Matkailu avartaa.
17.06.2008 Klo 06.38
Tiukka aikataulu viikonloppuna!

Viime viikonloppu oli kiireinen. Torstaina aamuna lähdin Pirkkalan delegaation mukana pohjoismaiseen suureen ystävyyskuntakokoukseen Solnaan Ruotsiin. Siellä kohtasivat Norjan, Tanskan, Ruotsin, Latvian ja Suomen kuntien edustajat.

Suuria tapahtumia viikonloppuna oli myös karjalaisten kesäjuhla Tampereella ja Keskustan puoluekokous Joesuussa. Puoluekokoukseen en osallistunut muuta ko lehtien yleisönosasto kirjoitukseen Suomenmaassa viikko sitten tiistaina. Toivoin, että vanhat jatkavat Keskustan johdossa.

Valinnat sujuivat aika moisen jännityksen vallittessa. Sillä puoluesihteerillä oli kilpailija. Mielestäni on hyvä, että Korhonen jatkaa. Hän on saanut paljon aikaan puolueessa. Omasta mielestäni on hyvä, että joku uskaltaa sanoa puolueessa niinko asiat ovat.

Mutta harvoinpa sellainen ihminen saa kiitosta. Pitäisi osata mielistellä ja kieroilla - sellainen poliitikko pärjää. Ehkä Korhosestakin on tullut niin pohjalainen, että uskaltaa sanoa, mitä ajattelee. Tai - mitä suurin osa keskustalaisista ajattelee. Se siitä puoluekokouksesta.

Mielenkiintoinen matka oli vierailu ystävyyskuntakokoukseen Solnaan. Paikka ei niinkään ollut ihastus, vaikka vihreyttäkin siellä oli 1/3 pinta-alasta. Ihastuksen teki ne ihmiset. Ahkeria, ystävällisiä, omillaan toimeentulevia ja vahvoja.

Solanan kaupunki on non 63 000 kunta. Veroprosentti Ruotsin alhaisin 17 %. Kunnalla ei ole velkaa. Asukkaita muuttaa Solnaan vuosittain noin 1600. Kerrostaloja on 97 % ja omakotitaloja vain 3 %. Valtavan suuria kerrostaloja joka paikka täynnä.

Se oli aika outoa, vaikka väkiluku oli niinkin suuri ihmisiä ei paljon näkynyt liikenteessä. Ilmeisesti kaikki oli töissä. Iltaisinkin ei ihmisiä näkynyt vaeltamassa kaduilla samalla tavalla, kun esimerkiksi Tampereella.

Solnalaiset olivat sitä mieltä, että Solna ei ole vain Ruotsin paras kaupunki vaan kaupunki tunnetaan myös Euroopassa.

Solnasta kannattaa käydä hakemassa oppia ainakin taloudenhoidossa. Olipa sieltä Pirkkala oppia hakenutkin perusturvaan. Perusturvalautakunnassa aletaan käyttää ensi vuonna samoja oppeja, kun Solnassakin. Pirkkalassa otetetaan käyttään asiakaslähtöisyys terveys- ja sosiaalipalveluissa. Sitä en tiedä onko se hyvä vai huono malli. Aika näyttää.

Kaiken kaikkiaan matka oli antoisa. Saimme tutustua Solnan elinkeinoelämään. Juomavesitehtaalle, joka on 30 kertaa suurempi kuin Ruskon tehdas Tampereella. Henkilöstöä siellä oli vain 50-60. Kaikki automatisoitu.

Sunnuntai aamuna sain osallistua avustajana jumalanpalvelukseen Tampereen tuomikirkossa. Kirkkoon oli kokoontunut suuri joukko karjalaisia eri puolelta Suomea. Oli mahtava tunne olla mukana monisatapäisen joukon keskellä.

Vaikuttavan puheen piti entinen piispa Paavo Kortekangas. Hän puhui, kuinka maallistuminen koskettaa myös syvältä kirkon rakenteita. Moniarvoinen yhteiskuntamalli on hiljalleen omaksuttu laajasti kirkon toimintaan ahjaavaksi malliksi, joskaan sitä ei kaikkialla hyväksytä, niin kuitenkin se on usein sallittua.

Moniarvoisuuden lähtökohtana on kaikkien näkemysten samanarvoisuus. Tämä merkitsee usein kansan äänen kuulemista ja siihen taipumista sekä taloudellisen asiantuntemuksen hylkäämistä silloinkin, kun Jumalan sana tulee syrjäytetyksi.

Olen samaa mieltä piispa Kortekankaan kanssa. Kirkon ei tule mukautua maailman mielen mukaisesti. Sen tulee taistella maallistumisen kaikkia muotoja vastaan. Vain silloin kirkolla on kestävää arvoa, auktoriteettiä kansan keskuudessa ja sitä todella kunnioitetaan ja kuunnellaan.

Piispa kertoi myös kuinka avosuhteiden eli avoliittojen määrä on lisääntynyt. Tämä parisuhde, joka on kristinuskon vastainen, on kuitenkin saanut viime aikoina, varsin yleisesti hyväksyntää. Avioerojen määrä on nousussa. Voimakas maallistuminen on aivan erityisesti näkyvissä avioliittojen pyhyyden kieltävässä ajattelussa.

Sain olla ehtoollisavustajana tuomiorovasti Hallikaisen parina. Sykähdyttävin kokemus oli mielestäni jumalanpalvelus kirkossa. Ne korkeat kattoholvit antoivat hyvän ponnahduslaudan virsille, tekstille ja rukouksille ja ajatuksille kohota korkeuksiin sinne, mistä sadat ja tuhannet saavat avun ja helpotuksen ahdistuksiinsa.

Kuinkahan moni on vuosikymmenien saatossa Tampereen tuomiokirkossakin, hiljentynyt miettimään ja panemaan elämänsä uuteen arvojärjestykseen. Ehkäpä monen etelän, pohjoisen, idän ja lännen alta tulleen karjalalaisen kirkkovieraan sydämmessä kohosi tänäkin pyhänä hiljaisuus, kiitos ylöspäin.

Suuri kirkko antoi ainakin hyvät puiteet tällaisille ajatuksille. Tavallisena kirkkopyhänä ei niinkään helpolla pääse sisälle sellaiseen tunnelmaan.

Katso taaksepäin kiitä, katso eteenpäin luota, katso ylöspäin usko. Meillä naisina ja miehinä on aihetta kiitokseen monella tavalla.




Päätöksentekijänä olen kuntalaisten asialla!
10.06.2008 Klo 18.52
Kunnan pidettävä huolta koko kunnasta!

Keskusta on ollut taisteleva kansanliike Pirkkalassa. liike, joka puolustaa omiaan valtavirtaa vastaan. Keskusta on aina ollut niiden ihmisten, elinkeinojen ja alueiden puolella, joita valtavirta, markkinavoimat, syrjivät ja sortavat.

Keskustalaisuuteen voi lukea vielä toisenkin ominaisuuden: politiikkaa tehdään iloisin mielin. Keskustalaisuus on avara aalto ja asenne, jonka kukin saa määritellä tahtonsa mukaan. Politiikka on yhtä aikaa vakavaa asiaa ja leikkiä - ja sen harrastaminen tulee olla myös hauskaa. Ellei se ole, ihmiset vieraantuvat siitä, ja se on demokratialle tuhoisaksi.

Färmiläiset ja minä luotimme neuvotteluun, asiaperusteisiin ja ynnäpäähän. Ja siinä me olemmekin onnistuneet. Juuri nyt voisin olla kiitollinen, nöyrä, mutta en näyristelevä Pirkanmaan ympäristökeskukselle Färmin vesi- ja viemärialueen puolesta.

Viikko sitten kunnanhallituksen kokouksessa teninen johtaja Leinonen viestitti, että Pirkanmaan ympäristökeskus tulee esittämään, että Pirkkalan kunnan on rakennettava vesi- ja viemäriverkosto Färmin alueelle vuonna 2009.

Teknisen lautakunnan, ympäristö lautakunnan ja kunnanhallituksen yhteisessä kokouksessa oli joukossa joku, joka ihmetteli ääneen: siinä se on kun ei ole kaavaa tehty!

Ei varmasti ole tehty kaavaa 1950 luvulla. Silloin ei tiedetty kaavoituksesta vielä mitään. Alueen melkien kaikki talot ovat rakennettu 1950 luvulla. Onko neljä taloa, jotka ovat rakennettu sen jälkeen.

Mielestäni on hyvä, että osa Färmin alueen ihmisistä valmistautui taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Se on edellyttänyt kuitenkin tietoja keinosta taistella ja mahdollisuuksista selviytyä.

Osa ihmisistä alistuu, eikä jaksa asettaa valtakoneistoa vastaan, tavoitellakseen itselleen hänelle omasta mielestään kuuluvia oikeuksia.

Itse olen voimakkaasti ajanut kohta kaksikymmentä vuotta Färmin alueen vesihuoltoa. Tuntuu siltä, että osa virkamiehistä ja päättäjistä ei tiedä, mitä puhdas vesi merkitsee asukkaille.

Färmin alue on tiivisti rakenettu asuinalue. Alueella on noin 80 asukasta. Färmin alueella tehtyjen vesianalyysien perusteella porkaivojen vesi on liiallisen arseenipitoisuuden vuoksi talousvedeksi kelpaaamatonta. Osa tonteista rajoittuu suojelukohteena olevaan Isolammen ja Sikojoen vesistöön.

Mielestäni haja-asutusalueiden asukkaiden on oltava tasa-arvoisia palvelusten saannissa silloin, kun he maksavat saman tuloveroprosentin kuin taajamien asukkaat.

Tästä johtuen haja-asutusalueiden asukkaiden tulee saada samat peruspalvelut kuten vesi- ja viemäripalvelut ja ne tulee tukea verovaroin ja omakustannushinnan mukaisesti. Eikä niin kun viranomaisneuvottelun muistiossa kirjoitetaan, että kunta rakentaa vesihuollon heti ja alueen liittymismaksut peritään korotettuina.

Minun matikkapäätäni ovat luottamusmiehet ja virkamiehet usein epäilleet, joskus lehtienkin palstoilla. Mutta voin kertoa, että samaa summaa`Färmin vesihuoltoon esitin viime joulukuun talousarviokokouksessa liittymismaksutuloihin kuin nyt virkamiehet.
Että se siitä talousopista!

Olen sitä mieltä ja varmasti ovat useat kuntalaiset, että kuntaa johtaa suuruudenhulluus. Kunta tuntuu pitävän päästä ylpeilemään suurilla asukasmäärien kasvuilla, kuin sillä, että pitäisi huolta kunnassa jo asuvien ihmisten hyvinvoinnista. Tuntuu, että kaikki voimavarat satsataan asukasmäärän laajentumiseen ja uusien Pirkkalalaisten palveluiden kehittämiseen.

Onko kunnan kuntasuunnittelun, kaavoituksen ja koko toiminnan pohjana oikea käsitys ihmisestä, meistä kuntalaisista, naapureista, sinusta ja minusta? Mikä on oikea käsitys, miten oikeellisuutta tulisi mitata Pirkkalan kunnassa?

Onko oikein, että kunnassa toiset saavat hulvattomat palkankorotukset 700-1000 euron korotukset kuukausipalkkoihin ja toiset eivät? Onko oikein, että konsultit hoitavat työt, jotka virkamiesten pitäisi tehdä?

Mielenkiintoinen kysymys? Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa oli viime viikolla Pirkkalan vuokratalojen myymisen kilpailuttamisesta. Mitä siinä kerrottiin? Itse onneksi kysyin Kh:ssa, mitä konsultille maksetaan ja vastustin koko kauppaa.

Kukahan tässä asiassa on virkavastuussa toivottavsti ei ainakaan päättäjät.

Totuushan on se, että luottamus ei synny virkamiehiin kumisevista juhlapuheista, eikä päätöksistä, jotka tehdään, koska on pakko. Usko virkamiehiin elpyy vain, jos virkamiehillä on kykyä ja halua etsiä ja löytää vaihtoehtoja, joita punnita ja joista valita. Valinnan mahdollisuus syntyy menettelytapoja verrattaessa.

Palveluiden kohtaaminen niitä tarvitseville ihmisille kaipaa Pirkkalassa ajattelun muutosta. Välineet ovat olemassa. Todellisuuden kohtaaminen on kivuliasta, mutta se kannattaa.

Meilläpäin neuvottiin, että päätöksenteossa pitää hoitaa ensin kylän asiat, sitten yhteiset asiat ja viimeksi puolueen asiat.

Päätöksenteossa, jokaisen valtuutetun ja virkamiehen on paneuduttava esityksissä ja päätöksissä aina asioihin kuntalaisten parhaaksi. Valtuutetut ovat ainakin vastuussa äänestäjille,joka neljäs vuosi. Miten on virkamesten vastuut?

AAMUSTA ILTAAN...
Luotujesi kanssa käyn illan rauhaan.
Se ympäröi maat ja metsät.
Meri ja järvi on tyyni.
Pian katoavan valon kajo
herättää salatun kaipuun aikaan,
johon yö ei enää kuulu.
Hiljainen kiitos täyttää mieleni.


Vakaumukseni vaatii sanottavaksi
06.06.2008 Klo 04.36
Poliitiikan puolustusta

Näinä aikoina ei ole kovin suosittua olla poliitikko. Ei varsinkaan, kun itse kuuluu poliitikkojen leimattuun joukkoon ja on lisäksi ehdokkaana tulevissa pormestarivaaleissa Pirkkalassa.

Haluan silti osallistua keskusteluun politiikan tehtävästä ja moraalista, sillä keskustelu on uudistumisen edellytys.

Monet ovat valmiita puhumaan politiikan kriisistä. Viime aikojen kohutapahtumat liittyen Kanerva, Vanhanen ja eduskuntavaalien vaalirahoituksen jälkipuheet ovat luonnollisesti leimanneet koko poliittista järjestelmää.

Kansalaisten oikeustajua on loukattu ja samalla on edelleen murennettu luottamusta politiikan oikeellisuuteen.

Koko maailmanlaajuinen talouskehitys ja kansainvälinen pääomamarkkinoiden kasvanut valta on heikentänyt uskoamme poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Onko politiikan tieltä enää paluuta? Mitä politiikka itse asiassa on tai mitä se ainakin pitäisi olla?

Meillä jokaisella on varmasti oma mielikuvamme politiikan perustehtävästä ja siitä, millainen politiikka on oikeaa.

Oma myönteinen käsitykseni politiikasta on perua lapsuudenkodista. Puoluetyö ei pyrkyryyttä, asemien metsästämistä ja etujen haalimista, vaan se on vastuullisesti ja voimakkaasti aatteellista työtä oikeiksi katsottujen, yhteisten päämäärien hyväksi.

Nämä päämäärät ovat alkiolaisten aatteiden mukaiset. Teen työtä suomalaisen kansanvallan hyväksi, nykyistä yhteiskuntajärjestelmää avostaen. Arvostan terveitä elämäntapoja, luontoa, elinkelpoista maaseutua ja haja-asutusaluetta ja ihmisläheistä yhteiskuntaa.

Haluan pitää huolta vähäosaisista sekä lapsista ja vanhuksista. Haluan kehittää tämän kunnan oloja tasapuolisesti mitään aluetta unohtamatta.

Henkilökohtainen poliittinen vakaumukseni selvisi varsinaisesti vuonna 1966 kun liityin Nuorten Keskustan liittoon. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi kiinnostaa minua jo nuorena, koska näin elämässäni niin paljon köyhyyttä ja puutetta.

Ajattelin, että se on ainoa tapa osallistua politiikkaan ja sitä kautta hoitaa ihmisten asioita.

Politiikka yksinkertaisuudessaan on vastuuta heikoimmista, epäkohtien korjaamista, auttamista ja tukemista.

Nyt on aika palata juurille ja palauttaa politiikka politiikkaan! Jos politiikka ei ole heikomman puolella, oli sitten kyse ihmisistä tai alueista, ei sillä enää ole moraalista oikeutusta.

Tämän päivän puheenaihe on kuitenkin poliitikkojen vaalirahoitus. Haukuttu ja arvosteltu on aina poliitikkoja, mutta nyt lähtökohdat ovat olleet erilaiset. Nyt lainlaatijat eli kansanedustajat ovat laatineet lain, jota eivät pysty kuitenkaan itse noudattamaan.

Poliitikkojen ja puolueiden arvostus kansalaisten keskuudessa heikkenee ja suosio laskee, jos ko. kansanedustajat käyttäytyvät niin kuin tähän asti ovat menetelleet vaalirahoituksessa.

Poliitikkojen moraalista pitäisi ryhtyä vakavasti keskustelemaan. Mistä todella on kysymys? Tuntuu uskomattomalta puheet: että jos vaalirahaa saa siinä ei tarvitse olla kiitollisuuden velassa antajalle.

Kunnallisena päättäjänä olen monta kertaa kysynyt itseltäni, kannattaako minun olla moraalinen eli ottaa toiminnassani huomioon toisten ja kokonaisuuksien etu, vai valita oman etuni kannalta parempi ratkaisu.

Vastaus on usein: Saisin toki parhaan liitoksen itselleni rikkomalla moraalia, mutta vain sillä edellytyksellä, että useimmat muut toimivat moraalisesti. Jos taas muut eivät toimi moraalisesti, tilanteeni olisi huono, ja vielä huonompi, jos ainoana yrittäisin toimia oikein.


Puhtaasti omasta näkökulmasta katsottuna voisin usein parantaa asemaani rikkomalla moraalia toimivatpa toiset sen mukaisesti tai eivät, mutta jos kaikki ajattelisivat ja toimisivat samoin, tulos olisi katastrofi kaikille.

Siksi päätöksenteossa ja elämässä yleensä tarvitaan moraalia, jossa ihmiset sitoutuvat ottamaan valinnoissa toisensa huomioon ja rajoittamaan oman voiton pyydettään ja luottamaan siihen, että toisetkin tekevät samoin.

Monessa yhteydessä on näkynyt arvosteluja poliitikkojen, virkamiesten ja puolueiden laitostumisesta. Poliitikot, virkamiehet ja puolueet tuomitaan itsekeskeisiksi ja kovakorvaisiksi. Kansalaiset kokevat, ettei heidän ääntään enää kuunnella niissä asioissa, jotka koskettavat heidän elämäänsä varsinkin Pirkkalassa täällä haja-asutusalueella.

Tällainen ajattelu on ihmisten mielissä. Mistähän se johtuu? Huolestuttavaa on ainakin se, että tämän päivän poliitista keskustelua vaivaa uskottavuus. Mielenkiinto kohdistetaan aivan ylenpalttiseen yksittäisiin henkilöihin ja tapahtumiin.

Tiedotusvälineet tarjoavat kansalaisille päivittäin näitä tapahtumia. Kansalaismoraali tuomitsee selvästi erilaiset korruptioilmiöt.

Luulisi eduskunnassa olevan muutakin tekemistä kuin vaalirahoituksesta puhuminen. Jos laki laaditaan, miksi sitä ei voi sitten noudattaa. Kysyn toisenkin kerran, että onko lait tehty kansanedustajia varten?

Pitäisiköhän eduskunta lomauttaa ja panna kansanedustajat vähimmäispäivärahalle kolmeksi kuukaudeksi? Alkaisikohan tulla muutoksia?

Nyt tarvitaan syvällinen, ajatuksia herättävä keskustelu hallitusohjelman lupauksista: työpaikkojen syntymisestä, tuotannon säilymisestä Suomessa, tieverkoston kunnon turvaamisesta, ympäristöpolitiikasta, turvallisuudesta ja terveistä elintavoista. Nyt keskustelu on jäänyt kaiken sotkujen jälkeen täysin taka-alalle.

Politiikka on kykyä nähdä paitsi ongelmat myös mahdollisuudet kehityksen muuttamiseksi. Ennen kaikkea politiikan keinoin on pystyttävä luomaan tahtotila, jolla mahdollisuuksiin tartutaan.

Erityisesti meidän naisten suuri haaste on nykyistä näkyvämmin tuoda politiikka ihmisläheisille lähtökohdilleen.

Naiseus ei ole meille itseisarvo, mutta tiedämme ajattelumme, kokemisemme tavan ja arjen tuntemuksen tuovan politiikantekoon rationaalia ajattelua laajempia ulottuvuuksia ja markkinavoimille välttämätöntä vastavoimaa.

Meillä naisilla on vahva itsetunto. Voi kun olisi hauska olla hymyilevä aina ja sulokas ja kirjoitteleva hunajapupu. Mutta kun asiansa puolesta toimii ja puhuu ja taisteleekin, niin hymyt unohtuvat ja lempeät silmäykset.

Luoja on antanut meille paljon järkeä ja viisautta. Toivon, että osaamme sitä käyttää viisaasti ja järkevästi.

Sen vuoksi jos pehmeitten arvojen puolesta joskus taistelen minun on pakko olla toisinaan myös kova.

Ajan muutosten keskellä toivon kuitenkin, että minulla elämänarvot pysyisivät samoina. Niitä ovat Jumalaan turvaaminen, isänmaalisuus, ahkeruus ja lähimmäisten auttaminen. Nyt on lähdettävä auttamaan vanhusta, ennen kuin menen töihin.

Tänään on 6.6.2008. On isäni syntymäpäivä. Jos isäni eläisi täyttäisi hän tänään 102 vuotta.

AAMURUKOUS

KIITOS TYÖSTÄ

Kiitos, Herra, työstäni!
Kiitos ammattitaidosta ja tekemisen ilosta!
Anna työlleni menestys.

Kiitos työn antamasta sisällöstä elämääni!
Täytä minut luottamuksella,
että työlläni saan toteuttaa tahtoasi maaimassa.

Kiitos työn ja levon vaihtelusta.