Otettaskos kuntaliitokset puheenaiheeksi
26.08.2007 Klo 11.32
Pirkkala voisi liittyä Tampereeseen
Kesä on kohta mennyttä. Tänään sunnuntaina oli pitkästä aika aika kylmä aamu. Lähdin kuuden jälkeen liikenteeseen. Nyt mietin, että pitäsköhän sinne blogiin vähän kirjoittaa kuulumisia, kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut. Kesä on mennyt niin työnkiireissä, että joskus on tuntunut ettei 24 tuntia riitä vuorokaudessa kaikkeen siihen mitä on pitänyt tehdä.
Pari viikkoa sitten olin mustikassa Torniojokilaaksossa, siellä kotikulmilla. Mustikoita oli paljon. Sainpa niitä kerättyä 30 litraa ja veljen vaimo antoi vielä yhden kymmenen litraa. Täällä Pirkanmaalla ei ole ei ainakaan Pirkkalassa tai jos on niin jossakin kaukana metsissä. Mustikka on terveellinen marja ja soppana kaurapuuron kanssa tosi terveellinen.
Parasta kesässä on ollut se, kun olen saanut olla Leevi pojan hoitajana. Tarha oli heinäkuun kiinni joten sain tilaisuuden olla Leevin kanssa pitkään. Reissailimme Mikkelissä, Visuvedellä katsomassa dinorauksia, Vaasan vesisateessa, Hauhon kesäteatterissa ja Särkänniemen huvipuistossa. Ehdimme myös pikaisesti käymään mummon synnyinseudulla.
Parasta Leevin mielestä oli uusi leikkimökki, jonka mummo ja äijä olivat tehneet tänä keväänä. Alun alkanen siitä piti tulla nökötorni Leeville. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja siitä tuli pieni Leevin mökki. Suosittua puuhaa oli mummolassa varsinkin mummon tekemä riippusilta. Siinä sitä on kiivetty siltaa, parvea ja siltaa ees sun takasi.
Pyöräretkiä tehtiin pitkiä matkoja. Ja evästäkin piti ottaa mukaan. Niitä sitten kävimme syömässä kirkonkylän koulun kentällä, joskus metsä- ja kalaretkellä.
Paras aika elämässä on se kun on saanut olla ja viettää aikaa Leevin kanssa. On ollut riemullista katsoa maailmaa lapsen silmin. Leevin kanssa touhuilu on antanut vastapainoa omalle työlle. Työssä jaksaa taas paremmin,kun on tehnyt jotakin muutakin työtä.
Mutta elokuussa alkoivat taas kunnan kokoukset. Kunnanhallituksen ensimmäisessä kokouksessa piti pohtia, miten Pirkkalan kunnan Paras-hanke toteutuu.
Kritisoin Paras-hankkeen lähtökohtia siitä, että huomio kiinnittyy kokonaan euroihin ja väittämään etteivät pienet kunnat pystyisi tuottamaan palveluja.
Pirkkalassa palvelut on tuotettu erinomaisesti, mutta rahat eivät vain yksinkertaisesti riitä. Kyse ei ole tehottomuudesta, pikemmin kyvyttömyydestä karsia menoja.
Koen myös kummallisena tilanteen, jossa valtio pakottaa laatimaan 20 000 asukkaan toiminta-alueita ja rajaa samalla kunnan itsenäisen toimintavapauden.
Paras- hankkeessa tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys, mitä suurimmassa määrin kuntien lukumäärän vähentämisestä. Valtion taholta on toitotettu, että sata kuntaa on poistuttava kuntarakenteesta. Jos ei -niin sitten pakolla.
Paras- hanke on yhteiskunnallinen suuri kysymys. Olen huolestunut, että kunta on pakotettu tekemään yhteistyötä eri asioissa eri suuntiin. Erilaiset asukaslukuvaatimukset ovat eräänlaista kikkailua. Kuka sanoo ja valvoo, että 20 000 asukkaan kunta on paras asukas väestöpohjaltaan, jossa tuotetaan terveyspalvelut kohtuuhintaisena.
Kuitenkin kaikki tutkimukset osoittavat, että 15 000 - 20 000 kunta väestöpohjaltaan on taloudellisin.
Pirkkalan kunnan taloustilanne ei ole hääppöinen. Kunta on ajautunut aikalailla ahdinkoon, mutta sehän on ollut nähtävissä jo kauan aikaa, kukaan ei vain ole todella rohjennut tarttua asiaan.
Nyt pitäisi olla talousjohtaja, joka lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että investoinnit nyt jäihin. Rajut investoinnit, joita on tehty liian lyhyellä aikataululla ovat kasvattaneet kunnan velkamäärää liian paljon.
Myöskään henkilöstöä ei ole mitoitettu nykypäivän edellyttämälle tasolle riittävän ajoissa. Vasta nyt tajutaan, että jotain on tehtävä. Vai tajutaanko?
Mitähän varten - Pirkkalastakin suurin osa palveluista on siirtynyt Tampereelle. Niitä ei voi perustella "säästösyistä". Ei ainakaan jos otan esimerkiksi aluepelastuslaitoksen, jonka menot ovat karanneet kuntien ulottumattomiin.
Kunnalla ja päättäjällä on selkeästi sellainen käsitys, että aluepelastuslaitoksen menoihin ei ole pystytty vaikuttamaan. Mielestäni jatkossa rahankäyttö kaipaa avoimuutta ja tarkkaa seurantaa. Ei voi olla oikein, että kustannukset nousevat Pirkkalan kokoisessa kunnassa 10 prosentin vuosivahdilla.
Mielestäni tässä puitelaissa ja kunnan esityksessä ei mietitty tarpeeksi - mitä tehdä talouden kuntoon saattamiseksi. On mietitty, että mitä vähimmällä vaivalla täytetään lain kirjain - voidaan jatkaa niin kuin ennenkin. Näinhän se ei saisi olla.
Kysyinkin viime maanantaina valtuustossa, että miksi ei kuntaliitosta Tampereen kanssa, joka jo n y t tuottaa ja palvelee kuntalaisia monessa asiassa. Miksi tämä kuntalaisille edullisin kuntien liitos ei ole esillä neuvotteluissa. Kun valtiovaltakin siihen patistaa.
Jospa Tampereen kaupunki tuottaisi myös meille haja-asutusalueen ihmisille palvelut vähän paremmin kuin Pirkkala. Esimerkkeinä: kevyenliikenteenväylät, tiestöt, vesi- ja viemäri ja kouluasiat. Mene ja tiedä!
Kotiseutuni kunta liittyi Tornioon jo monta vuosikymmentä sitten. Siellä ovat tiet ja kevyenliikenteenväylät kunnossa, valaistut ulkoilureitit ja vesi- ja viemäriasiat kunnossa.
Kuntien yhdistäminen herättää usein meissä vahvaa keskustelua ja suuria tunteita. Ajatus oman kotikunnan katoamisesta tuntuu uhkaavalta ja oudolta. Sitä se ei ole. Me kaikki ihmiset olemme jostakin kotoisin.
Miksipä ei kuntaliitos. Kuntien laajamittainen yhdistäminen Tampereen seudulla toimisi hyvin yhtenäisillä talous- ja työssäkäyntialuiella.
Yhdistymisessä ratkeaisi myös kaupunkinimitys ja pormestarikin olisi valmiina. Kaupunkinimityksestä päätetään taas huomen iltaisessa kunnanhallituksen kokouksessa.
Ehkäpä syy on meissä politiikoissa, jotka eivät näe nenäänsä pidemmälle. Kuntaliitos karsisi tietenkin eniten juuri korkeinta kunnan johtoa, meitä valtuutettuja ja muita päättäjiä. Virastoja yhdistettäisiin ja toki työttömiäkin tulisi. Pitkällä aikavälillä se tuskin paljoakaan merkitsee kuka palvelut tuotaa. Palvelut säilyisivät ja kustannukset pysyisivät kohtuullisina.
Kunnallinen päätöksenteko tapahtuu virkamiesten esittelystä. Yksittäiselle valtuutetulle jää usein kovin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa johtavien virkamiesten valmisteleviin ratkaisumalleihin esimerkkeinä parashanke.
Omalta osaltani olen huomannut aloitteiden teon turhautuvaksi sen vuoksi, että harvoin ne johtavat johonkin. Tein viime keväänä aloitteen, joka käsitteli vanhusten kuljetustukea. Tukea, joka evättiin viime syksynä 16 hakijalta tältä vuodelta. Siihen oli päätetty laittaa tuloraha 1200 euroa, jos tukea meinaa saada.
Käytin valtuustossa puheenvuoron, josa esitin, että jos meillä on varaa maksaa lapsiperheille "luksusrahaa" ilman tulorahaa, niin minusta pitäisi myös maksaa näille vanhuksille kuljetustukea ilman tulorajaa. Onneksi keskustaryhmän ja vasemmistoryhmän valtuutetut kannattivat esitystä, esitystä, joka hävisi äänin 6-29.
Kyllä vastuuta pitää kantaa myös valtuutettu, mutta kyllä vastuuta on vaadittava ensisijaisesti niiltä, jotka vastuunkantamisesta saavat rahapalkkaa. Vastuunkantajaksi ovat kuluvana vuonna joutuneet taloudellista päätösvaltaa vailla olevat työntekijät ja välttämättömiä kunnallisia palveluja kipeästi tarvitsevat kuntalaiset. Hupipalveluja halajavat ovat sen sijaan saaneet nautintonsa.
No niin tulipa tässä sitten taas maailmaa parannettua. Kirjoitanpa teille vanhasta virsikirjasta virren, joka sopii hyvin tähän kirjoitukseni loppuun kaikille luettavaksi.
"Mä sain niin ylen runsaasti, vaan kaikki on hävitetty, tuhansiin nousee velkani, tuo turhiin menetetty, mä tuhlaan niin kuin pohjaton mull oisi lähde ollut, nyt olen paljas alaston, on maksupäivä tullut".
Tätä on sanottu veronmaksajan virreksi, mutta sopii yhtä hyvin meille päättäjille, virkamiehille ja myös kuntalaislle.
Kesä on kohta mennyttä. Tänään sunnuntaina oli pitkästä aika aika kylmä aamu. Lähdin kuuden jälkeen liikenteeseen. Nyt mietin, että pitäsköhän sinne blogiin vähän kirjoittaa kuulumisia, kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut. Kesä on mennyt niin työnkiireissä, että joskus on tuntunut ettei 24 tuntia riitä vuorokaudessa kaikkeen siihen mitä on pitänyt tehdä.
Pari viikkoa sitten olin mustikassa Torniojokilaaksossa, siellä kotikulmilla. Mustikoita oli paljon. Sainpa niitä kerättyä 30 litraa ja veljen vaimo antoi vielä yhden kymmenen litraa. Täällä Pirkanmaalla ei ole ei ainakaan Pirkkalassa tai jos on niin jossakin kaukana metsissä. Mustikka on terveellinen marja ja soppana kaurapuuron kanssa tosi terveellinen.
Parasta kesässä on ollut se, kun olen saanut olla Leevi pojan hoitajana. Tarha oli heinäkuun kiinni joten sain tilaisuuden olla Leevin kanssa pitkään. Reissailimme Mikkelissä, Visuvedellä katsomassa dinorauksia, Vaasan vesisateessa, Hauhon kesäteatterissa ja Särkänniemen huvipuistossa. Ehdimme myös pikaisesti käymään mummon synnyinseudulla.
Parasta Leevin mielestä oli uusi leikkimökki, jonka mummo ja äijä olivat tehneet tänä keväänä. Alun alkanen siitä piti tulla nökötorni Leeville. Mutta suunnitelmat muuttuivat ja siitä tuli pieni Leevin mökki. Suosittua puuhaa oli mummolassa varsinkin mummon tekemä riippusilta. Siinä sitä on kiivetty siltaa, parvea ja siltaa ees sun takasi.
Pyöräretkiä tehtiin pitkiä matkoja. Ja evästäkin piti ottaa mukaan. Niitä sitten kävimme syömässä kirkonkylän koulun kentällä, joskus metsä- ja kalaretkellä.
Paras aika elämässä on se kun on saanut olla ja viettää aikaa Leevin kanssa. On ollut riemullista katsoa maailmaa lapsen silmin. Leevin kanssa touhuilu on antanut vastapainoa omalle työlle. Työssä jaksaa taas paremmin,kun on tehnyt jotakin muutakin työtä.
Mutta elokuussa alkoivat taas kunnan kokoukset. Kunnanhallituksen ensimmäisessä kokouksessa piti pohtia, miten Pirkkalan kunnan Paras-hanke toteutuu.
Kritisoin Paras-hankkeen lähtökohtia siitä, että huomio kiinnittyy kokonaan euroihin ja väittämään etteivät pienet kunnat pystyisi tuottamaan palveluja.
Pirkkalassa palvelut on tuotettu erinomaisesti, mutta rahat eivät vain yksinkertaisesti riitä. Kyse ei ole tehottomuudesta, pikemmin kyvyttömyydestä karsia menoja.
Koen myös kummallisena tilanteen, jossa valtio pakottaa laatimaan 20 000 asukkaan toiminta-alueita ja rajaa samalla kunnan itsenäisen toimintavapauden.
Paras- hankkeessa tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys, mitä suurimmassa määrin kuntien lukumäärän vähentämisestä. Valtion taholta on toitotettu, että sata kuntaa on poistuttava kuntarakenteesta. Jos ei -niin sitten pakolla.
Paras- hanke on yhteiskunnallinen suuri kysymys. Olen huolestunut, että kunta on pakotettu tekemään yhteistyötä eri asioissa eri suuntiin. Erilaiset asukaslukuvaatimukset ovat eräänlaista kikkailua. Kuka sanoo ja valvoo, että 20 000 asukkaan kunta on paras asukas väestöpohjaltaan, jossa tuotetaan terveyspalvelut kohtuuhintaisena.
Kuitenkin kaikki tutkimukset osoittavat, että 15 000 - 20 000 kunta väestöpohjaltaan on taloudellisin.
Pirkkalan kunnan taloustilanne ei ole hääppöinen. Kunta on ajautunut aikalailla ahdinkoon, mutta sehän on ollut nähtävissä jo kauan aikaa, kukaan ei vain ole todella rohjennut tarttua asiaan.
Nyt pitäisi olla talousjohtaja, joka lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että investoinnit nyt jäihin. Rajut investoinnit, joita on tehty liian lyhyellä aikataululla ovat kasvattaneet kunnan velkamäärää liian paljon.
Myöskään henkilöstöä ei ole mitoitettu nykypäivän edellyttämälle tasolle riittävän ajoissa. Vasta nyt tajutaan, että jotain on tehtävä. Vai tajutaanko?
Mitähän varten - Pirkkalastakin suurin osa palveluista on siirtynyt Tampereelle. Niitä ei voi perustella "säästösyistä". Ei ainakaan jos otan esimerkiksi aluepelastuslaitoksen, jonka menot ovat karanneet kuntien ulottumattomiin.
Kunnalla ja päättäjällä on selkeästi sellainen käsitys, että aluepelastuslaitoksen menoihin ei ole pystytty vaikuttamaan. Mielestäni jatkossa rahankäyttö kaipaa avoimuutta ja tarkkaa seurantaa. Ei voi olla oikein, että kustannukset nousevat Pirkkalan kokoisessa kunnassa 10 prosentin vuosivahdilla.
Mielestäni tässä puitelaissa ja kunnan esityksessä ei mietitty tarpeeksi - mitä tehdä talouden kuntoon saattamiseksi. On mietitty, että mitä vähimmällä vaivalla täytetään lain kirjain - voidaan jatkaa niin kuin ennenkin. Näinhän se ei saisi olla.
Kysyinkin viime maanantaina valtuustossa, että miksi ei kuntaliitosta Tampereen kanssa, joka jo n y t tuottaa ja palvelee kuntalaisia monessa asiassa. Miksi tämä kuntalaisille edullisin kuntien liitos ei ole esillä neuvotteluissa. Kun valtiovaltakin siihen patistaa.
Jospa Tampereen kaupunki tuottaisi myös meille haja-asutusalueen ihmisille palvelut vähän paremmin kuin Pirkkala. Esimerkkeinä: kevyenliikenteenväylät, tiestöt, vesi- ja viemäri ja kouluasiat. Mene ja tiedä!
Kotiseutuni kunta liittyi Tornioon jo monta vuosikymmentä sitten. Siellä ovat tiet ja kevyenliikenteenväylät kunnossa, valaistut ulkoilureitit ja vesi- ja viemäriasiat kunnossa.
Kuntien yhdistäminen herättää usein meissä vahvaa keskustelua ja suuria tunteita. Ajatus oman kotikunnan katoamisesta tuntuu uhkaavalta ja oudolta. Sitä se ei ole. Me kaikki ihmiset olemme jostakin kotoisin.
Miksipä ei kuntaliitos. Kuntien laajamittainen yhdistäminen Tampereen seudulla toimisi hyvin yhtenäisillä talous- ja työssäkäyntialuiella.
Yhdistymisessä ratkeaisi myös kaupunkinimitys ja pormestarikin olisi valmiina. Kaupunkinimityksestä päätetään taas huomen iltaisessa kunnanhallituksen kokouksessa.
Ehkäpä syy on meissä politiikoissa, jotka eivät näe nenäänsä pidemmälle. Kuntaliitos karsisi tietenkin eniten juuri korkeinta kunnan johtoa, meitä valtuutettuja ja muita päättäjiä. Virastoja yhdistettäisiin ja toki työttömiäkin tulisi. Pitkällä aikavälillä se tuskin paljoakaan merkitsee kuka palvelut tuotaa. Palvelut säilyisivät ja kustannukset pysyisivät kohtuullisina.
Kunnallinen päätöksenteko tapahtuu virkamiesten esittelystä. Yksittäiselle valtuutetulle jää usein kovin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa johtavien virkamiesten valmisteleviin ratkaisumalleihin esimerkkeinä parashanke.
Omalta osaltani olen huomannut aloitteiden teon turhautuvaksi sen vuoksi, että harvoin ne johtavat johonkin. Tein viime keväänä aloitteen, joka käsitteli vanhusten kuljetustukea. Tukea, joka evättiin viime syksynä 16 hakijalta tältä vuodelta. Siihen oli päätetty laittaa tuloraha 1200 euroa, jos tukea meinaa saada.
Käytin valtuustossa puheenvuoron, josa esitin, että jos meillä on varaa maksaa lapsiperheille "luksusrahaa" ilman tulorahaa, niin minusta pitäisi myös maksaa näille vanhuksille kuljetustukea ilman tulorajaa. Onneksi keskustaryhmän ja vasemmistoryhmän valtuutetut kannattivat esitystä, esitystä, joka hävisi äänin 6-29.
Kyllä vastuuta pitää kantaa myös valtuutettu, mutta kyllä vastuuta on vaadittava ensisijaisesti niiltä, jotka vastuunkantamisesta saavat rahapalkkaa. Vastuunkantajaksi ovat kuluvana vuonna joutuneet taloudellista päätösvaltaa vailla olevat työntekijät ja välttämättömiä kunnallisia palveluja kipeästi tarvitsevat kuntalaiset. Hupipalveluja halajavat ovat sen sijaan saaneet nautintonsa.
No niin tulipa tässä sitten taas maailmaa parannettua. Kirjoitanpa teille vanhasta virsikirjasta virren, joka sopii hyvin tähän kirjoitukseni loppuun kaikille luettavaksi.
"Mä sain niin ylen runsaasti, vaan kaikki on hävitetty, tuhansiin nousee velkani, tuo turhiin menetetty, mä tuhlaan niin kuin pohjaton mull oisi lähde ollut, nyt olen paljas alaston, on maksupäivä tullut".
Tätä on sanottu veronmaksajan virreksi, mutta sopii yhtä hyvin meille päättäjille, virkamiehille ja myös kuntalaislle.