KESKUSTA JA PERUSSUOMALAISET VAPPUHULINOISSA

Ensi lauantaina 1.5.2010 kello 12-14 Pirkkalan torilla on keskustan ja perussuomalaisten järjestämä yhteinen VIHREÄ VAPPU. Armi Kärki perussuomalaisista on joukkoineen järjestämässä yhteistä "vappukarnevaalia" meidän keskustan kanssa. Viime viikolla sovimme miten talkoot hoidamme. Kaikki on kohta kunnossa.

Kampamunkit on paistettu, kahvikeitin vuokrattiin Pirkkalan kyläyhdistykseltä ja arpavoitot hankittu. Armi on valmistanut siman ja mehut ja arpajaisvoittoja tarjosi minullekin. On hienoa katsella, kun talkooväkeä löytyy niin keskustasta kuin perussuomalaisista.

Vappu on kevään karnevaalijuhla. Se kansainvälinen juhlapäivä ja monelle palkallinen vapaapäivä. Se on myös työväen ja ylioppilaiden juhlapäivä. Se on työnpäivä. Mekin olemme töissä ja tarjoamme vappuhupia pirkkalaisille ja ulkokuntalaisille. Torille on vapaapääsy.

Kärjen Armille sanoin, että me pidetäänkin oikein kunnon vappupuheet. Lupasimme laulaakkin. Palokankaan Anne, joka laulaa orkesterissakin tulee laulamaan karaokea. Sinne voi kaikki halukkaat tulla laulamaan. Kolme laulajaa palkitaan sitten arpomalla. Se ei ole mikään kilpailu, mutta muuten vaan annetaan hyvää mieltä.

Kasvomaalausta lapsille ja ilmapalloja tarjotaan. On oikein vihreitä keskustan ilmapalloja ja sinikeltaisia perussuomalaisten ilmapalloja. Ja tietenkin kompiaisia lupasimme tarjota.

Meillä peräpohjolassa poltettiin aina vappukokko. Täälläkin olemme polttaneet monet kerrat. Nyt vaan on jo niin kuivaa ettei uskalla ja eipä paljon ole polttamistakaan. Ennen vanhaan kokolle kerääntyi nuorisoa. Luntakin oli puoli metriä, kun kahlattiin kinoksessa vappukokolle. Siellä paistettiin perunoita hiilloksessa olivat hyviä ja simaakin oli. Grillimakkarasta ei silloin ollut tietoakaan.

Viimeksi Pirkkalassa järjestettiin VIHREÄ VAPPU kaksi vuotta sitten. Silloin torilla oli väkeä monisatapäisesti. "Kanki" Antti Kaikkonen, kansanedustaja tanssitti tangomestari Johanna Kärkeä. Samalla juhlittiin keskustan 75-vuotisjuhlia ministeri Sirkka-Liisa Anttilan ollessa juhlapuhujana.

Vappukarnevaali merkitsee myös sitä, että me poliitikot tarvitsemme työn ohella myös toimintaa, joka tarjoaa vaihtelua. Sitä tuovat ensinnäkin vapaamuotoiset ohjelmatilaisuudet, joissa esiinnytään harrastusten mukaan laulajina, tietäjinä ja luonnollisesti uusien harrastusten taitajina.

Tärkeää myös on, että meidän tehtävänämme on vaikuttaa politiikkaan ja saada uusia henkilöitä mukaan toimintaan tekemään politiikkaa. Toimintamme mukaan on yhtä tervetulleita kaikki. Kukaan ei ole muita paremoi vaan kaikki ovat yhtä tervetulleita. Politiikka on luonnollinen ja välttämätön osa suomalaista elämää.

Keskustan toimintalinja on ja tulee olla kuoppien tasoittaminen ja mutkien oikaisemisen ohella yhteiskunnallisten epäkohtien rehellistä tunnustamista sekä näiden tosiasioiden pohjalta poliittisen linjan vetämistä. Poliittisen toiminnan lähtökohta ja jokaisen puolueen keskeisin kysymys on se periaatteellinen linja, jonka pohjalta yhteiskunnallinen toiminta tapahtuu.

2010-luvun aikana on odotettavissa, että yhteiskuntamme rakennemuutos edelleen jatkuu, mahdollisesti vielä nopeutuukin. Tämä kehityskulku asettaa erityisiä vaatimuksia keskustan politiikalle ja puolueelle. Yhteiskuntarakenteen nopea muutos esimerkiksi työttömyys luo helposti ristiriitoja eri kansalaisryhmien välille, pudottaa joitakin ryhmiä syrjään kehityksen vauhdista ja tuo epävakaisuutta politiikkaan.

Pitäisiköhän ottaa vapputorilla vanhat keskustalaiset iskusanat käyttöön " katkomme köyhyyden kahleet" se oli Santeri Alkion testamentin keskeisintä sanomaa, joka kolmella sanalla ilmaisi keskustalaisen ideologian keskeisimmän ajatuksen. Tai "rakennamme ihmisen yhteiskuntaa", joka kuvastaa voimakkaasti muuttuvan yhteiskunnan pulmia.

Jotenkin ne sopisi 2010-luvun teemaksi ja olisivat selkeitä, taisteluntahtoisia ja helppoja markkinoita. Nykyiskusanoista puuttuu tuli ja leimaus. Vai pitäisikö ottaa käyttöön Veikko Vennamon teema "rötösherrat kuriin". Keskustalaisetkin ovat tulleet niin hienoksi ja moderneiksi, ettei tohdita sanoa rumaa sanaa niinkuin se on.

Keskustalainen toiminta ei saa tietenkään rakentua iskulaueiden varaan, mutta niiden merkitys aatteellisessa toiminnassa suurten joukkojen keskuudessa on merkityksellinen. Meidän ensisijainen velvollisuutemme on katkaista köyhyyden kahleet niin Pirkanmaalta kuin koko Suomesta.

En halua esittää mitään historiikkiä, vaan muistella menneitä hyviä aikoja. Me keskustassa olemme siinä vaiheessa, että aatteellinen keskustelu on välttämätöntä. Siinä keskustelussa tarvitaan monenlaisia mielipiteitä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

TIETO ON VALTAA

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen vieraili sunnuntaina Pirkkalassa. Väkeä oli saapunut valtuustosaliin pitkin ympäristökuntia. Moni kuulija sanoi saavansa hänestä aivan eri käsityksen, mitä lehtiä lukemalla on saanut.

Jarmo Korhonen kertoi, kuinka rahamarkkinat ovat nyt kivikautisessa tilassa. Hän oli varoittanut vuonna 2008 liian suurista palkankorotuksista ja tulevasta lamasta, mutta ne olivat menneet kuuroille korville. Bruttokansantuote on pudonnut ja pelkästään teollisuustuotanto on pudonnut 20 miljardia euroa. Tällä menolla Suomi velkaantuu 130 - 150 miljardiin euroon tämän vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

Varsinkin työttömyys ja etenkin nuorisotyöttömyys, jossa 40 000 alle 25-vuotiasta on työttömänä, kertoo karua kieltään siitä missä mennään. Vaikka valtio on satsannut lisärahoitusta työllistämisen piiriin se ei kuitenkaan näy hetkessä. Pahoinvointi vain lisääntyy.

Korhosen mielestä hallitus teki tiistaina suorastaan historiallisen suuren energiaratkaisun, kun se sopi uusiutuvan energian edistämisestä. Kun suunnitellut toimet on toteutettu, ne lisäävät Suomen energiatuotantoa saman verran kuin kolme ydinvoimaa. Päätöksen takana on Euroopan unionin ilmastopolitiikka.

Hallituksen toimet lisäävät reippaasti Suomen metsävarojen käyttöä. Uusiutuvan energian vaatimat lisäinventoinnit työllistävät ja pysyviä työpaikkoja laitoksille ja investoiviin yrityksiin arvioidaan syntyvän 1500 - 2000 henkilötyövuotta. Kivihiiltä tuotettavasta energiasta keskusta haluaa eroon kokonaan vuoden 2025 mennessä.

Korhonen muistutti, että sähkötuotantokapasiteettiä tarvitaan kattamaan omalla sähköntuotannolla myös kylmien talvikuukausien kulutushuiput. Myös teollisuus tarvitsee riittävästi kohtuuhintaista sähköä. Sähkön tuottamiseen tarvitaan myös ydinvoimaa.

Puoluesihteeriltä kysytiin myös vaalirahan käänteistä. Hän totesi, ettei mitään uutta tietoa ole tullut esille, sillä kaikki on ollut jo julkisuudessa. Keskustan kaikki rahoitus on julkaistu eurolleen kesällä 2009. Kaikki puolueen rahaliikenne on avattu. Kaikki tuet on ilmoitettu. Mitään ei tarvitse muuttaa, Korhonen summasi. Hänen mielestään keskusta on toiminut puolueista kaikkein avoimimmin. Korhosen mukaan vaalirahaa pitää uskaltaa kerätä jatkossakin. Sillä ehdolla, että siitä tulee tällainen ryvettynyt Korhonen, puoluesihteeri veisteli ja sai valtuustosali yleisön hymyilemään.

Mielestäni Korhonen on hoitanut puoluesihteerin tehtäviä hyvin. Korhosta pitää kiitellä myös siitä, että puoluesihteerinä hän on saanut puolueen talouden kuntoon ja jäsenyys- ja järjestöasiat tulevat selkiytymään. Puolueen puheenjohtajaksi hän ei ollut suostuvainen. Puoluesihteeri kisaan hän ei ollut vielä valmis antamaan vastausta. Hän pidättäytyi aikaisemmassa kannassaan, jonka mukaan hän ilmoittaa aikeista vasta sitten kun "lehti on puussa" eli viimeistään kesäkuun alussa.

Korhonen sai kuulla myös Pirkkalan pormestarijärjestelmään siirtymisestä sen hyvät ja huonot puolet. Vallan vaihtumiset ja uudet toimintamallit. Poliittisen johdon toimivan yhteistyön edellytys on luottamus. Kriiseissä, poikkeusoloissa ja epävarmoissa tilanteissa sen merkitys korostuu entisestään. Kunnan menestuminen on suorassa suhteessa luottamuksen määrään. Luottamuksen puute aiheuttaa ristiriitoja. Riidat aiheuttavat päätöskyvyttömyyttä ja sitoutumattomuutta.

Monet kriisit on kunnassa täysin itse aiheutettuja, ja toisaalta hyvällä yhteistyöllä voi mahdotonkin muuttua mahdolliseksi. Avoimuus ja keskustele lisävät luottamusta. Kriittisyys on terveen keskustelun merkki. Pakonomainen yksimielisyys ruokkii vähitellen epäluuloja ja kaunaa, joka purkautuu ennen pitkää ristiriitoina. Parhaita mahdollisia rakaisuja syntyy vain silloin, kun ne on kriittisesti testattu.

2010-luvun alkaessa keskusta on myös keskellä uudistamisprosessia - hämmennyksen, epäilyn ja aatteellisen ristiriidan vallassa ehkä enemmän kuin koskaan puolueen elämän aikana. Tämä on erinomainen asia. Kukaan ei vapaaehtoisesti luovu etuoikeuksista ja asemista. Siksi tarvitaan taistelua sellaisen uuden jaon politiikan puolesta, joka ei ole pelkkää suun puhetta ja almuja ja joka käsittää oman maan yhtä hyvin kuin koko maailman köyhät. Minkälainen on keskustan tila tämän vuosikymmenen alkaessa? Minkälaiset sen mahdollisuudet. Niistä kertoi Korhonen perusteellisesti.

Lopuksi Korhonen totesi, että ihmisyys ja sen kehitystarve on Keskustalle kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ja uudistamisen lähtökohta. Vastuuta ihmisistä, toisten tapojen, arvojen ja hengellisen vakaumuksen kunnioittamisesta ja suvaitsemista sekä vaatimusta yhteiskunnan ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta. Hyviä arvoja joihin me kaikki voimme yhtyä.

KUNNIOITTAVA KOHTELU

" Ei Luoja meitä johdata, vain lempeästi aivan. Kivut saamme kohdata ja riemut raivokkaina. Kun epätoivon päiviä, koemme elämässä, jää käteen tämä ainoa, Jumala, tässä." Näihin Anna-Mari Kaskisen runon säkeisiin voi yhtyä, kun muistelee viime maanantaista valtuuston kokousta.

Olen kysynyt aikaisemminkin, mihin valtuutetut oikein luottavat luottaessaan päätöksentekoon, kun he eivät kovin paljon luota enää omaan itseensäkään, valtuutettuihin, hallitukseen ja virkamiehiin. Luotammeko me valtutettujen ammattitaitoon ja osaamiseen vai johonkin muuhunkin? Pelkka osaaminen ei kai riitä synnyttämään luottamusta, vaan odotamme valtuutetun välittävän.

Yrittäjän ammattikuntaa voi pitää jonkinlaisena välittämisen ammattikuntana, jotka pitävät loitolla välinpitämättömyyden ja epäluottamuksen maailmaa. Yrittäjä pitää parhaana tekemistä asiakkaan hyväksi ja asiakkaan hyvän asettaminen oman edun edelle.

Pettyneiden valtuutettujen kokemuksissa korostuu epäkunnioittava kohtelu valtuustossa. Ainakin minusta tuntui siltä ja monesta muusta jotka poistuivat valtuustosalista, että meitä valtuutettuja kohdeltiin niin epäkunnioittavasti ja nöyryyttävästi, erään valtuutetun käyttämässä puheenvuorossa viime maanantain valtuuston kokouksessa. En kyllä osannut odottaa tällaista puhetta, koska valtuuston puheenjohtajaksi oli juuri valittu pikäaikainen ansioitunut ja kokenut valtuutettu. Valtuuston käsittelyssä oli viimeinen pykälä valtuustoaloitteet ja hän latasi aivan muuta kun valtuustoaloitetta.

Ihmetellä täytyy, miksi hän esitti tunnepurkauksen vasta nyt valtuustossa, kun asia, josta hän puhui oli keskusteltu jo monet kerrat valtuustossa. Olen tuossa miettinyt hänen pitämäänsä puhetta, jossa hän kertoo mitä sotilaan korkeimpiin hyveisiin kuuluu.

Mikä on sotilaan korkein velvollisuus? Mieheni vanhassa sinisessä sotilaskirjassa sanotaan: "Korkein velvollisuus on on horjumaton uskollisuus isänmaata kohtaa. Tehtävä vaatii uskollisuutta isänmaata kohtaan, ennen kaikkea tunnollisuutta kaikessa palveluksessa."

"Hänen pitää palvella isänmaataan ja kansaansa kokonaisuudessaan puolue- ja luokkarajoihin katsomatta. Sen vuoksi hän ei saa sekaantua valtiolliseen puolue-elämään, liittyä poliittisiin yhdistyksiin eikä ilman esimiehen lupaa ottaa osaa poliittisiin kokouksiin."

" Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omatuntoni mukaan täyttää. - Jumala minua siinä auttakoon."

Nämä oli hyviä hyveitä, joita itsekkin haluaisin noudattaa. Muistan lapsena, kuin veljeni olivat armeijassa ja sain lankata niiden jatsareita ja kiillottaa ne sitten villasukalla kiiltäviksi. Harmi, ettei silloin nuorena naiset päässyt armeijaan olisin ehkä lähtenyt. Mutta kyllä minulle joskus kirkolliskokouksessa sanottiin, että siinä istuu kaksi kernaalia, kun Timo Sahin kanssa istuttiin vierekkäin.

Jos minut asetettaisiin esimiesasemaan, tahtoisin olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitäisin huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkisin tietoja heidän toiveistaan, olisin heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkisin olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä. Valtuutettuna haluaisin näin olla. Eikö sotilaskin toimi juuri näin?

Näitä sotilaan velvollisuuksia elämä on opettanut, kun on viisitoista vuotiaana lähtenyt maailmalle. Eritoten on noudatettava
säädyllistä ja nuhteettomia elintapoja, sekä vältettävä huonoa elämää ja seuraa. Ei saa juopotella, eikä saa harjoittaa uhkapeliä eikä tehdä keveytmielisiä velkoja. Kiroileminen ja säädytön puhetapa on sotilaalle sopimatonta. Havaittuja puutteita ja rikkomuksia pitää kunnassakin ilmoittaa tunnollisesti ja tarkasti meille valtuutetuille johtavat virkamiehet ja myös me valtuutetut.

Valtuutetun olisi pitänyt pitää tämä puhe jo kaksi kuukautta sitten. Nyt se oli jo liian myöhäistä. Kyllä sotilaalla pitäisi olla nopeampi reaktiokyky. Eikä ryhtyä hyökkäykseen, kun "sota on jo käyty." Ihmetyttää valtuutetun reaktio tässä vaiheessa. Uskon myös, että monet valtuutetut eivät yhdy valtuutetun puheenvuoroon ja niihin hänen ajatuksiinsa. "Pirkkalan nykypolitiikka on hänen mielestään todella julmaa peliä." Minusta politiikka ei ole julmaa vaan tosiasiat on tunnustettava politiikassakin. En pidä siitä, että yhteisiä varoja tuhlataan ja niiden käyttöä ei saisi muka valvoa meidän valtuutettujen.

Jos olisin sotilas sanoisin hänelle: " Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa."

Minun valtuustotyöni kulmakiviä ovat olleet kolmekymmentä vuottaa oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kohtuullisuus ihmisten kesken. Minun kyky ja halu on edelleen toimia ihmisten parhaaksi. Vääryyttä vihaan ja mielistele en ketään. Mottoni on, että peräksi ei pidä antaa jos oikeuden puolesta taistelee. Rohkeus ja uroteot ja sankaruus ovat vääriä sanoja tässä valtuusto työssä, olennaista on uskollisuus loppuun asti ja ehdoton käsky, ettei kaveria milloinkaan jätetä.

Olen tämän kaveruuden kokenut valtuutettuna, olen myös kokenut mahdollisuuden elää toisille, olla olemassa lähimmäisiä, muita ihmisiä vasten. Isänmaa merkitsee minulle paljon. Täällä pienessä kunnassa me voimme jotakin tehdä ja vain täältä käsin me voimme vaikuttaa maailmaan.

Niin se vaan on, että mitä vanhemmaksi elää sitä ilmeisemmäksi käy, miten väkeviä ovat ne tekijät, jotka sitovat meidät, valtuutetut, yhdeksi kokonaisuudeksi. Me olemme jokainen tämän kunnan asukas sidotut lujaan kohtalonyhteyteen. Mikä koskee pirkkalalaisia, koskee meitä kaikkia. Valtuustotyö on merkinnyt yhteistä vastuuta, yhteistä iloitsemista ja yhteistä kärsimistä, yhteistä onnistumista ja yhteistä epäonnistumista.

Pirkkalan valtuusto on tehnyt suuria ja arvokkaita ja joskus ylivoimaisiltakin näyttäviä asioita tämän ensimmäisen valtuustokauden aikana. Toisaalta meidän valtuutettujen on ollut välttämätöntä pohtia yhteistä menneisyyttämme, mitä oppia ja viisautta sekä luottamusta ja toivoa saatamme siitä löytää.

Toisaalta olemme alkaneet nähdä entistä selkeämmin, miten oman tilanteemme oikea ymmärtäminen ja siitä seuraava vastuullinen päätöksenteko edellyttää kuntamme tajuamista osana laajempaa yhteyttä koko Pirkanmaata ja koko Suomea.

Itse uskon ainakin, että kaikki valtuutetut haluavat ajaa Pirkkalan parasta. Valinnnat on nyt tehty - on annettava työrauha - ja pulinat pois.

Yhteys erilaisten ihmisten välillä.

Ympäri Pirkanmaata Pirkkalan kirkoon saapuneet ihmiset kokoontuivat yhteiseen Karjalaiseen Messuun eilen illalla. Tärkeä osa messussa olivat Tapani Nuutisen karjalaisen kansan messun laulun sanat. Minulle on tuttu mies tämä laulun tekijä olemme olleet kirkolliskokousedustajina Turussa. Hän on kirkkoherrana muistaakseni Kontiolahdella. Kiitosta saa myös meidän oma kanttori Pirkko Leponiemi-Pirhonen hänen työnsä on ollut mittava tässä ja se kyllä huomattiin.

Ne Nuutisen Tapanin laulun sanat olivat pelkistettyjä, usein vain yhden yksinkertaisen lauseen toistamista. Samaa laulua laulettiin pitkään, monta kertaa peräkkäin. Monet kirkossa olevat ihmiset oppi helposti lauletun laulun sanat. Minullakin on soinut koko ajan sellainen teksti kun, " kuulet sie, kuulet sie, kuulet sie, kuulet sie Herra, armahda...

Messumusiikin yli vyöryvä laulu puhkesi yhteiseksi rukoukseksi. Laulujen myötä karjalaisuudesta on tullut käsite, joka ei ole sidottu paikkaan, vaan elämäntapaan ja arvoihin.

Karjalainen messu oli mieleenpainuva, varsinkin Kraak-kuoron ja kirkkokuoron esittämät laulut ja Tuija-Tiitta Ylipään esittämät laulusoolot Eikä pidä unohtaa Sami Varvion harmonikkaa ja Eeva Oksalan viulua. Mieli rauhoittuu kun kuuntelee musiikkia. Siellä kirkossa valamolaisen iltateen merkeissä pohjoisen ihminen näki ja kuuli ongelmansa uusin silmin, kun kuunteli karjalaisten idän ja etelän ihmisen kohtaloita.

Sykähdyttävin kokemus karjalaisessa messussa oli musikki. Jumalanpalvelus kirkossa ne korkeat seinät antoivat hyvän ponnahduslaudan virsille, teksteille ja rukouksille ja ajatuksille kohota korkeuksiin sinne, missä sadat ja tuhannet saavat avun ja helpotuksen ahdistuksiinsa.

Kuinkahan moni vuosikymmenien saatossa Pirkkalankin kirkossa uudessa ja vanhassa on hiljentynyt miettimään ja panemaan elämänsä uuteen arvojärjestykseen. Ehkäpä monen etelän, pohjoisen ja idän ja lännen alta tulleen kirkkovieraan sydämessä kohosi eilis iltana hiljaisuus, kiitos ylöspäin. Uusi kirkomme antoi ainakin hyvät puitteet tallaisille ajatuksille. Tavallisena kirkkopyhänä ei niinkään helpolla pääse sisälle sellaiseen tunnelmaan.

Tämän saarnan voi lopettaa hyvin Tapani Nuutisen tekstin sanoin "Karjalan kansan sydämessä soipi rinnatusten itku ja nauru. Karjalan kansan sielusta voipi nousta kivun kiitoslaulu."

KESKUSTALAISEN LINJAN JATKUVUUS

Yhteiskuntailmastomme on nyt sen laatuinen, että meidän koko puolueena saattaisi olla aiheellista edes hetkeksi pysähtyä miettimään heikkojen oikeuksien murskaantumista hyväosaisten jalkoihin. Ja tehdä se toisiamme syyttelemättä ja valmiina kantamaan osavastuu tekemistämme ja tekemättä jättämisistä.

Helposti todistelemme, että onhan nyt kaikilla paremmin asiat kuin viime vuosisadalla. Pitää paikkansa, että olot ovat paljon parantuneet, sosiaaliturva on rakentunut, kulttuuripalveluja on saatavissa ja nälkää tuskin kenenkään tarvitsee kokea.

Suomella menee tänään taloudellisesti kohtuullisen huonosti. Työttömyys ja valtion ja kuntien velka lisääntyy hurjaa vauhtia, yrityksiä kaatuu ja lopetetaan ja kansa köyhtyy. Hyvinvoinnin eurot eivät ole jakautuneet tasaisesti kaikkien kansanryhmien kesken. Taloudellisessa niukkuudessa elävät viljanviljelijät, lapsiperheet, työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset kaipaavat parannusta elinoloihinsa.

Maaseudun ihmisiä ajatellen voin tuntea yhtä hyvin kipua ja tuskaa kuin kaipuuta ja rauhaa. Tuska kertoo osaltaan suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneesta rakennemuutoksesta. Iso toimintaympäristön muutos vaatii muutoksia keskustankin toiminnalta. Maatalousyrittäjtä varsinkin viljanviljelijät odottavat tekoja.

Viime vuosina Pirkkalassakin suurta huolta on aiheittanut se, että maaomaisuus keskityy kryndereiden ja kunnan käsiin. Ei siinä suinkaan ole mitään sopimatonta, jos itse maata viljelevä ihminen saa ostaa maata viljeltäväkseen vaikka vähän runsaamminkin, se on osoitus kiintymyksestä ja innostuksesta omaan ammattiin. Mutta se on huolestuttavaa, että kipeästi maata tarvitseva pienen tilan viljelijä jää yleensä aina toiseksi. Hänellä ei ole edellytyksiä kestää kilpailussa, joka on nostanut maan hinnan kohtuuttomuuksiin.

Keskustapuolueessa meidän kannattaisi miettiä, löytyisikö mitään keinoa pienen tilan omistajan saattamiseksi suosituimmuusasemaan. Olisiko viisasta tehdä sellainen lakiesitys, että maanviljelijöillä olisi etuosto-oikeus maahan? Eikä kunta saisi käyttää etuosto-oikeutta! Maaomaisuuden kasaantuminen on yhteiskuntapoliittisesti epätoivottava ilmiö koko maassa.

Keskustapuolueessa on voitava käydä keskustelua myös maatalousyrittäjien puolesta puhuminen ilman, että vähäinenkin pohdiskelu tehtyjen ratkaisujen tarkoituksenmukaisuudesta tai eettisestä sopivuudesta tulkitaan jonkun katkeruudeksi tai henkiseksi kriisiksi. Vastuu puolueemme politiikasta ja sen ruohonjuuritason vaikutuksesta jakaantuu monille hartioille.

Eilen pidetetyssä Keskustan Pirkanmaan piirin vuosikokouksessa tuli esille myös se, että viljelijöiden tulopohja laskee koko ajan. Kenen ammattiryhmän tulopuoli on laskenut ja kenen noussut? Viljelijöiden tulopuoli laskee joka vuosi. Kuka kantaa vastuun?

Pääministerin avustaja Juha Kuisma toi piirin kokoukseen valtiovallan tervehdyksen. Vanhasen hallituksen linja on ollut sosiaalisesti oikeudenmukainen ja kestävä. Hän kertoi kuinka keskusta on ajanut ja saanut tavoitteita läpi tämän talouden taantuman aikana. Hän kertoi, että vaikka hallitus on saanut kritiikkiä monia hyviä asioita on saatu vietyä eteenpäin. Esimerkkeinä hän mainitsi, että veronalennuksista pidettiin kiinni, peruskorjausavustuksiin monia kymmeniä miljoonia, nuorisotyöttömyyteen 80 miljoonaa jolla työllistettiin 17 000 nuorta ja telakkapuolelle niin paljon, että oikein hirvittää.

Suurimpana uhkana hän piti valtion velkaantumista, joka uhkaa nousta jo vuonna 2014 110 miljardiin euroon. 55 miljardia on jo aikaisemman laman velkaa,jota ei ole pystytty maksamaan. Mitään ei siis voida luvata äänestäjille ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Työuran pidentäminen, kokonaisveroaste tulee nousemaan 2 prosentilla, nostetaan ALV ja kulutusveroja. Nämä ovat Kuisman mielestä niitä keinoja joilla Suomi pelastuu.

Mielestäni myös talouspolitiikan keinoin pitää tukea suomalaisen työnteon, yrittämisen ja omistuksen kilpailukykyä markkinoilla. Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on lisätä työllisten määrää ja alentaa työttömyyttä, kasvattaa tuottavuutta ja laajentaa ihmisten mahdollisuuksia päättää itse elämänsä keskeisistä asioista.

Kokouksessa piipahti myös kansanedustaja Juha Mieto, joka osallistui naistenpäivä tapahtumaan Ellivuoressa. Mieto toi esille viime päivinä velloneen vaalirahakeskustelun. Hän kertoi, että miksi kansanedustajat eivät ole ilmoittaneet vaaliraha saamisiaan. Hän sai 5000 euroa ja ilmoitti siitä 25.5.2007 niinkuin pitääkin. Hän kertoi, että kansanedustajan toimessa pitää katsoa rehellisyyttä peiliin.

On tässä vähän ihmetellyt kansanedustajien niin lyhyttä muistia viime aikoina. Mitenkä heillä se muisti niin pätkii? Miksi ei voi kertoa niin kuin asiat ovat vaan niin kuin toivoisi niiden olevan? Tätä kyllä tapahtuu täällä kuntatasollakin.

Suomen ja Keskustan tulevaisuudesta päätetään ensi sunnuntaina, kun Suomen Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen saapuu vierailulle Pirkkalaan ensi sunnuntaina 25.4.2010 kello 16.00. Kahvitarjoilulla aloitamme kello 15.00. Paikalle on kutsuttu väkeä ympäri Pirkanmaan. Suomi tarvitsee keskustalaista yhteisvastuun ja vastuullisen vapauden politiikkaa siihen uskon ja sitä tulee meille kertomaan Jarmo Korhonen. Kaikki tervetuloa Pirkkalan kunnan valtuustosaliin ensi sunnuntaina!

TURVALLISUUS ON HYVÄN ELÄMÄN EDELLYTYS

Politiikan aika ei ole ohi. Sitä tarvitaan kehittämään sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Politiikka ei ole faktaa eikä fiktioita vaan arvovalintoja, asioiden laittamista tärkesyjärjestykseen.

Vaikka suurin osa kuntalaisista voi hyvin, ovat lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointi sekä turvattomuus ja yksinäisyys vakavia ongelmia kunnassamme.

Kaikki tietävät, että lasten ja nuorten hyvinvointi edellyttää lasten ja vanhempien yhteistä aikaa. Hyvin harvat ovat kuitenkin valmiita syvemmin pohtimaan sitä, miksi lapset jäävät yksin ja voivat pahoin.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää vanhempien vastuun ja ajankäytön korostamista. On myönnettävä vihdoin, että ratkaisua lasten ja nuorten ongelmiin ei tule pelkästään uusia palveluja ja tukia kehittämällä.

Yksi aikamme nuorisoon liityviä piirteitä on höllentynyt perhesidonnaisuus. Monet nuoret viihtyvät paremmin keskenään kuin kodeissaan. Perhesiteiden höllentymiseen ovat vaikuttaneet ennen kaikkea kiire, vanhempien arvostuksen puute ja kunnioituksen väheneminen uskonnolliseen, eettisten ja moraalisten arvojen väheksymiseen sekä rikkoutuneet ja riitaiset perheet.

Ajan ilmiöihin on kuulunut myös ohjatun kasvatuksen vastustaminen ja vapaan kasvatuksen suosiminen. Vapaa kasvatus menetelmä, on yksi syy siihen, että nuorista nousee hyökkäyksiä valtiota, kuntaa, koulua ja kotia kohtaan.

Kasvatuksen perusperiaatteena tulee olla aina rakkaus. Myös tiedotusvälineet muokkaavat lasten arvoja ja asenteita monesti voimakkaammin kuin vanhemmat tai koulu. Vanhemmille on vaikeuksia asettaa lapsilleen rajoja oikeasta ja väärästä.

Meillä ei ole lapsillemme riittävästi aikaa. Tiedot lapsien ja perheiden kärjistyneistä sosiaalisista ongelmista ja eriarvoisuuden kasvusta osoittavat osaltaan tämän hetkisen perhepolitiikan heikkoudet ja puutteet.

Kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystään, mikä on johtanut ongelmiin ihmisten elämässä. Ihmiskuva on muuttunut yhä yksilökeskeisemmäksi, eikä enää ymmärretä, että ihminen on vastuussa teoistaan sekä Jumalalle että lähimmäisilleen. Perheen arvostus ja tarve sen koossa pitämiseen tuntuvat kodonneen.

Vanhemmuutta äitinä ja isänä olemista on arvostettava. Vanhempia on rohkaistava ottamaan vastuun omista lapsistaan. Äiti ja Isä antavat jo pienelle lapselle mallit ja tuntemukset turvallisuudesta, tasa-arvosta, suhtautumisesta toiseen ihmiseen sekä vastuuseen ja velvollisuuteen.

Ihmisen tahto ilmenee tekoina vaikka vain pieninä tekoina. Yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet tuntuvat olemattomilta. Ne asiat, jotka elävässä elämässä toteutuvat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään jonkin mystisen voiman vaikutuksesta. Yhteisöissä tapahtuvat asiat ovat enimmäkseen ihmisten aikaansaamia. Suuressakin mittakaavassa ne asiat toteutuvat, mihin suuntaan vaikuttavia tekoja on enemmän liikkeellä.

Tällä hetkellä politiikassa Suomessa käydään enenevässä määrin lähimenneisyyden pyykinpesua, jossa johtavilla politiikoilla katsotaan olevan osaltaan merkittävän roolin. Nyt poliitikkojen kannattaisi kertoa rehellisesti, avoimesti ja terävästi kaikki tilanteet. Vai onko poliitikkojen vapaus olla itsekkäitä ja kertoa vain puolitotuuksia, jossa omia etuja ajetaan muiden kustannuksella yhteisistä pelisäännöistä välittämättä? Siltä näyttää!

RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE

Minun elämäni Herra ja valtias, varjele minut
toimettomuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengestä.
Anna minule, sinun palvelijallesi, kohtuuden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

MISTÄ KRISTITTY ON VASTUUSSA?

On hyödyllistä palauttaa mieliin Raamatussa, Herramme vuorisaarnassa ilmaisemaan ajatukseen: "Kaikki, minkä toivotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille." Peruslähtökohta kysymykseeni kristityn vastuu käsittelyyn on se, että kristitty on ihminen siinä kuin muutkin ihmiset. Voisin sanoa, että hän on Jumalan luomassa maailmassa samojen elämisen ehtojen alainen kuin muukin luomakunta.

Ihmisen elämä koostuu ravinnon hankkimisesta sekä lämmön ja suojan rakentamisesta, jotta elämä olisi mahdollista. Ihminen on kuitenkin erityisasemassa kaikkeen muuhun luomakuntaan nähden, Hänellä on kehittämänsä tekniikan avulla mahdollisuus tuhota koko maapallo.

Luomakunta on hätää kärsimässä ihmisten kynsissä. Nämä näkymät herättävät voimakkaampina kuin koskaan ennen kysymyksen ihmisten vastuusta. Mikä on kristityn vastuu tässä tilanteessa ja yleensä ihmisen elämässä?

Mitä tarkoittaa toisen ihmisen kunnioittamisen? Kristillinen perinne puhuu lähimmäisenrakkaudesta. Puhutaan veljeydestä, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Viime aikoina lehtien paltoilla, tiedotusvälineissä, monissa keskusteluissa ja käytännössä eniten rikotaan tätä periaatetta vastaan.

Ihmisiä jaetaan meikäläisiin ja ulkopuolisiin. Omat tarpeemme me tunnemme ja tunnustamme, mutta kovin herkästi ajattelemme, ettei ulkopuolisilla ole yhtä välttämättömiä ja samantapaisia tarpeita kuin meillä.

Mitä tulee Jumalan kymmeneen käskyyn, on tänään erityisesti syytä korostaa sitä, että ne ovat elämän oma laki. Ihminen, joka valikoi niistä vain itselleen mieluiset käskyt toteuttavaksi, rikkoo elämän omaa lakia vastaan. Elämä itse tulee osoittamaan, että näin menetellen hän, löytää edestään sen, minkä on taakseen jättänyt.

Kritityn vastuu ei rajoitu myöskään vain siihen aikaan, jota hän kulloinkin elää. Eivät vain hänen naapurinsa ja kyläläiset ole niitä, jotka kärsivät, jos hän elää vastuuttomasti ja kunnottomasti, ottamatta huomioon lähimmäisiään.

Yhteiskuntamme muutosten kehitystä voidaan joko jarruttaa tai jouduttaa. Eduskunnan päätöksellä on sallittu kauppojen aukiolo myös pyhäpäivisin. On oletettavaa, että tämä vaikuttaa monien yrittäjäkauppiaitten ja heidän palvelukuntansa pyhän pyhittämiseen. Tässä on eräs esimerkki siitä, että käskyjen kunnioittamisen kohdalla on kysymys henkilökohtaisen uskonelämän lisäksi myös laajemmista yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvistä asioista.

Nykyistä huonoa kehitystä on ollut edistämässä sukupolvi, jolla on vielä taju pyhän pyhittämisestä. Kun työ ja tarmokas vapaa-ajanvietto on vangitsemassa nuorten perheiden viikonloput ja sunnuntait kokonaan, maahamme on kasvamassa lapsisukupolvi, jolla ei ole kokemusta lainkaan pyhäpäivän viettämisestä. Silloin pyhän ja arjen ero häviää.

Pyhän häviämisestä seuraa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta kielteisiä vaikutuksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä tietyn rytmin. Se on perinteisesti muodostunut arjen ja pyhän vuorottelu. Työn ja levon tulee olla sopivassa suhteessa ihmisten elämässä.

Pyhän viettäminen loppuminen johtaa yhteen ainoaan harmaaseen arkeen. Ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja ilottomaksi. Sen seurauksena stressi kasvaa ja kaikenlainen haluttomuus ja elämänkielteisyys lisääntyyy.

Jos ihminen menettää kyvyn kokea syyllisyyttä Jumalan edessä, hän kadottaa myös armon kaipuun. Hänestä tulee näin todella maallistunut ihminen. Kun ihminen menettää tajun ja kokemuksen Pyhästä, hän samalla kadottaa jotakin olennaista omasta ihmisyydestään.

Edellä olevan tekstin tarkoituksena on ollut kertoa ajatuksiani Jumalan kymmenestä käskystä, jotka ovat kaiken vastuullisen inhimillisen elämän lähtökohtana. Koko luomakunta on Jumalan luomaa. Hänellä on tekijän oikeus kaikkeen. Hän on ilmaissut sen, että tahtoo kohdeltavan luomakuntaansa sen arvon mukaisesti. Tähän ohjaa ihmistä Jumalan laki.

Hyvä omatunto ei kuitenkaan ole helposti saavutettavissa, ei edes silloin kun siveelliset normit tietoisesti asetetaan ohjaamaan ihmisten toimintaa. Niin korkeiden kuin matalienkin normien varassa työnkentelevä ei voi välttyä ongelmalta, mitä tehdä, kun ihminen ei ole omienkaan normiensa mittainen.

Tässä tullaan alueelle. missä elämän arvot lopullisesti punnitaan, missä ihminen suurempansa edessä mittaa oman ihmisarvonsa ja missä sellainen asia kuin Jumalan armo saattaa tulla merkittävämmäksi kuin mikään muu.

RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE

Herra, minun Jumalani,
kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi, on minun sydämessäni.

KUKA PYSTYY TOISIA ARVOSTELEMAAN!

Tämän viikon Pirkkalaisessa ja Aamulehdessä oli pormestari asiaa koskevia kirjoituksia. Kerron tässä kirjoituksessa, miten jouduttiin pormestarin luottamuksesta äänestämään. Ihmisillä ei näytä olevan valmiuksia kestää muutosta.

Poliittisella eliitillä ja päättäjillä tuntuu olevan pallo hukassa Pirkkalassa. Pormestarijärjestelmän menettelytavoissa täytyy olla jotain vikaa, jos valtuutetut menettävät luottamuksensa heti kohta päästyään omakohtaisesti näkemään sen toiminta. Tai niin kuin jotkut valtuutetut sanovat, "saadessaan selville totuuden".

Olen seurannut pirkkalaista yhteiskuntaa ensiksi tavallisena kuntalaisena vuodesta 1969 ja myöhemmin valtuutettuna vuodesta 1980 alkaen. Olen saanut hyvin paljon palautetta, sekä risuja että ruusuja, joka koskee kuntalaisten asioiden hoitamista ja myös tätä pormestarin erottamista.

Kuntalaisten käsitys siitä mitä pormestari tekee ja mitä valtuutetut tekevät ja mitä niiden heidän mielestään pitäisi tehdä, on varsin hauras ja sekava. Kuntalaiset ovat päättäjien tekemisistä "aidosti" kiinnostuneita ja monilla on erittäin voimakkaita omia mielipitetä. Mutta niin näyttää olevan myös päättäjillä. "Aidosti" puhuvat muunneltua tottuutta.

Miksi kirjoittaminen ja kannanottaminen ovat minulle niin tärkeää? Sisälläni asuu omatunto, jota en pysty pitämään kurissa. Se saa minut puhumaan ja kirjoittamaan, vaikka tiedän, että asioiden parantaminen on epäkiitollista. Kerron tässä kirjoituksesa, miten jouduttiin pormestarin luottamuksesta äänestämään.

Vaalien jälkeen kaikkien puolueiden neuvottelijat kokoontuivat kunnantalolle. Antero Saksala löi pöytään listan, jossa luottamuspaikat jaetaan kokoomukselle , sdp:lle ja vihreille. Muut eivät saa mitään.

Tilaisuuden jälkeen pienryhmät kokoontuivat Kari Talasmäen (vihreät) johdolla neuvotteluihin. Myöhemmin tuli myös sdp mukaan. Yhdessä neuvoteltiin paikat.

Kun paikat oli neuvoteltu, myös kokoomus esitti neuvotteluja. Katsoin omalta kohdaltani, että mitään ei ole enää neuvoteltavissa, koska toisten kanssa on jo sovittu paikoista.

Sen vastauksen annoin kokoomuksen neuvottelijalle. Kerroin tästä myös ryhmä 27:n sisällä. Kristillisdemokraatit kävivät myös neuvotteluja kokoomuksen kanssa, mutta ryhmä 27:n sisällä kristillisdemokraattien edustajat saivat paremmin paikkoja kuin kokoomuksen sisällä. Näin he kertoivat.

Olen kannattanut Kari Talsmäkeä alusta asti pormestariksi, koska yhteistyö vihreiden ja keskustan kanssa on sujunut mielestäni hyvin.

Sanoin sen myös ryhmä 27:n neuvotteluissa Talasmäki kuitenkin kieltäytyi.

Sanoin myös, etä jos me luottamuspaikkoja haemme ja rohmuamme tästä ryhmästä, pitää meidän myös esittää tästä ryhmästä omaa pormestariehdokasta. Neuvotteluiden kuluessa kuitenkin selvisi, että vihreät eivät kannata Helena Rissasta.

Sanoin myös, että minusta tuntuu siltä, että kavalletaan ryhmä vain sen takia, että haetaan paikat, mistä eniten saadaan luottamuspaikkoja.

Vihreitä kunnioitan varsinkin Kari Talasmäkeä, joka halusi jakaa paikat oikeudenmukaisesti. Toiset varsinkin moraalin vartijat hakivat paikkoja mistä eniten saadaan. Tämä varmasti on sitä oikeaa kristillisyyttä. Minun kristillisyys on sitä, että heikoimmista pidetään huolta.

Yksi heikomman puolustaja neuvotteluissa oli vasemmiston kansanedustaja ja valtuutettu Mikko Kuoppa, joka sanoi, että keskustapuolue jää tässä paikkojen jaossa vähemmälle. Sen jälkeen myös Helena Rissanen selvitti paikkoja oman puolueen listalta niin, että keskusta sai paikkoja kohtuullisesti.

On aivan oikeudenmukaista, että pormestari löytyy myös tästä ryhmästä. Sen vuoksi alun alkaen kannatin Helena Rissasta. Jokainen valtutettuna tiesi ketä äänesti ja se on heillä oikeus. Ketään ei meidän tarvitse tuomita.

Keskustan neuvottelijoina minä ja Tuomas Taipale emme missään vaiheessa moittineet kokoomusta ja emmekä Antero Saksalaa. En tiedä mitä nämä Aamulehden ja Pirkkalaisen kirjoitukset merkitsevät! Halutaanko vain oma pesä puhdistaa. Sehän se on sitä oikeata kristillisyyttä ja moraalia. Itse ollaan oikeassa muut eivät!

Jokainen valtuutettu on oman asiansa suhteen sokea eikä näe metsää puilta. Miksi me valtuutetut olemme kuin riivattuja emmekä pysty jäsentämään kokonaisuutta eikä myöntämään tosiasioita?

Tämä pormestarin erottamisasia antaa kummallisen kuvan meistä valtuutetuista. Yllättävän monet vaan uskovat, että pormestari ei ole tehnyt mitään virhettä.

Olen toista mieltä. Kunnan johtajana pormestari ei ole tuonut kaikkia niitä asioita kunnanhallituksen käsittelyyn, joita olisi pitänyt jo hankintalain, kilpailutuksen ja sitovuustasojen sekä määrärahaylitysten vuoksi tuoda.

Ei se ole peruste, että virkamiehet olisi pitänyt tuoda, koska kaikki ovat ajoissa ilmoittaneet, mutta mihinkään toimenpiteisiin pormestari ei ole ryhtynyt. Minkälaista asioiden hoitoa se on. Kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä valuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta. Kunnnanhallitus valvoo kunnan etua ja, jollei johtosäännöissä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa.

Näin Pirkkalassa, on siis oltava tarmokas ja otettava kunnanhallituksen ohjat omiin käsiin. On osattava vaatia asiat pöytään. Pirkkalassa ollaan hyvin helläkätisiä näissä asioissa. Kunnanhallituskin allekirjoitti viime vuoden tilinpäätöskirjan, jota itse en olisi hyväksynyt, ennen kuin asiat on selvitetty perin pohjin.

Pirkkala on poikkeuksellinen sivistyskunta. Kuitenkin tämän kunnan näkymät saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kuin salaa me päättäjät olemme alkaneet sietää näitä kaikenlaisia päätöksiä, joita virkamiehet meille esittelevät. Voi olla, että Pirkkalan asioita ei paranneta kovilla otteilla, mutta kyllä loputtomalle virkamiesten ja poliitikkojen ymmärtämiselle ja hyssyttelylle on pantava piste. Nyt on osoitettava, ettei heidän tekojaan hyväksytä.

Vai onko niin, että vielä 2000-luvulla tässä maailmassa esintyy niitä kuuluisia Juudaksia? Siltä vaikuttaa kun lukee Pirkkalaista ja Aamulehteä. Nyt syytetään jo akkavaltaa ja kaakaktavia kanoja, jotka ovat kunnan asiat tähän tilanteeseen panneet.

Käsi sydämelle, olisiko jotain tehty toisin, jos pormestarina olisi ollut nainen?

RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE

Herkistä korvasi kuulemaan viisautta,
avaa sydämesi ymmärrykselle,
pyydä tietoa avuksi,
korota äänesi ja kutsu ymmärrystä.
Etsi sitä kuin hopeaa,
tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta.
Silloin tajuat, mitä on Herran pelko,
opit, mitä on Jumalan tunteminen,
sillä viisaus tulee Herralta,
hän antaa tiedon ja ymmärryksen.

KUKA PISTETÄÄN KURIIN?

Montako kertaa luottamuksen voi menettää ja vielä säilyy luottamus? Jotkut sanovat, että vain kerran. Luottamukseen vaikuttavat sekä menneet kokemukset että eri tilanteissa kertyneet kokemukset. Riippuu tietenkin siitä, kuinka vakavasti on toiminut.

Ajattelemattomuuden voi antaa anteeksi, mutta jos koko ajan tulee uusia, niin kyllä minusta uskottavuus alkaa olla koetuksella. Todella vaikeaa on luottamus silloin, kun luottamuksen menettämisessä mennään sille tasolle, jossa poliitikot käyttävät valtaansa väärin. On poliitikkoja, jotka ottavat riskin luottamuksen menettämisestä ja käyttävät avautuvat mahdollisuudet omaksi hyväkseen ja toisten tappioksi.

Epäluottamusta aiheuttavat monet tahattomat tai harkitut teot kuten selän takana puhuminen, sitoumusten ja sopimusten pettäminen. Kun epäluottamus vaivaa politiikassa, poliitikkojen haluttomuus sopia edes vähäisimmistä asioista kasvaa. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa työtä tehdään vain omien asemien vahvistamiseksi ja toisten asemien henikentämiseksi tai jopa torjumiseksi.

Epäluottamus syntyy, kun eri tilanteissa asiat puhutaan eri lailla. Esimekiksi kunnanhallituksessa tekninen johtaja, tilintarkastaja ja pormestari puhuivat vähän eri näkemyksiä määrärahaylityksistä. Julkinen keskustelu pitäisi käydä Pirkkalan kaavoituspolitiikasta ja tonttien myyntiehdoista. Joskus tuntuu siltä, että eräät rakennusfirmat saavat huseerata miten tahtoo, kunhan vain on hyvät suhteen kunnan virkamiehiin. Kysyä pitäisi nyt kunnassa, missä kulkee tämä ahneuden ja kohtuuden raja?

Raskauttavaa asian kannalta on se, että Pirkkalan teknisen lautakunnan luottamushenkilöt saivat tämän vuoden helmikuussa ja kunnanhallitus maaliskuussa teknisen lautakunnan kunnanhallituksen edustajalta tiedon, että väliaikaisen tien rakentamiseen Linnakallion alueella oli ylittänyt kustannusarvion yli miljoonalla eurolla.

Alkuperäinen kustannusarvio urakan suuruudesta oli alle 100 000 euroa, mutta kustannusten todettiin nousseen jo yli 1,2 miljoonaan euroon. Miljoonaluokan määrärahaylitys on kunnan budjetisssa niin suuri, että se vaatii kunnanhallituksen välitöntä puuttumista toimintaan. Vuoden 2009 sitovuustason mukaan määrärahasiirrot pitää tuoda kunnanhallitukseen. Niitä vain ei yksinkertaisesti tuotu. Syytä ei tiedetä. Kuka kantaa vastuun?

Suurta ylitystä peiteltiin kuitenkin siirtämällä määrärahoja Linnakorven ja Partolan välille rakennettavan tien määrärahoista tälle hankkeelle. Tällaisia satojen tuhansien eurojen siirtoja ei kuitenkaan saa tehdä ilman kunnanhallituksen päätöstä. Kuntalaisten valitsemat päättäjät ovat tyrmistyneitä tällaisesta tapauksesta ja vaativat asian perusteellista tutkimusta.

Onneksi kunnassa on vielä tilintarkastaja, joka Linnakorven lausunnossa toteaa, että "koska puheena olevassa asiassa on käsitykseni mukaan menetelty hankintalain ja valtuuston hyväksymän taloussunnitelman vastaisesti ja käsitykseni mukaan virhe ei ole vähäinen, niin ilmoitan puheena olevasta asiasta tarkastuslautakunnalle ja kunnanhallitukselle Kuntalain 73 §:n mukaisesti".

Teknisen johtajan ja talousjohtajan lausunnoista myös ilmenee, että pormestari on ollut tietoinen asiasta jo viime elokuussa ja marraskuussa, mutta asiaa ei ole tuotu kunnanhallituksen tietoon. Ihmetellä täytyy tämä kiire Linnakallion tonteille? Oliko kiire se kun eräälle urakoitsijalle oli sovittu ABC kohdalta tontti ja se ei jostakin syystä toteutunut?

Ihmetellä täytyy, kun eräskin yrittäjäksi itseään tituleerava soitti ja sanoi, että hän on tottunut hoitamaan asioista pormestarin kanssa. Sanoin, että tämä ei ole yritys ja täällä päättää luottamushenkilöt asioista.

Edellä mainittu asia on kuitenkin niin vakava, että sitä ei voi sivuuttaa pelkästään olankohautuksella kuten vähän näyttää siltä. Vai onko niin, että vaalit lähestyvät ja mikään puolue ei näytä uskaltavan ottaa tätä asiaa esille pelkäen äänestäjien katoa. Luottamushenkilöiden on kuitenkin uskallettava tehdä jämäkkä päätös tästä asiasta, kun se aikanaan tulee tarkastuslautakunnalta ja tilintarkajilta.

PÄIVÄN RUKOUS
Rakas Jeesus,
kiitos että sinä tiedät, mitä me tarvitsemme.
Me emme aina tiedä,
miten meidän tulisi rukoilla.
Kuitenkin sinä annat meille
paljon enemmän
kuin osaamme edes pyytää.
Auta meitä näkemään
suuria ja pieniä ihmeitä,
joita elämässämme tapahtuu jatkuvasti.
Opeta meitä jättämään kaikki asiamme
sinun hoitoosi
ja luottamaan kaikessa sinuun.
Kiitos, rakas Jeesus.

2013
Marraskuu (1)
Syyskuu (1)
Maaliskuu (1)
Helmikuu (1)
Tammikuu (2)

2012
Marraskuu (1)
Lokakuu (3)
Syyskuu (3)
Elokuu (4)
HeinŠkuu (1)
KesŠkuu (1)
Toukokuu (4)
Huhtikuu (4)
Maaliskuu (6)
Helmikuu (2)
Tammikuu (4)

2011
Joulukuu (1)
Marraskuu (3)
Lokakuu (2)
Syyskuu (4)
HeinŠkuu (1)
KesŠkuu (1)
Toukokuu (1)
Huhtikuu (8)
Maaliskuu (9)
Helmikuu (4)
Tammikuu (11)

2010
Joulukuu (4)
Marraskuu (2)
Lokakuu (6)
Syyskuu (1)
Elokuu (3)
KesŠkuu (2)
Toukokuu (4)
Huhtikuu (9)
      28.04.2010 (1)
      27.04.2010 (1)
      21.04.2010 (1)
      19.04.2010 (1)
      18.04.2010 (1)
      16.04.2010 (1)
      09.04.2010 (1)
      03.04.2010 (1)
      02.04.2010 (1)
Maaliskuu (5)
Helmikuu (4)
Tammikuu (3)

2009
Joulukuu (3)
Marraskuu (6)
Lokakuu (2)
Syyskuu (3)
Elokuu (2)
HeinŠkuu (1)
Toukokuu (1)
Huhtikuu (1)
Maaliskuu (2)
Tammikuu (2)

2008
Joulukuu (3)
Marraskuu (2)
Lokakuu (9)
Syyskuu (4)
Elokuu (2)
KesŠkuu (3)
Toukokuu (4)
Huhtikuu (2)
Maaliskuu (3)
Helmikuu (2)
Tammikuu (5)

2007
Joulukuu (2)
Marraskuu (4)
Lokakuu (1)
Syyskuu (2)
Elokuu (1)
Toukokuu (4)
Huhtikuu (3)
Maaliskuu (19)
Helmikuu (23)
Tammikuu (10)

2006
Joulukuu (11)

Raili Naskali