Suomi sosialisoituu
30.05.2008 Klo 04.15
Yhteiskunta laitostuu

Hyvinvointivaltioksi kutsuttu luomus on tullut tiensä päähän. Hyvää tarkoittava aineellisen hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakamisesta on johtanut kestämättömään tilanteeseen . Suomi on sosialisoitu.

Yli puolet jokaisesta kansantaloutemme eurosta uppoaa julkisen sektorin kitaan. Pättäjät ovat luoneet järjestelmän, joka on hävittänyt ihmisten oman sosiaalisen vastuun ja kaatanut sen yksipuolisesti yhteiskunnan harteille.

Suomeen on luotu oma-aloitteisuuden tuhoava, holhoava ja tarpeettoman laaja sosiaaliturvajärjestelmä, joka ei kohta enää toteuta hyviäkään puolia.

Maailma ja Suomi eivät ole enää entisensä. 60-luvulta peräisin olevat ideologiat eivät tarjoa enää vastauksia vuoden 2008 alun saatikka ensi vuosikymmenille.

Maailmanlaajuiset ekologiset uhat, automaatio, Euroopassa tapahtuva työn ja hyvinvoinnin uusjako, kelvoton talouspolitiikka, massatyöttömyys, tuloerojen kasvu ja ikärakenteen vanheneminen pakottavat meidät muuttamaan hyvinvoinnin kasvulle rakennetut sosiaaliturvajärjestelmät vastaamaan uusia tosiasioita.

Viime vuosikymmeninä Suomessa on rakennettu ihmisille kollektiivinen maailmankuva, jonka mukaan kaikkien yhteiskunnan jäsenten tulee saada lisääntyvässä määrin etuuksia valtion ja kuntien kautta. Kaikille pitäisi olla selvää, että nyt tarvitaanaivan uutta asennetta ja uudenlaista vastuuntuntoa. Vanhoilla ajatustottumuksilla ei pärjää.

Keskustalainen malli on vapauden, omatoimisuuden, yhteisvastuun ja inhimillisyyden yhteiskunta. Joidenkin mukaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen on mahdollista vain taloudellisen kasvun oloissa. Olen eri mieltä.

Oikeudenmukaisuus ei riipu taloudellisista suhdanteista, vaan yhteiskunnassa vallitsevasta arvostuksista. Hyvinvointia on riittävästi kaikille, jos vain on halua jakaa sitä oikeudenmukaisesti. Nyt tuosta halusta on puutetta. Se on pääsyy siihen, miksi heikompiosaiset voivat huonosti.

Pirkkalassakin sen näkee siinä, että johtavien virkamiesten palkat ovat nouseet päätähuimaaviin lukuihin viime vuosina. Ei ole mielestäni oikein, että virkamiehet esittävät johtaville virkamiehille 100 -1000 euroon korotusta kuukausipalkkoihin, kun taas vastaavasti suorittavalle portaalle he ehdottavat vain muutaman kymmenen sentin tuntikorotusta palkkoihin. Tällaisia päätöksiä tehtiin muutama viikko sitten Sanoisin, että härskiä oman edun tavoittelua.

Mielestäni jokaiselle ihmiselle kuuluu elämiseen tarvittava perusturva. Aineellisen perusturvan ja välttämättöminen terveyspalvelujen takaaminen on yhteiskunnan tehtävä. Välttämmättömään elämiseen tarvittava tulo on saatava ilman nöyryytystä, holhousta, luukulta luukulle juoksemisesta ja tarpeettomasta paperibyrokratiasta. Tukimuotoja on yksinkertaistettava ja yhtenäistettävä.

Kaikki sosiaaliturva ei kuitenkaan ole perusturvaa eivätkä kaikki peruspalveluita. Suomalainen sosialismi on vetänyt kaikki kanslaiset, myös hyväosaiset, tukiensa piiriin. Monet sellaiset kansalaiset, jotka eivät apua tarvitse saavat sitä.

Työelämän ja työttömyysturvan kaavamaiset rakenteet omalta osaltaan estävät tervettä työllistämistä ja osa-aikatyön lisääntymistä. Suomen työttömyysturvajärjestelmä on periaatteiltaan läpimätä, sillä se estää aktiivisuuden ja pakottaa passiivisuuteen.

Kaikki työttömyyskorvauksen päälle tehtävä työ ja tienasti ovat syntiä, näin on lainlaatija ajatellut. Näihän sen juuri ei pidä olla. Työttömyyskorvauksen on kannustettava aktiivisuutta, työllistämistä ja lisäansion hankkimista vapailta markkinoilta. Nyt ainoa vaihtoehto rahojen loppuessa on sosiaalitoimiston luukku.

Suomessa ovat eräiden ihanteen mukaisesti laitostaneet ja tasapäästäneet ihmisen kehdosta hautaan: kunnallinen laitosuolto, kaavamainen koululaitos ja työelämä sekä vanhuus vanhainkodissa. Siinäpä on hyvinvointia kerrakseen.

Mihin on unohtunut inhimillisyys ja yksilöllisyys? Inhimillisyys ja sosiaalisuus ovat nostettava uuteen arvoon. Ihmiset ovat vastuussa toisistaan. Toisten luomaa inhimillisyyttä ja sosiaalisia suhteita ei viranomaistoimin koskaan voi korvata. Toisaalta, enää ei ole taloudellistakaan varaa laitosmaiseen hoitojärjestelmään, ellei kehitetä itsepalvelulaitoksia.

Tulevat eläkeläiset eivät ole enää yhteiskuntamme köyhälistöä. joten ainakin osalle heistä on mahdollisuus ostaa hyvin arvokkaita ja laadukkaita yksityisiä palvleuita, vanhuutensa turvaksi. Se ei silti riitä. Tarvitsemme aivan uudenlaisia ratkaisuja hoitaa lapsia, sairaita, vammaisia ja vanhuksia.

Vaihtoehtoina eivät ole vain nykyinen laitosmalli tai naiset kotiin viahtoehto. On mahdollista luoda aivan uudenlaisia hoitomalleja, esimerkiksi hoito-osuuskuntia ja hoitorengas tyyppisiä ratkaisuja. Yhteiskunnan laitoshoidon tulisi olla apu vasta äärimmäisessä hädässä.

Perhettä perustavat nuoret ovat usein kaikista vaikeimmassa taloudellisessa asemassa, kun samaan elämänvaiheeseen ajoittuvat opinto- ja asuntovelkojen maksu, perheen perustaminen, lasten hoidosta aiheutuvine kustannuksineen ja pienimmät ansiot ilman ikälisiä, on käyhyysloukku valmis.

On harhaluulo kuvitella, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus nykyisessä maailmassa toteutuisi vain ja ainoastaan tuloveroasteikkoa säätelemällä. Ensinnäkään tuloerojen tasaaminen ei ole itsetarkoitus, mutta heikompiosaisista huolehtiminen on. Toiseksi verotuksen rakenne on vääristynyt.

Ihmistyö ja ympäristöystävälliset tuotteet ovat kalliita. luonnonvarojen tuhlaus ja pääomilla pelaaminen sen sijaan on edelleen halpaa ja kannattavaa. Verotuksen ja sosiaaliturvan rahoituksen painopisteiden muuttaminen vaatii mykyisessä rajattomassa maailmassa kansainvälisiä ja ylikansallisia ratkaisuja.

Viime viikkoina on ollut kritiikkiä kansanedustajien vaalirahoituksesta. On merkillistä, kun lait pitäisi laatia vaan kansanedustajia varten. Mitä vikaa on nykyisessä vaalirahoituksessa - ei mitään. Sitä vaan pitää noudattaa.

Ihmettelen puheita, etteivät kansanedustajat ole kiitollisuuden velassa ? Pötypuhetta! Aikamoinen täytyy olla ihmisen jos ei tunne antajaa kohtaan kiitollisuuden velkaa.

Kuntalaisten valtuuttamana edustajana yhteiskunnassa, minun pitäisi olla esikuva nousevalle sukupolvelle. Kuinka toivoisinkaan, että suomalaiset osoittaisivat esimerkillään, teoillaan ja sanoillaan esimerkkiä nuorisolle. Nuoret hakevat mallia, esikuvaa meistä aikuisista.

Politiikassa saa hakea esikuvaa: Olisiko entinen presidentimme Kyösti Kallio. Hän sanoi: "Tuottakoon jokaiselle kansalaiselle tässä maassa iloa ja tyydytystä tietoisuus siitä, että jokaisen meistä rehellisin ja vilpittömin mielin suorittama elämäntyö muodostuu siunaukseksi ja menestykseksi isänmaalle".

Rukoilemme
Jumalan kaikkea ohjaava käsi johtakoon
meitä keskuudessamme noudattamaan oikeutta,
totuutta, lähimmäisen rakkautta ja todellista
rakentajan mieltä.

Kaatuneiden muistopäivä ja kenttähartaus
18.05.2008 Klo 17.07
Denise Gauffin-Kostilaisen vaikuttava puhe vanhalla kirkolla

Tänään suuri joukko ihmisiä osallistui kaatuneitten muistopäivään Pirkkalan vanhalla kirkolla. Koleasta säästä huolimatta väkeä kokoontui vanhan kirkon sankarivainajien muistomerkin juurelle. Itse sain seurakunnan edustajana olla laskemassa seppelettä sankarivainajien muistolle.

Tilaisuudessa puhui pappi Denise Gauffin-Kostilainen. Moni läsnäolija kertoi, että Denise piti vaikuttavan puheen. Varmasti monelle hänen puheestaan jäi mieleen kiitollisuus menneitä sukupolvia kohtaan.

Meitä kokoontui sinne kirkkopuistoon hyvin erilaisia ihmisiä. Meidän elämäntapamme, tottumuksemme, perinteemme, vakaumuksemme ja uskomuksemme saattaa suurestikin poiketa siitä, mitä vierellä seisova ajattelee ja tunnustaa.

Emme seisoneet siellä kuitenkaan hajanaisena ja satunnaisesti kokoon tulleena joukkona, vaan yhteisen tiedon ja yhteisen tahdon ajamina.

Me kaikki tahdomme elää. Tahdomme sitä itsellemme ja lapsillemme ja vielä lastemme lapsille. Me haluamme, että meillä ja läheisillämme ja maailman kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus hyvään elämään, rikkaaseen elämään.

Mitään ei kuitenkaan saada ilmaiseksi. Kaikki vaatii ponnistelua. Sen tietää ankarasta kokemuksesta vanha sukupolvi, joita tänne muistopäivään oli saapunut. He ovat kokeneet viimeisen maailmansodan järkytykset ja jälleenrakennuksen uurastuksen.

Sen tuntevat todeksi myös tämän päivän nuoret, jotka etsivät paikkaansa maailmassa, missä jopa työn saaminen on suuri ongelma, ja missä sadat tuhannet ihmiset elävät pysyvästi nälkärajan vaiheilla.

Voimme olla kiitollisia siitä, että saamme elää vapaassa Suomessa, Pirkkalassa, kaukana kaikista sodista. Meillä on vaihtelevat vuodenajat aurinkoisine ja niin tärkeine sateisine päivineen. Meillä on täällä siniset järvemme ja vihreät niittymme. Ja mikä tärkeintä meillä on valinvapaus. Meillä on todella syytä olla kiitollisia.

Denise puhui puheessaan, kuinka sotaan olivat joutuneet monet nuoret, jotka eivät palanneet sodan koettelemuksista. Taistelun tielle jäi moni toveri, ystävä ja veli. Hekin palasivat kotiin, mutta vainajina levätäkseen kotipitäjän kirkkomaassa.

Tänä sunnuntaina kaatuneitten muistopäivänä, kokoonnuimme Pirkkalan vanhan kirkon ympärille laskeaksemme seppeleet niin sankarivainajien kuin karjalaan jääneiden muistoksi.

Vanhan kirkon hautausmaalla, nämä kivipatsaat seisoo todisteena, mitä yhdeltä suomalaiselta sukupolvelta vaadittiin ja mitä se teki ja antoi. Muistomerkit ovat ja seisovat isänmaan vapauden tunnusmerkkinä. Kaiken menetysten, uhrien ja tappioiden keskellä nousee sotien vuosista kuitenkin yksi unohtumaton saavutus, Suomen itsenäisyys.

Kiittämisen aihetta meillä on kansana ja yksityisenä henkilönä. Meillä on asuttavana maailman rauhallisin kolkka. Kerrommeko kodeissa lapsille ja nuorisolle niistä hyvistä asioista joita yhteiskuntamme ja isänmaamme tarjoavat. Suomen itsenäisyyden takasi vain luja tahto. Myös tämän ajan poliittisilta päättäjiltä kysytään tahtoa ja kykyä nähdä tämän päivän kaaoksen keskeltä tulevaisuuteen.

Itsenäisen kansan ja kunnan tärkein voimavara on sen henkisessä sivistyksessä, kulttuurissa. Vain kunta jonka talous ja demokratia ovat kunnossa voi säilyttää elinvoimaisen kulttuurin ja itsenäisyyden.

Itsenäisyyttä ei saatu koskaan lahjaksi, itsenäisyys ostettiin. Sitä ei myöskään oltu valmiita luovuttamaan. Oikeutta päättää omista asioista puolustettiin viimeiseen saakka. Tästä saamme olla kiitollisia mennelle sukupolvelle.

Rukouksesta muistutti myös Denise. Rukous muistuttaa siitä, että yhteisöt ovat rukoilleet usein yhdessä ajankohtaisia tarpeitaan. Ihmiset ovat rukoilleet hyvää vuodentuloa ja kaikkea elämän tarpeita.

Rukous yhdistää meitä alkuperäämme Luojaamme ja lunastajaamme, ja se yhdistää myös toisiimme. Rukous on muistutus yhteisistä tarpeistamme ja mahdollisuuksistamme. Kaupunkilaisenkin elämä riippuu siitä, että maa kasvaa.

Rukoilemme:

Jeesus hyvä paimen. Anna meidän oppia Sinusta. Tee meistäkin uskollisia ja luetettavia niissä tehtävissä, joihin olet meidät kutsunut. Auta ettemme löisi niitä, joita olet hoitoomme uskonut. Anna kirkollesi hyviä paimenia, jotka kuuntelevat Sinun ääntäsi.





Mikä on Pirkkalan tulevaisuus?
16.05.2008 Klo 18.48
SAAVUTETAANKO TALOUDELLISTA HYÖTYÄ?

Vapusta on selvitty hienosti. Väsymyksetkin on nukuttu pois. Ja rästiin jääneet työtkin ovat tehty. Pöytä on puhdas. Täytyy vaan sanoa, niin kuin Pirkkalaisen päätoimittaja Vappukuvan alareunassa olevassa tekstissä "Tää onnea on".

Mutta huoliakin on...mitä sanoo isot pojat? Toivottavasti valta ei ole heitä turmellut.

Pirkkalassakin on havahduttava, että kunta, joka sallii ahneuden, itsekkyyden ja tyhmyyden ohjailla itseään, ajautuu umpikujaan.

Viime Pirkkalaisessa oli mielenkiintoinen haastattelu "Terveyspalvelujen uusista tuulista". Vähän jäin ihmettelemään, että vieläkö haikaillaan Tampereen suuntaan?

Tähänastisten selvitysten perusteella minua tyydyttävää mallia ei ole syntynyt sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisessa.

Lempäälän samoin kuin Tampereen terveyspalveluiden aiesopimusmallissa selvitykset ovat vailla tarkempia selvityksiä kustannusvaikutuksista.

Ei kai tässä virkamiehillä ja luottamusmiehillä ole taipumusta mennä puun taakse piiloon? Ei kai tässä ole tarkoitus panna kaikki asiat sekaisin, kun siirrytään pormestarijärjestelmään kunnassa.

Mitähän kunnanjohto pelkää, kun haluaa mukaan, jolla sosiaali- ja terveyspalvelut halutaan järjestää niin, että toinen kunta tuottaa palvelut.

Mielestäni jos kunta on itsenäinen ja haluaa niin olevan. Kunnan pitää itse tuottaa palvelut. Hyviä esimerkkiä löytyy siitä, kuinka kunta on ulkoistanut palveluita - ei ne ainakaan ole olleet halvempia.

Palo- ja pelastuslaitos, vesilaitos, ympäristö, maaseutu, kaukolämpö yms. esimerkkejä löytyy paljon. Kuntayhtymien taloudessa kustannukset karkaavat käsistä. Kukaan ei niitä valvo.

Kyllä luulisi omassa kunnassa olevan niin hyviä osastojohtajia, että osaavat katsoa, mitä kannattaa tuottaa Pirkkalassa.

Jos kaikki palvelut ulkoistetaan ja toiset tuottaa, mitä kunnalla on merkitystä? Mitä tehdään pormestarilla, mitä kuntaneuvoksilla, mitä valtuutetutuilla? Ollaanko vaan kumileimasimia?

Luulisi kai kaikilla olevan tiedossa, mitä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöllä haetaan?

Jos kuvitellaan, että annetaan toisen kunnan tehtäväksi kunnan terveydenhuolto, niin saadaan kunnalle syntyvän miljoonien eurojen säästöt, se on suuri harhakuva, joka kannattaa unohtaa mahdollisimman pian.

Paras hankkeen tarkoitus on turvata peruspalveluiden saanti kaikille suomalaisille järkevästi ja kustannustehokkaasti. Näin on todennut kuntaministeri Mari Kiviniemi.

Lainsäätäjä vastatkoon millä perusteella 20 000 asukkaan raja on määrätty. On monta kuntaa joiden asukasmäärä on alle tuon rajan ja tuottavat palvelut tehokkaammin.

Oudolta tuntuu muutosvaatimus, että Pirkkalankin, joka tuottaa laskelmien mukaan terveyspalvelut tehokkaasti joutuu siirtäämään toimintansa jonkun muun kunnan hoidettavaksi.

Mitkään tukimukset eivät osoita, että 20 000 asukkaan kunta tuottaa palvelut edullisesti.

Jos haetaan esimerkkiä Tanskasta. Se on pinta-alaltaan paljon pienempi kuin Suomi. Siihen ei voi kertakaikkiaan verrata.

Kuitenkin kunta- ja palvelurakenneuudistus merkitsee ensinnäkin: lähipalvelujen karsimista, toiseksi palvelujen keskittämistä suurempiin ja ylikunnallisiin yksikköihin, kolmanneksi palvelujen laajentamista kilpailuttamalla ja neljänneksi kuntien määrän raju vähentäminen.

Tämä merkitsee myös perusoikeuksien ja vaikutusmahdollisuuksien kaventumista jos palvelujen tuottaminen siirretään Lempäälään tai Tampereelle.

Terveyspalvelujen uusista tuulista kärsivät niin peruspalvelujen tarvitsijat kuin kunnan työntekijät. Asukkaiden, työntekijöiden, valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten vaikutuvalta vähenee. Sitä vastoin erilaisten bisnesmiesten,konsulttien, kuntayhtymien ja kunnanjohtajien valta kasvaa.

Mielestäni meillä valtuutetuilla pitää olla oma kanta asiaan. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että Pirkkalan kunta pystyy hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelut itsenäisesti ilman yhteistyöneuvotteluja.

Paras-hankkeessa kunnat pannaan hoitamaan ongelmat, jotka lainlaatijat ovat aiheuttaneet. Mutta on siinä paras-hankkeessa hyviäkin puolia. Se panee kunnan arvioimaan uudellla tavalla kunnan palvelutoimintaa.

Siihenkin kunta on tulevana vuonna jo varautunut. Uusi perusturvajohtaja esitteli viime valtuustossa uuden hallintomallin perusturvalautakuntaan. Siinä jaostot lakkautetaan ja ryhdytään asiakaslähtoiseen palveluun.

Toivottavasti se ei ole vain sananhelinää, jossa yksityinen kuntalainen, ihminen jää terveyshuolineen markkinavoimien armoille: vai voiko niihin vaikuttaa?

Vastuut ja etuudet on jatkossakin järjestettävä oikeudenmukaisesti ja kestävällä tavalla. Palveluista on pidettävä huolto niin, että mikä on mahdollista yhdelle se on mahdollista kaikille.

Parasta kunta- ja palvelurakenne uudistuksessa olisi se, jos valtio ottaisi hoitaakseen erikoissairaanhoidon ja palo- ja pelastustoimen.

Kun valtio säätää oikeuksia ja lakeja. Pitäisi sen myös kantaa niistä taloudellinen vastuu. Velvoitteita on tullut mutta ei rahaa niiden tuottamiseen kunnassa.

Nyt on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen ei nykyiseen hetkeen. Säästöjä syntyy rakenteellisista muutoksista ja henkilöstömenoista. Lopuksi sanoisin, että perusteeton uskominen hyviin tavoitteisiin ilman konkretiaa on itsensä pettämistä, niin myös tässä terveys-ja sosiaalipalvelujen tilaaja- ja tuottajamallissa!

Kiireen keskellä

Herra, kun olen työssä,
anna minun kuunnella sinun aikatauluasi.
Anna minun myös muistaa,
että työ ei voi koskaan olla
ainoa asia elämässä.
Kiitos siitä kaikesta.







Mahtava vappujuhla ja Keskustan 75-vuotisjuhlat Pirkkalassa!
01.05.2008 Klo 20.33
[b]Kansanedustaja Antti Kaikkonen veti torin täyteen väkeä![/b

Viikko on uurastettu ja tehty töitä melkein yötä päivää mieheni Pekan kanssa. Tilaisuuksien järjestäminen on hauskaa puuhaa, mutta joskus töiden organisointi epäonnistuu.

Niin nytkin. Minun piti leipoa pullapitkot. Niitä teinkin parikymmentä isoja ja leveitä pitkoja niinkuin leipojakin. Sitten sain viestin, että kakkujen tekijä oli tullut kipeäksi. Mistäs kakkujen paistaja?

Mitä muuta kun teet itse päätin. Kakkupohjien paistaminen ei ollut mitään herkkua. Leivoin 12, 8, ja 6 munan kakkupohjia. Niitä tuli tehtyä toistakymmentä. Kunnes lopulta sain Marja-Liisalta hyvän kakkupohjareseptin "Britankakku". Kiitos Marja-Liisa hyvästä ohjeesta.

Siihen tarvittiin tehdä vain kaksi uunipellillistä pohjia, joissa molemmissa oli marenkikuorrutus. Pohjat laitettiin päällekkäin väliin kermaa, hilloa, banaania ja ananasta. Kakku oli valmis ei tarvinnut koristaa.

Suurin työ oli kakkujen koristaminen ja säilyttäminen, pakkaaminen ja vieminen torille. Hyvin kuitenkin kaikki sujui.

Onneksi Pirkkalaisen päätoimittaja viestitti, että varaudu siihen, että torille voi tulla paljon väkeä. Olin varautunut noin 400 sadalle hengelle kuppeja, mutta kaikki loppu: kupit, kakut, nisut, Pekan ja minun tekemät simat. Kahvia jäi, mutta ei ollut kuppeja mistä tarjota.

Kiitos neuvoista - kiitos tapahtumasta. Tuli tosi hyvä mieli. Tilaisuus onnistui kaikin puolin. Torilla ei ole ennen nähty näin paljon ihmisiä oli monen läsnäolijan kommentti. Ainakin Antti Kaikkojen veti torin täyteen väkeä, jokainen halusi nähdä hänet ilmielävänä.

Täytyy sanoa, että on vähän väsynyt mutta onnellinen. Viikkoon ei ole paljon nukkunut.

Viime yönäkin ehdin torkahtaa noin tunnin. Nousin aamulla aikaisin tämän päivän vappupuhe oli vielä kirjoittamatta.

Pekka nousi keittämään kaurapuuroa ja kahvia ja minä vain näpyttelin tekstiä. Sanoin hänelle, että olen aamukuudelta valmis lähtemään torille.

Kymmenen yli kuusi tarttasimme torille laittamaan torikatoksia. Traktorilla vietiin suuremmat esineet, pöydät, tuolit ja katokset.
Esiintymislavaksi laitomme traktorin peräkärryn.

Torille oli matkaa vain kolmekilometriä. Hitaasti kuitenkin oli edettävä, ettei tavarat putoa kyydistä.

Torilla odotti mukava yllätys. Sähkökaapin avain ei toiminut. Soitin aamuvarhaiselle kunnan palvelusihteerille, että antamasi avain ei toimi. Käski mennä toiseen tolppaan. Ei se toiminut sielläkään, mutta onneksi kaappi oli auki. Siitä päästiin pelkällä säikähdyksellä.

Kun saimme katokset ja pöydät pystytettyä kello oli jo puoli kahdeksan. Sanoin, että nyt menen keittämään puuroa vanhukselle Tampereelle. Sieltä nopeasti takaisin Pirkkalaan ja kotia.

Kello puoli yhdeksän olin kotona. Keitin kymmenen litraa kahvia ja pakkasin täytekakut autoon ja taas menoksi torille. Siellä olin puoli kymmenen.

Tapahtuma alkoi kello 11.00. Kiirettä piti taas alkoi auton purku. Äänentoistolaitteet, puhujapöntöt, kukat, liput, radiot. Vielä jossakin välissä kahvipöytä valmiiksi. Äänentoistolaitteiden asentaminen tuntui takkuavan. Mutta viimein kaikki oli valmista.

Pekkakin oli jossakin vaiheessa vaihtanut työvaatteet pyhävaateisiin. Pirkko-Liisa ja Markkukin saapui puutarhapöytineen loput valmistelut teimme yhdessä. Kaikki oli valmista juhlat voi alkaa.

Sieltä saapuivat Hilkka, Vuokko, Sirkka-Liisa ja Anja, jotka pitivät "kahvituksesta" huolen.

Väkeä ja tervehdyksen tuojia alkoi valua solkenaan. Aikataulu meni pipariksi. Mutta onneksi kirkkoherra tervehdyspuheessaaan sai ajan kirittyä kiinni. Neuvoi myös valtuuston puheenjohtajaa jatkamaan samaan tahtiin.

Juhlapuheen piti maa- ja metsätalousministeri Anttila. Anttila on käynyt monet kerrat puhujamatkalla Pirkkalassa.

Sitten oli ansiomerkkien jako. Esko Prihdille ja minulle myönnettiin Keskustan kultainen ansiomerkki pitkäaikaisesta työstä Keskustan järjestötyössä ja kunnan luottamushenkilönä.

Keskustan sihteeri Pirkko-Liisa Jokela esitti historiikin Pirkkalan Keskustan historiasta 75 vuoden ajalta. Sen jälkeen piti puheen piirin puheenjohtaja Arto Pirttilahti.

Siinä välissä piti puheen myös Pirkanmaalainen kansanedustaja Klaus Pentti, joka on monet kerrat käynyt meillä Pirkkalassa pitämässä puheita. Piirin toiminnanjohtaja ja keskustanuorten puheenjohtaja piti myös puheen.

Nuorten puheenjohtajalle annoin neuvon, koetappa saada näitä nuoria täällä torilta mukaan keskustanuorten toimintaan. Meillä on täällä Pirkkalassa keskustanuorten osasto, mutta ei toimintaa. Saa nähdä onnistuuko hän!

Kello oli melkein 12.30. Vielä oli aikaa kansanedustaja Antti Kaikkosen tuloon tunti. Tori oli täynnä ihmisiä ja lisää virtasi. Mahtava tunne. Ilmassa oli sähköinen tunnelma kaikki odottivat jotakin ihmettä tapahtuman. Mistä hän tulee?

Siinä odotellessa esitin Kylväjän runon ja pidin poliittisen katsauksen - missä ollaan minne mennään Pirkkalassa.

Kyselin puheessani, mikä kumma siinä on, että perusturva, lasten ja vanhojen ja sairaiden hoito, ei poliitikkoja kiinnosta?

Suomessa ei kuolla nälkään tai viluun, olemme terveempiä ja koulutetuimpia kuin koskaan, Se on maksettu yhdessä. Nyt rahat on käytetty, nytkö niitä ei enää riitä köyhille ja kipeille, yksinäisille ja vanhoille? Emmekö jouda kuuntelemaan vanhusta, eikö meillä ole varaa maksaa palkkoja hoitajille, eikö varaa avustaa maalaismummoa tai pappaa, joka haluaa asua kotona, kylillä kaukana keskuksista?

Valmistautuminen ensi syksyllä pidettäviin kunnallisvaaleihin on asiamielessä jälleen kerran käynnistynyt masentavasti. Politiikan asialista on kohtuullisen levällään, ja pelin politiikka sekä tulevaan pormestarivaaliin liittyvät valta-asetelmat tuntuvat kiinnostavan puolueita enemmän kuin niiden edustamat yhteiskunnalliset arvot.

Politiikan tilaa ei ole kuitenkaan menetetty. Puolueilla ja yksittäsillä ehdokkailla on edelleenkin mahdollisuus nousta päivänpolitiikan yläpuolelle ja esittää unelmiaan paremmasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisen vision selkeää määrittelyä ja rajaamista sekä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.

Kysyin välillä kelloa ja sitä, että jatkanko saarnaamista. Sain nyökytyksiä, että jatka.
Seuraavaksi kerroin suomalaisen demokratian toimimisesta. Minua mietityttää se, miksi emme enää välitä demokratiasta?

Olemme välinpitämättömiä kansanvaltaiseen vaikuttamiseen. Esivanhempamme taistelivat lujasti sen saavuttamiseksi. Nyt joka toinen suomalainen ei anna sille arvoa jättäessään äänestämättä vuodesta toiseen.

Olen saanut jonkin verran kuulla Pirkkalassakin ihmisten tyytymättömyyttä kunnalliseen demokratiaan siksi, että he kokevat voimattomuutta virkamiesten asiantuntemuksen rinnalla. Väitetään jopa sitä, että virkamiehet jyräävät. Myös lautakuntien yhdistämistä on arvosteltu. Sen on koettu kaventaneen kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Käsittelin myös samaa asiaa, mitä ministeri Anttila. Aihe oli naisten näkemystä päätöksenteossa.

Naiset, jotka valittavat vallan keskittymistä miesten klubeihin ja klikkeihin, joihin naisilla ei ole pääsyä, sanon: Valtaa ei tulla antamaan kahvikupilla. Naiset ottakaa valta, älkää odottako armopaloja ja lojaalisuuspalkintoja. Luokaa omaverkostonne, joissa naiset tukevat toisiaan. Lähtekää vaaleihin päättäen tulla valituiksi.

Paljon muutakin mahtui puolituntiseen puheeseeni. Nyt oli aika lopettaa. Väkeä tuntui tulevan lisää koko ajan. Hoo hetkeä odotellaan.

Sieltä saapui Nordic tangon kaksinkertainen maailmanmestari Johanna Kärki aplodien saattelemana. Jokohan Antti Kaikkonen pian saapuisi. Otanpa häneen puhelinyhteyden. Hän kertoi olevansa neljän kilometrin päässä. Siis viisi minuuttia ja "Tanssi tähtiin" sankari on ilmielävänä edessämme.

Kansa kohahti - sieltä hän saapui. Väki alkoi tungeksia häntä kohden. Lupasin, että Antti Kaikkonen tanssii torilla ja niin vihdoin viimein pienen alkuharjoituksen jälkeen vei Johanna Antin tanssiin.

Antti Kaikkonen piti poliittisen puheen ja kiiruhti nimikirjoitusten jakoon, jota riitti melkein puoli tuntia. Hän on suosittu. Jonossa odottivat niin nuoret, naiset kuin miehetkin. Monet tulivat kehumaan häntä. Minäkin ennustin, että hänestä tulee vielä puheenjohtaja. Ensin kuitenkin varapuheenjohtaja.

Nimikirjoitusten jälkeen lupasin viedä Antin Satumaa tangolle. Antti ehdotti valssia. Siitä minäkin tykkään, vaikka en osaa tanssia ainakaan oikeita askelia. Levy alkoi soimaan ja molemmat kumarsimme toisillemme ja valssi soi.

Hyvin tuntui Antti vievän ainakin askeleet sopivat hyvin yhteen. Antti pyysi muitakin tanssimaan. Joku pari uskalsi mukaan tanssimaan.

Meidän tanssi oli ympäripyörimistä. Ei olisi tullut pisteitä jos "Tanssi tähtien tuomaristo olisi ollut paikalla". Hiki ja hengästyminen minulle tuli. Pitää alkaa treenaamaan.

Antti kertoi, että kymmenen tuntia he harjoittelivat TV varten. Mistähän minä sen ajan otan?

Hauskaa oli ei tarvinnut jännittää kun tuttu mies vei. Enkä vikissyt.

Aamulla kello yhdeltätoista alkanut tilaisuus kesti kolmeen. Vappukansaa oli liikkeellä ennätysmäärä. Tuskin Pirkkalankaan torilla, ei ole ennen nähty näin suurta ja mukavaa yleisöä.

Kaiken toiminnan niin poliittisen kuin muidenkin toiminnon tärkeä moottori on toivo.
Optimismi ei saa hävitä meistä, vaikka olemmekin realisteja. Tilaisuudet, joissa ihmiset tapaavat toisiaan ja saavat nauttia virkistävästä ohjelmasta, antavat uskoa huomiseen.

Vaivannäkö muiden mielihyvän vuoksi on aina merkki siitä, että toivoa ei ole hukattu. Sen osoittaa ne lukemattomat sähköpostiviestit, joita olen saanut tämän illan aikana tilaisuuden järjestämisestä.

Monet ovat kertoneet, että oli hyvä, että Pirkkalassakin järjestettin tällainen tapahtuma ei tarvinnut mennä Tampereelle asti. Kiitos niistä viesteistä ne ovat voimanlähteeni.

Kaikki sujui hienosti. Kiitos kaikille esiintyjille, kiitos toriyleisölle, kiitos talkooväelle ja kiitos kaikille yhdistystä muistaneille. Te teitte tilaisuudesta varmasti monelle torilla kävijälle mieleenpainuvan muiston tapahtumasta. Kun tässä pistää silmät kiinni näkee monisatapäisen ihmisjoukon silmissä.

Kiitos kaikille tästä tapahtumasta. Kiitos Pirkko-Liisalle ja Markulle katosten ja tavaroiden purkamisesta ja pakkaamisesta takaisin traktoriin ja pakettiautoon.

Täytyy sanoa, "kuin Puuhapete" ! Onnistuuko?
Se onnistui 100 prosenttisesti!

Kesä

Kesä kukkii ympärilläni
kertoen sinun ehtymättömästä luomisvoimastasi. Anna minun elää luottamuksen virrassa.
Kun voimani ehtyvät, anna minun ammentaa sinun ikuisista lähteistäsi.
Kiitos, että missään tilanteessa
en ole oman voimani varassa.
Anna minulle lapsen rohkeutta
heittäytyä leikkiin
ja ottaa vastaan sinun ilosi.