PELOTTAVA VISIO
25.02.2012 Klo 18.50
KRIITTISTÄ ARVIOINTIA

Olin viime maanantaina valtuuston kokouksessa, joka kesti tasan kuusi tuntia. Asialista ei ollut pitkä, mutta erilaisia ohjelmia sitäkin enemmän. Kiitosta valtuutetuilta sai niin elinkeinopoliittinen ohjelma kuin maapoliittinen ohjelma. Pirkkalan kunnan uusi maapoliittinen ohjelma on aina suunnitelma, sen muuttamisyritys vaatii yksityiseltä valtuutetulta ylimääärisen voimanponnistuksen.

Ette usko kuinka minua jurppii, kun maapoliittista ohjelmaa ei haluttu jättää kuukaudeksi pöydälle. SDP, Vihreät, Vasemmisto ja Kristilliset halusivat, että siitä päätetään maanantain kokouksessa. Yleensä "herrasmiessopimus" on pitänyt, jos joku ehdottaa pöydälle panoa se on yksimielisesti hyväksytty - mutta ei nyt. Vaikka kokoomusryhmä esitti ja mekin sitä kannatimme.

Äänestyksessä hävisimme siitä, että asia jätetään pöydälle Toinen äänestys oli, kun ehdotin, että maapoliittista ohjelmaa ei hyväksytä esitetyssä muodossa. Hävisimme äänestyksen kunnanhallituksen jaa kanta 24 ääntä ja meidän ei kanta 18 ääntä ja yksi poissa. Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset olivat ehdotuksen takana.

Reilut viikko sitten kunta järjesti maanomistajille maapoliittisen ohjelman esittelyn. Siihen monet maanomistajat ottivat kantaa. Muodollinen oli kunnan tiedotustilaisuus virkamiesten mielestä, eivät ne meidän kyseluille ja lausunnoille antaneet mitään merkitystä.

Maapoliittinen ohjelma on vasta alkusoittoa niille ehdotuksille ja määräyksille, joita ympäristölautakunta tulee lähikuukausina suoltamaan. Ihmetellä täytyy kuinka taitavasti rintamalinjat on osattu rakentaa maataomistavien ja muiden kansalaisten välille, kun on ollut puhetta maapolitiikasta.

Maapoliittista ohjelmaa hyväksyttäessä on vedottu kalliisiin asumiskustannuksiin, jotka johtuivat juuri korkeasta maan hinnasta. Ehdotukset upposi kuin häkä valtuutettuihin. Maapoliittinen ohjelma ei kuitenkaan alenna rakennuskustannuksia, vaan tonttimaalla yhä edelleen keinotellaan ja byrokratia lisääntyy huomattavasti.

Tänä vuonna kunnassa suunnitellaan uutta rakennusjärjestystä, jossa koko kunta laitetaan suunnittelutarvealueeksi kuten maapoliittisessa ohjelmassa esitetään. Itseäni kyllä epäilyttää voiko koko kuntaa lain mukaan määrätä suunnittelutarvealueeksi? Omassa ryhmässä olemme sitä mieltä, että laajaa haja-asutusaluetta ei ole syytä sitoa maapoliittisen ohjelman kahleisiin. Maaseudun haja-asutus on säilytettvää entisellään.

Koko kunnan kattavan maapoliittisen ohjelman pohjalle perustuvan valtuuston enemmistön päätöksen pahimpina epäkohtina pidän sitä, että se romuttaa yksityisen maanomistusoikeuden, koska se poistaa perusrakennusoikeuden ja murentaa perustuslaillisia oikeuksia. Kunta saa lisää valtaa yksityisen maanomistajan kustannuksella. Päätös autioittaa maaseutua ja lisää eriarvoisuutta. Päätös lisää myös yhteiskunnan keinottelumahdollisuuksia.

Alkaa tuntua siltä, että koko Suomi pannaa kaikenlaisten ohjelmien avulla jonkinlaiseen suojeluun. Ohjelmien varjolla harrastetaan selvää piilososialisointia. Ohjelma, joka kieltää ihmisiä rakentamasta omalle maalleen, sotii minun kaikkia oikeuskäsityksiä vastaan.

Täällä ei puhuta ollenkaan tutkimuksista joita on esitetty, että 500 ihmisen asuttaminen on kunnalle edullisempaa haja-asutusalueelle kuin taajamaan. Täällä ei puhuta, että hiilijalanjälki on pienempi haja-asutusalueella kuin kaupungissa asujan. Täällä ei puhuta, että tekninen kehitys pienentää liikenteen päästöjä, eikä täällä puhuta, että puurakentamisen ympäristövaikutukset ovat paljon betonirakentamista edullisemmat.

Meissä valtuutetuissa on se puute, ettemme ota asioista selvää, kun vielä voimme niihin vaikuttaa. Kuuluisa sisumme tuntuu olevan tämänkin maapoliittisen ohjelman suhteen nukuksissa, kunnes havaitsemme elävämme täydellisessä holhousyhteiskunnassa.

Kun olen ollut yhteydessä eri valtuutettuihin, hämmästyin sitä, miten kapea-alaisesti valtuutetut voi ajaa yhden ryhmän etua. Tuntuu siltä, että yhteiskuntaeettistä keskustelua tarvitaan. Eettisen keskustelun voima on siinä, että pohditaan erilaisia vaihtoehtoja. Arvokkaaksi keskustelun tekee se, että mielessä pidetään ne, jotka ovat kussakin vaihtoehdossa heikompia. Monesti heikommat ovat äänettömiä eikä heillä ole vahvoja puolustapuhujia.

Tein reilut puoli toista vuotta sitten valtuusto aloitteen Eettiset periaatteet kuntaan. Vihdoin viimein ne saatiin, vaikka kyllä itse totesin niistä, että ne olisi pitänyt suunnata myös luottamushenkilöille. Jokainen työntekijä ja luottamushenkilo pitää vastata eettisten periaatteiden noudattamisesta päivittäisessä työssään. Kun sitä periaatetta luki ei se ollut niin terävä kun olisin halunnut. Sillä hyvään käyttäytymiseen kuuluu rehti ja vilpitön toiminta sekä lakien ja määräysten noudattaminen.

Yksi tapa saada järkeä tähän kaikkeen on sanoa, että meillä on velvollisuuksia toisiamme kohtaan, mutta nuo velvollisuudet ovat toisistaan riippumattomia. Siten henkilön velvollisuudet toista kohtaan ovat voimassa senkin jälkeen, kun tämä on rikkonut velvollisuuksiaan häntä kohtaan.

Jaksaaksemme tarvitsemme henkisiä arvoja. Pitäessämme kiinni oikeuksistamme meidän pitää muistaa myös velvollisuutemme veronmaksajina ja lähimmäisinä Meidän tulee oppia toimimaan vstuullisesti yhdessä ja tajuamaan, mitä todella tarvitsemme. Emme pyri yhdenmukaistamaan Pirkkalaa. Meidän on hyväksyttävä se, että arvoilla eri puolilla Pirkkalaa on erilainen paino.

Siunatkoon Teitä kaikkia oikeudenmukaisuuden ja armon Jumala.

VELVOLLISUUTEMME ÄÄNESTÄÄ?
04.02.2012 Klo 20.21
TOSIASIOIDEN TUTKIMISTA

Vuotta 2012-Suomea ja Eurooppaa ravisuttavat monet muutkin muutokset kuin presidentinvaalit. Vakavin näistä on työttömyys. Laaja syrjäytyminen työllisyydestä horjuttaa eurooppalaisten yhteiskuntien keskeisten oikeuksien toteutumista. Suomessa työttömyys merkitsee suurta shokkia tulevaisuudessa. Se synnyttää tiettyä valmiutta myös radikaaleihin ratkaisuihin.

Toivottavasti Suomen uusi tuleva presidentti paneutuu toden teolla työyhteiskunnan kriisiin. Työttömyysyhteiskunta kuluttaa sekä taloudellisia voimavaroja että legitimiteettiä ja luottamuspääomaansa. Täystyöllisyyden palauttamisessa monet uskovat taloudelliseen kasvuun ja viisaaseen taloupolitiikkaan. Kasvuun nojaava työllisyyden tavoittelu on kuitenkin hidasta, josta maksetaan koko ajan kova hinta.

Olisi korkea aika alkaa maan hallituksen puhua hyvinvointivaltiosta, jonka tavoitteena on hyvinvoinnin jakaminen ja tasaaminen. Talouskasvun hidastuminen,julkiset velat, valtion ja kuntien budjettien alijäämät, sosiaali-, terveys- ja hallinnon menojen kustannukset ovat ylittäneet niiden tulokertymät. Talouden kriisillä on vakavia seurauksia hyvonvointivaltiolle. Miten julkisen sektorin palvelut rahoitetaan, kun työttömyys rasittaa taloutta? Siinä olisi ollut presidenttiehdokkaille hyvä kysymys.

Leikkauksia on pakko tehdä, jotta valtion ja kuntien taloudet saadaan kuriin. Sitä ei vain ole uskallettu sanoa ennen presidentinvaaleja. On pelätty kannatuksen hiipyvän.

Oliskohan vihdoinin koittanut aika meidän itse kukin tietoisesti ymmärtää syyn ja seurauksen lakia. Me ihmiset pidämme elämänpolitiikkamme pohjana itsekkäitä etuja, laskelmoivaa viekkautta ja toimetonta ajelehtimista olosuhteiden virrassa. Se saattaa olla meille hetkellinen hyöty, muttei pysyvä. Jos pystymme puoluettomasti katsomaan omaa nykyistä elämäämme, vaivat ja taakat saavat uuden asun.

Jatkuva onni ei aina merkitse parasta elämässä, vaikka olisi saavutettavissakin, mitä se tosin ei ole. Miten kukaan voi olla nykyään onnellinen, kysytään? Mikä sitten on onni ja mistä sitä voi etsiä? Kaikkea meille tapahtuvaa voidaan tarkastella kahdella eri tavalla. Ihmisen elämässä ei ole sellaista tapahtumaa tai vaikeaa asiaa, jota ei voisi katsoa kahdesta eri näkökulmasta ja joiden luonne tai tärkeys ei muuttuisi juuri nökökulmasta riippuen. Kummankin tulos voi olla oikea, mutta ei sinällään täydellinen.

Kaikesta huolimatta tosiasiana pysyy, että hyvin harvat ihmiset todella pystyvät tarkastelemaan omaa elämäänsä ja kohtaloaan aidolla objektiivisuudella, jota fyysinen asenne edellyttää. Luonnollinen ja inhimillinen näkemyksemme perustuu rajallisiin reaktioihin, rajoitettuihin asteihin ja lähihavaintoihin.

Kaikki riippuu tilanteestamme. Jos elämä joillekin on jatkuva taakka, se on toisille valoisan linnoituksen taival. Tosiasiahan on, että sama vaiva joka toista heikentää, lisää toisen voimaa, sama pettymys joka tekee toisesta itsekkäämmän, tekee toisen paremmaksi, sama vaikeus joka tylsyttää toisen hengenlaadun, lisää toisen älykkyyttä, sama ympäristö joka alentaa toisen henkilän arvoa, saa toisen suoriutumaan voittajana ja siten kehittymään.

Vastoinkäyminen tai petymys, joka kovettaa ja katkeroittaa ihmisen toisia vastaan, voi pehmentää ja kypsyttää toista ihmistä. Oikeudenmukainen asenne kuitenkin vaatii, että saatamme nämä harmistumisen tunteet tasapainoon sen iloisen kiitollisuuden kanssa, jolla tervehdimme miellyttäviä kokemuksia.

Presidentti ehdokas Väyrysen putoaminen presidentinvaaleissa kolmanneksi aiheutti sen, että kärsimyksen keskellä emme pysty näkemään sen hyötyä tai kohtuutta, mutta tyynesti pitkällä tähtäimellä ajatellen saatamme havaita sen osaksi johdatusta kohti oikeaa päämäärää.

Niinhän se on, että henkilökohtainen onni ei aina merkitse parasta elämässä, vaikka olisi saavutettavissakin, mitä se tosin ei ole. Jos haluat toiselle hyvää, paras mitä voit hänelle toivoa on viisauden lisääntyminen onnen sijaan, sillä viisauden ja tietoisuuden avulla ihminen voi saada onnen ja terveyden.

Onni ja rikkaus, mielihyvä ja tuska vaihtelevat kaikkien ihmisten kohdalla. Meidän on luotava sisimpäämme mielentila, joka itsestään antaa meille sen rauhan ja onnen, jonka maailma loppujen lopuksi hyvin usein jättää antamatta.

Tämä vuosi on yhtä tärkeä kuin edellinen vuosi. Sillä miljoonien suomalaisten onni tai kurjuus riippuu poliitikkojen, johtajien ja johdatettujen tekemien tehtäväratkaisujen viisaudesta tai tyhmyydestä, hengellisestä rohkeudesta tai pelkuruudesta.

Ensimmäinen askel nykyisten kriisien parantamiseksi on henkilökohtaisten ja kansallisen ajattelutapamme muuttaminen. Säälimättömästä itsekyydestä luopuminen ja keskinäisen yhteistyön aloittaminen kaikkien eduskuntaryhmien ja politiikassa mukana olevien kanssa.

Niin usein kun historia onkin toistanut itseään menneisyydessä, se ei ole sitä nyt. Sillä nykyinen tilanne on ainutlaatuinen. Kyseessä on maailman kriisi, ei vain yhtä mannerta tai kansaa koskeva. Se koskettaa koko ihmiskuntaa, ei vain sen osaa. Tällainen tilanne on syntynyt nyt ensimmäistä kertaa. Nykypäivän sekamelskan ja vaarojen keskellä on tärkeämpää kuin koskaan ymmärtää maailmankaikkeuteen luonnostaan kuuluva luomakunnan tarkoitus ja toimia sen mukaisesti.

Nyt käydyissä presidentinvaaleissakin olisi pitänyt keskustella enemmän arvoista. Perheen ja suvun merkityksestä identiteetin lähteenä, ympäristön merkitystä korostavat arvot, henkinen hyvinvointi, uskonnolliset ja henkiset arvot. Niistä ehdokkaat keskustelivat aika vähän.

Poliittisessa päätöksenteossa ollaan huomenna vakavan asetelman äärellä. Asetelma osoittaa sen elämässä usein, että puhumalla ulkonaisesti totta voi esittää suurimman valheen. Ongelmatonta vaihtoehtoa ei ole, kaikissa vaihtoehdoissa, kumpi tahansa valitaankin, ongelmat jäävät päällimmäisiksi. Eniten niitä syntyy, jos ei valintaa tehdä eikä äänestetä. Velvollisuus ja vastuu on kuitenkin myös etu, se antaa mahdollisuuden kokea kaikki ne näkäkohdat ja ongelmat, jotka ratkaisun tekemiseen liittyvät.

Juuri tällaisissa asioissa tarvitaan uskoa Jumalaan, joka on olemassaolon ja tapahtumisen alkulähde. Se usko antaa pohjan elämälle silloinkin, kun tilanne näyttää toivottomalta. Suuret asiat ovat lopulta Jumalan kädessä. Meidän ei auta murehtia sitä, kuka on seuraava presidentti. Rasitamme sillä vain mieltämme, emmekä pysty hoitamaan niitä tehtäviä, jotka meille kuuluvat.

Meillä kullakin on oma, pieni vastuualueemme, josta meidän on huolehdittava. Jumala ohjaa kehityksen suuria linjoja presidentinvaaleissakin. Joka päivä on lahja Häneltä. Tähän uskoon minun täytyy nykytilanteessa pitäytyä. Tärkeätä on se, että olen löytänyt sopusoinnun, sen että Jumala on mukana kaikessa, mitä tapahtuu, ja se on minulle ollut rauhoittava ja uskoa vahvistava kokemus.