LUPAUDUIN PORMESTARIEHDOKKAAKSI
27.09.2012 Klo 17.12
TYÖTÄ, YRITTÄMISTÄ JA VASTUUNKANTOA

On ollut kova syksy. Viime viikolla jätettiin Keskustan kuntavaaliehdokkaiden lista. Mielestäni paras lista, mitä Pirkkalassa on ollut neljäänkymmeneen vuoteen. Naisia meillä oli 12 ja miehiä viisi. Todella mahtava joukko. Nuorin on 18-vuotias abiturientti ja meidän valokuvaaja. Kiitos hänelle otti todella hyviä kuvia ehdokkaista. Monen alan ammattilaisia ja kaikki todella kiinnostuneita ehdokkuudesta. Näiden kanssa on hyvä tehdä työtä.

Viikko onkin mennyt siinä, kun on pitänyt erilaisia kokouksia ehdokkaille. Eilen illalla pakersimme tulevan esitteen kanssa. Kun neljä naisehdokasta päättää ja esittää siinä ei kauan viirailla. Toivottovasti siitä tulee hyvä ja saamme paljon ääniä. Työtä, työtä ja työtä on tehtävä kaikkien ehdokkain todella kovasti. Olemme olleet jo monta kertaa tiistai-iltana Pirkkalan torilla. Viime tiistaina palelimme Niinan kanssa vesisateessa. Kolme ihmistä kävi juttusilla. Puhuttiin perhepäivähoidosta, kunnan hyvistä palveluista ja vähän muustakin. Siitä, kun kunta ei anna lapsia perhepäivähoitoon. Kaksi lasta hoidossa ja hoitaja saa neljästä palkan. Hoitaja ei ollut oikein tyytyväinen siitä. Mieluusti olisi hoitanut neljää lasta.

Taitaa kunnassa olla sellainen meininki, että lapset ohjataan vain päiväkotiin, jotta käyttöaste olisi 110 prosenttia. Sitähän se ei ole! Kyllä keskustelujen perusteella monet vanhemmat haluaisivat lapsensa perhepäivähoitoon. Olisihan se kunnalle paljon edullisempaa, kuin se, että rakennetaan joka vuosi uusi päiväkoti.

Viime perjantaina meillä oli yhteinen kokous keskustan johtokunnan ja ehdokkaiden kesken. Siellä myös keskusteltiin pormestariehdokkasta. Pitkän keskustelun jälkeen ehdotuksia tuli, että Raililla on pitkäaikaisin kokemus kuntapolitiikasta ja kannatusta tuli. Itse ehdotin toista, mutta kannatusta hänelle ei tullut. Tässä sitä sitten ollaan pormestari ehdokas.

Minusta ei ole aivan sama kuka on pormestari. Pormestari on poliittinen johtaja ja hänellä on valtaa jos niin haluaa. Usein kyllä tuntuu siltä, että pormestarin pitää miellyttää kaikkia jotta saa pitää paikkansa. Minusta tuntuu, että itse olisin aika jämäkkä johtaja. Tekisin ehkä itse enempi töitä. Vähentäisin kunnan hallinnosta tarpeettomat virkamiehet pois. Ei kuullosta hyvältä. Yrittäjänä on tottunut tekemään työtä ja yrittäjä osaa päättää.

Niin miten kuntasektorin käy? Miten lähipalvelut hoidetaan jatkossa? Miksi maalle ei saa rakentaa? Miksi kunta ei yksityistä maata kaavota? Miksi kunta tarjoaa vain yhden euron tai kolme euroa raakamaasta? Missä on lähin koulu, lääkärin ja hoitajien vastaanotto? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin olen saanut viime aikoina vastata kuntalaisille. Kyse on siis aivan tavallisista jokapäiväisistä asioista.

Nyt maan hallituksessa työn alla on historian suurin paikallisdemokratian murtamishanke. Suurkaupunkipuolueiden hallitus haaveilee etelän kaupunkinäkökulmasta rakennettua suurkuntamallia. Lisäksi hallitus yrittää leikata koko ajan kuntien valtionosuuksia. Terveyden- ja sosiaalipuolen päätösvaltaa pyritään siirtämään koko ajan kauemmaksi tavallisista ihmisistä. Mitä tämä hallituksen politiikka on?

Joka ainoalla sektorilla isketään haja-asutusalueita, maakuntia ja koko maaseutuhenkistä elämänkatsomusta vastaan. Asutus ja palvelut keskitetään, lähidemokratia näivetetään, elinvoimaisia kuntia tuhotaan pakkoliitoksilla. Pakkoliitoksia vastutetaan, mutta eräs kokoomuslainen kansanedustaja sanoi viime syksynä eräässä kuntien palaverissä, että hallitusneuvotteluisssa sovittiin, että niskuroiva Pirkkala liitetään Tampereeseen.

Tästä ei kukaan puhu mitään. En tiedä mitä tässä on pelättävää. Vai halutaanko tässäkin asiassa olla vain hiljaa. Pohjalaisena ärsyttää se kun kaikesta vaietaan. Pitäisi joskus lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa tämä peli ei vetele.

Kun lehtiä lukee uutiset kertovat lisääntyvästä kansalaisten turvattomuudesta: lasten ja nuorten pahoinvoinnista, vanhustenhoidon puutteista ja terveyshuollon epäkohdista. Uhkakuvat siitä, että peruspalvelut etääntyvät ja keskittyvät entisestään ovat saaneet perusturvallisuuden tunteen järkkymään kaikissa ikäluokissa. Turvallisuus on asia, joka muodostuu luottamuksesta siihen, että monet pienet arjen asiat toimivat.

Haluammeko, että valta valuu nyt ratkaisevalla hetkellä keskittäjien käsiin? Kansallisen edun nimissä tulisikin taistella tätä kehitystä vastaan. Meidän on kunnan palveluja järjestettäessä lähdettävä ihmisten tarpeesta. Palvelujen keskittämisen kautta ei tule muokata liiaksi olemassa olevaa asutusrakennetta vaan erilaiset asukaslähtöiset palvelut voidaan tuottaa hyvinkin edullisesti ja laadukkaasti jos poliittista tahtoa löytyy.

Kunnat ovat hyvin erilaisia rakenteiltaan ja väestöpohjiltaan. Yksi keskitetty malli ei sovi kaikille. Vaalien alla toivonkin, että puolueet ja ennen muuta ehdokkaat tarttuisivat vastuullisesti palvelujen turvaamiseen haasteeseen. Nyt ei ole aika vain joko ylettömästi kritisoida kaikkea kunnassa jo tehtyä tai pohjattomasti luvata jokaislle jotakin. Nyt on vastuullisen tulevaisuuteen katsomisen paikka. Meidän on perusteellisesti harkittava sitä, miten haluamme palvelumme järjestettävän sekä millaisen tulevaisuuden perustan kunnallemme suomme.

En vieläkään usko kestävän huomisen rakentuvan populismille, vaan vastuullisella välittämisellä, niin ihmisistä kuin asioista. Ihmisyys on nostettava edelleen päätöksenteon keskiöön, niin kuin Santeri Alkio aikoinaan. Tässä on meidän keskustalaisten mahdollisuus ja vahvuus.

Tänä päivänä tarvitaan näkemystä, tahtoa ja rohkeutta meiltä päättäjiltä. Todellinen vastuunkanto vaatii rehellisyyttä todellisten ongelmien edessä. Viisaus voidaan muotoilla niin, että haasteisiin pitää tarttua varhaisessa vaiheessa ja jäsentää kuntaa kuntalaisten etujen näkökulmasta. Elinkeinopolitiikka ja yritystoiminta on nostettava eturiviin kunnan menestystekijöiksi.

Keskustalainen aatteellinen kehitystyö ja arvopohja ovat Pirkkalan henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Siihen kuuluu huolehtiminen maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista ja ympäristöstä. Siihen kuuluu vastuu Pirkkalasta ja pirkkalaisista.
Oletko Sinäkin samaa mieltä?

Syyskorjuut ovat tehty. On puitu, kynnetty ja perunat nostettu. Nyt saa kiittää Luojaa hyvästä sadosta!




LUONTO JA VAPAUS
14.09.2012 Klo 19.38
KYNTÄMÄSSÄ SÄNKIPELLOLLA

Eipä olis uskonut aamulla mihin urakkaan aloin. Teki mieli kyntämään. Pekka aloitti kyntämisen jo muutama päivä sitten. Minäkin olen joskus ollut hänen apunaan. Nyt vähän harmitti toi nilkka, joka on vielä turvoksissa. Pikkusormikin sai toissapäivänä pienen palkeenkielen, kun yritin korjata äänentoistolaitteita, joista toinen ei toiminut. Sormi on vuotanut verta nyt kaksi päivää. Illalla vaihdoin siteen ja vieläkin toisesta reunasta tihkui verta.

Biologiasta muistan lukioaikana, että jos haavaa painaa vaikka puoli tuntia niin veri tyrehtyy. Ei nyt auttanut. Ja lääkäriin tapani mukaan mennään vasta hätätapauksessa. Mitä sitä nyt tässä valittamaan. Kyntäminen on tarkkaa puuhaa. Pitää tarkkaan katsoa, että rengas pysyy auran urassa. Aloin kello 8.30 ja lopetin 18.30. Yhtämittaisesti 10 tuntia. Olisikohan tällä päässyt jo maailmanennätysten kirjaan. Harva jaksaa ajaa yhtämittaisesti ilman ruokaa, vettä tai muutakaan naposteltavaa. Minä päätin, etten lopeta ennenkuin on pelto kynnetty.

Nyt on hieno olo ja kiva katsella ikkunasta, kuinka hienon näköinen pelto on. Pekka tuossa sanoi, että ensi keväänä saat sitten äestää ja kylvää sen paikan katsotaan sitten miten vilja kasvaa. Tänä vuonna viljanviljely ei onnistunut. Kaurapellot oli täynnä ihmeellistä ohdaketta. Viljasato jäi huonoksi.

Maaseudun kannalta väärään suuntaan toimivat monet viime aikojen päätökset, kuten yksityisteiden avustusten vähentäminen ja autojen vainoaminen. Tietenkin taajamissa ei tarvitse autoja siellä on helppo olla autoton vihreä. Täällä maaseudulla tehdään lujasti työtä aamusta iltaan ilman suurellista korvausta.

Nyt eletään aikaa, jolloin arvostetaan muutakin kuin pelkästään rahaa. Ehkä tulossa onkin uusi aatteellisuus. Eilen Keravalla MTV3 tentissä kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien aatteista oli vaikea löytää mitään eroa. Uskon, että Sipilän johdolla Keskustaan nousee uutta aatteellisuutta. Arvot pitää saada levämmälle. Sipilällä on leveät hartiat.

Harmitti vaalitentti. Minusta Sipilä oli paras. Sipilä ei vain saanut aina puheenvuoroa vaikka pyysi. Katainen sai monta kertaa. Olen monta kertaa miettinyt, että mikä tässä maassa on vikana, kun keskustaa mollataan joka lehdissä. Ei se ole keskustan vika jos yksittäiset kansanedustajat mokaavat.

Valinnan vapaus on. Itsenäisen Suomen kansalaisella on alusta lähtien ollut perustuslain takaama oikeus valita asuinpaikkansa vapaasti. Nyt sitä yritetään monella lailla estää. Saa nähdä koska pulpahtaa esiin "seudulliset periaatteet hajarakentamisen hallinnasta". Tuskinpa ne virkamiehet uskaltavat niitä esittää ennen kuntavaaleja.

Kuntauudistuksessa hallituspuolueet höpisevät peruspalveluista niin kuin Keravan tentti osoitti. Täällä maaseudulla ei ole totuttu yhteiskunnan järjestämiin palveluihin. Mitä nyt peruskoulu alakoulu. Täällä ovat kaikki tottuneet itsenäisesti asumaan ja hankkimaan tarvittavat palvelut muualta. Sen takia ei kyllä kuntaliitoksia tarvitse tehdä.

No niin, pitääpä lähteä murskaamaan kaalin lehtiä, joka laitetaan muovin ja villaisen liinan avulla hauteeksi kipeään ja turvonneeseen nilkkaan. Päivä aloitetaan taas kaurapuurolla ja niinpä kolesterolitkin pysyvät kurissa. Sokeria niukasti, sillä se väsyttää ja tekee ylivilkkaaksi. Eilen keitin pihlajanmarjaomena hilloa sitä puuron päälle niin tulee C vitamiinitkin samalla kertaa.

Ihmisen pitää hoitaa ja rakastaa myös itseään sekä opetella olemaan onnellinen pienistäkin asioista. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat asioita, jotka tuovat itsellekin voimia. Jos rupeaa toisten kuvitteluja ajattelemaan, niin ei mistään tule mitään. Itse on töihinsä ja tekemiseensä uskottava. Silloin ne onnistuu. Niin kuin tämän päiväinen kyntäminenkin.



VAALITYÖHÖN!
12.09.2012 Klo 21.40
VAIHTOEHTOJA ON!

Kuntavaaleihin on enää reilu kuukausi. Pirkkalan vaalistartti oli eilen Pirkkalan torilla. Vaaleja vauhditti kansanedustaja Tuomo Puumala. Paikalla oli useampi keskustalainen kuntavaaliehdokas. Yleisöä oli mukavasti paikalla varsinkin vanhuksia ja lapsiperheitä. Hienoa, että meillä on monipuolinen ehdokasasetelma nuoria ja keski-ikäisiä. Olemme, ehkä hyvin naisvaltainen ehdokasjoukko. Toisaalta ehdokkaat ovat hyvin aktiivisia ja näkyviä naisia.

Näistä vaaleisa uskoisin, että kuntalaiset hakevat turvallisuutta. Työttömyys ja ylivelkaantuminen johtavat ihmisten ja perheiden turvallisuuden järkkymiseen. Siksi keskustan yhtenä vaaliteemana on turvallisuus. Meistä ehdokkaista itsestämme riippuu se, kykenemmekö kertomaan uskottavasti äänestäjille sen, että Pirkkala nousee paremmin ja oikeudenmukaisemmin keskustan ehdokkaiden toimesta.

Tulevan nelivuotiskauden kipeät päätökset kaivelevat aivan ymmärrettävästi ihmisten mieliä. Kuntavaalisyksyn kuumia puheenaiheita Pirkkalassakin ovat olleet kuntauudistus ja vanhuspalvelulaki. Pirkkalassa tässä suhteessa saadaan olla huolissaan. Halutaankö, että kunta on itsenäinen vai halutaanko Suur-Tampereeseen.

Olen tavannut viime viikkoina paljon pirkkalalaisia torilla. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että he eivät halua Tampereeseen. Moni on muuttanut tänne Tampereelta ja he sanovat, että täällä palvelut pelaavat paljon paremmin kuin Tampereella.

Mielenkiintoista kuulla, että kaikki näin kuntavaalien alla tuntuvat olevan syrjäseutujen ja niiden palvelujen puolella. Mutta, kun vaalit on käyty niin kaikki unohtuu.

Mielenkiintoista eilen oli kuunnella Pirkkalan torilla, kun eräs keski-ikäinen mies tuli ja kertoi, että hänen äitinsä on sotaveteraani ja saa sinun toimesta kunnan kustantamana ruoan kotiin. Huonokuntoisena kun ei pysty menemään syömään esimerkiksi terveyskeskuskeen, jossa kunta tarjoaa ilmaisen ruoan sotaveteraaneille.

Hyvä mieli siitä jäi, että on jotain saanut aikaiseksi ja ihmiset muistaa. Vaikka ei sitä yksin ole saanut, mutta meidän keskustan aloitteesta kuitenkin.

Täällä maaseudulla ollaan hämmentyneitä suurista muutoksista, esimekiksi, mitä maapoliittisen ohjelma on saanut aikaan täällä maaseudulla. Toivottavasti saadaan vielä sellainen enemmistö valtuustoon, joka kaataisi tällaisen ohjelman.

Luottamustoimiin ryhtyminen vaatii tietyn kypsymisen, koska aina ei ole ollut helppoa olla keskustalaisena. Minulla kuitenkin on tunne, että minulla on voimaa puolustaa näitä tavallisen talonpojan arvoja. Olen arvostanut luottamusta, mikä minulle on osoitettu. On tosin tunnustettava, että toiminta on vaatinut aikaa, voimia ja rahaa.

Jos ottaa hoitaakseen toisten asioita, ne on hoidettava ainakin yhtä hyvin kuin omat asiat. Tätä oppia olen yrittänyt noudattaa. Eilen aamulla nousin viideltä. Leivon 80 voipullaa, keitin sadalle kahvit, teet, mehut, toripuut, pöydät, katokset yms. jotka vein torille. Kyllä monta kertaa miettii, että kuinka sitä jaksaa. Mutta kun kaikki onnistuu niin taas jaksaa.

Vaikka kyllä tässä haaveriakin on ollut viime aikoina. Perjantai-iltana lähdin ulkoiluttamaan Musti koiraa. Heitin Saarenmaan tossut jalkaan ja ajattelin, että oikaisen tuosta nurkan takaa koiran kanssa lenkille. En päässyt kuin kymmenen metriä niin liukaistuin pienessä mäessä. Jalat nousivat taivasta kohden. Yritin suojella päätä, samassa keikuin ympäri ja tuntui kuin nilkka olisi vääntynyt toisin päin. Sattui kovasti ja taisin huutaa niin, että koirakin pelästyi ja luikki pakoon, mutta onneksi hän tuli katsomaan mitä huudan ja sain sen kiinni.

Kuului kova rusahdus ajattelin, että nilkka meni poikki. Siinä vähän aikaa vaikersin ja yritin ryömimällä mennä sisälle. Onneksi sain puutarhatuolista kiinni ja pääsin jotenkin sisälle. Pakkasesta kylmägeelipussi ja sitä nilkkaan. Nilkka TURPOSI. Mietin pitäisikö mennä lääkäriin. En mene onhan ilta ja ei sinne päivystykseen pidä mennä turhan takia.

Tässä sitä ollaan itse hoidettu itteä. Välillä salvaa ja käärettä ja välillä kylmää. Turvotus vähenee yöllä, mutta päivän kun linkuttaa niin mahtava on nilkka illalla. "Niin se on, että urheilija ei tervettä päivää näe" sanoi: Mikko Kuoppa, kun nilkutin valtuuston kokoukseen. Pahemminkin olisi voinut käydä. Onneksi perunat saimme nostettua viikolla. Tällä jalalla ei paljon perunamaalle olisi asiaa.

No niin mitä tässä valittelemaan. Haastanpa tässä kaikki ehdokkaat reippaaseen ja rohkeaan vaalityöhön. Me voitamme, jos me niin tahdomme ja päätämme! Uskoa ja itseluottamusta teille kaikille ja tukiryhmille!