Väärä kuva oikeasti elämisestä!
19.02.2010 Klo 21.23
Älkää erehtykö salamaan virheitä itseltänne!

Miksi uskon Jumalaan? Miksi minun pitäisi elää tekemättä vääryyttä toisille? Mistä, miksi ja minne kysymyksiin vastaaminen on ollut parin viikon aikana minulle tosi työlästä. Yksin olen ollut monta kertaa voimaton ratkaisemaan niitä kysymyksiä, joita kuntalaiset ovat minulle lähettäneet. On ollut pyydettävä apua ensin tunteelta, sitten järjeltä ja arvolta. Älyn voimat rajoittuvat toisenlaisiin, karkeampiin kysymyksiin vastaamiseen.

Kun olen näihin sähköpostikyselyihin vastannut, minun järjen käyttö ilmenee vuorottaisen hyväksymisen ja tuomitsemisen, sen arvon vuorottaisen kunnioituksen ja halveksinnan välisenä ristiriitana. Tämä näennäinen horjuvuuteni kaipaa hieman selitystä. Kun minun looginen ajattelu ja puheeni poikkeaa kokemuksen osoittamista tosiasioista, ne tuomitsevat sen. Kun ajatukseni ja puheeni perustuvat tarkasti tutkittuihin tosiseikkoihin, ne kannattavat sitä. Toiset ovat yrittäneet vaientaa ajatteluani, mutta ovat epäonnistuneet siinä.

Kun minä ymmärrän, että järjen on toimittava yhdessä toisten hyväksi. Järki on omantunnon tunteen välttämätön jarru. Olen sitä mieltä, että jos ihminen noudattaa mieluummin omantunnon käskyä kuin toisten ehdotuksia, hän on mielestäni oikealla tiellä. Mutta jos hän antaa periksi toisille ja toimii heidän odotustensa tai neuvojensa mukaan ristiriidassa omantuntonsa kanssa, viimeksi mainittu heikkenee.

Jos minä otan huomioon päätöksenteossa ja kirjoituksiin vastaamisessa omantuntoni, luotan siihen ja tottelen sitä, se ohjaa minut kohti parasta ja suojelee pahemmalta. Järjen sitkeä taistelu intohimoa, totuuden, oman edun tavoittelua, yksilöllisyyttä ja sovinnaisuutta vastaan on loppumaton. Se on kunniallinen taistelu.

En saa enkä uskalla luopua oikeudesta ajatella ja tajuta omantunnonmukaisesti. On sekä suuri tyhmyys että synti minun lähteä kulkemaan helpompaa polkua vaikka tässä pormestarin erottamisasiassa. Sitä monet ovat toivoneet, että luopuisin ja tekisin kuningasteon. Kenelle? Sitä kysyn?

Pirkkalan valtuustossa pitäisi keskustella perusteista, joilla toiset hyväksyvät henkilökohtaisen edun tavoittelun ja toiset hylkäävät sen kokonaan. Molempia ajaa itsekkyys, joka tuo ja on aina tuova mukanaan kitkaa, mutta joka on välttämätön valtuutettujen kehityskulussa. Kukaan ei toimi motiivitta olipa kysymyksessä yksityisen onnen rakentaminen tai kuntalaisten etu. Olen kuitenkin varma, että monet valtuustonkin ristiriidat voitaisiin välttää, jos saataisiin henkilökohtaisen edun korostamisen asemasta yhteistyöhenki vaikuttamaan molempiin osapuoliin.

Tiedän, että elämme Pirkkalan politiikassa historian jännittävinta aikaa. Poliitikkojen on pysähdyttävä ajattelemaan. Meille, valtuutetuille on koittanut aika, jolloin meidän on valittava, kääntyäkö kohtaamaan oma omatunto ja tottelemaan sitä. Vai mennä virran vietäväksi. Asiat ovat kuitenkin niin selkeitä, että niitä on katsottava silmästä silmään. Päätöksiä odotetaan, joten niitä ei voi siirtää eikä niiden asettamia vaatimuksia jättää huomiotta.

Olen miettinyt, miksi ihmiskunnan kaikki paha on nyt noussut pintaan tässä pormestariasiassa? Minulle lähetetyissä sähköposteissa ovat kaikki rumimmat intohimot päästetty vapaaksi. Ahneutta, pelkoa, vihaa, kateutta ja ilkeyttä on ylistetty avoimesti. Omia syntejämme ja saamattomuuttamme ja virheitämme emme huomaa. Mahtipontinen henkilökohtainen etu pyrkii kaikkialla politiikassa vastustamaan niitä sisäisiä ja ulkoisia voimia, jotka vähentäisivät sen itsevaltaa ja murskaisivat sen itsekkyyden. Poliitikot ovat uppiniskaisia, haluttomia luopumaan asemastaan.

Jokainen, jolla on silmät päässään voi havaita, että viime vuosi olisi pitänyt olla heräämisen aikaa kunnallispolitiikassa, jotta se olisi korvannut aiheuttamansa hirvittävän kirjoittamisen ja keskustelun tiedotusvälineissä. Seisomme moraalisessa tienristeyksessä. Valinnan vakava hetki on koittanut. On totta, että maailma on usein ollut sairas ja tarvinnut parantamista. Nyt se sairaus on tullut kriittiseksi.

Kun kriisi, jossa me valtuutetut parhaillaan elämme on piinallisesti pídentynyt, se on samalla asteittain pahentunut. Mitä kauemmin viivyttelemme totuutta, sitä sairaammiksi tulemme. Totuus pakottaisi meidät tarkistelemaan tilannettamme puolueettomasti. Ihmisen kurjuuden syyt katsovat ihmissydämeen ja näkevät sen moraalisen itsekkyyden, ne katsovat ihmismieleen ja näkevät sen hengellisen tietämättömyyden.

Näemme politiikassa sen, että poliitikko tällä aikakaudella, jossa me nyt elämme on käsittänyt itsensä väärin ja erehdtynyt. Ja koska jokaisella erehdyksellä on hintansa, näemme kaikkialla ahdinkoa ja kärsimystä. Keinoa näistä koettelumuksista selviämiseen etsitään väärältä suunnalta. Ulospääsyyn on vain yksi oikea tie, väärinkäsityksen ja erehdyksen korjaaminen. Tähän tarvitaan moraalista selkärankaa, todellista näkemystä ja välinpitämättömyyden pikaista korjausta.

Ihmisten on otettava huomioon Jumalan käsky "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi". Lapsena opitut kymmenen käskyä ja korkeimman voiman olemassaolon nöyrästi tunnustava usko on se minun sydämeen istutettu aito vaisto, joka minua kantaa aina.

Älköön siis kukaan hävetkö sitä, että laittaa kädet ristiin ja rukoilee. Se, että ihminen uskoo johonkin ja tunnustaa uskonsa ei se merkitse älyn puutetta. Oikein ymmärrettynä usko ei heikennä ihmistä eikä huumaa hänen mieltään. Pikemminkin usko jalostaa mielen, tyynnyttää sydämen, rohkeus kasvaa ja ihminen saa voimaa tukea sitä, mitä ei voi muuttaa ja saa siten rauhan sydämeensä jopa huolten painaman elämän keskellä.

Tämä kirjoitus syntyi siitä, kun keskustelin tänä iltana erään kunnan työntekijän kanssa siitä, mistä johtuu, että ihmiset puhuvat toisista ihmisistä takana aina pahaa? Lopuksi totesimme, että olemme molemmat aikamoisia johtajia pomottamisessa, jonkun on otettava vastuu, kun näkee että hommat ei hoidu. Vaikka usein teen kyllä yksin, koska olen huono pyytämään.

ILTARUKOUS

Minulle anna voimaa
sinua tunnustaa,
maailma vaikka soimaa
ja pilkkaa, ahdistaa.
Suo, että kestää voisin
totuuden sanassa
ja että aina toisin
sen julki pelotta.

Elävä toivo anna,
suo, että voimani
alttiiksi tahdon panna
myös toisten parhaaksi.
Haltuuni, Isä, annan
perheeni, kotini.
Käsisi kaiken kannan,
jää meille turvaksi.





Pirkkalassa toimitaan hyvän hallintotavan vastaisesti!
11.02.2010 Klo 11.04
MIKSI MEDIA VAIKENEE?

Moniarvoisuus on kunnan johtamisen lähtökohta. Se asettaa johtamiselle kestävät periaatteet ja toiminnan kehykset. Moniarvoisuus kertoo kunnan toiminnan syvällisestä luonteesta ja vastaa kysymykseen MIKSI? Miksi kuntaa tarvitaan? Miksi kunta on olemassa? Kunnan omat arvot omat entistä tärkeämmät kunnan johtamiselle.

Oli sitten kysymys yksittäisistä ihmisistä, organisaatioista tai yhteisöistä, johtamisen lähtökohtia ovat aina perusarvot ja periaatteet. Nyt nämä perusarvot ja periaatteet ovat jotenkin häipyneet vai onko niitä koskaan ollutkaan.

Moniarvoisessa kunnassa ihmiset tulkitsevat päätöksentekotilanteessa tapahtumia ja tilanteita eri tavalla ja heillä on usein vaikeuksia päästä sopimukseen siitä, mikä on tärkeää, tai edes siitä, mikä on totta. Ihmiset eivät voi olla huomioimatta toisiaan, vaan he tarvitsevat toistensa apua, tukea saadakseen asioita toteutettua.

Moniarvoisuuden johtamiseen liittyy julkisuuden kontrolli, mikä tarkoittaa, että tiedotusvälineet, kuntalaiset ja erilaiset eturyhmät seuraavat tarkasti, mitä kunnassa tapahtuu nyt tässä pormestarijärjestelmässä.

Kunnanvaltuusto- ja hallitus ovat vastuussa kunnan johtamisesta, arvovalinnoista ja toiminnan päälinjoista. Pysyäkseen koossa valtuusto tarvitsee riittävän määrän järjestystä. Toiset suunnittelevat muutoksen ja toiset toteuttavat sen. Muutoksen alkuunpanijat ovat miettineet asioita ryhmän kanssa. Kun muutos tulee näkyväksi, muutkin saavat kuulla siitä. Kun pormestari kokee iloa, muut saattavat kokea pelon, surun tai epäilyksen tunteita.

Pormestarin erottamisasiassa meidät valtaa useasti epäusko ja lamaannus. Taipumuksenamme on katsoa mieluummin taakse- kuin eteenpäin. Taaksepäin katsomisesta ei ole kuitenkaan apua. Menneisyydessä tehdyt oikeat ratkaisut ja menettelyt eivät useimmiten sovellu tähän päivään tulevaisuudesta puhumattakaan.

Valtuutetulla minulla on vain yksi ääni. En anna itseni uskoa siihen, että tämä ääni on aina ainoa totuuden torvi. En usko myöskään siihen, että jonkun ääni on se ainoa oikea. Kavahdan, jos kuulen aina vain yhden äänen. Iloitsen silloin, kun kuulen omastani poikkeavan äänen.

Olen täynnä innostusta ja uskoa, kun muita vaivaa hämmennys, epäusko ja pelko. Hämmennys siitä mihin ollaan menossa. Epäusko siitä, että onko kaikki sen arvoista. Pitää vain muistaa, että ihmisten mielissä muutos etenee vaiheittain. Kuulen ihmistä ihmisenä en sitä jonka hän aiheuttaa. Kaikki alkaa itsestäni. Kun luotan itseeni, voin luottaa toisiin. Luottamus kasvaa rehellisyydestä, avoimuudesta ja itsensä unohtamisesta.

Luottamus on mennyt pormestariin siitä tässä on kysymys. Valheiden verho ei minua enää vakuuta siitä, että minä uskoisin kenenkään. Muunneltua totuutta on kerrottu jatkuvasti Aamulehden palstalla viimeksi tänään.

Miksi media vaikenee tosiasioista. Miksi pormestari toimii hallintotavan vastaisesti eikä tee kunnanhallitukselle loma-anomusta, kun vasta sitten kun loma on pidetty. Luottamuspulan vuoksi ainakin yksi esimerkki tälläisestä tapauksesta on Pirkkalassa, kun kunnan työntekijä joutui eroamaan oikein oikeusteitse kun ei muka ollut todistusta, vaikka oli lääkärintodistus. Luottamuspulan vuoksi on siis kolme työntekijää joutunut oikeusteitse eroamaan Pirkkalan kunnasta. Ei pormestari sen kummempi ihminen tai pyhimys ole!

Miksi kokoomuksen eräät valtuutetut puhuvat muunneltua totuutta? Miksi puhutaan, että toiminnanjohtajalle maksetaan palkkaa, joka on pormestarin entinen vaalipäällikkö? Syksyllä puhuttiin, että palkkaa ei makseta kysymyksessä olevasta tehtävästä ja nyt on ilmennyt, että 10.000,- euroa maksetaan ( 60.000,- markkaa)! Miksi lomalla oltiin ilman kunnanhallituksen lupaa? Miksi väitetään, että neuvotteluja ei erottamisryhmän kanssa ole käyty, vaikka neuvotteluja käytiin hyvässä hengessä Hiltusen ja Savilahden kanssa viime sunnuntaina 7.2.2009 kello 18.00? Miksi Mälkönen ja Hiltunen yritti tulla meidän tiedotustilaisuuteen, vaikka se oli tarkoitettu vain tiedotusvälineille? Niin miksi? NIIN MIKSI? Niin miksi?

Albert Einstein kuolemattoman viisauden sanoin päätän tämän kirjoitukseni:

" Ääretöntä on vain avaruus ja ihmisen tyhmyys, mutta avaruudesta en ole aivan varma."






Jämptisti niin!
08.02.2010 Klo 13.43
Onko tahtoa politiikassa?

Kuntalaiset ihmettelevät ja epäilevät, että kunnassamme ei ole sydämen tahtoa politiikassa, kun pormestarin luottamusta aiotaan mitata valtuustossa. Me haluamme hyvää, mutta olemme valinneet vapauden olla sekaantumatta mihinkään mikä ei ole totta. Ainakin uskon siihen, että sosiaalidemokraatit, vihreät, vasemmisto ja perussuomalaiset puhuvat totta.

Vaikka politiikassa kaikki on mahdollista. Monta kertaa olen ollut liian sinisilmäinen ja uskonut, mutta en enää. Jokainen kantaa mukanaan sirua lapsuudesta. Muistan sunnuntaiaamuja, kun me lapset kuljimme äidin kanssa monta kilometriä metsän halki tietä pitkin kirkkoon. Lapsen mielestä se oli pitkä kävelymatka, mutta ne aamut linnunlauluineen pysyvät aina mielessä.

Kirkossa tavattiin kauempana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Kerrottiin omat kuulumiset ja kuunneltiin muitten kuulumiset. Nykyään facebook ja sähköpostit vievät kaiken yhdessäolon. Enää ei käydä kylässä niin kuin aikaisemmat sukupolvet tekivät. Kylään mentiin ilman käskemättä.

Lapsuudenkodissa rehellisyys kuului olennaisena osana perusarvoihin. Itselläni se on ollut parhaita elämän ohjeita. Olen pyrkinyt omalle lapselleni painottamaan samaa rehellisyyden maaperää. On helppo henkittää ilman valheiden verkkokudelmaa.

Seuraillessa ympäristöä huomaa helposti pieniä lipsumisia puheissa, teoissa ja toimissa. Valhe lähtee pienestä kasvaen koko ajan suurempiin mittoihin. Epärehellisyydellä on kauaskantoisia seurauksia jos se pesii yhdistyksiin, kuntiin ja valtion johtoportaisiin. Syntyy luottamuspula. Tietenkin nykyään on hienoa sanoa, että se on muunneltua totuutta.

Rehellisyyskasvatusta tarvitaan kodeissa ja kouluissa. Valitettavasti valheella ja häikäilemättömyydellä on aina lyöty heikompia, mutta näin sivistyksen aikakautena asialle voisi tehdä jotakin. Käsi sydämmelle jokainen kirjoittaja.

Yksi tärkeimmistä lääkkeistä politiikassa Pirkkalassa on yhteistyön tuntuva lisääminen. Ei se, että me johdamme suurimpana vaan se, että kunnan talous ja henkilöstö saadaan mitoitettua niin, että rahat riittävät. Jos ei kunnassa osata näitä hoitaa - pannaan konsultti asialle. Käytetäänhän niitä konsulttia aivan turhanpäiväisiinkiin hommiin, niihin mitä virkamiesten pitäisi jo palkkansa eteen tehdä.

Järjen käyttö ei ole kiellettyä kunnan päätöksenteossa. Järjen erehdykset tulevat ja menevät. Sydämen erehdykset jäävät muistiin. Ehkä meistä on jännite oikean tietämisen ja itsekkään tekemisen välillä. Tärkein kysymys onkin: Onko sydämmen tahtoa politiikassa?



Ei puheita vaan tekoja!
07.02.2010 Klo 12.19
Valta ja vastuu?

Kunnanvaltuutettuna olen Pirkkalan demokratian peruspilari. Joudun tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat suoraan perheeni, maapurini, vihamiesteni ja minulle tuntemattomien ihmisten elämään. Valta valtuutettuna on minun ja muiden valtuutettujen kuntalaisten antaman valtakirjan käsissä tai ainakin sen pitäisi olla. Minua ei ohjaa muut kuin äänestäjäni. Yksin en kuitenkaan pääse määräilemään sillä minun lisäkseni valtuustossa on 42 muuta kunnanvaltuutettua. Aikamoinen joukko.

Kuntalaiset saattavat epäillä minua, että olen oman edun tavoittelija, ystävieni suosija, puolueen agentti tai aina äänessä olija. Moni kuitenkin on luottanut minuun ja uskon, että moni kuntalainen uskoo, että siinä on nainen, joka uskaltaa viedä asioita eteenpäin laittaa itsensä ja asiat järjestykseen. Olen viime vuonna sen huomannut, että kuntalaiset pitävät paljon enemmän yhteyksiä minuun, kuin koskaan aikaisemmin.

Olen kuunnellut kuntalaisia ja monta asiaa olen saanut yhdessä valtuutettujen kanssa päätökseen, kun on uskallut esittää asiat niin kuin kuntalaiset haluavat. Olen kuunnellut ja keskustellut kuntalaisten kanssa puhelin soi monesti tiuhaan tahtiin. Se on hyvä merkki, että kuntalaiset ottavat yhteyksiä ja ovat kiinnostuneita heitä koskevista asioista. Aina vain ei voi olla kaikkien mieliksi vaikka mieli tekisi. On vain järjestettävä kuntalaisten olot sellaisiksi, kuin he toivovat, käyttäen niukkoja varoja entistä viisaammin.

On ennen kaikkea oltava niiden puolella kuunneltava ja palveltava niitä vähä-äänisiä kuntalaisia, niitä, jotka eivät pysty itse pitämään puoliaan. Mutta en vieroksu niitäkään, jotka kirjoittelevat lehtiin ja haukkuvat minua oman puolueen valtuutetuille - se kuuluu demokratiaan. Tärkeää on tietää se, että missä paikassa on ja ketä varten haluan asioita hoitaa, valtuutettuna haluan hoitaa kuntalaisten parasta heitä varten kunta on keksitty.

Valtuutettuna haluan olla ennen kaikkea oikeudenmukainen. Puoluekanta on minulle vierasta, vaikka keskustalainen olenkin. Olen valtuustossa tottunut ajamaan ihmisten asioita enkä minkään puolueen. Minun on noudatettava tuomarin valaa. Vilpitön oikeus ja totuus ovat minun arvojani ja päämääräni. Valtuutettuna on pidettävä huolta siitä, että valtuusto on ylin päättävä elin ja valtuustossa valta ja asema säilyvät.

Kunnanvaltuutettuna olen ollut 30 vuotta yhtäjaksoisesti Pirkkalassa. En ole vielä kyllästynyt politiikkaan eikä ikäkään ole vielä painanut päätöksenteossa. Meillä Keskustassa ei ole koskaan ollut ryhmäkyria. Se onkin parhaita puolia tässä järjestössä. Kokemusta on myös kokoomuksen kanssa yhteisessä valtuustoryhmässä 1980-luvulla kun keskusta oli vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. Sitten kokoomus erotti meidät ryhmästä kun uskalsimme edesmenneen Esko Prihdin kanssa olla eri mieltä pakolaispolitiikasta. Olen sitä mieltä, että kovalla ryhmäkurilla tapetaan valtuutettujen vapaa tahdonmuodostus. Ryhmäkuri ei oikein istu nykyaikaiseen politiikkaan. Ei ainakaan keskustassa.

Keskustelu julkisuudessa lehtien palstoilla pormestarin erottamis asiassa lainehtii Pirkkalassa. Jos yhteiskunnalliset päätökset syntyisivät tiedotusvälineissä, niin pormestaria ei erotettaisi. Julkisuus on päättäjille ja politiikan tekijöille ensiarvoista. Politiikkaa pelataan julkisuuden säännöin. Pelinappuloina ovat päättäjät.

Onneksi kaikki luottamushenkilöt ovat pääosin rehtiä, vakaumukseensa ja omantuntoonsa luottavaa väkeä. Toivottavaa on, että politiikkaan ei sotketa pelureita, mielistelijöitä, eikä uhkailijoita niitäkin löytyy viime aikaisissa sähköposteissa.

Maanantaina päätetään kunnanhallituksessa pormestarin erottamisesta. Asia tulee vireille kunnanhallituksen esityksestä. Valtuustossa sitä puidaan 15.2. alkavassa kokouksessa. Ei tämä päätös ole mikään maailmanlopun päätös. Jos luottamus on mennyt sitä on vaikea saada puhumalla takaisin. Siitä on näyttöä kunnassa, kun ainakin kolme työntekijää on luottamuspulan vuoksi joutunut eroamaan. Miksi ei siis pormestaria saisi erottaa luottamuspulan vuoksi? Kukaan meistä ei ole täydellinen. Me teemme virheitä ja virheistä opimme toivottavasti!

Minusta on vain tuntunut siltä, että meidän pormestarilla on liikaa töitä. Ei yksi mies kerkeä kaikkea tehdä, vaikka kuinka olisi apujoukkoja. Toivottavasti hän osaa vähentää jotakin,tai tällä menolla hän polttaa itseään molemmista päistä. Kyllä kuntalaisetkin tämän ymmärtää ja me valtuutetut. Ihminen ei ole kone vaikka joskus itsestäkin siltä tuntuu. Pitää vaan osata sanoa ei kun töitä on liian paljon. Sen olen jo oppinut.

PÄIVÄN RUKOUS

Jumala, Isämme.
Vahvista niitä veljiämme ja sisariamme,
joita vainotaan uskon, mielipiteiden
tai vallanpitäjien tahdosta poikkeavan
toiminnan takia.
Herätä meidät tukemaan heitä
ja toimimaan hädänalaisten
ja surevien puolesta.
Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen,
Herramme ja Vapahtajamme tähden.