Velkamaa nousuun?
17.04.2009 Klo 22.19
Hamutaanko helppoja ratkaisuja?
Suomi on kohta velkaisin maa maailmassa. Liian korkeaan elintasoon totutettu kansa ja sen päättäjät haluavat helppoja ratkaisuja päätöksenteossaan. Velkaa vain lisää hyvinvoinnin jatkeeksi. Nettovelkamme neljän vuoden kuluttua on jopa kaksinkertainen 120 miljardia.
Talouspolitiikan uskottavuus on koetuksella myös kunnissa. Talouspolitiikan muutokset ovat näkyneet myös työllisyyden rajuna heikkenemisenä. Työttömyys kasvaa huolestuttavasti ja pahin on vielä edessä.
Raju työttömyys kasvu nielee niin kuntien kuin valtion budjettivaroja. Säästöjä tarvitaan - mutta mistä? Kasvavan työttömyyden torjunnassa keskeisellä sijalla on talouden tervehdyttäminen. Velkaantunut ja suurten korkokulujen kansantalous toipuu hyvin hitaasti.
Meillä kunnassakin rahan ja etuuksien jakaminen on nyt vaihtunut säästöpäätöksiin. Tämän vuoden talousarvio revitään auki ja haetaan säästöjä. Vajaan miljoonan säästö ei paljon tunnu kunnan 85 miljoonan toimintakuluissa.
Miten tähän tilanteeseen sopii verojen kiristäminen? Vai pitäisikö kunnassakin ottaa lisää velkaa, jos jostakin olisi saatavissa?
Verotuksen kiristämisen ei ole ajankohtainen ainakaan Pirkkalassa. Valtio kiristää jo tarpeeksi ehdotetulla kiinteistöveron nostolla. Luulisi jo jatkuva rakennusten ja maan arvon verotusarvon nosto lisäävän kiinteistöveron tuottoa niin ettei nostoa tarvitsisi tehdä. Vai halutaanko oikeistohallituksessa nykyään kaikki panna verolle ja aloittaa sosialisointi?
Tiukan taloustilanteen synnyttämät ongelmat ulottuvat jo monen perheen arkeen. Työttömyyden ahdinko pusertaa kansaa entistä kovemmin. Jossakin on mätää, kun hyvätuloisten palkkoja yhä korotetaan ja kansan kahtiajako syvenee.
Valtion ja kuntien talouslinja ei ole mielestäni kestävä linja jos velkaa lisätään. Valtio on sitoutunut velkaelvytykseen. Valtiossa missään vaiheessa ei ole puhuttu, että menoja pitää karsia. Hallitus ei ole lähtenyt vakavissaan töihin talouden kuntoon panemiseksi. Nyt sen pitäisi unohtaa haihatuksensa ja ryhtyä todenteolla ratkaisemaan taloutemme ongelmia. Taitaapa valtio tässä odottaa, että EU panisi Suomen kustannustason kuriin.
Valtio ja sen palkka-asioista vastaava valiokunta tekisi viisaasti jos valmistelisi esityksen hallitukselle, joka esittäisi ministerien, kansanedustajien ja valtion suurituloisten virkamiesten palkka-alennusta. Se olisi esimerkki muillekin, että suurtuloisten palkkoja on pakko alentaa jos lamasta aiotaan selvitä ilman lisävelkaantumista.
Suomessa valtiolla ja osalla kunnista löytyy yhteinen tekijä joka yhdistää heidät markkinatalouden ajatusmaailmaan. Niin valtio kuin kunnat ovat päätyneet tavoittelemaan maksimivoittoja muiden inhimillisten arvojen jäädessä taustalle. Osinkoihin ja optiokorvauksiin hupenee mirjardia. Aikamoista? - Oikeudenmukaista - sanoo herrat. Kansa laitetaan maksumieheksi.
Sama "puumi" on kunnissa. Kuntien nykyinen palvelurakenteen yhdistäminen ja yhtiöittäminen tulee johtamaan siihen, että kuntalaisten ennen omistamista omaisuudesta tehdään kuntien yhteisiä keinottelun uusi voitonkeruulähde. Esimerkkeinä kunnan viimeaikaiset päätökset liittyä Tampereen logistiikkakeskukseen ja Tampereen elinkeinoyhtiöön.
Inhimillinen elämä ei tunnu kiinnostavan kuntien virkamiehiä eikä päättäjiä, jotka ovat omaksuneet nykyisen mallin, jossa on täysi valta tehdä mitä haluavat. Se on kovaa häikäilemätöntä vallankäyttöä. Suuret kokonaisuudet ratkaisevat.
Talouspolitiikan uskotttavuus on siis koetuksella monella päättäjällä. Kuka kantaa poliittisen vastuun valtiossa ja kunnissa? Vaikeina aikoina tarvitaan vahvaa johtajaa, joka osaisi luotsata kansaa pahimpien paikkojen ohi. Sellaista vain ei ole.
Maailma ympärillämme on mullistunut ja pitäisi tehdä suuria ratkaisuja. Suomi on 92-vuotisen historiansa pahimmassa lamassa, jos sotia ei oteta lukuun. Ollaan henkisessä lamassa aikana, jolloin tarvittaisiin päättäväisyyttä.
Poliittisten päättäjien on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Ei riitä, että vaikeat asiat siirretään päättämättömyyttään tulevaisuuteen. Sillä nälkä, köyhyys ja työttömyys ovat liian karua todellisuutta monelle suomalaiselle. Nyt pitäisi alkaa kamppailemaan, kuka tehokkaammin toimii varattomien puolesta.
NIIN SE ON
Että jokainen on aina joskus hyvä olla Luojansa kanssa kahden, katsella totuutta silmästä silmään ja kokea valo, joka kirkastaa salatuimmatkin salat. Siinä riisutaan niin, että jäljelle jää vain nöyryys ja kiitollisuus. Kiitos tästä päivästä.
Suomi on kohta velkaisin maa maailmassa. Liian korkeaan elintasoon totutettu kansa ja sen päättäjät haluavat helppoja ratkaisuja päätöksenteossaan. Velkaa vain lisää hyvinvoinnin jatkeeksi. Nettovelkamme neljän vuoden kuluttua on jopa kaksinkertainen 120 miljardia.
Talouspolitiikan uskottavuus on koetuksella myös kunnissa. Talouspolitiikan muutokset ovat näkyneet myös työllisyyden rajuna heikkenemisenä. Työttömyys kasvaa huolestuttavasti ja pahin on vielä edessä.
Raju työttömyys kasvu nielee niin kuntien kuin valtion budjettivaroja. Säästöjä tarvitaan - mutta mistä? Kasvavan työttömyyden torjunnassa keskeisellä sijalla on talouden tervehdyttäminen. Velkaantunut ja suurten korkokulujen kansantalous toipuu hyvin hitaasti.
Meillä kunnassakin rahan ja etuuksien jakaminen on nyt vaihtunut säästöpäätöksiin. Tämän vuoden talousarvio revitään auki ja haetaan säästöjä. Vajaan miljoonan säästö ei paljon tunnu kunnan 85 miljoonan toimintakuluissa.
Miten tähän tilanteeseen sopii verojen kiristäminen? Vai pitäisikö kunnassakin ottaa lisää velkaa, jos jostakin olisi saatavissa?
Verotuksen kiristämisen ei ole ajankohtainen ainakaan Pirkkalassa. Valtio kiristää jo tarpeeksi ehdotetulla kiinteistöveron nostolla. Luulisi jo jatkuva rakennusten ja maan arvon verotusarvon nosto lisäävän kiinteistöveron tuottoa niin ettei nostoa tarvitsisi tehdä. Vai halutaanko oikeistohallituksessa nykyään kaikki panna verolle ja aloittaa sosialisointi?
Tiukan taloustilanteen synnyttämät ongelmat ulottuvat jo monen perheen arkeen. Työttömyyden ahdinko pusertaa kansaa entistä kovemmin. Jossakin on mätää, kun hyvätuloisten palkkoja yhä korotetaan ja kansan kahtiajako syvenee.
Valtion ja kuntien talouslinja ei ole mielestäni kestävä linja jos velkaa lisätään. Valtio on sitoutunut velkaelvytykseen. Valtiossa missään vaiheessa ei ole puhuttu, että menoja pitää karsia. Hallitus ei ole lähtenyt vakavissaan töihin talouden kuntoon panemiseksi. Nyt sen pitäisi unohtaa haihatuksensa ja ryhtyä todenteolla ratkaisemaan taloutemme ongelmia. Taitaapa valtio tässä odottaa, että EU panisi Suomen kustannustason kuriin.
Valtio ja sen palkka-asioista vastaava valiokunta tekisi viisaasti jos valmistelisi esityksen hallitukselle, joka esittäisi ministerien, kansanedustajien ja valtion suurituloisten virkamiesten palkka-alennusta. Se olisi esimerkki muillekin, että suurtuloisten palkkoja on pakko alentaa jos lamasta aiotaan selvitä ilman lisävelkaantumista.
Suomessa valtiolla ja osalla kunnista löytyy yhteinen tekijä joka yhdistää heidät markkinatalouden ajatusmaailmaan. Niin valtio kuin kunnat ovat päätyneet tavoittelemaan maksimivoittoja muiden inhimillisten arvojen jäädessä taustalle. Osinkoihin ja optiokorvauksiin hupenee mirjardia. Aikamoista? - Oikeudenmukaista - sanoo herrat. Kansa laitetaan maksumieheksi.
Sama "puumi" on kunnissa. Kuntien nykyinen palvelurakenteen yhdistäminen ja yhtiöittäminen tulee johtamaan siihen, että kuntalaisten ennen omistamista omaisuudesta tehdään kuntien yhteisiä keinottelun uusi voitonkeruulähde. Esimerkkeinä kunnan viimeaikaiset päätökset liittyä Tampereen logistiikkakeskukseen ja Tampereen elinkeinoyhtiöön.
Inhimillinen elämä ei tunnu kiinnostavan kuntien virkamiehiä eikä päättäjiä, jotka ovat omaksuneet nykyisen mallin, jossa on täysi valta tehdä mitä haluavat. Se on kovaa häikäilemätöntä vallankäyttöä. Suuret kokonaisuudet ratkaisevat.
Talouspolitiikan uskotttavuus on siis koetuksella monella päättäjällä. Kuka kantaa poliittisen vastuun valtiossa ja kunnissa? Vaikeina aikoina tarvitaan vahvaa johtajaa, joka osaisi luotsata kansaa pahimpien paikkojen ohi. Sellaista vain ei ole.
Maailma ympärillämme on mullistunut ja pitäisi tehdä suuria ratkaisuja. Suomi on 92-vuotisen historiansa pahimmassa lamassa, jos sotia ei oteta lukuun. Ollaan henkisessä lamassa aikana, jolloin tarvittaisiin päättäväisyyttä.
Poliittisten päättäjien on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Ei riitä, että vaikeat asiat siirretään päättämättömyyttään tulevaisuuteen. Sillä nälkä, köyhyys ja työttömyys ovat liian karua todellisuutta monelle suomalaiselle. Nyt pitäisi alkaa kamppailemaan, kuka tehokkaammin toimii varattomien puolesta.
NIIN SE ON
Että jokainen on aina joskus hyvä olla Luojansa kanssa kahden, katsella totuutta silmästä silmään ja kokea valo, joka kirkastaa salatuimmatkin salat. Siinä riisutaan niin, että jäljelle jää vain nöyryys ja kiitollisuus. Kiitos tästä päivästä.