Uudistumisen kysymyksiä?
20.12.2008 Klo 04.53
Miksi politiikka EI liikuta?

Kunnallispolitiikka ei ole menettänyt uskottavuuttaan byrokraattisen kapulakielen ja mätien kähmyjen vuoksi. Uskottavuus on kadonnut siksi, että ihmiset tietävät politiikkojen voimattomuuden.

Vaikka Pirkkalan valtuusto puhuisi enkelten kieltä, se joutuu sopeuttamaan kuntalaisia markkinavoimien tahtoon sen sijaan, että voisi alistaa ne kansan palvelukseen.

Olipa mielenkiintoista olla seuraamassa eilisessä valtuuston päätösjuhlatilaisuudessa kehuja joita saivat niin virkamiehet kuin luottamushenkilöt.

Inhimillisyys ja lähimmäisen rakastaminen näyttää olevan epäviisasta. Todellinen aikamme ihminen tajuaa, että tärkeintä on oma etu, menestys ja rahan tekeminen hinnalla millä hyvänsä.

Mammonasta on tullut entistä itsevaltiaampi diktaattori kunnassa. Markkinatalouden mahti on jotain sellaista, ettei sitä pystytä eikä kai ole lupakaan vastustaa kunnassa.

En usko tähän! Meillä täytyy olla keinoja asettaa se todella ahtaalle. Meillä valtuutetuilla täytyy olla oikeus sanoa, mihin me ajaudumme. Meillä valtuutetuilla täytyy olla voimaa huutaa niiden puolesta, jotka menettävät ihmisarvonsa tässä myllyssä.

Mutta me valtuutetut emme huuda, emme valtuutossa, emmekä juhlissa, emmekä tienvarsilla. Vaikuttaa siltä , että eräiden henkilöiden identiteetti ja itsetunto näyttävät olevan heikkoja tai vallan kateissa.

Tavallisen valtuutetun huuto kuuluu niin huonosti, jos yleensä uskalletaan huutaa. Useimmiten huuto katkeaa siihen, että pelästytään virkamiesten reaktioita.

Valtuutetun kuitenkin pitää olla totuuden huutaja ja piikki yhteiskunnan lihassa. Kuka muuten huutaa heikomman puolesta.

Valtuutettu ei voi olla hännystelijä, mielistelijä, vallan ja mammonan kumartaja. Sen tulee olla äänekäs omatunto, joka pistää päättäjät, virkamiehet ja rahamaailman pohtimaan päätöstensä moraalista pohjaa.

Ehkäpä valtuutettu pitäisi olla aikamme ROBINHOOD, joka ottaa rikkailta ja antaa heille, joilla ei enää ole ihmisarvoa. Jos me aioimme valtuutettuna täyttää tehtävämme meidän on uskallettava nähdä se oikein.

Valtuustossa on tapahtunut monenlaista kasvua koko ajan viime valtuustokaudella. Monet asiat vaikuttavat yhteyden kasvuun tai saattavat vaikeuttaa sitä. Ihmissuhdetaidot ovat vaikeita ja niinpä valtuustossakin voi ilmetä silloin tällöin erimielisyyttä ja yhteys rakoilee. Syyt voivat olla moninaisia.

Käsiteltävä aihe valtuustossa voi olla sellainen, että sen sisältö aiheuttaa erimielisyyksiä. Tai kuten ihmisten elämässä yleensäkin, kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. Mitä tällöin on tehtävä? Tilanteet voi olla kiusallisiakin.

Monesti valtuutettu kokee neuvottomuutta. Vaikeitakaan asioita ei kannata kuitenkaan säikähtää, sillä niiden selvittäminen luo hyvän maaperän tulevalle kasvulle.

Mennyttä valtuustovuotta ei saa takaisin. Voin kuitenkin muuttaa menneisyyttäni katselemalla sitä uusin silmin ja löytämällä sille uuden merkityksen. Minun ei tarvitse kieltää mitään, mitä minulle on tapahtunut.

On monia pieniä tapoja, joilla voi muistuttaa itseään Jumalan läsnäolosta ja kiireettömyydestä: hidastamalla askeleita, katsahtamalla ylös, lausumalla hiljaisen rukouksen ja istahtamalla hetkeksi aloilleen.

Vaikka aamurukouksella...

Herra, herätä minut uuteen päivään
ja iloon edessäsi.

Auta minua alkamaan päiväni
avoimella mielellä valmiina,
mitä tuleekin.
Auta minua näkemään
ilon aiheet ja kestämään
pettymykset.

Herätä uuteen päivään
ja iloon edessäsi.

Huutavan ääni korvessa!
16.12.2008 Klo 21.44
OSAANKO OLLA KIITOLLINEN?

Maailman valtateita vaeltaessani ja nauttiessani elämän riemuista, olen aina yrittänyt muistaa,mistä olen kotoisin. Näin joulun alla palaan muistoissani juurilleni, vaippapa vain ajatuksin, mutta täydestä sydämestä.

Lapsuuden kodin henki elää minussa siitäkin huolimatta, etten ehkä toteutakaan sitä enää omassa elämässäni. Jouluni ei koskaan saavuta sitä tunnelmaa, jota lapsena sain kokea.

Tämän päivän nuoret eivät tiedä mitään siitä, mitä sodan jälkeinen sukupolvi suuret ikäluokat ovat joutuneet kokemaan. Jokaisessa muistossa kuultaa kuitenkin unohtumattomana valo, elämänvoima, joka lapsenuskolla ja luottamuksella on ollut kantamassa minua vaikeidenkin vuosien yli.

On murheellista kuultavaa ja luettavaa nykypäivänä, kun perheet hajoavat ja puolisot voivat huonosti. On niin paljon väkivaltaa ja kaikenlaisia kohtaloita, joista saamme tietoa tiedonvälineistä.

Miten tämän päivän päättäjät huolehtivat kansalaisten ja kotien hyvinvoinnista. Miten me olemme ennen pärjänneet, kun meillä ei ollut muuta ko koulu, kirjasto, kirkko ja urheilukenttä. Ei ollut ostosparatiiseja, ei uimahalleja, ei päiväkoteja, ei erityisopettajia, ei koulupsykologeja eikä paljon muutakaan.

Eilen illalla olin kunnanvaltuuston kokouksessa. Raha pyörittää kuntaa, ja taloudenhoitajia tarvitaan. Rahan tai euron taju tuntuu olevan hukassa päättäjiltä. Siltä ainakin tuntui eilisiltainen kokous.

Täysmääräinen kunnallishallinnon - ja talouden ymmärtäminen saattaa vaatia vuosien ponnistelut, mutta nopea perehtyminen päivänpolttaviin asioihin on yhtä oikeutettu osallistumisen muoto kuin pitkällinen kokemus.

Päätöksentekijän tärkein työkalu on tasapainoinen arvomaailma ja kunnollinen harkinta. Vaikka näissä hommissa ei kiitosta usein kuule, on se itse osattava löytää arkipäiväsistä teoista ja päätöksistä ja uskottava itseensä. Kukaan ei ole mukana politiikassa aiheuttaakseen pahaa, vaan maksamaalista hyvää.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on laji, jossa vaaditaan ja käytetään monipuolista osaamista ja hahmottamiskykyä,monimutkaisten ongelmien ratkaisua ja arvottamista.

Luottamustehtävässä pääsee oman mielensä mukaan kokeilemaan ja käyttämään mielikuvitusta. Osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon tuntuu suurelta uhraukselta sekä omassa ajankäytössä ja elämässä, mutta on se taatusti palkitsevaa.

Mikä voisi olla parempi teko yhteiskunnan jäsenenä, kuin oman aikansa kapasiteettinsa antaminen yhteisölliseen käyttöön?

Tänä iltana olin seurakunnan kirkkovaltuuston kokouksessa. Puimme ensi vuoden talousarviota. Rahasta oli kysymys myös seurakunnan toiminnassa. Seurakunnan toiminnassa ihminen ei elä vain rahasta vaan välittämisestä.

Seurakunta panostaa perheisiin, lapsiin, nuoriin, aikuisiin ja vanhuksiin. Vaikka voimavarat niukkenevat seurakunta suuntaa tehtävänsä kaikkeen tärkeimpään, perustoimintaan.

Näinä aikoina kirkon kannattaa panostaa ihmisiin, yksinäisiin ja turvattomissa oloissa eläviin vanhuksiin, syrjäytymisvaaroissa oleviin nuoriin ja opastamalla isiä ja äitejä vastuulliseen vanhemmuuteen. Sillä jokainen tarvitsee turvallisen lapsuuden kehittyäkseen tasapainoiseksi ja ehjäksi aikuiseksi.

Seurakunnan luottamushenkilöt eivät lähteneet paisuttamaan talousarviota. Kaikki totesivat lopuksi, että kaikkea ei voi rahalla mitata. Hyvinvointi jatkuu seurakunnassa, mutta kuinka kauan? Jatkuvasti ei voi menoja kasvattaa. Laman merkkejä on näkyvissä myös seurakunnan toiminnassa.

Voimmeko tälle hyvinvoinnille enää mitään tehdä? Kuka nyt hyvinvoinnille panisi kapuloita rattaisiin? Onko tämä sitten alistumista, pessimistin lietsomista? Kirkon päättäjän nyt viimeisenä tulisi näin puhua. Elämänuskoahan sitä pitäisi vahvistaa. Niinpä juuri.

Perusteeton optimismi - se minua pelottaa. Se on vahingollisempaa kuin kipeän totuuden esille tuominen. Olen kokenut paikkansa pitäväksi sen sanan, että totuus tekee vapaaksi.

Aika monet täällä Pirkkalassakin odottavat ja toivovat, että kirkko ottaisi rohkeasti kantaa, asettuisi vääryyttä vastaan ja puolustaisi oikeudenmukaisuutta. Kirkon tulee olla yhteiskunnan omanatuntona ja uskaltaa arvostella vallanpitäjiäkin kun on aihetta.

Kirkon tulee olla totuuden julistaja ja ihmisen puolella. Kunnan ja seurakunnan etu, koko Pirkkalan etu, olisi kunnan tasapuolinen kehittäminen. Mutta poliittinen valta näyttää olevan voimaton. Ollut jo vuosikymmeniä.

Muistinkohan taas kiittää tästä päivästä, että olen saanut nousta terveenä ylös? Muistinko kiittää siitä, että minulla on työpaikka, perhe ja läheiset? Muistinko kiittää siitä, että sain olla mukana päättämässä seurakunnan ja kunnan asioista. Kiitos kaikesta jota sain tänään kokea.

JOULUNAJAN RUKOUS
Rakas Jumala, pelastajamme!
Kiitos, että niin hiljaa ja huomaamatta
laskeudut keskellemme,
pelkojemme, valtataistelujemme
ja markkinahumumme keskelle.
Rohkaise meitä kumartamaan seimesi tasalle,
aivan lähelle sinua ja toisiamme,
sinä Aurinkomme, joka säteilet
suoraan meitä kohti
ja hajotat kaiken pimeyden.
Sinä anteeksiantaja,
sulata sydämemme laulamaan!



Kyläyhdistyksen yhteinen pikkujoulu.
02.12.2008 Klo 22.16
TYÖN ILOA JA JUHLAA...

Viime lauantaina vietimme Pirkan Pirtillä kyläyhdistyksemme perinteistä pikkujoulua. Pikkujoulu on ollut jo monet vuosikymmenet kyläyhdistyksen toiminnassa mukana. Pikkujoulujen tarkoituksena on myös lisätä alueen yhteisöllisyyttä.

Sankilan kylässä oli näidenkin pikkujoulujuhlan järjestämisessä sen toiminnassa mukana kaikenikäisiä ihmisiä. Pikkujoulu on koko perheen tilaisuus. Paikalla oli väkeä monesta ikäluokasta aina vauvasta - vaariin saakka.

Kyläyhdistyksen vakituiset näytelmäkerhon jäsenet esittivät joulunäytelmän: Taunotonttu joka sanoi aina on. Riesa-Pelle esiintyi lapsille ja aikuisille ja musiikista vastasivat Jorma ja Kikka. Ja olipa siellä myös "Tuttu juttu show". Leikittiin, laulettiin ja esitettiin tonttuleikkiä pienten lasten kanssa.

Hieno tunnelma, kun laulettiin iloisia joululauluja. Tunnelma kaiken kaikkiaan ratkaisee, kolahtaako laulu ihmiseen.

Minulle monista rakkaista joululauluista mieluisia ovat Sylvian joululaulu, jossa ajatukseni vievät pohjoiseen, Joulupuu on rakennettu, Arkihuolesi kaikki heitä ja Enkeli taivaan lausi näin.

Välillä juotiin joulukahvit. Pidettiin arpajaiset ja huutokauppa. Innokkaana lapset odottelivat joulupukin vierailua ja pikkupakettien jakoa. Lopuksi laulettiin laulu Maa on niin kaunis. Kiitos kaikille juhlat meni hyvin.

Sunnuntaina sain olla avustajana kirkossa. Adventtisunnuntai keräsi kirkon täyteen väkeä. Illalla olimme vielä perhekirkossa vanhalla kirkolla, jossa oli paljon nuoria perheitä.

Mietin siellä kirkon penkissä, että miten ja kenelle me pidämme esillä Kristuksen evankeliumia? Miten meidän kirkkomme voisi ottaa huomioon oman aikamme avuntarvitsijat?

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei ihminen ole täällä kirkkoa, vaan kirkko ihmisiä varten.

Niinpä kun yhteiskunnassa on lama, silloin on kirkon aika. Silloin kun on hätä, seurakunnan kannattaisi satsata yhteiskunnalekin kuuluviin asioihin, jotta elämisen edellytykset säilyisivät ja pohja yhteisvastuulle ja toivolle lujittuisi.

Maanantai-iltana neuvoteltiin 27-ryhmän kanssa luottamuspaikoista ja nimistä. Moni on soitellut ja kysellyt: mikä tämä ryhmä on? Se on ryhmä,jossa ovat edustettuina kaikki muut ryhmät paitsi kokoomus.

Vaalien jälkeen 12.11.2008 kaikkien ryhmien neuvottelijat kokoontuivat kunnantalolle. Kokoomus esitti listan, jossa oli lueteltu mitä KOK, SD ja vihreät saavat paikkoja. Pienet 3,2 ja yhden hengen valtuutetut eivät mitään. Aika tyrmäävä esitys.

Heti sen jälkeen kokoonnuttiin keskustelemaan, mitä tämä esitys merkitsee. - Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ajattelevat myös toisia ihmisiä.

Kyllä kok pyysi mukaan sen jälkeen, kun oli jo melkein nimet allekirjoitettu toisen ryhmän kanssa paperiin. Siinä tilanteessa neuvotteluihin ei lähde kukaan muu kun "pyrkyrit" ja ne jotka hakevat vain "omia etuja" itselleen.

Ryhmään siis on pyydetty keskustaa vaalien jälkeen. Kiitos pyytäjille ja kiitos yhteistyöstä. Tätä ryhmää kannatan myös jatkossa. Tällä kokoonpanolla myös pienet "yhden ryhmän" valtuutetut saivat tärkeitä luottamusmiespaikkoja, joita yksin eivät olisi saaneet.

Hyvä yhteishenki on ollut 27-ryhmän neuvotteluissa mukana. Kuntapolitiikassa ei ole samanlaista hallitus-oppositio-asetelmaa kuin on eduskunnassa. Paikkoja jaettaessa on lain mukaan mahdollisuus liittoutua.

Ryhmä 27 esittää uutta hallintorakennetta, jossa lautakuntien koot suurenevat. Isoissa lautakunnissa ja kunnanhallituksessa tulee olemaan 11 jäsentä ja pienissä 9, 7 ja 5 jäsentä. Varmasti perusteltua, jotta kunnallinen demokratia toimii.

Mielestäni luottamushenkilön ihanteena ei ole vain hallinto, vaan kunnan olemuksen ja tarkoituksen mukainen toiminta. Siihen liitty ainakin seuraavia näköaloja: Valta ja vastuu yhdistyvät päätöksenteossa, ongelmien kohtaamiseen on jatkuvasti valmiuksia ja niiden käsittelyä ei estä pyhäksi koettu normisto.

Luottamushenkilöt toimivat avoimesti yhdessä, jolloin estetään päätöksenteon siirtyminen " salaseuraan". Suorat ja avoimet viestit ovat toimineet ryhmä 27:ssä. Toivottavasti nämä lain määrämät tasa-arvokuviotkin saadaan vielä täytettyä.

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi tasa-arvo pitää toteutua lautakunnissa. Eikö se siinä toteudu, kun kuntalaiset valitsevat ne henkilöt joita ne sinne haluavat päättämään. Valtuutetut ja varavaltuutetut pitää saada lautakuntapaikkoja. Ja ehdokkaana olleet myös.

Meillä Keskustassa esitetään siinä järjestyksessä henkilöitä luottamuspaikoille, miten ovat kuntalaisilta saaneet ääniä. Ja sille paikalle mihin mahdollisesti hän itse on halukas menemään. Kaikkien toiveita ei aina voi totetuttaa, kun paikkoja on vähän.

Rukous tälle päivälle
Me kiitämme Sinua, rakas Taivaallinen Isämme, että saamme yhdessä kokoontua sinun eteesi. Auta meitä tulevana toimikautena oppimaan yhä enemmän Sinusta ja Sinun rakkaudestasi meitä kohtaan.

Kiitämme myös, että olet antanut meille jokaiselle tehtävän kunnassamme. Anna meille voimia toimia tahtosi mukaan ja kirkastamaan Sinua elämässämme, arjessamme. Jää siunaamaan meitä jokaista sillä siunauksella, minkä tiedät itse kunkin tarvitsevan. Kuule vielä, kun rukoilemme yhteen ääneen Isä meidän, joka...
Kiitos tästä päivästä. Hyvää yötä.