Luottamus omiin voimiin?
17.12.2011 Klo 21.40
KIELTÄYTYMISTÄ JA UHRAUTUMISTA!
Olen kuukauden sisällä osallistunut monenlaisiin kokouksiin. On ollut kunnnanhallituksen, kunnanvaltuuston, kirkkovaltuuston, seutuyhteistyön, hajarakentamisen, Pirkkala-foorumin, pormestaritoimikunnan, poliittisen johtoryhmän, kyläyhdistyksen, kuntauudistuksen ja keskustan kokouksia. On tarkasteltu erilaisia kunta malleja ja niiden toimivuutta. Pormestaritoimikunta sai puolen vuoden työurakan päätökseen.
Tahdonvoimaa on vaatinut kokoukset ja keskustelut. Tahdonvoima ei ole sen vaikeampaa kuin ruumiinvoimienkaan kasvattaminen. On vain uskottava se, että älä jätä huomiseksi sitä, mitä jo tänään voit tehdä. Tästä kasvaa luottamus omiin voimiin. Syntyy suunnitelmia. Eräänä hetkenä kypsyy ajatus: minä toteutan sen. Näihin atuksiin päädyin kun kuuntelin Paavo Väyrystä Pirkkalassa.
Keskustan presidenttiehdokas Paavo Väyrynen oli Pirkkalassa viime tiistaina. Väyrysellä on tahdonvoimaa ja vahva itsetunto Hän näkee elämän, jota hallitsevat syyt ja seuraukset. Väyrynen piti arvokkaan arvo- ja linjakeskustelu puheen valtuustosalissa, jota monet läsnäolijat kiittelivät.
Väyrysen kaltainen tahtova ihminen mielestäni sopii Suomen presidentiksi. Kun on hyvä itsetunto, kaikki on mahdollista. Väyrynen painotti puheessaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Myös kirjailijana Väyrynen on herättäjä ja kasvattaja. Väyrynen on taistelija, mikä ilmenee hänen yhteiskunnallisessa ja poliittisessa julistuksessaan. Hän on taistellut yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Hänen rohkeutensa julkisuuden taistelukentillä on pettämätön.
Jokaisella presidentti ehdokkaaksi ryhtyvällä täytyy olla ripaus seikkailumieltä, hulluutta ja riskinsietokykyä samanlaisia ominaisuuksia kuin yrittäjällä. Itsellisenä oman työnsä tekijänä oleminen ei suhdanneherkässä maailmassa onnistu henkilöltä, joka vaatii elämältään selkeitä turvattuja kuvioita. On kyettävä ja haluttava laittaa itsensä likoon.
Väyrynen puhui lempiaiheesta ulkopolitiikasta, EU:sta ja Eurosta. Olen itse pettynyt siitä, ettei Suomi aikoinaan asettunut vastustamaan EU:n jäsenyyttä. Suomen liittyminen talous- ja rahaliittoon oli erittäin kohtalokasta Suomelle. Siirtyminen yhteiseen rahaan keskittää rahapoliittisen päätösvallan eurooppalaiseen keskuspankkiin, johon Suomella ei ole vaikutusmahdollisuuksia on kaventanut Suomen itsenäisyyttä ja vaikutusvaltaa.
Toinen arka alue on puolustuspolitiikka. Virallinen keskustan kanta on mielestäni se, että Suomi on sotilasliittojen ulkopuolella. Natosta keskusteleminen tuntuu presidentti ehdokkaista vaikealta. Vain Paavo Väyrynen ja Timo Soini ovat sanoneet selvästi kantansa. Ei uskalleta sanoa suoraan kuka kannattaa kuka ei. Parasta on, että Suomen puolustusvoimat yksin valvovat Suomen alueen koskemattomuutta. Tämä on viimeinen tae Suomen itsemääräämisoikeudesta kuvaili Väyrynen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyvä hoitaminen on tulevan predentin avaintehtäviä. Väyrysellä on varmasti ehdokkaista näissä asioissa ylivoimaisesti mittavin kokemus ja näkemys. Suomi tarvitsee omaa Venäjä-politiikkaa. Venäjä-politiikka vaikuttaa myös talouskysymyksiin.
Kokouksia on ollut tiuhaan tahtiin niin kuin alussa kerroin. Viime aikoina kokouksissa, yksikin kuriton, aggressiivinen henkilö riittää saamaan aikaan vaikeuksia tai riitaa. Niin kauan kuin ahneus ja halut elävät ihmisten sydämessä, ristiriidat ja kiistat pysyvät heidän elämässään. Luottamushenkilön on opittava pitämään kurissa ja hallitsemaan aggressiiviset tunteensa ja repivät ajatuksensa, sen on alettava taistella itsensä puolesta, jos se aikoo pidättäytyä taistelemasta muita vastaan.
Viisaus toteaa ja kokemus hyväksyy, että jos luottamushenkilö haluaa paremman maailman, tuon toivottavan tilanteen edellytykseksi tarvitaan paremmat ajatukset ja tunteet. Luottamuksen pitää olla uskottava, avoin eikä teeskennelty.
On selvä tosiasia, että henkinen elämä on tänä päivänä kovin monien ihmisten näkökyvyn ulkopuolella. Ihmiset ovat herkkiä materialistiselle elämälle, ulkoisille vaikuitteille ja ympäristötekijöille, että vain asiat, joita he voivat koskettaa ja tuntea ja nähdä, tuntuvat heistä todellisilta ja merkitsevät heille jotakin.
Tarkkanäköisten on siis pakko oppia luottamaan itseensä ja alkaa kehittää omia mahdollisuuksiaan. Tämä vaatii itsekuria ja joskus jopa tuskia. Liian helposti saavutettu voi myös mennä liian helposti. Tämä pätee maallisiin iloihin ja tyydytyksiin. Mutta ajatusten, tunteen ja kehon itsehillinnän ja pitkien taistelujen, ponnistelujen ja uurastusten avulla hankitut saavutukset pysyvät eivätkä katoa.
Niin miksikähän Väyrystä ihaillaan ja inhotaan? "Hän on itsevarma, tietävä ja tarmokas. Hyvä itseluottamus ja suuri itsevarmuus ovat yhdistelmä, jota monen suomalaisen on vaikea sietää."
Olen kuukauden sisällä osallistunut monenlaisiin kokouksiin. On ollut kunnnanhallituksen, kunnanvaltuuston, kirkkovaltuuston, seutuyhteistyön, hajarakentamisen, Pirkkala-foorumin, pormestaritoimikunnan, poliittisen johtoryhmän, kyläyhdistyksen, kuntauudistuksen ja keskustan kokouksia. On tarkasteltu erilaisia kunta malleja ja niiden toimivuutta. Pormestaritoimikunta sai puolen vuoden työurakan päätökseen.
Tahdonvoimaa on vaatinut kokoukset ja keskustelut. Tahdonvoima ei ole sen vaikeampaa kuin ruumiinvoimienkaan kasvattaminen. On vain uskottava se, että älä jätä huomiseksi sitä, mitä jo tänään voit tehdä. Tästä kasvaa luottamus omiin voimiin. Syntyy suunnitelmia. Eräänä hetkenä kypsyy ajatus: minä toteutan sen. Näihin atuksiin päädyin kun kuuntelin Paavo Väyrystä Pirkkalassa.
Keskustan presidenttiehdokas Paavo Väyrynen oli Pirkkalassa viime tiistaina. Väyrysellä on tahdonvoimaa ja vahva itsetunto Hän näkee elämän, jota hallitsevat syyt ja seuraukset. Väyrynen piti arvokkaan arvo- ja linjakeskustelu puheen valtuustosalissa, jota monet läsnäolijat kiittelivät.
Väyrysen kaltainen tahtova ihminen mielestäni sopii Suomen presidentiksi. Kun on hyvä itsetunto, kaikki on mahdollista. Väyrynen painotti puheessaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Myös kirjailijana Väyrynen on herättäjä ja kasvattaja. Väyrynen on taistelija, mikä ilmenee hänen yhteiskunnallisessa ja poliittisessa julistuksessaan. Hän on taistellut yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Hänen rohkeutensa julkisuuden taistelukentillä on pettämätön.
Jokaisella presidentti ehdokkaaksi ryhtyvällä täytyy olla ripaus seikkailumieltä, hulluutta ja riskinsietokykyä samanlaisia ominaisuuksia kuin yrittäjällä. Itsellisenä oman työnsä tekijänä oleminen ei suhdanneherkässä maailmassa onnistu henkilöltä, joka vaatii elämältään selkeitä turvattuja kuvioita. On kyettävä ja haluttava laittaa itsensä likoon.
Väyrynen puhui lempiaiheesta ulkopolitiikasta, EU:sta ja Eurosta. Olen itse pettynyt siitä, ettei Suomi aikoinaan asettunut vastustamaan EU:n jäsenyyttä. Suomen liittyminen talous- ja rahaliittoon oli erittäin kohtalokasta Suomelle. Siirtyminen yhteiseen rahaan keskittää rahapoliittisen päätösvallan eurooppalaiseen keskuspankkiin, johon Suomella ei ole vaikutusmahdollisuuksia on kaventanut Suomen itsenäisyyttä ja vaikutusvaltaa.
Toinen arka alue on puolustuspolitiikka. Virallinen keskustan kanta on mielestäni se, että Suomi on sotilasliittojen ulkopuolella. Natosta keskusteleminen tuntuu presidentti ehdokkaista vaikealta. Vain Paavo Väyrynen ja Timo Soini ovat sanoneet selvästi kantansa. Ei uskalleta sanoa suoraan kuka kannattaa kuka ei. Parasta on, että Suomen puolustusvoimat yksin valvovat Suomen alueen koskemattomuutta. Tämä on viimeinen tae Suomen itsemääräämisoikeudesta kuvaili Väyrynen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyvä hoitaminen on tulevan predentin avaintehtäviä. Väyrysellä on varmasti ehdokkaista näissä asioissa ylivoimaisesti mittavin kokemus ja näkemys. Suomi tarvitsee omaa Venäjä-politiikkaa. Venäjä-politiikka vaikuttaa myös talouskysymyksiin.
Kokouksia on ollut tiuhaan tahtiin niin kuin alussa kerroin. Viime aikoina kokouksissa, yksikin kuriton, aggressiivinen henkilö riittää saamaan aikaan vaikeuksia tai riitaa. Niin kauan kuin ahneus ja halut elävät ihmisten sydämessä, ristiriidat ja kiistat pysyvät heidän elämässään. Luottamushenkilön on opittava pitämään kurissa ja hallitsemaan aggressiiviset tunteensa ja repivät ajatuksensa, sen on alettava taistella itsensä puolesta, jos se aikoo pidättäytyä taistelemasta muita vastaan.
Viisaus toteaa ja kokemus hyväksyy, että jos luottamushenkilö haluaa paremman maailman, tuon toivottavan tilanteen edellytykseksi tarvitaan paremmat ajatukset ja tunteet. Luottamuksen pitää olla uskottava, avoin eikä teeskennelty.
On selvä tosiasia, että henkinen elämä on tänä päivänä kovin monien ihmisten näkökyvyn ulkopuolella. Ihmiset ovat herkkiä materialistiselle elämälle, ulkoisille vaikuitteille ja ympäristötekijöille, että vain asiat, joita he voivat koskettaa ja tuntea ja nähdä, tuntuvat heistä todellisilta ja merkitsevät heille jotakin.
Tarkkanäköisten on siis pakko oppia luottamaan itseensä ja alkaa kehittää omia mahdollisuuksiaan. Tämä vaatii itsekuria ja joskus jopa tuskia. Liian helposti saavutettu voi myös mennä liian helposti. Tämä pätee maallisiin iloihin ja tyydytyksiin. Mutta ajatusten, tunteen ja kehon itsehillinnän ja pitkien taistelujen, ponnistelujen ja uurastusten avulla hankitut saavutukset pysyvät eivätkä katoa.
Niin miksikähän Väyrystä ihaillaan ja inhotaan? "Hän on itsevarma, tietävä ja tarmokas. Hyvä itseluottamus ja suuri itsevarmuus ovat yhdistelmä, jota monen suomalaisen on vaikea sietää."