ASUMISELLE TILAA
27.04.2012 Klo 20.08
SEUDULLISET PERIAATTEET

Ette usko kuinka minua jurppii tämä nykyinen yhteiskunta: sanoi eräs maanviljelijä, jonka tapasin Tampereella, ammattikorkeakoululla, jossa pidettiin seminaari " Miksei maalle saa rakentaa"? No mikä nyt niin mieltä painaa yritin rauhoitella. Keskustelimme kuntien yleiskaavoista ja seutuhallituksen esityksestä asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudullisista periaatteista.

Haja-asutuskin tulee joskus yleiskaavan piiriin. Tämä merkitsee sitä, että monen perheen toive maalle muuttamisesta kaatuisi kun maalle ei saisi rakentaa. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus valita perustuslain mukaan asuinpaikkansa vapaasti. Liian tiukkaan ahdettu asuminen ei sovi ainakaan suomalaiselle ja meillä on ainakin toistaiseksi tilaa. Miksi emme käyttäsi sitä ihmisten hyväksi. Haja-asutushan on muuten kunnalle taloudellisestikin edullisempaa.

Olin pari viikkoa sitten Lempäälän Piippo-keskuksessa, jossa kokoontui Tampereen kaupunkiseudun kuntien edustajia Lempäälästä, Vesilahdelta ja Pirkkalasta. Siellä oli myös konsulttifirma SITO ja Seutuhallituksen edustajia. SITO:n edustaja Helja Aarnikko toi esimerkkejä hajarakentamisen hallinnasta muualta Suomesta. Hänen ajatuksena monet mukana olleista kuulijoista tyrmäsivät. Hän vetosi kuinka kallista on koulukuljetukset haja-asutusalueella esimekkinä hän toi Kiimingin kunnan Oulun seudulta.

Oli pakko käyttää puheenvuoro. Suomessa on tällä hetkellä laki, jonka mukaan 5 km:n pitkät koulumatkat saa kunta kustantaa. Mielestäni on väärin, että kilometrin koulumatkan esimerkiksi esikouluun haetaan taksilla. Kyllä vanhempien pitäisi sen verran opettaa, että lapset kulkisivat lyhyet koulumatkat jalkaisin tai pyörällä.

Tuossa katson ikkunasta, joka aamu naapurin lapsia, kuinka innokkaana he menevät jo aamu ennen kahdeksaa pyörällä kouluun. Ovat reippaan näköisi ja harrastavat urheilua. On ilo katsoa.
Ei siis voida väittää, että maaseudulla ihmiset haluavat palveluja jos tänne lievealueelle muuttavat. Uskon sen, että jotka tänne haluavat ovat sen verran itsellisiä, että tulevat omillaan toimeen.

Lievealueen rakentamisen hillitsemisen päätarkoitus on, että se vaikeuttaa raakamaan hankintaa ja nostaa sen hintaa. Lievelueelle rakentaminen vaikeuttaa kaavoitusta. Siihenkään en usko. Ainakin entinen kunnan kaavoitusjohtaja Roivainen osasi aina valita paikan minne voisi rakentaa.

Koko tämä lievealueen rakentaminen estäminen on lähtenyt nykyisen hallituksen ohjelmasta 2011. Hallitusohjelmassa kirjoitetaan, "maankäytön suunnittelussa korostetaan tiiviitä ja joukkoliikenteeseen perustuvia taajamia, työssäkäyntialueita yms. Selvitetään taloudelliset ohjauskeinot yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi."

Mielestäni eri alueiden rakentamisen toteutumista ja kustannusvaikutuksia tulee seurata nykyistä tarkemmin kunnassa. Pirkkalan olosuhteissa olisi oleellista laskea, missä vaiheessa taajamaan rakentaminen alkaa tuottaa kunnalle. Maanhankinnan ja maanjalostamisen kokonaiskustannuksista mukaan lukien kunnallistekniikan rakentamisen suhteessa tuottoihin ei ole ajanmukaisia laskelmia.

Linnakallion ja Vaitin teollisuusalueet maksavat maltaita ja tuottoja ei sieltä varmasti saada.

Yhteenvetona voin todeta, että tapa, jolla seudulliset periaatteet -asiakirja on laadittu, on hyvin erikoinen. Sitä on valmisteltu pienen, osaamisalueeltaan suppean ryhmän työnä ikään kuin se olisi vain teknistä valmistelua, ja kaiken lisäksi vaivihkaa. Kuulemisia on nyt ollut työpajoissa, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, koska asiapaperi on jo Stuggardissa hyväksytty seutuhallituksen kokouksessa.

Kun ajatellaan, että tällä asiakirjalla pyritään luomaan periaatteet hyvin laajoihin, periaatteellisiin asioihin, niin valittu toimintatapa on väärä. Vaikka kyseessä ei ole kaava-asiakirja, niin Maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetty osallistuva toteutustapa olisi tässäkin asiassa ollut perusteltu ja tarpeen. Näin siksi, että tällä asiakirjalla vaikutetaan merkittävästi kaavoitukseen.

Viime maanantaina oli valtuuston kokous. Siellä oli asialistalla Jätehuoltoviranomaisen osakassopimuksen hyväksyminen. Asialla näytti olevan kova kiire. Näytti siltä, että kaikki valtuutetut olivat aika pihalla asiasta. Osakassopimus, jonka enemmistö valtuutetuista hyväksyi tarkoittaa sitä, että Tampereen kaupungin jätejaosto hoitaa tulevaisuudessa uuden jätelain tehtävät.

Valitettavasti sopimuksessa oli puutteita ja ne johtavat siihen, että lain edellyttämä viranomaisten riippumattomuus ja kunnan omistajaohjaus ei tässä sopimuksessa toteudu. Uuden jätelain mukaan kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii kuntien yhteinen toimielin silloin, kun jätehuollon käytännön työtä tekee kuntien omistama jäteyhtiö, tässä tapauksessa Pirkanmaan Jätehuolto Oy.

Hallintolain mukaan viranomaisten tulee olla puolueeton ja riippumaton. Jätelan yritysten, työntekijöiden ja kuntalaisten kannalta on oleellista, että perustettavat jätelautakunnat ovat puoluettomia sekä riippumattomia ja että kunnissa toimii niihin nähden omistajaohjaus. Näitä korostettiin jätelain valmistelussa ja lain perusteluissa. Se oli myös hallintolain vaatimus.

Kuntien omistajaohjauksen takia jätejaosto
olisi pitänyt sitä koskevassa sopimuksessa sitoa läheiseen yhteistyöhön jäsenkuntien kanssa. Sopimukseen olisi pitänyt lisätä, että jäsenkuntia on kuultava keskeisissä jätehuoltoa koskevissa ratkaisuissa kuten päätettäessä jätteenkuljetusjärjestelmästä, jätteen vastaanotto- ja käsittelypaikkaa määrättäessä ja jätehuoltomääräyksiä päätettäessä.

Jätejaoston kokoonpano on huomattavasti painottunut Tampereelle. Kaksitoista jäsenisessä jätejaostosta 7 jäsentä saa Tampere, seutukunnille kaksi ja muille 3. Yleisimmin jätelautakunnissa, jota monet käyttävät on jokaiselle kunnalla yksi edustaja. Ihmetellä täytyy miksi Tampere haluaa näin suuren edustuksen juuri jätejaostoon? Käytännössä Tampere voi tämän sopimuksen mukaan halutessaan sanella täysin, miten jätehuoltoa alueella hoidetaan.

Esitin, että jätejaostoa koskeva sopimus jätetään pöydälle ja kunnanhallituksen uuteen valmisteluun, sitä kannatettiin, mutta enemmistöpäätöksellä asiakohtaa päätettiin jatkaa. Esitin, että sopimusta ei hyväksytä ja perustelut. Valtuusto enemmistön hyväksyi 37 jaa ääntä 6 ei ääntä kunnanhallituksen esityksen. Jätin asiasta eriävän mielipiteen. En ole ainakaan itse vastuussa tyhmistä päätöksistä.

Valtuustossa tehtiin hallintosääntöihin muutoksia. Pormestarijärjestelmä jatkuu ja luottamuspaikkoja vähennetään. Kansalaisdemokratia vähenee, mutta mietin, että onko sitä ollenkaan. Virkamiehet päättää ja valtuutetut vain vikisee. Sitten on joitakin valtuutettuja, jotka uskaltavat olla toista mieltä, mutta nekin vaiennetaan.

Mielenkiintoisen keskustelun kävin kunnan virkamiehen kanssa eilen. Koski meluvallien rakentamista ja ympäristöpoliittista ohjelmaa. Siellä virkamiehet olivat esittäneet, mutta poliittinen johto oli vetänyt eräänkin asian pois. Sellaista tämä poliittinen johtaminen on.

Onkohan se niin, että jokainen tosi poliitikko on jossain määrin suuren joukon holhouksen alainen. Joka hetki joukko vaikuutta häneen. Todennäköisemmin hän ajattelee, tuntee ja toimii suuressa määrin toisten ihmisten tahdon mukaan. Siksi hän tuskin koskaan elää omaa itsenäismtä elämäänsä tai tottelee omaa sisäistä minäänsä, vaan elää joukkoelämää kaikkien kanssa.

Olen valtuustossa valinnut oman tien ja ymärrän, miksi juuri sille tielle olen lähtenyt. Ihmisten on opittava luottamaan omaan kasvavaan älykkyyteensä. Lapsi, jota aina viedään ja kuljetetaan lapsesta aikuiseksi, ei koskaan opi itsenäiseksi. Siitä tulee heikko seisomaan omilla jaloillaan. Nänköhän on asian laita myös koulukyydityksissäkin.


MUSIIKISSA ON VOIMAA
21.04.2012 Klo 20.51
TUTUSTUMINEN MUSIIKKITALOON

Eilen meitä valtuustonaisia oli tutustumassa Helsingissä sijaitsevaan musiikkitaloon. Olimme varanneet parikymmentä lippua Figaron häihin. Perjantai-illan musiikillinen ilta uudessa Musiikkitalossa oli monella tavalla elämys mukana olleille. Taisipa Pulkkisen Helena tulomatkalla sanoa, että meille kuusikymppisille se oli aika yllätys. Orkesterissa soittaneet, näyttelijöiden ja laulajien tulkinnat Figaron häissä, saivat monet varsinkin vanhemman sukupolven edustajat vähän ihmettelemään tätä mykymenoa.

Matkamme oli siis kulttuurimatka Helsinkiin. Mitä opimme? Voin puhua vain omasta puolestani. Minua on aina kiinnostanut musiikki ja laulaminen. Kaikesta siitä myönteisestä huolimatta, mitä kulttuurimatkalla opin musiikista sen monine liikkeineen, voin sanoa, että musiikissa on voimaa.

Henkilökohtaisesti iloitsin kulttuurimatkalla siitä, että oli hyvä tavata toisia naisia ja keskustella avoimesti asioista. Etupäässä tuli päivitettyä tuttujen kuulumisia eikä niinkään tullut puhuttua politiikkaa. Yhteinen ajan viettäminen vahvistaa tunnetta siitä, että ollaan yhtä ja samaa mieltä monistakin asioista. Samalla kun kuulee toisen kuulumiset ja kertoo omansa, voi peilata omaa elämäänsä ja saada näkökulmia omaan elämäänsä.

Kuuntelin aamulla kuntaministeri Virkkusen haastattelua kuntauudistuksesta TV:stä. Toimittaja oli hyvä sanoi: "ette vastanneet kysymykseen." Eipä uskaltanut vastata. Tarvitaanko valtion taholta selvitysmiestä? Pannaanko kunnat yhteen pakolla?

Elämme tällä hetkellä jatkuvan epävarmuuden ja suurten muutosten yhteiskunnassa. Ihmetyttää, että tästä huolimatta kiistellään kaiken aikaa vain siitä, saako kunnat olla itsenäisiä vai ei. Mitä hyötyä siitä on, että monet kunnat laitetaan yhteen ja henkilökunnalle taataan viiden vuoden siirtymäkausi. Vai onko tarkoitus, että vain keskustalaisten valtuutetettujen lukumäärä saadaan pudotettua alas?

Pahalta näyttää valtion velka oli muistini mukaan viime vuoden tilinpäätöksessä noin 89 miljardia euroa. Suomella on velkaa 45.000-70.000 euroa jokaista työssä käyvää ihmistä kohti. Näin ei voi jatkua. Tasavallan talousongelmista näyttävä julkinen keskustelu ruotii valtion taloutta. Valtion velkaantumisen jatkuminen onkin kansakunnan kohtalon kannalta politiikan tantereiden suurin taistelu. Valtion kannattaisi nyt kiireesti alkaa miettimän, mistä valtio on valmis tinkimään.

Kansankuntamme elää nyt todella suuressa murroksessa, josta selviäminen vaatii rohkeita ratkaisuja, kovaa työtä ja jalat maassa pitävää talonpoikaisjärkeä, mutta myös herkkää tunnetta, kykyä ottaa ihmisten ongelmat todesta. Nyt pitäisi ajatella mistä raha tulee. Suomi nousee vain tuottavalla työllä, ei millään muulla.

Kaikessa päätöksenteossa on kysymys ihmisestä. Ihmisestä huolehtiminen merkitsee sosiaalista ja arkielämän ymmärtämistä. Keskustalainen aatteellinen kehitystyö ja arvopohja ovat Suomen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Siihen kuuluu huolehtiminen maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvnvoinnista, ympäristöstä. Siihen kuuluu vastuu Suomesta ja suomalaisuudesta.

REHELLISYYS JA AITOUS
12.04.2012 Klo 17.42
VAIN TAHTO VOITTAA

Kansa on saanut sellaisen eduskunnan kuin se on tahtonut. Selvää on, että politiikassa on aika katsoa peiliin. On ollut jo kauan. Vanhoilla lääkkeillä emme menossa olevasta murroksesta selviä. Poliitikkojen on pystyttävä esittämään konkreettisia toimia ja selkeitä mielipiteitä koko Suomen ja varsinkin Pirkanmaan ja Tampereen seudun kehittämisestä.

Tänä aamuna Tampereen ympäristökuntien delekaatio matkusti linja-autolla eduskuntaan. Siellä sain myös itse olla mukana. Pirkanmaan kansanedustajista kymmenen oli paikalla kuuntelemassa kuntien edustajien tuomaa kannanottoa kuntauudistuksesta. Kansanedustajat kuuntelivat ja kertoivat näkemyksiään kuntauudistuksesta.

Kokoomuksen kanta kyllä selvisi kuntauudistuksesta. Ainakin Sasi luki selvät lukemat mitä tulee tehdä. Wikman myötäili Sasia ja kanta ei paljon muuttunut Jaskarinkaan puheesta. Kiurun puhe oli selkokielinen. Mölsä ja Mäkipää vastustivat kuntaliitoksia. Tainio ja Karhu eivät ainakaan puheissaan hyväksyneet pakkoliitoksia. Alatalolla ja Pirttilahdella on keskustan kanta kuntaliitoksiin.

Noin tunnin kestänyt tilaisuus ei tainut meille viestin viejille paljon evästä antaa. Kaikilla kansanedustajilla oli kiire valiokuntiin. Minulla jäi kyllä sellainen tunne, että turha reissu. Maan hallitus ajaa aika voimaakkasti kuntien yhdistymistä. Jos kerran hallitusneuvotteluissa on näin sovittu. Aika rohkea pitää olla jos siitä lipsutaan.

Keskustalle edessä oleva aika on erittäin vaativa. Puoluekokous on Rovaniemelle kesäkuun alussa. Viime kevään eduskuntavaalien tappio on kuluttanut puolueen voimavaroja. Pärjätäkseen tulevissa kuntavaaleissa keskusta tarvitsee paitsi uskottavan ohjelman kuntien kehittämiseksi, myös uusi kasvoja puheenjohtajistoon.

Vaarallista keskustan tulevaisuuden kannalta on jäädä katsomaan taaksepäin ja pyöriskelemään vanhoissa valtakuvioissa. Suomalaiset arvostavat puolueita ja poliitikkoja, jotka uskaltavat tunnustaa tosiasiat, muuttaa toimintatapojaan sekä olla rehellisiä ja aitoja. Sellaisella politiikalla uskoisin, että keskustassa on kannatusta.

Keskustan on lähdettävä kuntavaaleihin pystypäin ja voittajan mielin, näyttävätpä gallupit mitä tahansa. Kunnallisvaaleissa tarvitaan vahvat teemat. Keskustan on kirkastettava kolmannen tien ideologiansa, se yhteiskuntamalli, joka on vaihtoehto puhtaalle markkinataloudelle ja sosialidemokraattiselle holhoukselle. Meidän on mietittävä miten arvostamme sellaiset käsitteet kuin yrittäminen, valinnanvapaus, perusturva, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys?

On muistettava, että kaikki on muuttunut viime kevään eduskuntavaalien jälkeen. Yhteiskunnalliset muutokset ovat olleet rajuja ja vain osa sisäänrakennetusta tyytymättömyydestä kanavoituu politiikkaan. Selviytyjien ja putoajien väliset erot ovat kasvaneet.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuin miltä näyttää kirjoitti Armi Kärki AL 1.4.2012. Pirkkalalaista ajattelutapaa leimaa usein mustavalkoisuus: jos et ole puolellani, olet minua vastaan. Keskustalainen kansanliike on suuri ja vahva - siksi se voi osoittaa sielunsa avaruutta suvaitsemalla erilaisia ajattelutapoja ja toimintakulttuureja. Työtä tarvitaan, taistelevat virtaset omissa lokeroissaan eivät vie kuntalaisten asiaa eteenpäin.

Niin mikä on oma kantani kuntauudistukseen. Pääosin olen samaa mieltä rakennetyöryhmän kanssa kuntien vaikeutuvasta tilanteesta. Uudistukset ovat välttämättömiä, mutta hallituksen koko Suomeen ajamat suurkunnat eivät turvaa palveluja, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia eivät taloutta. Asiantuntijatkin ovat olleet hyvin yksimielisesti samaa mieltä.

Keskustan Pirkkalan valtuustoryhmän mielestä hallituksen kuntauudistus on palvelujen, työpaikkojen ja asumisen KESKITTÄMISEEN tähtäävää ideologista valtapolitiikkaa.

Olemme keskustassa Pirkkalassa sitä mieltä, että Pirkkalan kunta kykenee vastaamaan haasteisiin omilla toimillaan ja yhteistyössä kuntalaistensa eri järjestöjen, yritysten sekä muiden kuntien kanssa. Nyt vaan tarvitaan kunnissa toimintojen tehostamista ja tehtävien uudelleen miettimistä sekä radikaaleja ratkaisuja talousongelmien voittamiseksi.

Nyt on luotava kunnalle sitova toimintojen tehostamisohjelma ja sitä on seurattava. Epäilyttää tietysti kovasti ettei tehostamistavoite toteudu nykymenolla. Kuntien tehtävät on pääosin säädetty lailla. Tehtävien vähentäminenkin pitää tehdä lakeja muuttamalla. Se kuitenkin näkyy olevan kaikille vaikeaa.

Käydyt kuntien kuulemistilaisuudet ovat osoittaneet, että täällä Pirkanmaan kunnissa on hyvin laajaa vastustusta hallituksen suurkuntahanketta kohtaan. Enemmistö kuntapäättäjistäkin vastustaa käynnissä olevaa hanketta. Kuntauudistus hallituksen tarkoittamassa laajuudessa voi onnistua vain pakolla, josta myös hallituspuolueet ovat kuitenkin sanoutuneet irti.

Keskusta ei hyväksy erityisen kuntajakoselvittäjän asettamista valtionvarainministeriön määräämänä. Kuntajakoselvittäjä voidaan asettaa vain, jos kunta tekee aloitteen erityisestä selvitysmenettelystä.

Mielestäni tälläista asiaa ei voida hetkessä päättää, vaikka siihen jollakin taholla tuntuu kiire olevan. Tämä on sen suuruusluokan asia, että on syytä ottaa aikalisä.

Niin se on, että me valtuutetut muodostamme Pirkkalan valtuuston. Tekemällä kukin oman työmme toisiamme arvostaen ja tukien olemme parhaiten mukana kehittämässä Pirkkalaa entistä paremmaksi paikaksi elää. Tässä valtuustotyössä tarvitaan empaattisuutta, yhteistyöhaluisuutta ja myönteistä asennetta.

Meillä kaikilla valtuutetuilla on voimakkaita tunteita, näemme asiat hyvin eri tavalla ja arvostamme niitä myös eri tavoin. Kuntataloutemme elää murroksessa, josta selviäminen vaatii rohkeita ratkaisuja, kovaa työtä ja jalat maassa pitävää talonpoikaisjärkeä, mutta myös herkkää tunnetta, kykyä ottaa ihmisten ongelmat todesta.







REHELLISYYS JA LAINKUULIAISUUS
01.04.2012 Klo 19.21
ELÄMÄ ON TAISTELUA

Tänään oli Aamulehdessä Armi Kärjen kirjoitus mielipidepalstalla, jossa hän käsitteli aihetta "Linnakallion vahingonkorvaus". Asiaa puitiin kunnanhallituksen kokouksessa muutama viikko sitten. Olin Armin kanssa samaa mieltä asiasta. Taistelu on elämää. Kilvoittelu antaakin elämälle elämisen arvon. Tärkeää kuitenkin on, että taistelemme kunnnanhallituksessa vakaumuksemme puolesta, se on sitä, että taistelemme oikealla tavalla.

Ko. asia ei ole mustavalkoinen niinkuin Armi kirjoittaa. Ihmetellä täytyy, miksi Linnakallion isoa juttua ei uskallettu viedään oikeuteen syytteen hylkäämisen pelosta. Onko todellakin tarkoitus, että kunnan oikeusturvasta huolehtivat yksinomaan syyttäjät? Onko oikeudenmukaista säästää rahaa rikosten uhrien kustannuksella? Entä rikostorjunta? Tottahan on, että tehottomuus ja hidastelu lisäävät rikollisuutta.

Ihmetellä täytyy. Syyttämispäätöksiä tehdään kuin liukuhihnalla. Missä vika? Eivätkö syyttäjät enää osaa nostaa syytteitä? Vai eivätkö he uskalla? Syytekynnys on päässyt nousemaan turhan korkealle ja juttuja jää liikaa syyttämättä. Minne on kadonnyt kuuluisa suomalainen moraali ja oikeudenmukaisuus?

Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat olleet erikoisesti kansallemme kuuluvia hyveitä, mutta valitettavasti viime aikoina on tässä tapahtunut taantumusta. Nyt kannattaisi palata esi-isäimme rehelliseen, luotettavaan ja lakiakunnioittavaan elämäntapaan.

On ikävä ajatella, että aina ja ihan kaikessa totuus pitää panna vaakalaudalle. Surkuhupaiselta tuntuu, kun julkisen sektorin virkamiehistä ja päättäjistä tehdyt rikosilmoitukset eivät johda mihinkään vaan lausunnoissa on; ettei ole löytynyt riittävää näyttöä.