UUDENVUODENAATTO 31.12.2010
31.12.2010 Klo 19.22
PIRKANMAA ELÄÄ MUUTOKSESSA

Uudenvuodenaatto on eräällä tavalla taitekohta. Katse suuntautuu taakse ja tähyää eteenpäin. Vuodenvaihteesa pohditaan maailman menoa. Tiedotusvälineet kertaavat menneen vuoden tapahtumia. Puolueiden johtajat luovat kuvia tulevasta. Uudenvuodenaattona menneen vuoden uutistapahtumat vyöryvät olohuoneisiimme.

Uudenvuodenaattona pohditaan globaalin maailman kysymyksiä, mutta myös yksilötaso on merkittävä. Mitä minä olen saanut? Mitä olen vailla? Mitä toivon ja pelkään? Mihin uskon ja luotan? Uudenvuodenaaton kirkkovuoden otsikko on lohdullinen "Aikamme on Jumalan kädessä". Se antaa ymmärtää, että elämä ei ole sattuman kauppaa, vaikka siltä tuntuisikin. Jumala itse antaa meille ajan.

Jouluaattona saimme kokea suruviestin. Naapurin isäntä oli nukkunut pois. Taitava talkoomies on poissa. Naapuri oli viimeisen päälle talonrakentaja, joka rakensi meidänkin talon. Hän oli urheilumies, talkoomies ja monitoimimies. Melkein koko ikänsä Pirkkalassa hän osallistui kylän nuorten rientoihin ja toimi innolla mukana urheilu tapahtumissa. Hänellä oli kykyä vetää nuoriso hyvien ja terveellisten harrastusten pariin. Monet muistavat hänen järjestämät hiihtokoulut ja valmennuskurrssit.

Ehdotin vuosi sitten kunnassa, kun tällaista kultturipalkintoa kunnnahallitus jakoi, että yksi tällainen ansioitunut olisi Pentti Welling, joka on tehnyt paljon työtä pirkkalan nuorison hyväksi. Nyt se on myöhäistä.

Jokaisen ihmisen kuolema on yhden maailman loppu, juuri sen maailman, jossa tuo kuollut ihminen oli. Jokaisen ihmisen syntymästä syntyy uusi maailma ja jokaisen ihmisen kuolemasta häviää yksi maailma. Maailma on olemassa meille eräärrä tavalla vain oman elämämme ja siihen liittyvän kokemuksen kautta.

Pirkkala on siitä harvinainen kunta Suomessa, että se siirtyi toisena kuntana Suomessa pormestarijärjestelmään kaksi vuotta sitten. Pirkkalan kunta sijoittui neljänneksi maamme lapsiystävällisyyden kuntien joukossa tämän päivän Ilta Sanomien mukaan.

Viimeiset kaksi vuotta Pirkkalassakin olemme kokeneet laman vaikutukset. Pirkkala on kuitenkin selviytynyt taloudellisista rasituksista kohtuullisesti. Kunnan omat talouden tervehdyttämistoimet ovat onnistuneet hyvin. Kunnassa on pidetty asukkaista hyvää huolta. Mitä nyt Färmin vesi- ja viemärihanke, joka kangertelee yhä vielä.

Pienistä kouluistammekin on pidetty hyvää huolta. Koulu on kirjastolaitoksen kanssa vanhin kunnan kansalaisia koskeva sivistyslaitos. Vieläpä ilmainen. Mitä nyt veroprosentissa kaiken lopulta maksamme. Mutta onneksi ei ole vielä pääsylippuluukkua uuden kirjaston ovella.

Tällä hetkellä pienet koulu ja kirjastolaitos on vaarallisten suunnitelmien edessä. Nyt on oltava tarkkoja, millaisia muutoksia teemme, jotta pienet kyläkoulutkin voivat selviytyä tulevaisuudessa. Koulut elää säästöjen varjossa ja koulusta karsitaan juuri tällä hetkellä vanhoja, hyväksi koettuja toimintoja.

Seutuhallituksessakin suunnitellaan yhteisiä koulupiirejä, jolloin lapset kuljetetaan suuriin, kuntien keskustojen kouluihin. Näin säästetään opettajien viroista ja koulun käyttömenoista. Koulu on oikeastaan yhtä vanha kuin maamme asutus. Me voimme panna hetkeksi peltoja pakettiin, vaihtaa tuotantosuuntia, mutta sivitusperinnettä emme voi katkaista.

Erikoisesti näin uudenvuodenaattona on aika vakavasti harkita, millainen on tulevaisuutemme, jos kyläkouluista niin maaseudulla kuin kaupungeissa lakkaavat soimasta joulu- ja suvivirret ja lapset laitetaan eräänlaisen massajuhlan eteen, jossa tuotannon tehokkuus on pääasia ja kustannusten säästö ohjenuorana.

Vaikka rahapula panee kunnat puuttumaan pieniinkin menoihin esimerkiksi leikataan tuntikehystä, varjellaan oppikirjoja, laitetaan halpaa ruokaa ja nostetaan koulukyyditysten kilometrirajaa, silti pienet koulut tulee säilyttää. Kyläkoulujen lakkauttaminen ei ole ainoastaan koulutoimen järjestelyä, vaan se iskee myös kylän henkeen ja elinkeinoihin ja sitä kautta takaisin kunnan budjettiin.

Entä tulevaisuus? Ensi vuosi on tärkeä Pirkanmaan tulevaisuuden kannalta monessa mielessä. Huhtikuun 17. päivänä on eduskuntavaalit. Olen kansanedustajaehdokkaana tekemässä tosissani työtä maakuntamme tulevaisuuden eteen ja pirkanmaalaisten ihmisten paremman arkipäivän puolesta. Tiedämme, että meille tärkeät maakuntamme asiat eivät synny itsestään. Meidän on ajettava itse omia asioitamme, sillä muut eivät tee sitä puolestamme.

Mielestäni maakuntamme tarvitsee edustajan, joka tuntee ja elää tavallista arkea ja jolla jalat ovat tukevasti maassa. Työttömyyden lisääntyessä, yrittäjyyden polkiessa paikallaan, tiestön kunnon heikentyessä, omaishoitajien kunnalta saama pieni korvaus ja eläkkeiden tasokorotuksen pysyessä samana tarvitaan uutta voimaa ja näkemystä asioiden hoitoon.

Tavoitteeni on saada Sinulta valtakirja kansanedustajan luottamustoimiin. Suhtaudun vaaleihin nöyrällä mielellä. Toivon, että ajatukseni ja työni yrittäjänä, kunnallis- ja valtakuntapolitiikassa puhuisivat puolestaan. Sinun panoksesi on merkittävä, sillä Sinä ratkaiset huhtikuun vaaleissa, mihin suuntaan maakuntaamme ja ihmisten arkipäivän olosuhteita kehitetään tulevalla hallituskaudella.

Toivotan hyvää, menestyksekästä ja turvallista Uutta Vuotta 2011 Teille kaikille vanhan almanakan tammikuun alkusivuilla olevilla sanoilla: "Anna, oi Jeesus rauha ja menestys"!





SUUNNANNÄYTTÄJIÄ TARVITAAN?
16.12.2010 Klo 23.31
KUTSUMUS JA UUPUMUS

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Kassakone teki tepposen eikä suostunut ottamaan numeroita vastaan. Hälytin jo Pekan käymään katsomassa uutta kassakonetta. Kun aikani väänsin johtoja ja tepseleitä kone suostui taas laskemaan. Helpotus ei tarvinnut mennä ostamaan uutta konetta. Onhan se jo raksuttanut yli kaksikymmentä vuotta ja on ehkä kolmas kone jota 32 vuoden aikana olen käyttänyt.

Kaupanteon yhteydessä ja paketteja käärittäessä käytiin asiakkaiden kanssa keskustelua vanhusten hoidosta ja omaishoitajista. Omaishoitajien palkan pienuus puhutti samoin kuin nuorien lääkärien vastuu vanhusten hoidossa. Eräskin kertoi, että hänet oli siirretty Koukkuniemeen dementtia osastolle, vaikka tunsi itsenä kyllä ihan terveeksi. Oliko lääkäri katsonut vain hänen ikäänsä 86 vuotias niin on jo dementoitunut? Onneksi oli sen verran kova täti, että uskalsi sanoa miten asiat ovat ja oli päässyt kotiin, josta kertomansa mukaan oli kovin kiitollinen.

Illalla riensin kovaa vauhtia kirkkovaltuuston neljävuotisjakson viimeiseen kokoukseen. Asioina oli ensi vuoden talousarvio ja toimintasuunnitelma seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Siellä käsiteltiin myös seurakunnan ensimmäistä strategiaa vuosille 2011-2015 ja uusista hautasijamaksuista, joita Pirkkalassa ei vielä ole ollut käytössä.

Päätös oli, että hautasijamaksut otetaan käyttöön ensi vuoden alusta ja sotaveteraanitunnustuksen omaavat saavat vapautukset maksusta. Tämän sotaveteraani asian otimme esille omassa ryhmässä ja esitimme sitä valtuustossa. Kaikki tulivat yksimielisesti hyväksymään tämän ehdotuksen. Tuntuipa tosi hyvältä pitkästä aikaa, että jotain asiaa on ajettu yhdessä läpi. Kiitos valtuutetuille.

Me sodanjälkeen syntyneet olemme kiitollisuuden velkaa menneille sukupolville, joitten työn, vaivannäon ja uhrausten hedelmänä meillä on itsenäinen isänmaa.

Pappilan ja Uittamon alueen aluesuunnitelmaa käytiin myös läpi. Suuri huoli oli se, että millä rahalla tämä kustannetaan jos kaikki esitetty suunnitelma toteutetaan. Huoli oli myös Pereen alueen kasvavasta väestöstä ja toimitiloista.

Joskus sitä on epävarma uskostaan. Kirkkokin joutuu tässä epävarmassa ajassa epävarmuuden valtaan. Onko sillä sittenkään todellinen yhteys Jumalaan? Onko se sittenkään ymmärtänyt evankeliumiaan oikein? Hengellisessä elämässään kirkko painii näiden kysymysten kanssa. Jumala puhuu kirkolle. Jobin kirjan ajatus "kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa" pätee myös kirkon ajatteluun.

Emme aina tunnista ja tulkitse oikein Jumalan puhetta. Tästä syystä jokainen sukupolvi käy omat teologiset kamppailunsa etsiessään sitä uskoa, jonka varassa se voi elää. Sillä tärkeintä on, että Jumala on kansamme. Siinä on joulun odotuksen ja itse juhlan syvä merkitys.

Kaiken pelon, turhautumisen ja ihmisten kysymysten äärellä ja ympärillä ei ole sopinut katsella tai ajatella toisten hyväksymistä. Jos voisin, haluaisin olla kaikkien mieliksi, mutta jos haluaa olla kaikkien mieliksi, ei ole lopulta kenenkään mieliksi. Parasta on yrittää tyydyttää yksin omaatuntoaan.

Tänään kiitän kotimaastani ja sen vapaudesta. Auta meitä kaikkia näkemään oma paikkamme ja vastuumme sukupolvien ketjussa.
Kiitos kaikista ihmisistä, jotka ennen meitä ovat työllään rakentaneet tätä maata.
Ole kanssani tänään, huomenna ja aina.
Aamen.




YHTEISKUNTA MURROKSESSA
14.12.2010 Klo 05.24
IHMISYYS JA OIKEUDENMUKAISUUS

Leivän me kaikki saamme maan tuottamana. Mutta vain muutama prosentti syvän maaseudun ruokakunnista elää enää maataloudesta. Tullessani vuonna 1969 Pirkkalaan aika monesta talosta täällä haja-asutusalueella kuljetettiin maitotonkkia maitolauturille.

Muutama vuosi sitten lähtivät Sankilan kylän viimeiset lehmät ja viimeisen navetan valot sammuivat. Nykyään kylän 160 ruokakunnasta saa toimeentulonsa jostakin muusta kuin maataloudesta.

Mutta voi vielä tulla ja tuleehan se aika, jolloin markkinavoimat ja globalisaatio tulevat tiensä päähän. Elämisen resurssien uusjaossa voi olla taas maaseudun nousun vuoro. Sitä odottaen me jääneet pidämme hiipuvaa elämää yllä. Kulutus mitoitetaan pieniin tuloihin. Luonnosta ja kotipellosta otetaan leivän jatkoa. Kyllä täällä pärjäillään, kunhan nuoret vain pääsevät töihin ja leivän syrjään kiinni.

Olen tässä viime yönä pyöritellyt päässäni satoja ajatuksia. Olen miettinyt, että kannattaako pää täyttää kaiken maailman ajatuksilla. Mitä hyötyä siitä on, että yrittää pohtia miksi haja-asutusalueen viemäröinti on niin hankalaa, miksi kaikenlaisia suurhankkeita halutaan Pirkkalaan, miksi johtajia on Pirkkalan kunnassa niin paljon ja miksi johtajuutta vähän ja miksi valot palaa kunnan toimipisteissä vaikka siellä ei ole ketään, miksi hajarakentamisen hallinta on niin vaikeaa kunnassa? Niin miksi?

Äkkiä ajatellen voisin sanoa, että ei kannata ajatella muuta ko omia asioita. Ajattelu on tärkeää, mutta yhtä tärkeätä on valita ajatuksensa siten, että ne tuottavat mahdollisimman hyviä ja tarkoituksenmukaisia tuloksia.

Eilen illalla pohdimme kunnanvaltuustossa seutustrategiaa, Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmaa ja Pirkkalan kuntakohtaista toteuttamisohjelmaa. Päätettiin myös Pirkkalan ja Vesilahden kuntien sosiaali- ja terveyshuollon yhteistoiminta-alueen muodostamisesta. Ilotulitteiden käytön rajoittamisesta ja paljosta muusta.

Yli kaksi tuntia hupeni, kun käsiteltiin Tampereen kaupunkiseudun kuntien ja valtion välisen maankäytön asumisen ja liikenteen aiesopimuksen hyväksymistä. Kovin vääntö ja keskustelu käytiin maankäytön toimenpiteistä mm. siitä, että nyt pitäisi hyväksyä aiesopimuksessa haja-asutuksen ohjauksen seudulliset periaatteet, joita kuitenkaan ei ole vielä kunnassa käsitelty. Aiesopimuksessa ehdotetaan, että haja-asutusalueelle suuntautuvaa pientalorakentamista vähennetään asteittain kussakin kunnassa.

Me keskustan valtuustoryhmän jäsenet, perussuomalaisten Armi ja PPP Harri mukaanlukien emme hyväksyneet sitä, että samanlainen maapoliittinen ohjelma on kaikissa ympäristökunnissa. Teimme viikonloppuna ponnen, jossa esitimme, että maapoliittisessa ohjelmassa pitää ottaa huomioon Pirkkalan erityisen pieni alueellinen koko. Se ei mennyt läpi, koska virkamiesten mielestä se poikkesi niin paljon ehdotuksesta.

Saman ponnen esitimme myös kuntakohtaisessa maapoliittisessa ohjelmassa, jonne me sen alunperin tarkoitimme. Sielläkään se ei saanut 100 %:sta tukea, vaan se laitettiin keskustan ryhmän ponneksi. Vieläkin siinä oli jotain sellaista jota ei valtuutetut ja virkamihet voineet hyväksyä. Esitimme koko aiesopimuksen hylkäämistä, mutta hävisimme äänin 38 - 5 vastaan.

Oikoratakin puhutti mitä, missä milloin teemalla. Yritin vltuutettuja lohduttaa, että kauppakamari ajaa oikorataa, kun käärmettä pyssyyn ja oikorata voi toteutua vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Usko poliitikkoihin ja virkamiehiin on minulta kadonnut jo ajat sitten. Kun puhutaan 30-50 vuodesta se voi tarkoittaa 3-5 vuoden säteellä?

Kyllä tässä olen miettinyt ja todennut sen, että meidän kuntalaisten ja valtuutettujen kannalta on erittäin valitettavaa todeta se minkälainen koneisto meidän seutukuntaamme johtaa. Miten kyvyttömiä me valtuutetut olemme vastustamaan itsevaltaisia virkamiehiä ja päättäjiä. Miten kunta satsaa suuruudenhulluihin hankkeisiin kaikki käytettävissä olevat resurssit, halusi sitä kuntalaiset tai ei.

Miten välinpitämättömästi virkamiehet ja päättäjät suhtautuvat "taajama-alueen" asukkaiden tarpeisiin. Esimerkkinä Färmin alueen asukkaat, jotka ovat aktiivisesti taistelleet perusoikeuksiensa puolesta kunnan valtakoneistoa vastaan jo vuosien ajan. Asukkaat ovat anoneet kunnallistekniikkaa alueelleen, joka on suhteellisesn tiheästi rakennettua, kaavamaista asuinaluetta, jonka porakaivoissa on talousvedeksi kelpaamatonta arseenipitoista vettä.

Meillä valtuutetuilla on ainakin kahdesta syystä sekä oikeus että velvollisuus puhua yhteiskunnan asioista ja kehityskuluista. Ensinnäkin meillä valtuutetuilla täällä haja-asutusalueella asuvilla on kunnan toiminnan kautta vahva kosketus haja-asutusalueen ihmisen elämän todellisuuteen. Kunnan eri organisaatioiden kautta saatu kokemus pakottaa valtuutetun nostamaan äänen hiljaisten ja syrjään jääneiden puolesta sekä epäoikeudenmukaisia olosuhteita ja rakenteita vastaan.

Valtuutettu ei ole olemassa itseään varten vaan siksi, että se tuo kuntalaisen äänen tämän kunnan päätöksenteon keskelle. Monet meistä valtuutetuista ovat yhteiskunnallisten kysymysten, talouselämän ja sosiaalipolitiikan asiantuntijoita. Valtuutetun äänen pitää nousta silloin, kun yhteiskunnan arvot uhkaavat vääristyä tai ihmisyys on uhattuna.

Kunta, joka tahtoo olla kuntalaisten kunta, on oltava kuntalaisten puolella, kuntalaisten lähellä, ja sen tulee kuunnella kuntalaisten ääntä. Kunta rakentuu alhaalta kuntalaista käsin eikä ylhäältä yhteiskunnallisten rakenteiden suunnasta. Tällaisen käänteen tekeminen ajattelutavassa ja siitä lähtökohdasta kunnan elämän uudistaminen on mielestäni keskeistä kunnan uudistamisessa täällä Pirkkalassa.

Julkisuus ja sen luomat mielikuvat vaikuttavat kuntaan ja sen tulevaisuuteen itsenäisenä kuntana. Kunnan asiat ei voi koskaan toteutua vain julkisuuden kautta, vaan kunta on aina ennen kaikkea kuntalaisia varten. Kunnan elämä on menemistä ihmisten puolelle. Ihmisyys ja oikeudenmukaisuus.

Huomaan tämän ottamani aamun blogikirjoituksen teeman johtaneen ajatukseni syvälle kristillisen uskon ytimeen. Yksinkertaisesti tahdon sanoa, että kun ihmisyys on vaa-assa pudota, valtuutetun on korotettava äänensä oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon puolesta. Näillä sanoilla tahdon alkaa taas tämän aamun kiitollisena siitä, että saan nousta terveenä ylös ja lähteä iloisesti palvelemaan asiakkaita tuonne Kuninkaankadulle.

Hyvä Jumala teitä elämässänne ja toimissanne siunatkoon.

Onko Keskusta kiinnostunut meistä ihmisistä?
09.12.2010 Klo 22.41
JAKAUTUUKO SUOMI RIKKAISIIN JA KÖYHIIN?

Onpa tämä kirjoittaminen ollut taas työn takana. Aina tässä on avannut koneet, mutta mitään ei ole saanut paperille. Tuossa äsken tulin valtuustoryhmien yhteisestä kokouksesta, jossa puitiin ensi maanantai-illan valtuuston kokouksen esityslistaa. Siellä puitiin Tampereen kaupunkiseudun kuntien ja valtion välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksen hyväksymistä.

Sopimus edellyttää kunnilta aktiivisia toimenpiteitä. Maankäytön toimenpiteet kohdistuvat maanhankintaan, kaavavarantoihin sekä haja-rakentamiseen. Sopimuksella edistetään rakennesuunnitelman, asuntopoliittisen ohjelman, liikennejärjestelmäsuunnitelman ja ilmastotrategian toteuttamista Tampereen kaupunkiseudulla.

Kuntajohtajat ja seutuhallitus ovat jo omalta osaltaan hyväksyneet sopimuksen. Tampereen kaupunkiseutu haluaa tässä olla ensimmäinen näyttämässä suuntaa aiesopimusmenettelyssä. Samanlaista sopimusta yrittävät myös Turun ja Oulun kaupunkiseudulla. Tampere haluaa olla ykkönen. Mihin tällä pyritään? Kunnat,ympäristöministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat neuvotelleet maankäytön, liikenteen ja asumisen aiesopimusehdotuksen. Virkamiehet ehdottavat ja joita valtuutetut eivät saa muuttaa muutako ponsitella? Tällaista se demokratia on tänä päivänä!

Harmi vain, että hajarakentamisesta keskusta ja kokoomus keskustelevat ensi maanantaina Tampereella. Me valtuutetut emme pääse sinne, koska meillä on valtuuston kokous. Kuinka tärkeä meille haja-asutusalueen ihmisille on se, että meitä kuullaan ennen kuin virkamiehet esittävät omia ehdotuksiaan. Tarkoitus on se, että haja-asutusalueelle rakentamista aktiivisesti vähennetään. Mikä tämänkin tarkoitus on? Onko sekin niin, että lupia ei anneta saadaan maat helposti kunnan käyttöön, kun maanomistajat eivät saa maasta myytyä tontteja.

Yhteiskunnan demokratian toteutumista koskeva tyytymättömyys ovat minulle ja keskustalle tärkeitä signaaleja siitä, mitä tulevaisuudessa odotetaan yhteisölliseltä elämältä. Signaalit kertovat tavallisten ihmisten unelmien pettämisestä politiikkaan. Yhteiskunnan valtarakenteet eivät tunnu kykenevän vastaamaan ihmisten osallistumisen tarpeisiin ja muuntautumaan niiden mukaisesti riittävän nopeasti.

Mikä tässä kaikessa kehityksessä on keskustan suunta? Suuntautuuko keskustan toiminta kohti ihmisiä? Yhteiskunnassa meneillään olevat suuret uudistukset liittyvät sen omaan sisäiseen toimintaan. Miten niissä näkyy suuntautuminen kohti ihmisten arkista elämismaailmaa? Päättäjät ei voi rakentaa kansalaisyhteiskuntaa, ellei he lähetä selviä viestejä olevansa kiinnostunut ensisijaisesti ihmisistä.

Keskustan valtuustoryhmän kannalta on tärkeää, että sen toiminta ankkuroituu ihmisten arkeen, huoleen heidän hyvinvoinnistaan ja että me valtuutetut rohkaistaan kuntalaisia tarttumaan aktiivisesti omien elinyhteisöjensä kysymyksiin ja viemään niitä eteepäin.

Ensi vuosikymmen 2011 haastaa meitä kansanedustajaehdokkaita etsimään yhteisesti elämää kannattavia suuntaviivoja. Kysymykset luottamuksesta poliittisiin puolueihin, politiikan moraalista, yhteisvastuusta ja demokratian toteutumisesta ovat astuneet keskeiseen rooliin. Maailmantalouden yhdentyminen avaa mahdollisuuksia, mutta samanaikaisesti se luo uusia jännitteitä ja epätasapainoa erityisesti rikkaiden ja köyhien välillä.

Elämme tällä hetkellä monien muutoksen keskellä. Muutos on monimutkaisempi ja vaikeampi kun osaamme odottaa ja ennustaa. Hurja tuottavuuden kasvu vaatimus hävittää työpaikkoja paljon nopeammin kuin uusia syntyy. EU:n myötä olemme mukana maailmanlaajuisilla markkinoilla, joilla tuotanto hakeutuu sinne, missä olosuhteet ovat edullisimmat. Rakennemuutoksen vaikutus tuntuu kaikkialta elinkeinoelämässä. Työttömyys on kivunnut lähes puoleen miljoonaan.

Kysymys kuuluukin, miten tämä yhteiskunta saadaan tuottamaan työtä ja turvallisuutta? Ongelma on vain siinä, että valtio ja kunnat velkaantuu yrittäessään epätoivoisesti selviytyä suurtyöttömyyden ja sen aiheuttaminen haittojen kustannuksista. Valtiontalous ei kestä jatkuvaa velkaantumista. Jos rehellisä ollaan leikkauksia on pakko tehdä, vaikka kuinka ikävältä se kuullostaakin. Ihmetellä täytyy poliitikkoja, jotka eivät uskalla ajoissa ryhtyä talouden kuntoon saattamiseen.

Nyt on korkea aika puuttua saavutettuihin etuihin. Monet meistä ehdokkaista väittävät, että meillä ei ole varaa sen ja sen etuuden karsimiseen ja muuttamiseen. Sanon kuitenkin, että Suomella ei ole varaa nykyiseen menoon. Yhteiskunta ei kestä sitä, että suurin osa työikäisistä on toimettomana eikä voi osallistua julkisten menojen kustantamiseen.

Ensimmäisenä leikkaulistalle on laitettava kansanedustajien palkka- ja kulukorvaukset. Kansakunta on jakaantuntu kahtia. Kahtiajakoa on vaikea kuroa umpeen kauniilla puheilla ja periaateohjelmilla joita poliitikot nyt harrastavat ennen vaaleja. Nyt tarvitaan rohkeita yhteiskunnallisia uudistuksia.

Keskustalaisuuteen on aina kuulunut vahva sosiaalinen perusnäkemys. Nykyisen kriisin aikana syrjiminen kohdistuu ihmisiin kaikissa yhteiskuntaryhmissä, ja sosiaalinen vieraantuminen on taloudellisen ahdingon ohella keskeinen piirre. Uusi tapa on lähestyä ilmiöitä on välttämätön. Uskon, että keskustalaisella ajattelulla on edessään entistä vaativampi tehtävä.

Keskusta voittaa ensi kevään vaalit, jos sen profiili selvästi eroaa muista poliittisista virtauksista. Nyt on perinteet ja asenteet taottava käytännön politiikan työkaluiksi. Keskustan kenttä on laaja ja vaativa. Kun yhteiskunta voi pahoin ja kaipaa vaihtoehtoja, jotka vievät pois nykyisestä kestämättömästä tilasta. Keskusta on ainoa puolue, jonka on rohjettava astua esiin ja esittää vaihtoehtoja millä päästään tästä eteenpäin.

Nyt on aika korkea aika nostaa keskustalainen ihmiskuva, joka ei korosta kilpailua, vaan vapaaehtoista yhteistyötä. Keskusta korostaa pienten yksiköiden arvoa sekä hallinnossa että talouselämässä. Nämä takaavat sen, että yksilö pystyy tehokkaasti vaikuttamaan ympristöönsä.

Nyt on lähdettävä nukkumaan. Tulihan taas saarnattua. Illalla soiteltiin Sirpan kanssa. Hän oli lukenut minun kirjaa, jonka kirjoitin vuonna 2003. Hän sanoi, että hyvä luku ikääntyvän väestön palvelut. Oli pakko mennä lukemaan kirjaa. Sitten katseltiin kuvia ja kertomuksia, jokainen luku ajankohtainen myös tänäänkin.

Kun kansanedustajaehdokkaana katson tulevaisuuteen, keskeistä on kysyä, mitä ihmiselle kuuluu. Miten torjutaan työttömyys ja velkaantuminen? Miten Keskustan usko ja toivo muuntuu rohkeudeksi kohdata tulevaisuus mahdollisuutena? Miten Keskusta omalta osaltaan tukee tulevaisuudenuskoa ja etsii ihmisten rinnalle uusia mahdollisuuksia.

Niin se vain on, että yhteiskunnallinen kehitys tarvitsee ajattelevia ihmisiä. Vai onko niin, että talonpoikainen järki on tässä maassa aina suosinut kotimaista työtä, mutta porvarillinen taloustiede on pakottanut sen vaikenemaan. Jotenkin kuulostaa tutulta.