KIITOS KAIKILLE ÄÄNESTÄJILLE
18.04.2011 Klo 09.31
TYÖ EI VALITETTAVASTI TUOTTANUT TULOSTA!

Kiitos kaikille äänestäjilleni, työni tukijoille ja etenkin Sirpalle, joka jaksoi aamuisin lähteä kanssani vaalikierrokselle. Kiitos erityisesti maakunnan väki Teiltä sain monilta paikkakunnilta hyvin ääniä. Ehkä tämä suora luontoni ei valitettavasti täällä Hämeessä pure. Pitää miellyttää ja luvata - totuuden puhujia ei siedetä.

Saihan Keskusta kaksi edustajaa läpi Pirkanmaalta. Onnea ja voimia heille. Tulevat kyllä pääsemään vähän helpommalla, kun Keskustalla ei ole hallitusvastuuta.

Keskustan kannatuksen näki ja kuuli, kun vaalikentillä kiersi. Ei ollut sitä hohtoa, jota oli neljä vuotta sitten. Monet sanoivat, että he äänestävät perussuomalaisia ja niin nyt kävi. Toivottavasti he pääsevät nyt hallitukseen niin näyttävät kuinka maan asioita sitten hoidetaan kansanvaltaisesti.

Toivotan Perussuomalaisille rohkeutta ja viisaita päätöksiä. Te teitte hienon vaalituloksen Pirkanmaalla ja koko Suomessa.
Toivottavasti olette luottamuksenne arvoisia.

Hyvää Pääsiäistä kaikille ja kiitos!



LÄHIMMÄISEN PALVELEMISTA
16.04.2011 Klo 21.08
VASTUUNKANTAJANA VAALEISSA

Tänään oli mukava herätä ja lukea Aamulehteä. Yllätyin suuresti kun Aamulehden toisella sivulla Ylänurkassa oli päätoimittaja Jorma Pokkisen otsikko "Railin tikuilla kipinää vaaleihin". Sen verran otsikko innostutti, että oli lähdettävä nopeasti Keskustorille. Yhdeksän jälkeen lähdin ja hädin tuskin sain pöydän valmiiksi kymmeneksi niin tulitikkujono alkoi. Moni sanoi, että täälläkö niitä kipinätikkuja on.

Kaksi tuntia oli aika vipinää aamusta. Iltapäivällä rauhoittui, mutta kello 18.00 asti päivystin erään toisen vaalityöntekijän kanssa. Aika meni rattoisasti. Aina oli joku ystävällinen henkilö, joka päivysti sen aikaa kun vein auton mittariin rahaa. Kiitos Teille kaikille ystävyydestä. Tämä työ se on ennen kaikkea lähimmäisen palvelemista.

Tapasin taas monta yrittäjää. Moni oli sitä mieltä, että ALV ei saa nostaa olin heidän kanssaan samaa mieltä. Kyllä yritykset siirtävät yrityksensä ulkomaille jos heitä ei kuunnella. Eräs äiti kysyi mitä mieltä olen subjektiivisestä päiväkotioikeudesta. Sanoin, että paras paikka lapselle on jos lapsi saisi kasvaa omassa kodissa ja äidille kertyisi siitä eläkettä. Hän oli samaa mieltä.

Kuitenkin tänä päivänä harvoilla äideillä on kotiin jääminen todellinen vaihtoehto. Nuorten perheiden taloudelliset paineet ovat niin suuret, että jokainen euro on tarpeellinen. Nuorten perheiden elämänolojen huono järjestäminen meidän varakkaassa yhteiskunnassamme hämmästyttää suuresti.

Yksi näkökohta, jonka edessä me poliitikot voisimme hetkeksi pysähtyä, on lastensuojelun piiriin kuuluvien lasten määrän jatkuva lisääntyminen. Tavallisimmin syynä on vanhempien kasvatuskyvyttömyys. Epäkohtien kehät jatkuvat sukupolvesta toiseen.

Ihmetyttää, ovatko poliittiset päätöksentekijämme selviytyneet itse ilman vaikeuksia vai onko ihmisen muisti niin valikoiva, että vaikeudet torjutaan tietoisuudesta. Vai onko politiikan teko niin kylmän laskelmoivaa, että vain politiikantekijöiden itsensä omista ajankohtaisista eduista huolehditaan.

Suomen taloudellisen menestyksen tulokset kuuluvat kaikille suomalaisille hyvinvointina, terveytenä, työpaikkoina, parempina palveluina, oikeudenmukaisena tulonjakona, turvallisena ja puhtaana elinympäristönä sekä verotuksen kevenemisenä. Erityiseksi kohderyhmäksi on nostettava pientä eläkettä saavat ja tulosiirtojen varassa olevat lapsiperheet.

Talouspolitiikan keinoin pitä tukea suomalaisen työnteon, yrittämisen ja omistuksen kilpailukykyä markkinoilla. Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on lisätä työllisten määrää ja alentaa työttömyyttä, kasvattaa tuottavuutta ja laajentaa ihmisten mahdollisuuksia pääättää itse elämänsä keskeisistä asioista.

Ihmisen on voitava suunnitella elämäänsä eteenpäin. Pysyvä työsuhde ja kohtuullinen palkka ovat useimmille meistä kivijalka, jonka varaan elämä on hyvä rakentaa. Perheen asioissa paras asiantuntija on se itse, olipa kyseessä sitten sinkku tai suurperhe. Perhe on elämän tärkeintä aikaa. Työn on oltava sellaista että vanhemmille jää aikaa ja voimavaroja myös lapsilleen ja itselleen.

Näissä vaaleissa jokainen ääni on tarpeen. Olen kiertänyt Sirpan kanssa Pirkanmaata yli 15 000 kilometriä. Olemme vieneet keskustan sanomaa syrjäisimpäänkiin taloon. On rohkaistu ihmisiä äänestysuurnille, koska vain äänestämällä voidaan vaikuttaa siihen miten Suomea seuraavalla hallituskaudella kehitetään. Nyt on äänestäjien vuoro sanoa sanansa. Huomenna istun vaalilautakunnassa koko päivän. Ilta näyttää ketkä valitaan Pirkanmaan asioita hoitamaan.

Olen vahva ja vastuullinen päättäjä. Suomi tarvitsee nyt jämptin naisen, joka uskaltaa ja osaa puolustaa maakuntia ja maaseutua, jolla on perusarvot kunnossa. Olen pannut itseni likoon myös perheiden ja heikompien ihmisten puolesta. Olen kiertänyt kenttää ja kuunnellut sen ääntä. Lupaan olla ihmisten asialla.

Tärkein asia, mitä kansan suusta tulee on huoli taitettu eläkeindeksin korjaus siihen olen luvannut puuttua. Omaishoidon tuki tulee säätää verottomaksi. Kuinka paljon tämä tuki säästää yhteiskunnan varoja onkin jo toinen asia. Kantani EU:n takauksille on jyrkkä EI. Ihmisten pitää saada itse valita asuinpaikkansa ja kotimainen ruoka on etuoikeutemme.

Olen syntynyt Torniojokilaaksossa, mutta isäni puolelta olen pohjalainen. Se näkyy minussa suoraselkäisenä ja suoruutena. Tarkoitan sitä mitä sanon. Olen kansanvallan kannattaja. En hyväksy lahjus-Suomea, enkä rötöstelijöiden valtaa. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella samalla lailla oli rikas tai köyhä oli politiikko tai tavallinen kanslainen.

Kiitos kaikille vaalityötä tehneille, kiitos äänestäjille, kiitos perheelleni ja kiitos ennen kaikkea Sirpalle, joka on kolme kuukautta kiertänyt vain viikon piti lomaa. On ollut mielenkiintoista ja innostavaa kiertää Pirkanmaata. Aloittaisin saman työn uudestaan vaikka heti. Nyt on mentävä nukkumaan.




HYVIÄ TÖITÄ
15.04.2011 Klo 18.21
YKSIN EMME TYÖTÄ TEE

Vaalikierroksessa alkaa loppukiri. Yksi päivä vielä aikaa tehdä vaalityötä. Haikea mieli on olisin halunnut vielä jatkaa kiertämistä. On tosi hienoa ollut tehdä vaalityötä. Ihmiset ovat ottaneet vastaan esitteitä kiitettävästi. Olen saanut tavata nuoria, keski-ikäisiä ja vähän varttuneempia äänestäjä porukkaa.

Tänä aamuna olin Urjalan torilla, jossa oli väkeä valtavasti. Sieltä riensin Pirkkalan S-markettiin jakamaan kaurahiutaleita, MTK:n vaalitenttiin UKK instituutiolle iltapäivällä ja vihdoin viimein Tampereen Keskustorille.

Keskustorilla oli Rovaniemen markkinat. Olipa mukava käydä katsomassa pohjoisen kauppiaita. Tulipa sieltä ostettua Lapin rieskaa ja nauriita. Muistelimme myyjän kanssa, kuinka lapsena raaputtelimme nauriita veitsen kanssa. Sellaista se elämä oli siellä Lapissa. Tuntui aika riemastuttavalta puhua meän kieltä omien joukossa.

Olipa upeita lapin aiheisiä töitä eräälläkin kauppiaalla. Itse tehtyjä lapin kelohongasta. Hyviä töitä maan ja taivaan väliltä! Jäin muuten kaipaamaan pohjoisen puhetta, jotenkin jäi mieleeni, että pohjoisen ihminen haluaa antaa ihmisille selviytymisuskoa sekä jakaa heidän epätoivoaan. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kohtullisuus ihmisten kesken ovat pohjoisen ihmisen työnsä kulmakiviä.

Pohjosen yrittäjän kanssa puhuttiin paljon yrittämisestä. Arvonlisäveron nostosta yrittäjä ei pitänyt. Yrittäjiä saadaan lisää, kun itsensä työllistettäviltä poistetaan tai nostetaan sitä liikevaihdon ylirajaa. Nyt se on tarkoitettu yrittäjille, jotka saavat varsinaiset palkkansa jostakin muusta työstä, kuin yrittämisestä.

Keskuteltiin myös siitä, että Suomen talous on tehotonta, koska se tuottaa niin suurin kustannuksin niin paljon inhimillistä kärsimystä. Kapitalismi pystyy hyödyntämään vain nuorimman, koulutetuimman ja kansainvälisemmän osan Suomen työvoimasta. Se haaskaa samalla iäkkäämmän ja vähemmän koulutetun kansanosan taidot, vaikka yksi ammattinsa osaava puuseppä on arvokkaampi kuin kymmenen koulutettua tohtoria.

Suomella menee poliitikkojen arvion mukaan tänään taloudellisesti kohtuullisen hyvin. Työllisyys paranee, yrityksiä syntyy ja kansa vaurastuu. Kuitenkin hyvinvoinnin hedelmät eivät ole kuitenkaan jakautuneet tasaisesti kaikkien kanslaisryhmien kesken. Taloudellisessa niukkuudessa elävät lapsiperheet, työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset kaipaavat parannusta elinoloihinsa.

Seuraavan vaalikauden aikana on edessä isoja päätöksiä muun muassa veropolitiikan ja palveluiden rahoittamisessa, koulutusjärjestelmän uudistamisessa sekä Euroopan unionin maatalouspolitiikan osalta. Eduskuntavaaleissa päätetään maakuntien Suomen kohtalonkysymuksistä.

Keskustalle vaalien merkitys on kuin lottovoitto. Itse suhtaudun kielteisesti tuloerojen kasvuun, keskittävään kasvukeskuspolitiikkaan, kiinteistöveron ulottamista maa- ja metsätalousmaahan, ylisuurten kuntakokonaisuuksien rakentamiseen ja Suomen Nato-jäsenyyteen.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan ensi sunnuntaina. Suomi tarvitsee keskustalaista yhteisvastuun ja vastuullisen vapauden politiikkaa. Keskustan vaalivoitto eduskuntavaaleissa on ainoa tapa turvata keskustalaisen linjan jatkuvuus Suomen johdossa.

Vahvan Keskustan rakentamisessa ja vaalivoiton saavuttamisessa tarvitaan kaikkien panosta - sinun, minun ja meidän.

PERHEIDEN PUOLESTA
12.04.2011 Klo 18.18
KAIKUJA VAALIKENTILTÄ

Miksi Suomi ei pyri lieventämään Suomen työttömyyttä? Miksi rikas Suomi ei tue maan vähäosaisia? Tähään kysymykseen paneuduin tämän päivän aikana, kun vastailin äänestäjien kysymyksiin Tampereen Keskustorilla.

Kysymykset kuulostanevat oudoilta, mutta jos Suomen tilalle vaihdetaan sana Tampere niin ne alkavat vaikuttaa ainakin minun mielestäni varsin tutuilta. Yrittäjänä ja kunnanvaltuutettuna joutuu nimittäin aika ajoin altavastaajaksi koko yrityksen ja kunnan talouden hoidosta.

Monia muitakin asioita pohdittiin mietin monia asioita oman toimintaympäristöni kautta. Maailman isot ongelmat ovat kohta myös meidän arkipäivää, mutta meillä on arkipäivää esimerkiksi ihmisten yksinäisyys ja osattomuus. Meillä on jossain muureja tai kynnyksiä.

Tänään keskusteltiin myös monessa yhteydessä homoseksuuaalisuuskysymyksestä. Keskustelu oli varmaan ajankohtaista avata, mutta tuntui kyllä sille, että asiaan juututtiin liikaa. Kirkollakaan ei ole yhteistä kantaa asiaan. Minusta perhekäsitteen määrittäminen tuntuu kirkolla olevan vaikeaa. Minulle perhe on johon kuuluu isä, äiti ja lapset.

Minusta valtiovallan, kuntien ja työmarkkinajärjestöjen on jokaista päätöstä tehdessään arvioitava, miten se vaikuttaa lasten ja heidän perheidensä elämään. Olen jo pitemmän aikaa ollut huolissani lasten pahoinvoinnista, huumeiden ja alkoholin käytön lisäämisestä ja siihen liittyvästä rikollisuudesta.

Lapset ja nuoret tarvitsevat vanhemiltaan aikaa ja huolenpitoa. Perhe on aina ensisijaisesti vastuussa lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Sekä isällä ja äidillä on velvollisuus huolehtia lapsensa henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnan on tuettava perheitä heidän kasvatustehtävässään.

Työelämää tulee kehittää perheiden tarpeet huomioiden. Pieneten lasten vanhemmille tulisi antaa mahdollisuus joustavien työaikamallien kokeiluun. Päivähoidon tehtävä on ensisijaisesti mahdollistaa vanhempien työssä käynti. Kodinhoitotukea on korotettava, jotta siitä tulisi todellinen vaihtoehto päivähoidolle.

Kotona tehtävää työtä on arvostettava. Lapsia kotona hoitavalle vanhemmalle tulisi kertyä eläketurvaa. Maan hallituksella odottaisin inhimillistä ja oikeudenmukaista päätöstä tässä asiassa.

Useat tapahtumat tässä maassa puhuvat lasten ja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista. Jos lapsilta viedään kasvamisen edellytykset, on se samanlaista riistoa kuin uusiutumattomien luonnonvarojen riisto.

Useimmat valtion päätökset kohdistuvat lapsiin ja vanhuksiin, koska heidän ääni ei kuulu riittävästi yhteiskunnassa. Erityisen huolestunut olen siitä, että yhä nuorempiin ikäluokkiin leviää masennus. Elämän riemun ja tulevaisuuden uskon katsottiin aemmin kuuluvan juuri lapsuuteen. Nyt pienten lasten masennus on kasvava psykiatrinen ongelma.

Kasvaakseen työkykyiseksi aikuiseksi lapsi tarvitsee kodin ja vanhemmat. Ihan tavalliset vanhemmat isän ja äidin, jotka ovat kiinnostuneita hänestä ja jolla on aikaa hänelle. Lapsi tarvitsee ympärilleen tavallisen arjen.

Kun palasin Keskustorilta ja kovalla kiireellä piti mennä jo vaalilautakuntaa soi puhelin siellä naisääni kysyi, mitä sinulle merkitsee koti, uskonto ja isänmaa. Kun vastasin hänelle, hän kiitti ja sanoi, tämä oli hyvä vastaus kiitos paljon.

Ihan jokaisella olisikin jotakin annettavaa toiselle ihmiselle, ehkä sitä vain ei aina tule ajatelleeksi. Mielikuvien epämääräistä möhkälettä, kuntaa, kaupunkia tai valtiota on helppo osoittaa epäkohtien vuoksi. Välillä voisi kyllä kääntää sen sormen omaa itseä kohti ja palauttaa mieleen Raamatun sananlaskun:

Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!" Kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.

VAHVA JA VASTUULLINEN
09.04.2011 Klo 17.58
SUORASELKÄINEN PIRKKALALAINEN

Vahva ja vastuullinen lukee minun vaaliautossani. Vastuulliselle ja eettiselle elämälle on olemassa perusteita ja lähtökohtia, jotka ylittyvät yksilön omat kokemukset ja mielipiteet. Konkreettisessa toiminnassa vastuu on kuitenkin ensisijaisesti jokaisella ihmisellä itsellään. Vain vastuunsa tuntevista ihmisistä voi muodostua yhteistä vastuuta kantava ihmisten yhteisö Keskusta.

Tänään aloitin aamun kello 9.00 Toijalan torilta. Väkeä ei torilla heti aamusta ollut, mutta kymmenen aikaan alkoi jo tulla. Monet tulivat hakemaan kauraryynejä. Kävi siellä myös Kemijärveltä kotoisin oleva tyttö, joka halusi tietää kantani Vuotos hankkeeseen. Talouspolitikka ja EU:n tukioperaatiot puhutti myös. Maaseutu ja kotimainen ruoka samoin kuin eläkeläisten asiat puhutti. Monia kiinnosti myös se mitä mieltä olen samaa sukupuolta olevista ihmisistä ja heidän tasa-arvosta. Myös kristinuskosta oltiin kiinnostuneita.

Monenlaista tarinaa kuulin. Joku tuli varta vasten katsomaan kuvaani, joka oli auton kyljessä. Kaukaa olivat katsoneet, että se on Kivinimen kuva. Jakaus on toisella puolen he sanoivat. Silmät ja nenä ovat kuulemma samanlaiset. Ehkä luonnekin teillä on vähän samanlainen sanoi eräs kävijä. Te sanotte aikaa suoraan. Se minun pahimpia vikoja onkin. En osaa teeskennellä. Kun joku kysyy jotakin vastaan tietysti niinkuin minusta tuntuu ja suoraan. Tarkoitan sitä mitä sanon.

Pari tuntia hurahti äkkiä Toijalassa. Sitä en tiedä tapasinko sitä erästä soittajaa, joka lupasi tulla katsomaan. Toivottavasti. Oli kiire jo Pirkkalaan, missä Pekka päivysti jakaen kaurahiutaleita. Onneksi vielä riitti minullekin asiakkaita. Pirkkalalaisia kiinnosti eläkeiän nosto, eläkkeiden indeksi, talouspolitiikka, Pirkkalan torialueen parkkipaikka, EMU-maiden velkakriisit, homoliitot ja puhdas suomalainen ruoka.

Kiitos kaikille kysyjille Teidän neuvojanne ja kysymyksiänne tarvitsen edelleen. Iltapäivällä menin Tammerin kirjastoon esittelemään kahta kirjaani. Sankila yrittävien ihmisten kylä ja Railin puheita ja saarnoja. Eräs kysyi, mitä saarnoja sanoin, että niitä poliittisia saarnoja. Siellä sai kansanedustajaehdokkaat esitellä mielikirjojaan. Aika vilkasta oli.

Olen viime aikoina joutunut pohtimaan monenlaisia hyvään ja pahaan liittyviä asioita. Pitkän elämänkokemuksen myötä olen maailmaa nähnyt monelta kantilta. Oikean ja väärän kysymykset mietityttävät, kun vastaa monenlaisiin kysymyksiin joita äänestäjät esittävät. Jos moraalin haasteen ottaa vakavasti, täytyy olla valmis päivittämään näkemyksiään jatkuvasti. Oikeassa oleminen niin mukavaa kuin se onkin johtaa valitettavasti moralismiin, joka taas on jotakin muuta kuin terve moraalinen ajattelu.

Nyt eletään 2011-lukua. Poliittisten ja ideologisten näkemysten pakkaa on sekoitettu entisestään. Ajattelutapoja tuntuu olevan keskustassakin lukemattomia. Kukin ehdokas joutuu itsenäisesti etsimään paikkansa niiden keskeltä. Yhteisöllisyys ja toisiin sitoutuminen ei ole niin suosittua kuin aikaisemmin.

Näinä päivinä vaalikentillä olen kuullut kansalaislta sellaista puhetta, että on sama ketä sinne valitaan eivät ne meidän asioita aja. Monessa yhteydessä on näkynyt arvosteluja puolueiden laitostumisesta. Puolueet ja poliitikot tuomitaan itsekeskeisiksi ja kovakorvaisiksi. Äänestäjät kokevat, ettei heidän ääntään enää kuunnella niissä asioissa, jotka koskevat heidän elämäänsä. Tuskin tällainen ajattelu on täysin tuulesta temmattu. Jostakin sen täytyy johtua.

Huolestuttavaa on ainakin se, että tämän päivän poliittista keskustelua esimerkiksi TV:ssä vaivaa tavaton pintakiilto. Mielenkiinto kohdistetaan aivan ylenpalttisesti yksittäisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Näitä tiedotusvälineet tarjoavat ihmisille päivittäin kuin jokapäiväistä ruokaa. Syvällinen, ajatuksia herättävä keskustelu sen sijaan on jäänyt täysin taka-alalle. Se on saattanut muodostua vähitellen jopa vaaralliseksi.

Itse haluaisin ottaa tehtäväkseni synnyttää uutta kiinnostavaa keskustelua kaiken tämän pinnallisuuden tilalle. Uskon ihmisten sitä todella kaipaavan. Nykyajan kovassa maailmassa ovat tunteet sittenkin yllättävän herkässä. Kaipaamme henkistä antia, hyviä keskusteluja, lämpimiä ihmissuhteita, luonnonläheisyyttä, turvallisuutta ja terveitä elintapoja. Tämän päivän poliittisissa keskusteluissa tällaisista asioista ei paljon puhuta.

Ihmiset ovat nykyään myös tavattoman herkkiä arvostelemaan kaikkea. Joskus tuntuu siltä, että tehdäänpä niin tai näin niin pahaksi asia kuitenkin katsotaan. Mutta ei kriittisyyden lisääntymisen tarvitse olla pahasta. Sehän on vain hyvä.

Tämän päivän maailma tarjoaa ihmisten aistittavaksi rajottomasti mitä erilaisimpia asioita. Ilman kasvavaa arvostelukykyä emme tästä kaikesta enää selviäisi terveenä ei henkisesti eikä ruumiillisesti. Kriittisyyden myötä opimme vähitellen oikealla tavalla valikoiviksi yksilöiksi, joka on äärettömän tärkeätä mitä pidemmälle kehityksessä mennään.

Keskustassakin on kehityksen kulku otettava huomioon. Sisäistä sivistymistä tarvitaan. Poliittinen sivistys on sitä, että on kykyä kuunnella ja ymmärtää toisia, vaikkei itse olisikaan samaa mieltä. Tänään olen kuunnellut monia ja monen kanssa olen ollut samaa mieltä.








SEKAVA JA SALAKAVALA
08.04.2011 Klo 17.30
EDUSKUNTA TARVITSEE PAREMPIA IHMISIÄ!

Viikko on vierähtänyt taas vaalikentillä. Pekan kaurahiutaleet ovat tehneet hyvin kauppansa. Monet kiittelevät ja kehuvat kuinka hyviä kaurahiutaleet ovat. Eilinen päivä meni vähän pipariksi vesisateesta johtuen. Ei ollut ihmisiä ulkosalla Narvassa ja Nokian tilaisuuden jouduimme peruumaan kovan vesisateen johdosta.

Viikolla vierailimme Valkeakoskella,Viialassa, Lempäälässä Ikaalisissa, Ylöjärvellä, Tampereella, Mänttässä, Vilppulassa, Orivedellä ja Kangasalla. Lempäälän S-marketin pihasta MTK ajoi meidät pois, koska olimme häiritsemässä heidän kotimaisen ruoan kampanjaa. Ihmettelimme vähän, koska mekin Sirpan kanssa jaoimme ja mainostimme kotimaista puhtaita kaurahiutaleita omasta maasta. Käskivät myös transitin ajaa muualle, koska siinä oli minun vaalimainos. Sen verran luja olin, että autoa en ajanut pois, koska myymäläpäälikkö sanoi, että se saa olla.

Lähdimme sitten kävelemään kasseinemme kolmeksi tunniksi kohti Lempäälän keskustaa. Tavattiin matkalla monta äänestäjää, jotka mahdollisesti äänestävätkin minua. K-kaupan pihassa olimme suuremman osan ajasta. Siellä kävi mukavasti asiakkaita ja monelle saimme jaetuksi kaurahiutaleita. Niin, että kaikkea sitä saa kokea vaalikiertueella, vaikka olenkin MTK:n jäsen.

Mutta ei se MTK meidän tahtia haitannut. Keskiviikkona tapasin Keskustorilla kotiseutuni Karunkilaisen,joka asuu myös Pirkkalassa. Siinä vähän suut ammolla ihmeteltiin ja katseltiin toisiamme ja muisteltiin Karungin asukkaita aina Hanhirovasta alkaen. Toisen Torniojokilaaksolainen tapasin tänään Mäntässä. Hänkin oli tullut jo 1960 luvulla Mänttään työn perässä. Meitä pohjoisesta muuttaneita on täällä Tampereen seudulla paljon. Muistakaahan käydä äänestämässä pohjoisen tyttöä.

Monella paikkakunnilla monet tutut ja tuntemattomat ovat tulleet tapaamaan minua. Mieluisia kohtaamisia, vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Kiitos myös Ylitornion pojalle viestistä. Kangasalla oli tuttu torikauppias, ja paljon vanhoja keskustalaisia kiitos kaikkille joita viikon aikana sain tavata, kiitos kannustuksista myös Lempäälässä asuvalle Irakilaiselle yrittäjälle ja sille tutulle lempääläiselle jonka tapasin juuri suojatietä yrittäessäsi.

On itsestään selvää, että me ihmiset olemme monimutkaisia olentoja. Jokapäiväisen elämänrytmin alla kulkee ihmeellinen pohjavire. Monet huolet saavat ihmisten kulmat kurtistumaan epäröinnistä. Ihmisten toivo vuoroin herää vuoroin sammuu. Ihmiset hakevat voimaa toisistaan, mutta eivät löydä sitä. Sydän on täynnä aavistuksia ja mieli hämmentynyt. Monet äänestäjät kysyvät: mihin tämä nykykulttuuri johtaa.

Julma totuus on kuitenkin se, että poliitikkojen moraali on heikompi kuin koskaan ennen. Monet ihmiset seuraavat innokkaana lipevää johtajaa, joka esittää riitaisia vaatimuksia ja johdattaa seuraajansa lopulliseen tuhoon. Tämä osoittaa ihmisten keskuudessa vallitsevan väärän arvoasetelman. Ihmiset eivät ota lainkaan huomioon sitä, että jos sisäinen elämänasenne on virheellinen, myös ulkoiset, niin henkilökohtaiset, poliittiset, kuin taloudellisetkin pyrkimykset epäonnistuvat.

Tämän päivän todelllinen poliittinen taistelu on sekava ja salakavala. Se ei ole pelkästään jokaisen tiedotusvälineen kuvaama ulkoinen ja ilmiselvä taistelu. Sitä käydään materialistisen elämänkatsomuksen suuren valheen ja hengellisen näkemyksen suuren totuuden välillä. Totuudet eivät ehkä tarjoa lohtua kärsivälle ihmiselle. Sielun viisaus ei kuitenkaan voi kieltää niitä, vaikka sydämen rajoittuneisuus kieltäytyykin ottamasta niitä vastaan.

Kaikki riippuu tilanteestamme. Jos elämä joillekin on jatkuva taakka, se on toiselle valoisan innoituksen taival. Merkillinen tosiasiahan on, että sama vaiva joka toista heikentää, lisää toisen voimaa, sama pettymys joka tekee toisesta itsekkäämmän, tekee toisen paremmaksi, sama vaikeus joka tylsyttää toisen hengenlaadun, lisää toisen älykkyyttä, sama ympäristö joka alentaa toisen henkilän arvoa, saa toisen suoriutumaan voittajana ja siten kehittymään.

Vastoinkäyminen tai pettymys, joka kovettaa ja katkeroittaa ihmisen toisia vastaan, voi pehmentää ja kypsyttää toista ihmistä. Oikudenmukainen asenne kuitenkin vaatii, että saatamme nämä harmistumisen tunteet tasapainoon sen iloisen kiitollisuuden kanssa, jolla tervehdimme miellyttäviä kokemuksia. Omaisuuden menetys, terveyden kadottaminen ja ystävien menettäminen ovat hyvin epämiellyttäviä asioita, mutta joskus erinomaisia kasvattajia.

Tarve pysyä ehjänä, säilyttää itsensä koossa on itse asiassa osa ihmisyyden toteuttamisen tarpeesta, sillä ei hajalla oleva ihminen voi kasvaa. Kun koko meidän kulttuurimme ja elämäntapamme pirstoo meitä jokaista, se jo sillä tavoin estää meitä kasvamasta, toteuttamasta itseämme ihmisinä. Tässä on paljon pahan alku ja juuri.

Tuntuu siltä, kun olen Pirkanmaata kiertänyt. että ihminen on itse asiassa hukannut itsensä kaiken tieteellisen ja taloudellisen kehityksen keskellä. Vuosikymmeniin ei ole juuri pohdittu ihmisenä olemisen sisältöä, ei sitä, että minkälainen olento ihminen on, ja niin on koko käsitys ihmisestä hämärtänyt perusteellisesti.

Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan tulisi palvella ihmisten hyvää, siihen tulisi kehityksen tähdätä, siten tulisi yhteiskunnan hallinto ja vallankäyttö järjestää. Sitäkin varten on siis välttämätöntä selvittää itselleen ja yhteisesti, minkälainen olento ihminen on, mikä on hänelle hyväksi ja mitä hänen arvoonsa kuuluu.

Ihmisyys, se on valtava ja suurenmoinen unelma, mutta se ei ole mahdoton, Siksi sen eteen kannattaa tehdä työtä, sen vuoksi kannattaa olla ehdokkaana vaaleissa.








VIHREÄÄ VOIMAA PIRKANMAALTA
05.04.2011 Klo 04.35
ELÄMÄNARVOT LÖYDETTÄVÄ ITSE!

Suomen maaseudun suuressa murroksessa on muistettava, missä ovat meidän omat juuremme. Minun huoltani lisää se, että maaseudun tilasta huolestuneet ja uusia toimia ehdottavat eivät tunne tosiasioita. Ilman syvällisempää tutkimusta rohkenen kuitenkin olettaa, että sama kaiku on askelten koko isiemme maasa ja jopa kaikkialla siellä, missä valta on annettu markkinavoimille ja globalisaatiolle.

Maaseutu ja sen kulttuuri ovat antaneet meille jokapäiväisen leivän lisäksi monet aineettomat arvot, joiden avulla on pystytty kestämään vaikeat vaiheet. Tämän totuuden kirkastaminen ja perinteen edelleen kehittäminen on nyt ajankohtainen, suorastaan kiireellinen asia.

Kuitenkin elämänarvot on jokaisen sukupolven löydettävä itse. Usein käy niin, että edellisen sukupolven työ ja arvostukset näyttävät kerta kaikkiaan hylättäviltä. Onko maaseudulla Suomessa tulevaisuutta? Onko kukaan kiinnostunut maanviljelijöiden ja maaseudulla elävien toimeentulosta? Kuka jatkaa tilanhoitoa minun jälkeeni? Kuinka käy maaseudun palvelujen? Kuinka suomalaisen maatalouden tulee käymään jatkossa EU:ssa?

Tutkimukset kertovat karua totuutta, että karkeasti ottaen kolmannes tiloista voi suhteellisen hyvin ja voi laajentaakin toimintaansa. Toinen kolmannes pysyy hengissä sivutulojen avulla ja kolmannes joutuu lopettamaan. Kaikilla tiloilla toimintaympäristö on täynnä epävarmuustekijöitä ja huolenaiheita. Maaseudulla on eletty ja eletään epävarmuuden aikaa. Tämän kysymyksen äärelle on palannut monta kertaa Pirkanmaata kiertäessäni.

Yksi asia on myös puhuttanut ydinvoima. Olen ollut aina ydinvoiman vastustaja. Ydinvoima on ongelmallinen, koska normaalikäytännössä riski on pieni, mutta jokaisella on varmasti Tshernobylin ja Japanin jälkeen on mielessä tilanne, joka ei olekaan normaali. Eri energiamuotojen terveysriskiä tulisi tarkastella koko tuotannon ketjun osalta. On päästävä siihen, että energiapäätöksiä tehdään myös terveydellisistä eikä ainoastaan taloudellisista näkökannoista käsin.

Onneksi meillä on uusiutuva luonnonvara, joka kestää yli nykyisen humpuukiajan. Onneksi meillä on puu, joka malttaa odottaa viisaita päätöksiä. Se toisi työtä ja toimeentuloa. Tarvitaan vain sähköä tuottavat puuvoimalat.

Näyttää siltä, että ydinvoimassa ei auta järkeen vetoaminen. Lisääntynyt tieto ei ole saanut ihmisiä liikkeelle. Mitä kautta vaikutetaan? Vai pitääkö uskoa, että ihmiset eivät enää välitä, ja se on meidän suurin uhkamme. Ehkä ihmiset eivät enää välitä. Se on varmaan totta. Mutta taatusti on totta myös se, että ihmiset ajattelevat, kuinka heidän lapsensa ja lapsenlapsensa selviävät. Tämä on minulle tärkeää ja uskon, että se on jokaiselle yhtä tärkeä asia.

Ehkä me tarvitsemme kansankiihottajan, joka pystyy avaamaan näköaloja ja saa meidät ryhmänä liikkeelle. Kansankiihottajat ovat saaneet paljon vahinkoa aikaan, mutta ehkä meiltä puuttuu uskottava henkilö, jolla on kyky nähdä ja toimia tämän päivän yli. Nyt Valkeakosken Koskikaraan Sirpa soitti.



ENTÄS NYT NASKALI?
01.04.2011 Klo 17.06
VALINNAN VAPAUS

Nyt on kierretty Sirpan kanssa 13000 kilometriä Pirkanmaata. Aamulla aloitimme Tammelan torilta, matka jatkui Orivedelle ja Mänttään. Tammelan torilla oli väkeä kuin pipoa. Siellä oli monen puolueen edustajat paikalla. Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemen perässä kierreltiin eri paikoissa. Orivedellä oli Oriveden leipomo tupaten täynnä. Väkeä oli myös Mänttän torilla.

On tosi hienoa ollut tavata ihmisiä ja kuunnella niiden tarinoita. Monelta paikkakunnalta on tullut viestiä, että ovat minua äänestäneet ennenkin eivätkä ole pettyneet. Toivottavasti, jokainen minua äänestänyt hakee pari kolme kaveria itsenä lisäksi niin siinä se on mahdollisuus päästä läpi.

Itse uskon, että olisin hyvä kansanedustaja. Tunnen Pirkanmaan melko hyvin monien vuosien ajan, kun olen maakuntaa kiertänyt. Kolme kuukautta on kierretty joka päivä, vain kaksi vapaapäivää on ollut. Nyt on vielä kaksi viikkoa jäljellä ja tahti sen kun kiihtyy.

Kolmenkymmenen vuoden kokemus kunnanvaltuutettuna, työelämässä yli neljäkymmentä vuotta ja kirkon lakivaliokunnassa kahdeksan vuotta antavat minulle sitä kokemusta ja näkemystä mitä eduskunnassa tarvitaan. Eduskunnan työ on suurimmaksi osaksi lakien laatimista. Siihenkin on kokemusta.

Eniten maakuntaa kiertäessämme on puheenaiheeksi tullut taitettu eläkeindeksi. Sitä olen luvannut edistää jos kansanedustajaksi pääsen. On mielenkiintoista ollut kuulla, että me Tarmon kanssa olemme tästä puhuneet ja joukkoomme on liittynyt jo kaksi muutakin. Olen myös luvannut, että hulvaton velanotto on laitettava kuntoon. Meillä ei ole oikeutta elää velaksi.

Todella hienoa oli käydä vaalitapahtumassa Ikaalisissa, jossa tapasin erään maanviljelijän, jonka talossa olimme Pekan kanssa käyneet porsaita hakemassa tai viemässä neljäkymmentävuotta sitten. Hän oli vähän ihmeissään kuinka muistan niin pitkältä ajalta.

Punkalaitumella maanviljelijöillä oli huoli maaseudun tilasta. Minun huoltani lisää se, että maaseudun tilasta huolestuneet ja uusia toimia ehdottavat eivät tunne tosiasioita. Ilman syvällisempää tutkimusta rohkenen kuitenkin olettaa, että sama kaiku on askelten koko isiemme maassa ja jopa kaikkialla siellä, missä valta on annettu markkinavoimille ja globalisaatiolle.

Politiikan korkeillakin tasoilla kauniin isänmaallisesti vaaditaan toimia, jotta maamme pysyisi asuttuna laidasta laitaan. Pirkanmaan teitä ajaessani epäilen vahvasti, että Suomi täytyy luokitella suurelta osin jo asumattomaksi. Tilastojen keskiarvot eivät kerro koko totuutta. Se siunattu ja parjattu keskittyminen kun pätee myös jokaisen maamme kunnan sisällä.

Onko maaseudulla tulevaisuutta? Onko kukaan kiinnostunut manviljelijöiden ja maaseudulla elävien timeentulosta? Kuinka käy maaseudun palvelujen? Kaikilla tiloilla toimintaympäristö on täynnä epävarmuustekijöitä ja huolenaiheita.

Maaseudulla on eletty ja eletään epävarmuuden aikaa täällä Etelä-Suomessa. Lisä ahdistusta aiheuttavat ajatukset siitä, että maataloutta ei yhteiskunnassa ymmärretä eikä arvosteta riittävästi. Kysytään, kiinnostaako niin sanottua tavallista kuluttajaa todellakin ainoastaan ruokakorin halpuus.

Yhteisvastuuta ja toinen toisensa huomioonottamista tarvitaan koko yhteiskunnassa. Maaseudun ja maatalouden muutoksissa on erityisen tärkeää, että pyritään huolehtimaan kaikkien pärjäämisestä. Suomella täytyy jatkossakin olla oikeus säilyttää hyvinvointivaltio. Valtiota ei saa pakottaa politiikkaan, joka johtaa hyvinvointivaltion ja julkisten palvelujen murenemiseen kasvattamalla työttömyyttä ja vähentämällä valtion verotuloja.

En halua sopimuksia, joita ylikansalliset koulutus, terveys ja hoiva-alan yritykset voivat käyttää julkisten palvelujen yksityistämiseen kaupalliseksi markkinoiksi. Haluan, että lastemme koulutus, vanhuksiemme hoito ja terveyshuoltomme määritellään jatkossakin julkisiksi palveluiksi eikä markkinoiksi.

Valtiolla pitää olla oikeus suojella omaa maataloutta ja elintarviketuotantoaan, tarvittaessa myös kauppaa rajoittamalla. Maatalouspolitiikka on EU:ssa mitä pikemmin uudistettava siten, että se tukee perheviljelmiä. EU-tuelle on asetettava tilakohtainen katto. Mutta ennen kaikkea byrokratiaa on karsittava. Valtiota ei saa pakottaa hyväksymään omille markkinoille esimerkiksi geeniruokaa tai hormonilihaa.

Itse haluan ja vaadin politiikoilta myös, että ne palvelevat maatamme ja kuntiamme rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, totuudenmukaisesti ja rohkeasti, urhoollisesti ja viisaasti. Yhteiskunta ja demokratia ei kestä enää yhtään valhetta. Meidän pitää nähdä totuus eikä ostaa valhetta. Yhtään lausetta, että kunhan ensin hurmataan ja saadaan äänet, niin kyllä ne asiat joku hoitaa.

Kutsun kaikkia pirkanmaalaisia yhteistyöhön paremman huomisen ja paremman Suomen puolesta. Pohjalaisuus näkyy minussa lujuutena ja suoruutena. Tarkoitan sitä mitä sanon.
Otappa riski - äänestä - ei tarvitse katua!