synnyintaustani

Synnyin luonnonkauniilla ja kohtuullisen virikkeisellä paikalla Torniojokilaaksossa.  Kotini sijaitsi yksinäisellä paikalla, lähimpään naapuriin oli matkaa puolisen kilometriä.  Lapsia meitä oli yhdeksän.  Minä olin keskimmäinen.  Äitini oli kunnianhimoinen ja yritteliäs ihminen.  Peräpohjalaisen naisen sinnikkyydellä hän piti huolen siitä, että kaikki oli kunnossa.  Meille lapsille hän loi kuvan siitä, miten niukoista edellytyksistä huolimatta ihminen kykenee loihtimaan viihtyisyyttä ympärilleen, jos hänellä on tarpeeksi tahtoa.  Lapsuuden leikit minun sukupolveni kohdalla jäivät varsin vähäisiksi, sillä jokaisella oli perheessä omat työnsä ja velvollisuutensa.  Sitä mukaa kun voimat varttuivat, lisääntyivät velvollisuudet ja työpaineet.

raili peltoPolvenkorkuisesta  ”kläppinä” oli oltava kesät niityllä , huolehdittava puiden kantamisesta pirttiin ja navettaan ja heti kun kirves alkoi pysyä kädessä, siirtyi vastuu polttopuiden kaatoon, pilkkomiseen ja pöllin parkkuuseen meidän lasten toimeksi.  Kesällä oli painuttava marjojen perässä metsään tai hillasoille hillojenkeruuseen.

Kotona sain oppia hyödyllisen työn ja sen tekemisen ilon, joista olen erityisen kiitollinen.  Uskon, että kodista saamani henkinen perintö on ollut vahvana tukenani läpi elämäni ja auttanut minua monien vaikeampienkin hetkien yli vaikka en ole pystynytkään aina tuon perinnön mukaisesti elämään.

Kodin merkitys kasvattajana ja tiennäyttäjänä on ehdottomasti suuri ja kotona vallitseva arvomaailma ja henkinen hyvinvointi peilautuvat varmasti muodossa tai toisessa jokaisen elämässä.  Se miten perintöämme osaamme vaalia ja minkälaisen arvostuksen sille annamme, riippuu meistä itsestämme.

Henkilökohtaisen elämänkatsomuksen sisäistäminen vapauttaa ihmisen tasapainoiseen ja myönteiseen elämään.  Kristillinen usko  on osa yhteiskuntaa.  Omassa elämässä olen saanut paljon voimia ja iloa kristinuskosta, henkilökohtaisesta selkeästä näkemyksestä.  Kristillisen uskon avulla elämä kokonaisuutena jäsentyy ymmärrettäväksi ja tarkoituksen mukaiseksi eikä usko välttämättä merkitse normaali elämästä eristäytymistä, niin kuin usein ajatellaan.  Pikemmin juuri kodin hengestä oli lähtöisin mahdollisuutemme monipuoliseen toimintaan.  Oli asioita, jotka olivat kiellettyjä ja sellaisina itsestäänselvyyksiä.    Se on parhaimmillaan elävä voima, joka auttaa selviytymään tässä monenlaisen uhkan varjostamassa maailmassa.

raili heinatoissaKristillisen uskon merkitys on keskeinen elementti, jolle kulttuurimme ja yhteiskuntamme rakentuu.  Sen merkitys ei rajoitu vain historiaamme, vaan se on kansakuntamme elinvoimaa tälläkin hetkellä.  Kun keskuudessamme on paljon nääntyviä, liiallisen työn kuormittamia tai työn puutteesta ahdistuneita, taloudellisten vaikeuksien ja sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevia.  Onkin tarpeen kysyä toivon näköaloja.  Tarvitsemme sisäistä turvallisuutta, elämäntarkoituksen löytämistä ja lähimmäisyyden toteutumista.

Olen monta kertaa miettinyt.  Olisiko minusta tullut päättäjää, jos kasvuolosuhteet olisivat olleet suotuisammat?  Se henkinen nälkä, jota pienestä pitäen karussa ja köyhässä ympäristössä, siivitti mielikuvitusta ja kiihotti minua etsimään poliittista kotia.  Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi kiinnostaa minua jo nuorena, koska näin elämässäni niin paljon köyhyyttä ja puutetta.  Ajattelin, että  ainoa tapa  hoitaa ihmisten asioita on osallistua politiikkaan ja sitä kautta hoitaa asioita.

Kävin rippikoululeirin Kuusamossa juhannuksen aikaan 1962.  Sieltä savuttuani juhannuspäivän iltana 5 aikaan, lähdin samana iltana  7 junalla mukaan työelämään tänne etelään Sahalahteen.  Etelä-Suomi oli Lapista katsottuna aivan toisenlainen silloin yli 40 vuotta sitten.  Lapsena kuvittelin. että etelässä ei kasva muita puita kuin omenapuita.  Täällä puut olivat paljon korkeammat ja suuremmat kuin Lapissa.  Siinä oli ihmettelemistä kerrakseen.  

 Raili Naskali

 

Go to top