Talouspolitiikkaa
26.03.2011 Klo 05.27
Markkinavoimat valloillaan

Suomen ja koko EU:n vaikeudet jatkuvat. Emme ole laman piristyksestä huolimatta kilpailukykyisiä kansanvälisillä markkinoilla. Kun yritysten tulorahoitus on heikko, ei ole saatu aikaan uusia investointeja. Työttömyys on kasvanut huolestuttavan suureksi. Myös julkinen talous on kohta velkakriisissä. Siitä vain ei uskalleta nyt vaalien alla puhua mitään. Suomen ei pidä antaa vetää itseään enää syvemmälle velanottoon ei edes takausten muodossa. Takaukset nostavat meidän omia rahoituskustannuksiamme ja vähentävät liikkumavaraamme. Se on tosiasia.

Tästä asiasta puhuttiin eilen kiertäessäni euroopan parlamentin jäsenen Anneli Jäätteenmäkeä mukana pitkin Pirkanmaata. Keskustan Sentterissä, Hallituskadulla kysyin: Onko tukipaketit hyväksyttävä poliittisten realiteettien nimissä? Minun mielestä ei. Sain tyrmäävän vastaanoton.

Voin kuitenkin kysyä, miksei pankkitukea rahoiteta kansallisesti? Monien talousasiantuntijoiden mukaan Kreikka ei pysty maksamaan uusia lainoja. Suomen hallituksen linja näyttää olevan se, että pönkitetetään EURO maita. Mielestäni ei ole oikeaa talouspolitiikka se, että tuetaan maita, jotka eivät osaa hoitaa raha-asioita. Tässä tuetaan Ranskan ja Saksan pankkeja. Tuntuu siltä, että Suomenkin tilanne on kohta yhtä huono ja sen vuoksi pitää tukea.

Iltapäivällä kuulin uutisista, että puhemies Niinistökin oli ollut samaa mieltä. Harmi etten itse kuulluut uutisia ne jäivät vain toisten huhupuheisiin. Tiedotusvälineet eivät sitä myöskään enää illalla julkaisseet. Ehkä se oli kokoomuksen johdolle paha viesti, jonka vuoksi sitä ei enää puhuttu - vaiettiin.

Lyhyesti todeten EU:n velkakriisin tilanne muistuttaa balkanilaista rauhaa, jossa vedotaan yhteiseen hyvään, ajetaan omaa etua ja ammutaan kovilla. Kauko- ja lähiohjatut poliitikot vahtivat hallituksen toimia ja haukkuvat kuin rakkikoirat. Tämäkin räksytys, viimeistään vaalien jälkeen jyrähtää.

Velkakriisin ohella pirkanmaalaisia puhutti aluepolitiikka, eläkkeet ja ydinvoima.

Suomen suurteollisuus on ilmoittanut tarvitsevansa lisää sähköä. Sillä laitetaan teollisuus, vienti ja koko maa kuntoon. Jaa vai sähköpulallako se tätä maata vaivaa? Energian loppuminenko se on vienyt tehtaita ulkomaille? Tuotanto tarvitsee sähköä, mutta epäselväksi on jäänyt, miksi tuotantoa siirretään jatkuvasti muihin maihin.

Nyt puhutaan, että ydinvoiman rakentaminen on suuri työmaa, jolla on positiiviset vaikutukset talouteen. Ydinvoima on kahdentuhannen ihmisen työmaa noin kuuden vuoden ajan, sitten työ on tehty ja työmaa on ohi. Sen hinta on monia miljardia euroja. Positiiviset talousvaikutukset taas ovat asia, johon voi poliitikot vedota milloin vain erittelemättä sen kummemmin. Mutta mitäs jos ydinvoimalla on nimenomaan negatiivisia talousvaikutuksia?

Suomen talouden herkät ajat siis jatkuvat. Sekin on selvä, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantumiskierre on saatava pysähtymään. Toistaiseksi tuntuva velkaantuminen kuitenkin jatkuuuu. Eduskunnan virheiden myöntäminen ja talouden tosiasioiden tunnustaminen ei näytä olevan helppoa. Vaikea on uudenlaiseen tilanteeseen sopeuttaminen. Tämä näkyy selvästi vaalikentillä kulkiessani.

Parasta päivässä oli, kun sain kyydittää Annelia Ylöjärveltä - Hämeenkyröön. Transitin kyydissä matka jatkui mukavasti. Kysyin Annelilta: oletko ennen matkustanut pakettiautossa? Anneli vastasi monet kerrat. Matka jatkui Hämeenkyröstä Parkanoon. Parkanossa oli kymmenkunta ihmistä paikalla. Siellä eräs kysyi, miten nuoret saadaan töihin?

Niin monen nuoren mielestä sosiaaliturva meillä on liian hyvä. Se ei innosta töihin, kun rahaa saa muutenkin tekemättä mitään. Verotus pitää saada kohtuulliseksi ja työtä on otettava vastaan mitä tarjotaan. Pitää myös uskaltaa yrittäjiksi. Tähän maahan tarvitaan lisää pienyrittäjiä, jotka työllistää.

Mutta mikä minua ihmetyttää on aluepolitiikka. Aluepolitiikkaa tehdään räikeällä tavalla koko valtakunnan asioista vastaavan asuntoministerin tuolilta. On huolestuttavaa, että yhteiskuntamme kehittämisen kannalta tämä ympäristöministeriön ajama kaavaohjaus on tehokas tapa säädellä alueiden ja paikkakunnan kehitystä.

Lakimuutoksen on junaillut läpi pieni porukka eikä laaja kansalaisjärjestö. Maakunnan kansanedustajat tuskin edes ymmärtävät kuinka ratkaisevan tärkeästä asiasta oli kysymys. Nyt ne ovat heränneet kun kirjoitin aiheesta tammikuussa Maaseudun tulevaisuuteen ja Aamulehteen. Nyt se on liian myöhäistä herätä. Tampereen seutukuntayhtymässäkin päätökset ovat jo tehty miten Pirkanmaan ympäristökunnissa maankäyttö tulevaisuudessa sujuu.

Maaseudulla pitäisi tontin minimikoon olla 5.000 m2, taajamien omakotialueila 1.000 m2. Liian tiukkaan ahdettu asuminen ei sovi ainakaan suomalaiselle ja meillähän on onneksi toistaiseksi tilaa. Miksi emme käyttäsi sitä ihmisten hyväksi? Haja-asutushan on muuten kunnalle taloudellisestikin edullisempaa.

Valinnanvapaus, joka on ollut olemassa perustuslain mukaan ei olisi enää voimassa. Suomen kansalainen tulee saada valita itse asuinpaikkansa. Nyt tämä oikeus tulee rajoittumaan ratkaisevasti. Omistamaansa maata ei saisikaan käyttää enää omiin tarpeisiinsa, vaan yhteiskunta määrittelisi yleiskaavalla maan käyttötarkoituksen. Samalla määriteltäisiin myös maan hinta todellisen käytön mukaan ja kaavan tuoma mahdollinen arvonlisä leikattaisiin yhteiskunnalle,

Tunnen taas ampuvani kovilla, mutta tosiasiat ovat sanottava niinko ne ovat! En halua ketään mielistellä vaikka vaalit ovatkin. Tosiasiat ovat tunnustettava niin kuin ne ovat eikä niinko haluaisit niiden olevan.





Keskeiset teemat vaalityössä
19.03.2011 Klo 08.40
TALOUDELLINEN TILANNE JA LÄHITULEVAISUUS

Eduskuntavaalit pidetään 17.päivänä huhtikuuta 2011. Vaalit ovat keskeinen osa suomalaista hyvinvointipolitiikkaa. Olemme saaneet elää viime vuodet hyvän taloudellisen kehityksen aikaa. Suomi ja sen kansantalous erityisesti elinkeinoelämä on osa kansainvälistä taloutta. Kansainvälinen tilanne muuttuu. Sen vaikutukset ulottuvat Suomeen. Kilpailukyvyn turvaaminen on jatkossa menestymisemme elinehto.

Kasvu on hyvinvoinnin ja työllisyyden edellytys. Suomen on oltava sellainen, että se tukee työn tekemisen ja teettämisen sekä yrittämisen edellytyksiä. Yritysten kilpailukyky edellyttää yhteisö- ja pääomaverokannan säilyttämistä nykyisellään. Taas ansiotulojen verotuksen alentaminen kannustaa työn tekemiseen, eikä sosiaaliturvalla elämiseen.

Myös energiapolitiikan merkitys korostuu. Monipuolinen ja kohtuuhintainen sähkön saatavuus tulee varmistaa. Ympäristökysymykset ja ilmastokysymykset liittyvät energian saatavuuteen ja talouskasvuun. Sähkön tuotannossa on kaikkien vaihtoehtojen oltava käytettävissä. Perusvoiman osalta tämä merkitsee sitä, että vähintään maakaasuun ja hiilivoimaan tulisi voida investoida.

Eilen istuin MTK:N Pirkanmaan edusvalvojien palaverissä. Siellä meitä oli kuusi keskustalaista kuulijaa. Keskusteltiin minne uppoutuu kuluttajan eurot ja sentit esimerkiksi maidon ja leivän tuotannossa. Se on yleisesti kaupan kassaan. Tuottajat saavat vain murto-osan siitä mitä kaupan ketjut.

Meidän edustajien on mielestäni puolustettava omaa maataloutta. Meillä on pohjattomat markkinat. Maataloutemme on toimiva, eettisesti korkeatasoinen ja toimiva ja terve. Maaseudulla on tehtävä tulevaisuudenuskon säilyttämisessä.

Puun käytöstä keskusteltiin. Puun käyttöä on lisättävä rakentamisessa. Tästä olen myös puhunut monta vuotta sitten, kun Pirkkalaan rakennettiin koulukeskusta. Itse olisin halunnut nähdä punamullalla maalattuja punaisia koulurakennuksia. Nykyään rakennetaan paljon puusta esimerkiksi omakotitaloja. Tämän olen todennut, kun Pirkanmaata on kuljettu ristiin rastiin.

Myös muiden uusiutuvien energiavarojen, kuten tuulen, turpeen, tuulen ja aurongon tekniikkaan tulee edelleen panostaa.

Suomen ilmastointitavoite on äärimmäisen tiukka. Tiukempi kuin useimmissa muissa maissa.
Suomi on jo toteuttanut suurimman osan toimenpiteistä muun muassa bioenergian hyödyntämisen, sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä energian tehokas käyttö teollisuudessa, asumisessa ja liikenteessä.

Eläkemenojen voimakas nousu aiheuttaa sen, että kokonaisveroasteen alentaminen on erittäin vaikeaa. Suomessa siirrytään eläkkeelle keskimäärin 57 vuotiaana. Suomalaisista keski-ikäisistä miehistä on eläkkeellä jo yli 40 prosenttia. Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisaika on saatava mahdollisimman nopeasti nousemaan, mutta mitä teet kun yli viisikymppisiä ja kuusikymppisiä pidetään jo liian vanhoina työelämään.

Aikaisin eläkkeellesiirtyminen, pitkät opiskeluajat ja lyhyet työurat tuovat ongelmia eläkejärjestelmään. Työaikaa ei pidä lyhentää. Säännöllinen työaika on jo Suomessa teollisuusmaiden lyhyimpiä. Kun erilaiset poissaolot otetaan huomioon työntekijän tekemä aika on keskimäärin vähän yli 30 tuntia viikossa. Työaikoja on monipuolistettava ja paikallisesti sopien on voitava tehdä pitkää työpäivää tarpeen vaatiessa ja vastaavasti lyhyempiä työaikoja silloin, kun kysyntä sen sallii.

Mutta keskeinen asia vaalityössä on kuitenkin miten me ehdokkaat suhtaudumme lapsiin ja vanhuksiin. Tällä hetkellä Suomessa on paljon lapsia, joiden vanhemmat eivät jaksa olla vanhempia. Tämä on koko yhteiskunnan kysymys! Mikä on tämän nyky-yhteiskunnan näännyttänyt? Minusta ei riitä se, että yhteiskunnan puolelta lasten hoitoon kiinnitetään huomiota esimerkkeinä päivähoito ja kodinhoidon tuki. Tarpitaan muutakin kun perheministeriä!

Hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa kaikkien väestöryhmien asema on hyvä. Suomessa lasten hoitoon kiinnitetään huomiota, mutta vanhukset jätetään hoidotta. Onko sittenkään mitään todellista merkitystä eri puolueiden vaaliohjelmilla? Varmasti jotkut haluavat niihin uskoa, mutta toisaalta lienee kyse ilmiöstö, joka on tuttu ainakin politiikassa pitkään mukana olleelle.



MINUN PERIAATTEET
16.03.2011 Klo 18.48
UUDISTAMINEN

Tänään seikkailtiin Toijalan torilla, jossa oli tosi hiljaista. Yksi kenkäkauppias, joka jaksoi päivystää vielä neljän aikaan iltapäivällä. Me jaettiin taas esitteitä Toijalan ympäristöön. Kerrostaloja oli mukava jakaa - päästiin jokaiseen taloon sisään. Tavattiin myös monenlaisia ihmisiä, kuka kertoi olevansa mistäkin puolueesta.

Tavattiin myös mielenkiintoinen kemian insinööri, joka antoi meille hyviä neuvoja, mistä pitää kansalle kertoa. Verotus nimittäin kohtelee eläkeläisiä aika suopeasti täällä suomenmaassa, jos verrataan esimerkiksi naapurimaahan Ruotsiin. Eräs vähän yli viisikympinen kertoi pätkätöistä ja kuinka töitä ei löydy omalta paikkakunnalta. Muutto on edessä ja asunnon myynti, kun ei sosiaalitoimistostakaan apua saa.

Olen monta kertaa miettinyt, miksi olen keskustalainen ja miksi politiikka aina vain kiinnostaa. Keskustalaiset ovat ihmisiä ja luovia kansalaisia, joiden tulee varmistautua vastaamaan maamme, kansamme ja omalta osaltamme koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Haluan poistaa epäkohdat ja korjata virheet, haluan kehittyä ja kehittää. En halua jäädä syrjästä katsojaksi enkä kaihda toimintaa. Keskustan uudistamiseen kuuluu kansanvaltainen henki, joka poistaa epäkohtia tarvittaessa lujasti ja päättäväisesti. Keskustan ihmiskäsitys näkee ihmisen tärkeimmäksi ominaisuudeksi hänen kykynsä asettaa itselleen ja toiminnalleen tavoitteita ja päämääriä.

Kaikkialla maailmassa nykyisen kulttuurin vallannut kulutushysteeria on tuhoamassa luonnon. Ilman ja veden saastuminen sekä luonnonvarojen ehtyminen tulee nykyisenkaltaisen kehityksen jatkuessa aiheuttamaan elämälle tuhoisan katastrofin jo lähitulevaisuudessa jos muutosta ei tehdä.
Ihmisen perustarpeisiin kuuluu elinkelpoinen ja turmeltumaton ympäristö. Siksi se tasa-arvoperiaatteen mukaisesti kuuluu kaikille.

Yhteiskunnallisen murroksen jatkuessa Suomi joutuu kipeiden kysymysten eteen. Useat ongelmat, ilmastomuutos, rahamarkkinoiden epävakaus ja maiden velkakierre, johtuvat pääosin Suomen ulkopuolisista tekijöistä. Viimeaikaiset talouskriisit ovat saaneet taloustieteilijät pohtimaan, onko järkevää antaa nopeita voittoja etsivän rahan liikkua markkinoilla miten tahansa.

Monissa maissa on nyt juuri viime vuosina koettu, mitä seuraa siitä, että nopea talouskasvu romahtaa lamaksi maissa, missä ei ole lujia sosiaalisia turvajärjestelmiä. Vähintään yhtä suuri ongelma on, että työttömyyden kohdatessa ja taloudellisen perustan pettäessä ihmiset jäävät tyhjän päälle.

Taloudellinen kasvu ei saa olla päämääränä sinänsä vaan sen tulee olla välinen parempien elinehtojen luomiseksi. On vastuutonta rakentaa yhteiskuntaa pelkästään taloudellisen kasvun varaan. Nyky-yhteiskunta ei toteuta riittävästi Keskustan kansanvaltaisuus- ja tasa-arvoisuuskäsityksen rakenteellisia eikä sisällöllisiä tavoitteita, koska elintaso ja vauraus keskittyy valtaakäyttäville ryhmille ja alueellisesti etelään ja suurtaajamiin.

Nykyinen yhteiskunta on teknillisesti aikaisempaa kehittyneempi ja edistyneempi, mutta valtava keskittyminen vaarantaa yhteiskuntakehitystä, jotka pahiten koettelevat maaseutua sekä kaikkia sellaisia yhteiskuntaryhmiä, jotka eivät ole ratkaisevassa asemassa tuotanto- ja valtakoneistossa ja jäävät näin osattomiksi.

Poliitiikassa tarvitsemme edelleen toisen ihmisen asemaan asettumista. Yhteiskunnan ongelmana on ollut yksityisten ihmisten heikko sitoutuminen toinen toisensa auttamiseen. Vastuuta on siirretty yksityisiltä kansalaisilta yhteiskunnan julkisille rakenteille. Tämä toimii niin kauan kun talous kasvaa ja verotulot lisääntyy. Mutta miten on tulevaisuudessa? Jäämme odottamaan.


MINULLA ON HERKKÄ TUNTU IHMISTEN ARKEEN!
15.03.2011 Klo 20.32
POHDITAAN VAIHTOEHTOJA

Sunnuntaina seikkailtiin, Luopioisissa, Kuhmalahdella ja Pakkalan kulmilla. Eilen Pinsiössä, Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa. Lumi- ja räntäsade vähän haittasi eilistä matkaa, kun esitteet tuppasivat kastumaan. Tänään jatkettiin matkaa Lempäälään, koska osa alueesta oli vielä jakamatta. Harmi nykyään, kun melkein kaikki kerrostalot keskustojen liepeillä ovat ovet suljettuna. Toisaalta ymmärtää, kun niin paljon tehdään pahaa rappukäytävissä.

Tapasinpa Lempäälässä eräässä rappukäytävässä kaksi veljesyrittäjää, jotka olivat työn puuhissa ja kotoisin Torniojokivarresta. Niinpä met vähän praatathiin meän kielellä. Murre ei ollut muuttunut, vaikka he olivat olleet täällä etelässä jo monta vuosikymmentä.

Matkan varrella soi puhelin monta kertaa, jossa kysyttiin ehdokkaan kantoja moneen asiaan. Monelle tuli selväksi se, mitä mieltä olen asioista. Mielestäni vahva Suomi on yhteinen asiamme. Suomalaisten menestys maailmanlaajuisessa kilpailussa perustuu kovaan työhön ja vahvaan osaamiseen. Hyvinvointi-Suomen rakentamisessa tarvitaan meitä jokaista suomalaista. Meidän päättäjien tehtävä on turvata menestymisen mahdollisuudet kaikkialla maassa. Näin se on!

Puhdas kotimainen ruoka on meidän jokapäiväinen etuoikeutemme. Maatalouspolitiikka on uudistettava siten, että se tukisi perheviljelmiä. EU-tuelle on asetettava tilakohtainen katto. Myös byrokratiaa on karsittava, sitä on karsittava rajusti, koskipa se sitten lomakkeiden täyttämistä erilaisia määräyksiä tai tarkastuksia. Maakuntaa kiertäessäni liian paljon on pieniä tiloja tyhjillään. Tätäkö täällä Suomessa on ajettu, että maaseutu tyhjentyy?

Maatalousasiat ovat maatalousministerin asioita,kuin myös muittenkin ministeriöiden asioita. Suomen etuja pitää uskaltaa puolustaa paremmin, kun mitä nyt on tehty. Monet maaseudun ihmiset ovat sitä mieltä, että poliitikot ei tarpeeksi aja Suomen ja suomalaisten etua EU:ssa.

Aluepolitiikassa erot ovat kasvaneet rajusti viimeisten vuosien aikana. Väestö pakkautuu kaupunkiseudulle. Maan tasapainoinen kehittäminen vaatii voimakkaita toimia. Tämä on kyllä näkynyt kuntakuvassa, kun on kierrellyt Pirkanmaata. Ihmiset pakotetaan asumaan lähiöihin. Mitä siitä seuraa? Minun mielestä ihmisillä pitää olla oikeus ja mahdollisuus valita itse asuinpaikkansa.

Yhteiskunnallista keskustelua tarvitaan niin yksinhuoltajien kuin lapsiperheiden ja vanhuuden ongelmista. Yksinhuoltajien asema on huolestuttava. Kansanedustajan velvollisuus on mielestäni perehtyä ihmisten elämään, asettumista heidän asemaansa ja sen pohtimista, mitä ihmiset tosiasiassa tarvitsevat. Pitää myös olla velvoite ottaa kantaa yhteiskunnallisiin poliittisiin kysymyksiin. Näin olen yrittänyt tehdä.

Pirkanmaata Sirpan kanssa kiertäessämme nyt yli 10000 kilometriä, olemme saaneet ottaa moneen asiaan kantaa. En tiedä onko kaikki antamani selvitykset olleet kysyjän mieleen, mutta pohjalaisena sanomani näkyy minussa selkeytenä ja suoruutena. Tarkoitan sitä mitä sanon.

Monet ihmiset joita olemme tavanneet ovat kertoneet, että ovat menettäneet uskon politiikkaan. He ovat menettäneet toivonsa sen suhteen, että nykypoliitikot eivät kykene tekemään mitään taloudellisten ja poliittisten virheiden korjaamiseksi. Politiikassa tarvitaan nyt hyvin syvällistä muutosta.

Niinpä se on,että meille ihmisille on annettu kuitenkin tunne, että me ikään kuin itse ratkaisemme kaiken. Meille on annettu miettimisvara, päättelemisen ja hallinnon osa. Jotkut ovat oppineet kokemuksen kautta, että elämä on korkeimman kädessä. Mikään asia ei toteudu ennen kuin sen aika on kaikin puolin kypsä ja otollinen. Silloin osaset loksattavat paikoilleen politiikassakin. Kaikkea ei tarvitse tietää eikä kaikkeen saa puuttua.









MERI KANTAA LAIVOJA JA ELÄMÄ IHMISTÄ!
12.03.2011 Klo 19.04
PAHA MEIDÄN AIKANAMME

Tänään me ehdokkaat olimme Nokialla tapaamassa puolueemme puheenjohtajaa Mari Kiviniemeä Nokian Citymarketin piha-alueella. Kansaa oli mukavasti liikkeellä. Kerroin omassa puheenvuorossani, että eduskunnassa tarvitaan nyt kokemusta ja talousasiantuntijoita. Valtion velka kasvaa, työttömyys paisuu ja yrityksiä tarvitaan tähän maahan. Sanoin myös, että onko sosiaaliturva Suomessa niin hyvä, ettei kannata mennä töihin? Omaishoidon tuki on saatava verottomaksi.

Pirkanmaata kiertäessäni nyt jo lähes 10000 kilometriä yleisin puheenaihe on eläkeläisten taitettu indeksi ja sen korjaus. Otin myös tämän esille ja pyysin pääministeri Mari Kiviniemeä vastaamaan, mikä on tähän Keskustan kanta, sillä meitä kansanedustajaehdokkaita on pyydetty kertomaan siitä, mitä mieltä olemme taitetusta eläkeindeksistä?

Mielestäni eläkeläisten taitettu eläkeindeksi on "kumottava". Lipposen ykköshallitus antoi esityksen 1995 indeksin muuttamisesta. Eduskunnan esitys hyväksyttiin enemmistöpäätöksellä. Tämä eläkkeiden leikkauslaki koskee kaikkia työeläkeläisiä. Leikatun indeksin seurauksena työeläkkeet ovat jääneet huomattavasti jälkeen palkkakehityksestä ja hintojen korotuksesta.

Eläkeläisten taitettu eläkeindeksi on perustuslain vastainen ja se pitää kumota. Olen tästä kirjoittanut Aamulehteen, kun kansanedustaja Mikko Kuoppa kysyi Aamulehden mielipidepalstalla, mitä mieltä ehdokkaat ovat tästä. Valitettavasti Aamulehti ei ole sitä julkaissut. Olen sen kannalla, että indeksikorotus tulee kuulua myös eläkeläisille, jotka ovat eläkemaksunsa maksaneet.

Eläkeläisten menetykset ovat olleet huomattavat ja asiaan pitää saada uusi esitys eduskunnalle eläkeindeksin leikkauksien poistamisesta työeläkeläisiltä. Olen tämän asian takana ja päästessäni päättämään asiasta oikeudenmukaisuudesta eläkeläisiä kohtaan, olen sanojeni takana ja vien asiaa eteenpäin mahdollisuuksieni myötä. Lupaan tämän äänestäjilleni.

Japanissa hätä on aivan toisenlainen, kun meillä täällä Suomessa. Osallistuin tänä iltana Pirkkalan kirkossa hiljaiseen rukoukseen Japanin tilanteen johdosta. Sen tapahtuman huippu maanjäristyksineen ja sitä seuranneessa tsumanissa oli valtava menetys sille maalle. Hyökyaalto murskasi tieltään rakennukset ja upotti laajoja alueita itselleen. Tapahtuma on luonnollinen seuraus uskomisesta äärimmäisyyksiin viedyn älyllisen ajattelun ylivaltaan.

On selvää, että ihmisen oma paha vapaa tahto on saanut aikaan paljon maailman pahuudesta ja kurjuudesta. On yhtä ilmeistä, että ihmisen moraalinen parannus kohentaisi tätä valitettavaa tilannetta. Onko ihmisellä koskaan muuta kuin osittainen vapaus, kun tämän jo heti alkuun on ilman vähäisintäkään valinnan mahdollisuutta pakko hyväksyä tietty rotu, maa, perhe määrätty taloudellinen asema, terveys tai sairaalloisuus ja tarmon, älyn ja tahdon runsaus tai puute?

Suurta osaa ihmisen elämänkulusta ja osaa sen lopusta säätelee luonto ja kohtalo. Ainoakaan ei voi päättää elämänkulkuaan täysin vapaasti. Ainoakaan ihmisyksilö ei voi poiketa suunnitelmasta täysin itsenäisesti. Ihmisen vapaus on rajoitettua samoin kuin heidän valtansa riippuvaista. Ihmisellä ei koskaan ole ollut, ei ole nyt eikä tule koskaan olemaan ehdottoman vapaata tahtoa.

Se, mitä maailman nykytilasta ja historiasta näemme, johtuu meistä itsestämme. Jos olemme moraalisesti epärehellisiä, voimme olettaa useimpien tapaamiemme ihmisten olevan samanlaisia. Jollemme löydä omasta olemuksestamme syvempää merkitystä, omasta elämästämme korkeampaa tarkoitusta, emme näe sitä ulkopuolellamme olevasta maailmastakaan.

Vahingoittipa mikä tahansa onnettomuus nykyihmisen aineellista elämää, hengellisen elämän edistyminen on ennalta määrätty ja väistämätön. Tarvitsee vain tarkastella historian verisiä tapahtumia ja ahneutta todetakseen, että paha on ihmisessä yhtä synnynnäistä kuin hyväkin, mutta silti tosiasia, että samalla kun toinen koko ajan lisääntyy, toinen vastaavasti vähenee.

Kristillisen uskomme mukaan kaikki hyvä on kuitenkin loppujen lopuksi Jumalan lahjaa ja siitä on syytä olla kiitollinen. On kiitoksen aihe, että ihminen pystyy entistä paremmin varustautumaan vaaratilanteisiin niin maalla kuin merellä. On kiitoksen aihe, että elämä ylipäätään kantaa.

On kiitoksen aihe, että vaalikierrokselta tullaan turvallisesti kotiin, ja että tämä maailma on sellainen, että täällä hienompia hetkiä on, kun tuntee kiitollisuutta ja tietää, ketä voi kiittää.





VAHVA JA VASTUULLINEN
09.03.2011 Klo 08.10
EI SUURET PUHEET VAAN TEOT!

Eilen Centterissä tarjoilin kahvia, oman käden tuotteita voisilmäpullia ja karjanpiirakoita, joita paistelin edellisenä yönä. Sen jälkeen olin Pirkkalassa vaalitentissä. Ihmisiä ei ollut paljon mutta meitä ehdokkaita oli viisi. Kello 16:sta takaisin Centteriin ja kello 17.30 Laternaan kuuntelemaan mitä ehdokkaat lupaavat.

Laternassa käsiteltiin asioita naisnäkökulmasta, kaikki paneeliin osallistuvat olivat naisia, jonka oli järjestänyt NYTKIS. Yksi kysyjä yleisön joukosta, joka paikalla oli nuori alle kolmekymppinnen, joka ´minusta puhui asiaa, mutta hänelle annettiin tyly vastaus. Hän sanoi suoraan, että nuoret ei mene töihin, kun sosiaaliturva on parempi kuin palkasta saatu tulo? Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Miksi Suomessa sosiaaliturva on tehty niin hyväksi joillekin, ettei kannata työtä ottaa vastaan?

Toinen asia oli, joka puhutti oli köyhyys ja syrjäytyneisyys. Köyhyydestä on omia kokemuksia Torniojokilaaksosta. Suuressa perheessä kasvaneena tiedän mitä on köyhyys. Se oli silloin 1950-1960 aivan eri luokkaa kun tänä päivänä. Silloin oli puute ruoasta ja vaatteista. Tänä päivänä sitä on yllin kyllin.

Talouselämä ja taloudesta puhuminen ovat minulle hyvin tärkeitä. Talouselämä on ihmisten toimintaa, heidän pelkojensa ja toiveidensa muotoilemaa, tahdon suunta on merkittävä asia sen kehityksessä.

Miten hyvä tahto syntyy? Suomessa pitää otta käyttöön järjestelmä, joka tasaa tulo- ja elinoloeroja. Miten tämä ääni saataisiin kuuluviin? Tarvitaanko vapaus ja vallankumous? Vapautuminen tapahtuu suurten joukkojen tahdon ja voiman kautta. Nyt mahtisanana on yksilöiden voimaannuttaminen, joka on imenyt itseensä heikkouden hengen.

Yhteiskunnallisella tasolla on erilaisia arvojen kannattajia. Arvojen taistelu jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin. Minusta oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo ovat ne jotka kannattavat minua kamppailussa arvojen voitosta.

Onko kansanedustajaehdokkailla tahtoa taistella köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä vastaan. Sanon on. Haluan hyvää tahtoa köyhyyspolitiikkaan, sellaista omasta sydämestä nousevaa, omasta edusta köyhemmän hyväksi tinkivää tahtoa.

Suomen sosiaalipolitiikka ei ole yhtä solidaarinen kuin aiemmin. 1990-luvun lopulla tehdyistä leikkauksista on vain joitakin palautettu. On virhe verottaa pienistä tuloista, koska se johtaa vain toimeentuloluukulle.

Työ on ihmisen perusoikeus, Hyvnvointi syntyy työstä. Tärkein tehtävä on taistella työttömyyttä vastaan. Työllisyyden tukemiseksi tarvitaan toimenpiteitä yhteiskuntapolitiikan eri sektoreilta. Työstä syrjäytyminen johtaa toimeentulovaikeuksiin myös syrjäytymiseen. Kaikkein keskeistä on köyhyysongelman ratkomisessa se, että työtilaisuuksia tarjotaan ja työllisyyttä parannetaan.

Keskeinen keino on verotus, joka innostaa ihmisiä tekemään työtä. Verotusta kiristämällä ei selvitä, koska kansainvälinen paine on verotuksen keventämisen suuntaan. Tarvittava tulopohja pitää tuottaa pienempien työikäisten ikäluokkien työllä, joten vaaditaan myös tuottavuuden nostoa.

Keskeistä köyhyyden poistamisessa on heikommassa asemassa olevien kansalaisten perustoimeentulotason nostaminen. JA TÄMÄN TAITETUN INDEKSIN PALAUTTAMINEN ELÄKELÄISILLE.

Näin se on.

HERKÄT AJAT JATKUVAT
05.03.2011 Klo 19.01
TERVE MAASEUTU

Voi voi mihin Suomi parka meni, kun EU:n liityttiin. Suomea jahdataan päivästä päivään. Nyt ei täällä kannata kohta tuottaa mitään ei maitoa eikä viljaa. Euroopasta kuulemma saa kaiken valmiina. Suomen maatalous on ajettu alas. Sen huomaa kun on kierrelyt Pirkanmaata ristiin rastiin 7500 kilometriä on tullut ajettua kohta kahden kuukauden aikana.

Maataloustuotanto on rapistunut. Talot ammottavat tyhjillään. Esi-isät ovat raivanneet pellot ja rakentaneet, itse olemme rakentaneet lisää asuin- ja tuotantorakennuk. Kovat rahat on sijoitettu koneisiin, että työ sujuisi ja ihminen saisi leivän perheelleen.

Harvalla tavallisella työntekijällä on näin suuret panokset pelissä. Suomessa vaaditaan hyvää laatua ja siihen me suomalaiset olemme pyrkineet. Maaseudulla on aina pidetty huolta
ympäristöstä. Nyt senkin turmeleminen pannaan maatalouden niskoille. Euroopan tiheään asutusta taajamissako ympäristöoppi muka oikeaa olisi?

Suomessa on harrastettu lyhytnokkaista hommaa. Sitä se tämä EU:n maatalouspolitiikkakin on. Eikö nyt sentään ruoka pitäisi jokaisen maan tuottaa itse? Lähellä on esimerkkejä niistäkin, jotka eivät sitä tee.

Eilen olin tapaamassa ihmisiä Valkeakoskella Koskikarassa. Meitä kävi tervittämässä moni maaseudun asukas. Moni oli sitä mieltä, että EU:n maatalouspolitiikkaa ei ole hoidettu hyvin. Suomen ei saisi kulkea ajopuuna, vaan meidän tulee pyrkiä itse määräämään mahdollisimman pitkälle oman yhteiskuntamme suunta.

Pienimmillä tiloilla ei elä, koska maataloustuotteiden tuottajahinnat on pitänyt laskea eurotasolle. Murheellinen totuus on, että Suomen maatalouspolitiikassa on nyt tultu kuilun reunalle. Maatalous ei voi enää elättää yhtä paljon viljelijäperheitä kuin tähän asti. Olisi tietenkin helppoa ja houkuttelevaa kieltää mainittu väite, varsinkin näin vaalien alla, ja vaatia kaikille perheviljelijöille oikeutta jatkaa tuotantoa omilla tiloillaan ja valtiolta takuut heidän tulotasostaan.

Nyt on tietenkin tärkein tehtävä miettiä, miten turvataan niiden ihmisten elämä ja ihmisarvoinen tulevaisuus, jotka joutuvat vasten tahtoaan maataloustuotannosta luopumaan.

Ihmisillä pitää olla asunto, perustarpeet kattava toimeentulo ja mahdollisuus tehdä työtä, jos hän itse niin haluaa. Asunto Suomessa lähes kaikilla onkin, varsinkin maaseudulla. Kuiten mahdollisuus tehdä työtä puuttuu kovin monelta.

Mutta asiasta toiseen. Viime päivien tapahtumat osoittavat, että Suomen talouden herkät ajat jatkuvat. Sekin on käynyt selväksi, että puheet ja suunnitelmat eivät enää riitä, tarvitaan tekoja. Velkaantumiskierre on saatava pysähtymään.

Toistaiseksi tuntuva velkakierre kuitenkin jatkuu. Valtion velka kasvanee. Vauhti on huima. Eduskunnassa virheiden myöntäminen ja talouden tosiasioiden tunnustaminen ei näytä olevan helppoa. Vaikeaa on myös uudenlaiseen tilanteeseen sopeutuminen.

Tänään iltapäivällä osallistuin Lempäälän Ideaparkissa "Tanssii Reinojen kanssa" leikkimieliseen tanssikilpailuun. Meitä kansanedustajaehdokkaita osallistui yksitoista paria kilpailuun, joista jokaisessa parissa oli ainakin yksi tai molemmat
kansanedustajaehdokkaita. Keskustastakin osallistui 5 ehdokasta itse mukaan lukien. Minä sain parikseni Pispalan jalkapalloilijan, joka harrastaa tanssia.

Hän vei hienosti, mutta minä yritin viedä myös. Kyllä otti koville vaikka oli leikkimielinen kilpailu. Selvisimme jatkoon. Sitten kilpailtiin neljässä parissa. Tuomari Jone Nikulalta saimme hyvät pisteet ja arvostelut. Hän kehui meidän suoritusta ja sanoi, että kaksi tasavahvaa ei kumpikaan antanut periksi. Antoipa hän myös vahvaa tukea ja innostusta minun vaalityöhöni. Kiitos neuvoista.

Palkinnoksi me neljä paria saimme Reino ja Aino Rakkaustarina levyn. Tanssimista en ole harrastanut, vaikka se onkin hieno harrastus. Yli neljäkymmentä vuotta on siitä, kun viimeksi kierreltiin Linnasalia, Reuharia ja Hepokattia. Nykyään mennään niin monella tyylillä - ei ennen. Muistan aina kun äitini kielsi, että tansiin ei saa mennä. Täällä etelässä menin sitten kielloista huolimatta. Kirjoitin äidille kirjeen, että ei tanssi syntiä ole.

Muistoksi tästä hienosta ilimuistoisesta tanssimisesta sain pienellä osallistumismaksulla Aino aamutossut ja komean vihreän t-paidan. Loput tuotosta menee Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n toimintaan.

Kiitos myös Armille olit minua tukemassa. Annoit myös hyviä vinkkejä, kun lähdimme kotimatkalle. Niin se on, sitä periaatetta noudattaen, että jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistellen sitä kohti, mikä on edessä? Kuinka tämä onnistuu? Kuinka teen sen vielä paremmin? Usko on vahvin ihmiskunnassa vaikuttava voima, ja kun olen sisäistänyt sen, mikään ei nujerra sitä. Siihen uskoen lähden nyt saunomaan.

AINA IHMISEN ASIALLA
03.03.2011 Klo 05.16
VALMIS VASTUUSEEN

Valmistautuminen reilun kuukauden päästä pidettäviin eduskuntavaaleihin on asiamielessä jälleen kerran käynnistynyt. Politiikan asialista on kohtuullisesti levällään, ja pelin politiikka sekä tulevaan hallituskoalitioon liittyvät valta-asetelmat tuntuvat kiinnostavan puolueita enemmän kuin niiden edustamat yhteiskunnalliset arvot.

Vaalien alla haastatellaan valtakunnan päivystäviä dosentteja ja ihmetellään, miksi politiikka ei kiinnosta kansalaisia. Mistä tämä politiikan sisältöjen karttelu johtuu? Mitä asialle voitaisiin tehdä? Onko haikailu sisältöpolitiikan perään ylipäätään naiivia ja vanhanaikaista?

Kun kiertelee maakuntaa politiikan tilaa ei ole kuitenkaan lopullisesti menetetty Keskustassakaan. Puolueilla ja yksittäisillä ehdokkailla on edelleen mahdollisuus nousta päivänpolitiikan yläpuolelle ja esittää unelmiaan paremmasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisen vision selkeää määrittelyä ja rajaamista sekä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.

Tärkeää on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys visioiden eteenpäin ajamisessa sekä oikeiden yhteiskunnallisten toimijoiden ja toimintaverkostojen mukaan ottaminen. Asetetut päämäärät ja tavoitteet eivät ehkä täyty seuraavan vaalikauden aikana eivätkä kenties sitä seuraavanakaan. Pitkäjänteisyys kuitenkin palkitaan - politiikassakin.

Uskon, että äänestäjät ovat kaikesta huolimatta halukkaampia sitoutumaan sellaiseen yhteiskunnalliseen projektiin, joilla on selkeä päämäärä ja tavoitteet, kuin nykyisenlaiseen poliittiseen "egotriplailuun", joka rakentuu yksittäisten politiikkojen sekavista lausunnoista, hätäpäissään annetuista vaalivalheista tai vallan viettelyksestä. Ilmassa on tilaus visiönääriselle politiikalle. Nähtäväksi jää, kuka tämän tilauksen ottaa vastaan!

Poliiittiset puolueet kuuntelevat kuulemma tarkalla korvalla kansaa ja äänestäjiä. Niin minäkin olen tehnyt. Puhelinsoittoja tulee ja kuuntelen mielelläni. Mutta olen ihmetellyt, mikä kumma siinä on, että perusturva, lasten ja vanhojen ja sairaiden hoito, ei poliitikkoja kiinnosta.

Kysely toisensa perään paljastaa jopa poliitikoille, että suomalaiset ymmärtävät yhteisen, keskimääräisen hyvinvoinnin kumpuavan yhteiskunnan järjestämästä perusturvasta ja ainakin periaatteellisesta turvaverkosta. Mutta miksi sen sallitaan kuitenkin repeillä, miksi suurennetaan reikiä väliinputoajille?

Suomi ei ole koskaan ollut näin rikas eivätkä kansalaiset keskimäärin koskaan näin vauraita. Miksi meillä ei sitten ole mihinkään varaa? Edes siihen mitä yhdessä arvostamme.

Suomessa ei kuolla nälkään tai viluun. Olemme terveempiä ja koulutetuimpia kuin koskaan. Se on maksettu yhdessä. Nyt rahat on käytetty, nytkö niitä ei riitä köyhille ja kipeille, yksinäisille ja vanhoille? Emmekö jouda kuuntelemaan vanhusta? Eikö meillä ole aikaa kuunnella vanhusta, joka haluaa asua kotona, kylillä kaukana keskuksista.

Nuoret eivät paljon äänestele, mutta ketä ovat vanhat äänestäneet? Eikö hyväkuntoisten vanhusten ja suurten ikäluokkien äänestyskäyttäytyminen ole riittänyt huolehtimaan heikoimmista? Keski-ikäisillä poliitikoilla on yleensä vanhemmat, mutta eivätkö he tarvitse vielä apua?

Voi olla, että julkinen, yhteisesti rahoitettu vanhustenhoito on nyt huipussaan. Laskeeko sen taso kun meillä ei ole enää varaa nykyiseen. Mutta kuka niin on päättänyt? Haluamme elää vanhoiksi, ja haluamme myös vanhempiemme elävän vanhoiksi. Jos kansalaisten enemmistö on sitä mieltä, miksi politiikka ei toteuta sitä?
Valtio olemme me - eikös se niin ollut!

RUOHONJUURITASON TUNNOT
02.03.2011 Klo 04.45
MAASEDUN NAISISSA ON VOIMAA

Niin mitkä ovat ruohonjuuritason tunnot tässä maaseudun murroksessa? Kiertäessäni maanantaina 14 tuntia ympäri Pirkanmaata, Aitolahdet, Kämmenniemet, Teiskot, Muroleet, Viitapohjat, Ruovedet, Kurut ja Ylöjärven kautta Pirkkalaan tulin siihen tulokseen, että maaseudun syvästä tilasta ollaan yleisesti huolestuneita, mutta huoltani lisää se, että maaseudun tilasta huolestuneet ja uusia toimia ehdottavat eivät tunne tosiasioita.

Tuntuu siltä, että tässä on paikallaan rukous: " Jumala, auta meitä näkemään tosiasiat sellaisina kuin ne ovat eikä sellaisina kuin haluaisit niiden olevan. Ilman syvällisempää tutkimusta rohkenen kuitenkin olettaa, että sama kaiku on askelten koko maassa ja jopa kaikkialla siellä, missä valta on annettu markkinavoimille ja globalisaatiolle.

Miten siis on? Tullessani 42 vuotta sitten Pirkkalaan monesta talosta kuskattiin maitotonkkia maitolaiturille. Muutama vuosi sitten lähtivät myös täältä Sankilan kylästä viimeiset lehmät ja viimeisen navetan valot sammuivat. Kylän 160 ruokakunnasta saa toimeentulonsa jostakin muusta kuin maataloudesta.

Politiikan korkeilla tasoilla kauniin isänmaallisesti vaaditaan toimia, jotta maamme pysyisi asuttuna laidasta laitaan. Pirkanmaan piirin teitä ajaessani epäilen vahvasti, että Suomi täytyy luokitella suurelta osin jo asumattomaksi. Tilastojen keskiarvot ei kerro koko totuutta. Se siunattu ja parjattu keskittyminen kun pätee myös jokaisen maamme kunnan sisällä. Pirkanmaallakin on paljon pieniä taajamia, jonne on rakennettu talot melkein vieri viereen.

Ei Pirkkalassa voida puhua vielä täällä haja-alueella, että täällä on taajamia, niin kuin väitetään. Ainoa alue on Färmin alue. Mutta kyllä muuten on rakennettu väljästi, niin että ihmiset nauttivat asumisen väljyydestä. Kannataisi virkamiesten mennä katsomaan muita kyliä esimerkiksi Lempäälää ja Tampereen Kämmenniemeä missä ihmiset asuvat.

Kuulen usein sanottavan, ettei muuttovirtaa saada maaseudulta hillityksi, koska siellä ei ole työpaikkoja. On vaan pyrittävä löytämään keinoja maan tasapuoliseksi kehittämiseksi ja asuttuna säilyttämiseksi. Maaseutua on kehitettävä ja työpaikkoja lupaavia kyläprojekteja on potkaistava pystyyn yksi toisensa perään.

Yrittäjyyteen panostaminen ja itsensä työllistäminen voisi olla keino toimeentuloon ja asumiseen kotikylällä ja maaseudulla. Näin on paljon tehty, kun kiertelee ja katsee kyliä. Vaikka paljon on tyhjiä tiloja, joissa ei ole jatkajia. Pahalta tuntuu, kun katsee hienoja maisemia ja rakennuksia jotka vetävät viimeisiään.

Jokainen kyllä ymmärtänee, että yrittäjyys jos mikä vaatii rautaista ammattitaitoa, oikeaa luonetta ja asennetta ja aimo annoksen elämänkokemusta. On tietenkin edesvastuutonta houkutella nuoria jäämään kylälleen yrittäjäksi. No tuleehan se vielä sekin aika, jolloin markkinavoimat ja globalisaatio tulevat tiensä päähän. Silloin ehkä on kysyntää myös maatiloilla.

Elämän resurssien uusjaossa voi olla taas maaseudun nousun vuoro. Silloin tarvitsemme takaisin täältä lähteneitä ja vahvan ammattitaidon ja työkokemuksen hankkineita nostamaan maaseutua uljaaseen uuteen elämään. Sitä odottaen me jääneet pidämme hiipuvaa elämää yllä.

Onhan meillä useimmilla lämpimät asunnot täällä maaseudulla, joista ei ole vuokraa vaan sähkö- ja lämmityskulut ja velkakin on maksettu. Kulutus mitoitetaan pieniin tuloihin. Luonnosta ja kotipelloilta otetaan leivän jatkoa. Kyllä tässä pärjäillään, kunhan nuoret pääsevät lähtemään leivään syrjään kiinni. Sitteen alkavat murheet jos nuorilla ei ole, minne mennä töihin.

Mutta tälle hyvinvoinnille emme kai voi mitään. Kuka nyt hyvinvoinnille panisi kapuloita rattaisiin? Onko tämä sitten alistumista vai pessimistin lietsomista? Maaseudun naisena nyt viimeisenä tulisi näin puhua. Elämän uskoahan sitä pitäisi vahvistaa. Niinpä juuri. Perusteeton optimismi se minua pelottaa. Se on vahingollisempaa kuin kipeän totuuden esille tuominen.

Olen kokenut paikkansa pitäväksi sen sanan, että totuus tekee vapaaksi. Itse maaseudulla asuvat ovat realisteja, mutta on vahvoja voimia, jotka käyttävät hyväkseen sitä, että maasedun tilannetta kauhistellaan. Emme sitä kaipaa. Annetaan kehityksen kehittyä. Mutta mistä tämä kauhea vimma huolehtia ihmisten asioista?

Maaseudun kehittämishankkeita voi kylläkin miettiä tarkemmin. Toki ne ovat hyviä vuorovaikutuksen ja elämänuskon nostattajia, mutta pienemmällä suulla pitäisi puhua hankkeiden työllistämisvaikutuksista. Yhdenkään nuoren ei pitäisi jäädä sellaisten toiveiden varaan. Parempi olisi käyttää rahoja pysyvien työpaikkojen luomiseksi sinne, minne ne tällä hetkellä muutenkin luontojaan syntyisi. Se olisi parasta maaseudunkin nuorten tulevaisuudesta huolehtimista. Että lähtijöillä olisi, minne mennä.

Kevään valjetessa Pirkanmaan teillä on jo kuuden aikaan valoisaa. Valot ovat sammuneet yksi toisensa perään. Mutta on se niinkin, että "valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan". Se onkin sitten toisen kirjoituksen arvoinen aihe. Ja nyt matkaan Sirpa odottaa.