MEIDÄN JA MUIDEN ARVOT
31.12.2009 Klo 21.47
VUOSI VANHA VAIHTUU

Pettäjiä riittää, sanansa syöjiä , selkärangattomia, pahimpia kuin Pietari. Nämä Pirjo Vahtolan runon sanat kysyköön meiltä itse kultakin, millaisella mielellä ja asenteella olemme päättämässä tätä vuotta. Itse toivon, että ainakin omassa sisimmästäni löytyy halu tunnustautua niin, että voisin kasvaa, kulkea suorin päin ja uskaltaa olla sitä mitä aidosti olen.

Edellä olevat sanat tuli mieleeni, kun on seurannut Pirkkalaislehden kirjoituksia tämän vuoden valtuuston kokouksista. Politiikka on aika kovaa varsinkin kun sitä lyödään valtuustosalissa ja lehtien palstoilla.

Kunnassamme siirryttiin pormestarimalliin tämän vuoden alussa. Mitä hyvää poliittinen johtajuus on tuonut? Ovatko kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet lisääntyneet? Miten poliittinen johtajuus eroaa virkamies johtajuudesta? Mitä muuta haasteita poliittinen johtaja voi antaa?

Itse en ole ollut pormestarijärjestelmän kannalla. Määräaikainen kunnanjohtaja olisi ollut paljon parempi ratkaisu. Nyt näyttää siltä, että nyt tehdään politiikkaa poliitikan vuoksi. Virkamiesvalta on lisääntynyt. Poliitikot ovat voimattomia vahvojen virkamiesten määrätessä asioista. Uskon, että jokainen meistä valtuutetuista kaipaisi sellaista dynaamista johtajaa, joka sanoisi missä mennään. Nyt pitää vaan miellyttää kaikkia luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita ja antaa virkamiesten määrätä mitä tehdä.

Etuja ja haittoja pormestarimallissa on. Se, että kuntalaisille on pyritty tiedottamaan ja heidän mielipidettään on kuultu eri tilaisuuksissa on hyvä asia. Uhkana pormeatrimallissa ovat puolestaan keskittäminen valta yhdelle henkilölle ja byrokratian vaara, organisaation yhteensovittamisen vaikeus, etäisyys, kateus, ja yhteistyökyvyttömyys. Ehkä Pirkkalassakin on liikaa johtajia, mutta liian vähän johtajuutta.

Pirkkalan talous on tuttua kädestä suuhun - menoa. Kunnan menot ovat suuret. Rahaa ei paljon jää investointeihin, joita tulevaisuudessa ja jo nyt tarvittaisiin paljon enmmän. Tämän pikku kunnan mallin suurena uhkana tulevaisuutta ajatellen on tuloveroprosentin korkea nousu jos veloista aiotaan selvitä kohtuudella ja siltikin talous on tiukalla. Kulutuksen heikentyessä ja verojen kiristyessä yritykset ja suurituloiset muuttavat muualle. Suurin kysymys pormestarijohtamisessa on se, että tahdommeko Pirkkalan olevan tulevaisuudessa kasvava ja menestyvä kunta vai luovutammeko ja liitymme Tampereeseen.

Kunnille tämä pormestarimalli on suuri kysymys ja haaste. Kuntien talous on erilainen. Mikä on kuntien tulevaisuus. Pysymmekö vain Pirkkalan kuntana vai liitymmekö Tampereen yhtenäiseksi hallinto- ja talousalueeksi. Kaikki yhteistyökuviot ovat merkki siitä, että ennen pitkää Pirkkalan on pakko liittyä Tampereeseen.

Vaikka itse olen kallistunut Pirkkalan suuntaan, joudun kuitenkin pohtimaan, mihin suurempaan tämä seutukuntayhteistyö hanke kaikkineen liittyy. Tältä paikalta ja tämän hetkisellä ymmärrykselläni en pysty kaikkia yhteyksiä näkemään ja tuskin ymmärtämäänkään. Globalisaatio mukaan kaiken on oltava kehittyvää ja kasvavaa. Kukapa meistä on valmis luopumaan yhtään saavutetuista eduista.

Onko meillä valtuutetuilla sydämen tahtoa pormestarimallissa. Sanoisin, että välitän, mutta en halua sekaantua. Kunnalliselämä ja talouselämä ovat ihmisten toimintaa, heidän pelkojensa ja toiveittensa muotoilemaa, tahdon suunta on merkittävä asia molempien kehityksessä. Miten hyvä tahto syntyy? Se syntyy oikeudenmukaisuudesta ja tasauksen vaatimuksissa.

Miten oikeudenmukaisuuden ääni saataisiin kuuluviin pormestarimallissa? Vastauksena vapautus ja vallankumous. Vapautuminen tapahtuu suurten joukkojen tahdon ja voiman kautta. Yhteiskunnallisella tasolla meillä on erilaisten arvojen kannattajia. Arvojen välinen taistelu ei edellytä yksilöiden olemuksellista jakoa hyviin ja pahoihin.

Ajatusten pyörteissä ja kaikkea mitä päässä pyörii tulee tässä raaputettua paperille. Jouluna tuli tiedotusvälineissä aikamoinen yllätys. Pääministeri Matti Vanhanen luopuu puheenjohtajuudesta. Olihan se aika moinen yllätys. Mielestäni Matti Vanhanen on jämäkästi ja kiitettävästi hoitanut oman työnsä ja tehvänsä. Ei ole helppoa löytää hänelle vertaistaan.

Kovasti media on alkanyt värvätä Keskustalle uutta puheenjohtajaa. Näköpiirissä ei ole vielä varteenotettavia ehdokkaita. Paras mielestäni kokemuksen perusteella on Anneli Jäätteenmäki. Kun on viime aikoina lukenut eri "kaavailtujen" ehdokkaiden kannanottoja Jäätteenäen vastaukset ovat parhaita. Siis Jäätteemäki uudelleen puheenjohtajaksi. Vieläkin harmittaa, että hän silloin erosi pääministerin paikalta. Mikään pakko ei olisi ollut erota.

Kohta vuosi vaihtuu. Uudet tuulet puhaltavat ensi vuonna. Mielenkiintoinen vuosi ainakin keskustan kannalta. Nyt taitaa olla kohta paikuttelut loppu. Ilta kuudesta asti on paukuteltu joka puolelta. Mietinpä tässä mitä tämä paukuttelu vaikuttaa ilmaston suojeluun ja ilmaston muutokseen?

Joulumieli ja joulurauha ovat vielä varmasti jokaisen sydämessä. Minäkin olen saanut viettää joulua pojan poikani Leevin kanssa. Leevi on jo kuusivuotias esikoululainen. Tänä jouluna sai kiittää Taivaan Isää siitä, että olen saanut kokoontua yhteen rakkaiden ihmisten kanssa, niin kuin on tapahtunut jo monien vuosien ajan.

Vuoteen on mahtunut paljon asioita. Mennyttä ei takaisin saa, mutta tähän hetkeen ja tulevaan voi vaikuttaa. Tärkeintä on antamisen ilo ja ajatus. Enemmän minulle merkitsevät teot kuin tavarat. Tuokoon uusi vuosi ilon pilkahduksia myös perheelleni ja ystäville. Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvät uuden vuoden toivotukset kaikille!

ILTARUKOUS

Laupias Jumala.
Kiitos elämästä ja sen muistoista!
Kiitos ihmisistä lähelläni!
Rukoilen sinulta terveyttä ja elämän voimaa.
Rukoilen sinua perheeni ja lasteni ja lasten lasteni puolesta.
Johdata ja varjele heidän elämäänsä.
Rukoilen sinua ystävieni puolesta.

Sinun armosi ja hyvyytesi
kantavat minua tänä päivänä.
Säilytä minussa toivo
loppumattomasta huolenpidostasi.
Sinun käsiisi jätän itseni ja elämäni.
Kuule minua Jeesuksen Kristuksen Vapahtajasi tähden.


TOIVEIKKUUS JA EPÄVARMUUS
09.12.2009 Klo 19.28
Joulurauhaa odotellessa

Vuosi 2009 jää varmasti monelta historiaan suurten muutosten vuotena. Suomessa muutokset näkyvät lähinnä talouden ja työllisyyden rajuna heikkenemisenä. Tiukan taloustilanteen synnyttämät ongelmat ulottuvat jo monen perheen jouluostoksiin. Työttömyys kasvaa huolestuttavasti. Tänään kuulin radiosta, että työttömiä voi olla ensi syksynä jopa 400 000 tuhatta. Pahin on siis vielä edessä, vaikka joidenkin mukaan pelkoa ei saa lietsoa. Mutta tosiasiat pitää tunnustaa niinhän se joku viisas on viisaasti sanonut.

Kun tulin töistä. Pekka lähti saman tien kuuntelemaan 2. vaihemaakuntakaavan suunnitelmaa kunnantalolle. Pirkanmaan Liiton maakuntakaavasuunnitelmissa on suunnitelma rakentaa rautateitä ristiin rastiin tänne meidän kylälle. Näyttääpä suunnitelmassa, että rata kulkisi tuosta meidän peltojen läpi. Eiköhän se yhdelle tilalle riitä, että on joutunut luovuttamaan moottoritielle maata, maakaasuputkelle maata ja metsäalueita kahdelle kunnan kuntoradalle, jotka vielä sijaitsevat eri paikoissa. On se kumma kun kunta ei rakenna omalle maalle kuntopolkuja.

Viime viikonlopulla vietimme perheeni kanssa pikkujoulua. Lupasin Leeville järjestää kunnon pikkujoulun. Kutsuimme kummitytön ja Leevin pikkuserkun myös viettämään pikkujoulua. Äijä haki pienen joulukuusen, joka koristettiin ja lahvakin sai tähtösen. Oikea pukki ja tonttuja lahjoineen saapui paikalle. Laulettiin joululauluja ja leikittiin. Ilta vierähti ilta kymmeneen. Leevistä oli hauskaa tavata joulupukki siitä kerrottiin seuraavanakin päivänä. Leevi ihmetteli vähän, että pukilla oli vähän mummon ääni, mutta oli vähän ryppyisempi.

Joulu odotus on iloinen asia. Joulurauha on pian laskeutumassa meille ja me kaikki hiljennymme kuulemaan ilosanomaa Kristuksen syntymästä.

Viikonloppuna sunnuntai-iltana ja maanantaina koko päivän aamu seitsemästä ilta yhteentoista purin tavaroita varastosta kummityttöni kanssa. HELPPO NE OLI REILU KAKSI VIIKKOA SITTEN PAKATA JA VIEDÄ VARASTOON, MUTTA HELPPOA EI OLLUT NIITÄ PURKAA JA LAITTAA TAAS TAKAISIN HYLLYYN, KUN OVEN PAIKKA OLI VAIHTUNUT JA TAVARAT PITI LAITTAA ERI PAIKKAAN. Mutta kyllä siinä vielä taidetaan paikat saada kuntoon ennen joulua.

Yrittäjänä tässä valmistautuu jouluun raskain mielin. Kuninkaankadun taloyhtiön julkisivuremontti on tehnyt parhaansa yrittäjän tulojen alentamiseksi. Se on onnistunutkin jo tänä syksynä ja marraskuun lopulla jouduimme sulkemaan liikkeen kolmeksi viikoksi. Näyttää siltä, että tämä ei ole yrittäjien tasavertaista kohtelua taloustalkoissa.

Joulumyynti jää nyt kehnoksi, koska rakennustyöt jatkuvat Kuninkaankadulla ja asiakkaat eivät pääse sisään liikkeeseen, koska pääsy sinne on tukittu aidoin. Tänään kävin neuvomassa niitä, mutta ei tainnut tehota. Kyllä pitää olla pitkä pinna, kun katselee sitä touhua. Alkaa näyttää jo siltä, että onko puute työstä vai tarpeista. Ehkä me naiset näemme asiat vähän eri tavoin kun miehet. Kulku liikkeeseen voisi toimia hyvin jos osattas vähän ajatella muutakin kuin itseä.

Rauhallisen joulun ja joulumielen tiellä on monia vakavia pulmia. Joulu tulisi kuitenkin viettää ajallaan ja iloita joulun tärkeästä ilosanomasta. Tämän jälkeen meidän kaikkien tulisi ryhdistäytyä ja tehdä uudenvuoden lupaus, jossa lisäämme työtahtia entisestään.
Joulurauhaa kuitenkin kaikille.

Tulipa tässä taas saarnattua. Tänään eräs ystäväni soitti ja sanoi: kävin sivuilla, miksi et ole kirjoittanut. No tässä sitä taas tuli.

PÄIVÄN RUKOUS

Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isämme.
Kiitos adventin ajasta,
kiitos iloisesta odotuksesta.
Auta, että adventtikynttilöiden syttyessä
osaisimme viikko viikolta valmistautua
Poikasi Jeesuksen syntymäjuhlaan.
Opeta meitä näkemään ne asiat,
jotka ovat elämässä todella tärkeitä,
ja jättämään vähemmälle sellainen,
mitä emme tarvitse.
Tätä rukoilen
Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimissä.

KIITOS MAAMME VAPAUDESTA JA ITSENÄISYYDESTÄ
07.12.2009 Klo 23.47
RUKOUS ISÄNMAAN JA KANSAN PUOLESTA

Eilen sunnuntaina Suomen 92 vuotis itsenäisyyspäivänä, joka on myös kansallinen julapäivä, sain olla avustajana jumalanpalveluksessa Pirkkalan vanhalla kirkolla. Pirkkalan vanha kirkko oli tupaten täynnä kirkkokansaa. Oli sotaveteraaneja, varttuunempia ja vähän nuorempaakin kansaa kuuntelemassa Jumalan sanaa.

Itse sain olla 2.lukukappeleen lukijana ja samalla toimia ehtoollisavustajana. Päivän 1. lukukappale käsitteli Mooseksen raamatuntekstiä, jossa meitä ihmisiä kehoitettiin kiittämään Herraa, Jumalaamme, siitä hyvästä maasta, jonka hän on meille antanut. Siinä pyydetään myös noudattamaan niitä käskyjä, lakeja ja säädöksiä joita meille on annettu.

2. lukukappale Ap.t. käsitteli tekstissään sitä, että olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.

Me sodanjälkeinen sukupolvi ajattelemme herkästi, että vapaa isänmaamme on itsestään selvä asia. Ajatuksemme pysähtyvät useimmiten vain näin juhlapäivänä toteamaan, että itsenäisyys on saavutettu arvo, jota on myös ylläpidettävä.

Suomella itsenäisenä maana on vasta lyhyt historia, sillä on kuitenkin pitkä historia suomalaisten isänmaana. Yhä selvemmin me ymmärrämme, että tämä maa tulee olla kaikkien suomalaisten isänmaa. Maa joka on meidän oma maamme ja jonka kansa on yksi kokonaisuus.

Jumalanpalveluksen jälkeen sain olla Pirkkalan kunnan yhtenä edustajana laskemassa seppelettä vapaussodan muistomerkille. Kirkossakin voimme olla palvelemassa sitä, että yhteisesti, riippumatta erilaisista poliittisista, ideologisista ja uskonnollisista katsomuksistamme pystymme tätä maata ja kuntaa rakentamaan niin, että kaikki voivat tuntea sen isänmaakseen, jossa on hyvä elää.

Meillä on sellainen vapaa isänmaa, jota kannattaa rakentaa, jota kannattaa rakastaa, jonka arvoja kannattaa vaalia ja jonka puolesta aikaisemmat sukupolvet ovat taistelleet. Vapauden aatetta tulee kannattaa ja sen puolesta tulee aina vastuullisesti taistella. Vapaudesta versoo myös ihmisten keskinäinen kunnioittaminen, hyvät tavat, sopu ja rakentava rauha.

PÄIVÄN RUKOUS
Herra Jumala, taivallinen Isä.
Me kiitämme sinua isänmaasta
ja meille uskotuista tehtävistä.
Anna keskellemme rauha ja sopu,
ja auta meitä pyrkimään kaikessa
totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Siunaa kaikkia niitä,
jotka kantavat vastuuta
yhteisistä asioistamme.
Pidä meistä huolta, niin ettemme hylkää
kestäviä ja muuttumattomia arvoja,
sanasi ohjeita ja uskoa
Poikaasi Jeesukseen Kristukseen.
Tätä rukoilen hänen nimessään.