SALAILU ON LISÄÄNTYNYT!
28.08.2010 Klo 04.23
EPÄREHELLISYYS LAAJENEE?

Olen kaksi päivää miettinyt miksi tavallisia rikollisia suojellaan julkisuudelta? Miksi ihmisten kuullen ei saa mainita asioita, jotka koskevat terveyttä, kunniaa, rikoksia, perhe-elämää jne. Miten ihmeessä maahan on laadittu sellainen julkisuuslaki, joka suojelee rikollisia?

Julkisuuslaki on ollut voimassa vuodesta 1999. Kuntien ja seurakuntien virkamiehet laittavat sellaisia asioita salaiseksi, jotka mielestäni pitäisivät olla julkisia ja avoimia. Salailu on siis virkamiesten esityksissä lisäntynyt. Salailulaki on huonosti tehty jos siinä suojellaan rikollisia.

Onko oikein, että rikoksista ei saa kertoa julkisuuteen, vaikka ne olisivat tottakin? Onko oikein, että rikoksen tekeminen on osa yksityiselämää, joka kuuluu arkaluontoisten salassa pidettävien asioiden piiriin? Onko niin, että kansanedustajat ovat tehneet lain omia tekemisiään suojeltaakseen? Siltä vähän näyttää!

Julkisuuslaki halvaannuttaa tavallisen päättäjän, joka ei saa kertoa totuuksia julkisuuteen, sillä pääsääntö on, että salassa pidettäviä tietoja ei saa luovuttaa julkisuuteen. Kunnan ja seurakunnan viranomainen saa itse päättää, mikä hänen mukaansa on salaista ja mikä ei.

Seuraillessa ympäristöä huomaa pieniä lipsumisia puheissa, teoissa ja toimissa. Viime aikoina julkisuuteen pujahtaa jatkuvasti vaalirahakohu. Pakosta tässä miettii, pohtii ja epäilee poliitikan järkevyyttä tässä yhteiskunnassa. Kun tiedotusvälineitä seuraa,vähän väliä median tietoon tulee uusia tapauksia, epärehellisyys on laajentunut isommille apajille, kuten yritysten, seurojen, valtion ja kuntien ja seurakunnan johtoportaikkoon. Tästä kärsii moni päättäjä. Syntyy luottamuspula kaikkeen.

Poliitikot vakain, kirkain silmin kieltävät ottamasta minkäänlaisia lahjuksia tai kieltävät tekemästä mitään taloudellisia virheitä. Luottamus virkamiehien ja poliitikkojen puhtauteen on häipynyt pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Pikkuruisena lohtuna tässä salailulaissa voinee todeta, että nykyisin yhä useammin epärehelliset toimet tongitaan esille. Mutta kuka tietää, mitä jää tutkimatta ja mitä kaikkea verhojen takana tapahtuu? Kaikessa julkisen sektorin työssä pitää panostaa avoimuuteen.

On ikävä ajatella, että aina ja ihan kaikessa totuus pitää panna vaakalaudalle. Surkuhupaisaa tässä on, että julkisuuslaki suojelee joitakin henkilöitä. Hyssyttelyltä tuntuu monesti, kun julkisen sektorin virkamiehistä ja päättäjistä tehdyt rikosilmoitukset eivät johda mihinkään vaan lausunnoissa on; ettei ole löytynyt riittävää näyttöä. Meillä Suomessa on sellainen systeemi, ettei näytön arviointi kuulu meidän tehtäviin. Meillä ensin poliisi tutkii ja sitten syyttäjä päättää, onko rikoksesta näyttöä vai ei.

Valitettavasti valheella ja häikäilemättömyydellä on aina lyöty heikompia, mutta näin tasa-arvon ja sivistyksen aikakautena rehellisyyteen pitää panostaa. Käsi sydämelle jokainen päättäjä ja virkamies.

HILJAISUUS ANTAA VOIMAA!
24.08.2010 Klo 20.15
OLIN PÄÄSSYT KOTISEUDULLENI!

Maailmasa on vielä paljon hyvyyttä, rakkautta ja ystävyyttä - usko tai älä. Jos epäilet moista väitettä, voin antaa Sinulle pikku vinkin: lyöttäydy Lappiin. Voin vakuuttaa, että katsot maailmaa, kenties myös omaa elämääsi, reissun jälkeen kokonaan toisin silmin.

Viikonloppuna olin päässyt parin päivän visiitille kotiseudulleni. Torniojokilaaksossa löysin uudelleen lapsuuden sielunmaiseman, sen yhteisöllisyyden, toisistaan huolehtimisen ja välittämisen ilmapiirin, jonka me olemme jo lähes kokonaan täällä etelässä kadottaneen.

Me olemme menetäneet tämän hyvinvoinnin keskellä todella paljon. Meidän komeat ulkoiset kulissimme kolisevat usein sisäistä tyhjyyttään. Monet ihmiset ovat täällä menettäneet toivonsa sen suhteen, että kykenisivät tekemän mitään taloudellisten ja poliittisten virheiden korjaamiseksi äänestämällä tai puhumalla vallassa olevien kanssa. Kuitenkin perinpohjainen muutos taloudellisessa, poliittisessa ja arvojärjestelmässä on tulevaisuudessa välttämätöntä tehdä.

Mutta toivoa en menettänyt synnyinseudullani. Saavuin perjantai-iltana iltamyöhään perille. Työkamppeet päälle ja sipulin nostoon. Niitä sitten perkasin kuutamoiltana puoleen yöhön saakka. Ilmakin oli viilentynyt lämpömittari näytti melkein nollaa. Ympärillä kaikki on suurta vihreää lakeutta. Hiljaisuutta. Ainoat voimakkaat äänet tulevat joelta sorsanmetsästäjien pyssyistä - sorsanmetsästys on juuri tänään alkanut.

Kun kuljen elokuun tähtikirkkaana yönä, kohti asuntovaunua, mahtavan maiseman keskellä voin aistia Jumalan luomistyön todellisuuden. Katson ylöspäin, ihmettelen ja kiitän. Mittaamaton korkea taivas. Ja minä mitättömän pieni ihminen tässä avaruudessa. Ihmisen pienuus ja suuruus asettuvat kohdalleen luonnossa, tähtitaivaan alla. Ilman valoa ei ole elämää. On vain pimeys ja kaaos. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Näinhän se Ps. 23: jae 3 sanoo.

Seuraavana aamuna nousen aikaisin ja lähden kuljeskelemaan mustikka metsään ilman päämäärää, katselen myrskyn kaatamia puita, kuuntelen lintujen laulua. Kuuntelen kurkien kirkunaa, kunnes ne vaikenevat. Istun kannolle. Hiljaa, tekemättä mitään.

Istun illalla asuntovaunun lämpimässä nurkassa, mustikoita puhdistaen ja tuulen ja sateen humistessa katon päällä. Olen yksin, vain itseni, omien ajatusteni ja tunteideni kanssa. Hiljaisuudessa on voiman ihmeellinen salaisuus.

Sunnuntai aamuna lupasin mennä veljeni vaimon kanssa kotikirkoon. Siellä jumalanpalvelus alkoi vasta kello 11.00. Jumalanpalvelus on aikojen kuluessa kokenut monia muutoksia, mutta sen pääsisältö on säilynyt samana. Kotikirkkoni yksi merkittävimmistä jumalanpalvelumuistoistani oli tämä sunnuntai. Tapasin entisen opettajani ja paljon tuttuja, jotka heti tunsivat minut. En ollut kuulemma muuttunut. Vaikka tapaamisesta on kulunut jo monta vuosikymmentä.


Papin saarna kosketi varmasti monta kirkossa olijaa. On hieno asia, että meillä on hyviä jumalanpalvelumuistoja, joista saamme ammentaa rohkeutta uskonelämäämme. Mutta vielä arvokkaampaa on se, että meillä on mahdollisuus osallistua joka sunnuntai
Jumalan kansan yhteiseen juhlaan jumalanpalveluksessa.

Olen usein ajatellut, mitä merkitsee ihmiselle lähteä juuriltaan tai palata sinne. Mikä on se lapsuusmuistojen vihreä maisema, jonka tuoksut tulvahtavat alati tuoreina sydämissämme? Elän muistoissani lapsuudenkodissani, vaikka nykyinen kotini sijaitsee lähes 700 km etäisyydellä syntymä- ja lapsuuskotiani. Olen onnellinen, että siellä on paikka minne mennä.

Elokuussa pimeässä illassa
kaikuu taivaalla
kurkien suru:
muistelen kotiseutuani.





VOIKO POLITIIKKA TERVEHTYÄ?
18.08.2010 Klo 21.30
MIELIPITEITÄ JA NÄKEMYKSIÄ

Reilut kaksi kuukautta tässä on paastottu ei ruoasta ja juomisesta vaan tämän blogin kirjoittamisesta. Paastottu on kuten Mooses neljäkymmentä päivää. Se on ollut tarpeen oman elämän kannalta, sillä kaksi kuukautta on ollut niin työntäyteisiä päiviä ettei ole ehtinyt paljon nukkumaan saati sitten keskittyä kirjoittamaan. Mutta jokaisella paastolla on oma merkityksensä ja tarkoituksensa. Sitä tarvitaan valmistautuessa taas uusiin koitoksiin.

Paasto on hyvä palvelija ihmisille, koska me luonnostamme olemme laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Vaivannäkö ja itsensäkieltäminen eivät ole suosittuja arvoja tänä päivänäkään. Ne terästävät tahtoamme ja kasvattavat pyrkimystämme hyvään. Paaston avulla meille kirkastetaan elämämme tärkeimpiä arvoja.

Elämme aikaa, joka on täynnä sellaista likaa ja saastaa, joka tekee sielun turraksi ja mielemme sokeaksi. Me helposti totumme laittomuuteen. Vaalirahasotkut puolueissa kertovat sen, että politikkoihin ei luoteta. Tuntuu uskomattomalta, että miksi ei kerrota totuutta niin kuin se on vaan niin kuin sen toivoisi olevan. Jumala kutsuu meidät taistelemaan jumalattomuutta ja luopumusta vastaan. Pyhä Henki auttaa meitä varomaan mieltymästä tähän maailmanaikaan. Paasto Jumalan tahdon mukaisena tekee meidät näkeväksi ja nöyräksi, se johtaa myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden totetuttamiseen toivottavasti.

"Herra, elämäni Valtias!
Estä minusta laiskuuden,velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna palvelijallesi sielun puhtauden,
nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki."

Meidän kaikkien pitäisi miettiä, miten elämä kodissa, työyhteisössä ja politiikassa muuttuu, kun paastoamme rukouksessa mainituissa asioissa. Jumalan sana varoittaa meitä myös väärästä paastosta. Sellaisessa paastossa sydän ei murru eikä voi uudistua. Jos paastoon ei sisälly sydämen murtumista ja yhteiskunnallisen vääryyden oikaisemista, se ei saa osakseen Jumalan mielisuosiota.

Laitoin otsikoksi politiikan tervehdyttämisen. Elämässä on asioita, joiden kanssa tuntee oman neuvottomuutensa. On myös aikoja, jolloin kaipaa selvyyttä oman itsensä ymmärtämiseen. Kaksi kuukautta sitten väreili ilmassa usko politiikan tervedyttämiseen. Arvelin, että pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen aikana esille nousee uusi poliittinen kulttuuri, joka saa vihdoinkin uutta jalansijaa politiikassa.

Puoluekokouksessa uuden puheenjohtaja pitämästä puheesta sai sellaisen käsityksen jostakin uudesta politiikan tervehdyttämisestä. Mutta ei taida olla yhtään sen helpompaa uudella puheenjohtajalla jos ei ollut Matti Vanhasellakaan.

Raha näyttää olevan useamman kansanedustajan kaiken pahan alku. Meitä muistutetaan rahan himosta ja sen pahuudesta; siitä ajattelusta, että rahaa pitäisi olla aina vähän enemmän. Kenties tästä voi vanhan sanonnan mukaisesti päätellä, että rahalle kuuluu rengin osa. Jos se saa isännän paikan, järjestys hämärtyy. Sillä raha juoksuttaa ihmistä eikä ihminen rahaa.

Valmistautuminen ensi keväänä pidettäviin eduskuntavaaleihin on asiamielessä jälleen kerran käynnistynyt sekavasti. Politiikan asialista on kohtuullisen levällään, ja pelin politiikka sekä tulevaan hallituskoalitioon liittyvät valta-asetelmat tuntuvat kiinnostavan puolueita enemmän kuin niiden edustamat yhteiskunnalliset arvot. Vaalien alla sitten taas haastatellaan valtakunnan päivystäviä dosentteja ja ihmetellään, miksi politiikka ei kiinnosta kansalaisia.

Mistä tämä politiikan sisältöjen karttelu johtuu? Mitä asialle voitaisiin tehdä? Onko haikailu sisältöpolitiikan perään ylipäätään naiivia ja vanhanaikaista? Uskon, että politiikan tilaa ei ole kuitenkaan lopullisesti menetetty. Puolueilla ja yksittäisillä ehdokkailla on edelleenkin mahdollisuus nousta päivänpolitiikan yläpuolelle ja esittää unelmiaan paremmasta yhteiskunnasta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisen vision selkeää määrittelyä ja rajaamista sekä uskoa muutoksen mahdollisuuteen.

Tärkeää on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys visioiden eteenpäin ajamisessa sekä oikeiden yhteiskunnallisten toimijoiden ja toimijaverkostojen mukaan ottaminen. Uskon, että äänestäjät ovat kaikesta huolimatta halukkaampia sitoutumaan sellaiseen yhteiskunnalliseen projektiin, joilla on selkeä päämäärä ja tavoitteet, kuin nykyisenlaiseen poliittiseen egotrippailuun, joka rakentuu yksittäisten politikkojen sekavista lausunnoista, hätäpäissään annetuista vaalivalheista tai vallan viettelyksestä. Ilmassa on tilaus visionääriselle politiikalle - nähtäväksi jää, kuka tämän tilauksen ottaa vastaan!

Yhteiskunnallisen murroksen jatkuessa hyvinvointivaltio joutuu kipeiden kysymysten eteen. Voidaanko etuudet ja palvelut jakaa kaikille tarpeeseen tai varallisuuteen katsomatta? Onko apua tarvitsevalla oikeus saada yhteiskunnan rahaa vastikkeettomasti, ilman velvollisuutta tehdä tai olla jollakin muulla tavalla hyödyksi? Miten päästään ulos siitä köyhyyden ja ulkopuolisuuden kehästä, joka syntyy, kun osa kansalaisista kuuluu työelämän eliittiin ja osa joutuu työskentelemään pienellä palkalla tilapäisissä työsuhteissa?

Useat ongelmat, kuten ilmastomuutos, rahamarkkinoiden epävakaus ja valtion ja kuntien velkakierre, johtuvat pääosin virkamiesten ja päättäjien huonosta talouspolitiikasta. Kansa elää yli varojen. Kansanedustajat purki tällä viikolla puhehalujaan kesäkokouksissa. Ensi vuoden valtion talousarviota evästettiin toiveiden tynnyrillä, jos kohta talouden tosiasioillekin annettiin sijaa.

Buhjettiesityksen tulopuoli rakentuu edelleen velanotolle. Ihmetellä täytyy velanlisäyshaluja? Veronkevennykset lapsiperheille ja pieni- ja keskituloisille olisi oikeudenmukaista. Suomen ongelmat ovat edelleen korkea työttömyys ja koko kansantalouden valtaisa velkaantuminen.

Menneinä vuosina oli suuri herkkyys etuujen lisäämiseen. Ei ihme, jos ankeiden aikojen todellisuus virittää itsekritiikkiä myös tulevaisuuttaan ajattelevissa poliitikoissa ja puolueiden toimintatavoissa. Puolueet eivät ole kyenneet riittävästi sopeutumaan muuttuneeseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa jaettavan sijasta on vain leikattavaa. Puolueiden puheenjohtajien elvytysiskusanan hokeminen ei tässä murroksessa nyt auta.

Tarvitsemme työtä, toimentuloa ja turvallisuutta. Hyvinvoinnin keskeinen taloudellinen lähtökohta on korkeassa työllisyydessä ja siinä, että tuottavuuden lisääntyessä syntyy uutta jaettavaa. Pahin uhka on siinä, ettei palkktyötä enää löydy kaikille ja että julkisen vallan rahahanat ehtyvät.

Työn liikkuvuuden kasvu maasta toiseen rapauttaa hyvinvointivaltion toimintamahdollisuutta. Hyvinvointivaltio merkitsee anteliasta perustoimeentulon turvaamisjärjestelmää, jota ravistellaan progressiivisen verojärjestelmän avulla. Suurituloisten muutto, joka rapauttaa veropohjan ja pienituloisten maahan tuloon sosiaalietuja nauttimaan joka lisää menopaineita. Tulevaisuudessa joudutaan hyvinvointivaltion etuuksista tinkimään. Onko se sitten subjektiivinen päivähoito, puoluetuet, kehitysapu, tutkimusrahat vai mikä?
Aika näyttää, mutta jotain on tehtävä!

RUKOUS TÄLLE PÄIVÄLLE

Jumala taivallinen isämme.
Opeta meitä näkemään
jokaisen päivän tarkoitus,
omassa tehtävässämme
omalla paikallamme
sinun läsnäoloosi luottaen.
Anna meille tavoitteita
jotka panevat meidät liikkeelle
anna voimaa ja kykyä toteuttaa niitä.
Ota Sinä käyttöösi elämämme
ja tee meistä rakkautesi kanavia,
että olisimme vapaita palvelemaan
ja näyttämään suuntaa sovinnon ja
armahtavaisuuden tielle.
Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä.