta niin merkityksellisen? Tekevätkö sen joulukuusi, kynttilät, joululahjat, jouluruuat? Vai joululaulut ja joulupukki?

Joulu tunnelmineen saapuu vasta monen puuhastelun jälkeen. Mutta täydelliseksi tunnelman tekevät vasta joulun kauniit kukat. Niitä ovat ystävät lähettäneet ja tuoneet ja ne koristavat koko pirtin.

Tänä vuonna joulu on erilainen kuin pitkään aikaan. Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta kyllä yrittäminen koko ajan siinä on mielessä. Heti joulun jälkeen työt kutsuvat.

Yleensä on ollut tapana, että suku on kokoontunut yhteen jouluna. Niin tänäkin vuonna. Joulussa on parasta se, kun saa olla pojanpoika Leevin kanssa. Tänä iltana olemme yhdessä valmistaneet lanttu- ja porkkanalaatikkoja ja imellettyä perunalaatikkoa, joka juuri on paistumassa tuolla leivinuunissa.

Eilen illalla leivomme yhdessä joulutorttuja ja piparia. Kovasti Leevi odottaa joulupukkia. Sanoi, että yksi yö enää sitten tulee joulupukki. Hän on vielä niin pieni, että uskoo joulupukkiin.

Kuukausi sitten kirjoitimme joulupukille kirjeen. Nyt odotetaan innolla, että tuoko pukki niitä lahjoja, mitä hän on toivonut.

Itse ei enää sillä lailla toivo joulahjoja. Paras lahja olisi jos terveyttä riittäsi pitkälle. Se on mielestä niin hieno asia, kun saadaan olla terveitä.

Joulu on vuoden kohokohta. Silloin koko perhe viettää aikaa yhdessä, herkutellaan jouluruualla ja muistetaan toisia lahjoilla. Joulu on aikaa, jolloin pienet salaiset toiveet saattavat totteutua.

Usein me aikuiset muistelemme lapsuuden joulujamme. Muistelemme kodin vanhoja jouluperinteitä. Muistelemme kotiseudun joulukirkkomatkaa. Saamme matkata lapsuuden maailmaan, jossa kohtaamme välähdyksiä lämmöstä, valosta ja turvallisuudesta.

Joulu on kristittyjen juhla, jolloin muistellaan Kristuksen syntymää. Joulu on valon juhla. Joulu on hyvän tahdon aikaa, jolloin ihmisillä on lupa tehdä kauniita asioita toisilleen: vaikkapa auttaa sitä naapurin vanhaa tätiä.

Rakkaat joululaulut saattavat minut lapsuuden jouluhin herättäen muistoja ja avaten näkyjä, jotka olin jo unohtanut. Tänäkin iltana olemme Leevin kanssa laulaneet vanhoja tuttuja joululauluja ja hyvin Leevi tuntuu niitä oppivan.

Oman kodin lämpimässä, läheisessä juhlassa, ovat muistoissa mukana jo poisnukkuneet vanhempani, kun tämän illan päätteeksi hieman haikein mielin kuuntelen joulun saveliä radiosta.

" Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo. Armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo. Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa lämmin leuto ja henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa.

Syttyi siunattu joulutähti, yöhön maailman raskaaseen hohde määrätön siitä lähti, viel`on auvona ihmisten. Kun se loistavi lasten teille, päilyy järvet ja kukkii haat, kuusen kirkkahan luona heille, siintää onnelan kaukomaat."

Toivotan kaikille rauhallista ja iloista joulua!





Henkeä ja taistelutahtoa.
03.12.2007 Klo 13.45
Uhataanko kuntaliitoksilla?

"Pettäjä, heikko ja horjunut, tuli vahvaksi, kasvoi, kulki suorin päin, uskalsi antaa valoa, iloa ja lämpöä ulospäin."


Nämä sanat kysykööt meiltä itse kultakin luottamusmieheltä ja virkamieheltä, millaisella mielellä ja asenteella tarkastelemme kunnan toimintaa.

Toivon, että sisimmästämme löytyy halu tunnustaa, että mekin voisimme kasvaa ja kulkea suorin päin. Siksi meidän tulisi päätöksiä tehdessämme pitää mielessä, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Itse asiassa meidän on helppo rukoilla itsemme ja läheisten ihmisten puolesta. Vaikeammaksi asia muuttuu työyhteisössämme, kun pitäisi kantaa toisinajattelevat ihmiset.

Aika monet kuntalaiset - eikä vähiten täällä Pirkkalassa - odottavat ja toivovat, että kunta ottaisi rohkeasti kantaa, asettuisi selkeästi vääryyttä vastaan, ja puolustaisi oikeudenmukaisuutta.

Kunnan tulee olla yhteiskunnan omatuntona ja uskaltaa arvostella vallanpitäjiäkin valtiota, silloin kun on aihetta. Monen mielestä nyt on aihetta. Kunta ei saa olla oikeassa olevien yhdistys eikä moraalinen ryhtiliike.

Kunnassa luottamushenkilöitä eräät tahot uhkailevat kuntaliitoksilla ja itsenäisyyden menetyksillä. Minusta tuntuu, että kuntaliitokset pelottavat virkamiehiä ja päätöksentekijöitä, jotka menettävät tarvitsevat statuksensa.

Eilisessä Aamulehdessä "pääkirjoitus sivulla" oli mainio kirjoitus, jonka oli kirjoittanut päätoimittaja Jorma Pokkinen. "Pirkkala jaksaa jumpittaa".

Ei Pirkkala jumpita. Muutkin ovat huomanneet sen vasta nyt, mitä keskustan ja vihreiden valtuutetut huomasivat jo viime keväänä. Kaikki lähtee siitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa haetaan tulosta ja tehokkuutta. Taustalla ovat kuntien ongelmat tuottaa palveluita hyvin ja taloudellisesti.

Mielestäni niin valtion kuin kunnankin keskeiset päättäjät osaavat kansantaloudesta vain yksinkertaisimman, alenevien kustannusten teorian. Siinä pistetään kaikki yhteen ja USKOTAAN, että tuotantokustannukset vähenevät.

Niputtamisen sijasta pitäisi KARSIA JA TEHOSTAA. Kunnan toiminnoista on paljon karsimista.

Kaikki tutkimukset ja laskelmat ovat osoittaneet ainakin meille näin on kerrottu, että Pirkkala tuottaa terveys- ja sosiaalipalvelut Tamperetta edullisemmin. Mitä hyötyä silloin on ulkoistaa pelkästään terveys ja joitakin sosiaalipalveluja Tampereen hoidettavaksi.

Jo nyt tehdään yhteistyötä monessa asiassa ympäristökuntien kanssa. Jos vedotaan taloudellisuuteen, että suuret pystyvät tekemään edullisemmin. Minä en usko siihen. Miellä on hyviä esimerkkejä: mm. alue- ja pelastuslaitos siirtyi Pirkkalasta suureen yksikköön ja menot nousivat 10 - 20 % vuosivauhdilla. Samoin erilaiset kuntayhtymät, kuten sairaanhoitopiiri, jossa menot lisääntyvät jatkuvasti.

En ymmärrä Pirkkalan tapausta, jossa henkilöstö siirtyisi Tampereelle ja investoinnit jäisivät kunnan kontolle.

Koko maata ajatellen Pirkkalan verotulot olivat vuonna 2005 asukasta kohden laskettuna maan kahdeksanneksi suurimmat Suomessa. Pirkkalassa pystytään tuottamaan palvelut tehokkaammin ja taloudellisemman, kun laitetaan oikeat henkilöt oikeaan paikkaan.

Pirkkalan ei tarvitse ulkoistaa palveluja, jos sen päättäjät niin katsovat. Tässä ulkoistamisen systeemissä ovat menneet pasmat sekaisin. Hallintoa pitää purkaa, mutta ei niin, että palvelut siirretään muiden hoidettavaksi ja hallinto jää Pirkkalaan.

Monet tutkimukset osoittavat, että 15 000 - 20 000 asukkaan kunta pystyy tuottamaan terveyspalvelut tehokkaammin - miksi siis ei Pirkkala?

Päättäjät ovat ottaneet tässä suhteessa oppia Tanskasta. Jossa tehtiin suuri kuntauudistus ja kuntia vähennettiin.

Minäkin kaipaan Pirkkalassa päätoimittaja Pokkisen mainitsemaa todellista johtajaa. Kun Koivisto valittiin Pirkkalan kunnanjohtajaksi minäkin uskoin, että hän on vahva johtaja. Onhan hän sitä ollut, mutta viime vuodet ovat olleet sellaisia, että järeämpiä päätöksiä olisi pitänyt tehdä. Johtamisessa pitäisi ottaa käyttöön selvät johtamisen mittarit.

En usko vieläkään siihen, että Pirkkalalle olisi edullista tuottaa terveyspalvelut Tampereella. Siksi olen ollut eri mieltä, niin hallituksessa kuin valtuustossa. Monet kuntalaiset ovat sitä mieltä, että ne haluavat maksaa veroja, niin nostetaan kunnallinen veroprosentti ja palveluiden hinnoittelu niin, että ne vastaavat todellisia kuluja. Siinä se - ei Tamperekkaan niitä ilman tuota.

On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa, miten maksut nousevat Tampereen vedessä ja kaukolämmössä. Nehän piti laskea siirtymävuosien jälkeen. Sitä en ymmärrä: kun Pirkkala siirsi toiminnot vesihuollossa Tampereen vedelle, henkilöstö siirtyi Tampereelle ja investoinnit jäivät kuntaan. Huh huh!

Jokaisen kunnan pitäisi löytää omat vahvuutensa, heikkoutensa ja pystyä rakentamaan niiden varaan. Nyt tuntuu, että kunnat houkutellaan muutamalla millillä leikkimään yhdessä ilman leluja.

Nyt tai ei koskaan kunnan palveluista on vihdoinkin käytävä laajaa kansalaiskeskustelua, aikana jolloin meillä olisi aikaa pysäyttää tämä tuhon tie.

Nykyinen kehitys johtaa siihen, että palveluja tarjotaan vain muutamissa aluekeskuksissa, jonne syrjäseutujen asukkaiden on omalla kustannuksellaan hakeuduttava. Nykyinen kehitys johtaa siihen, että kansalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan.