Pirkkalan kunnanvaltuusto hyväksyi valtion ja kaupunkiseudun kuntien välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksen vuosille 2016-2019 toukokuun valtuustossa.

Tieto tässä MAL 3 sopimuksesta on kovin sirpaleinen. Rajoittamalla ihmisten liikkumista paikasta toiseen puututaan itsemääräämisoikeuksiin. Kummallista tänä päivänä on se, että asiointi haja-asutusalueelta lähimpään kaupunkiin vie koko päivän tai jos lähtee julkisilla kulkuvälineillä noin 15 kilometrin päähän kauppaan, on lähdettävä aamulla ja kotiin pääsee vasta iltapäivällä.

Moni eläkeläinen ajelisi reissut omalla autolla, jos auton pito olisi taloudellisesti mahdollista. Sama ongelma koskee työmatkoja: autoilusta on tehty liian kallis. Sitten ihmetellään miksi porukka pakkaantuu kaupunkeihin ja taajamiin.
Itsenäinen, vapaa ihminen haluaa tulla ja mennä joka paikkaan kysymättä keneltäkään milloin, miksi ja minne. Suomessakin oma auto tai useampi on itsestäänselvyys.

Joukkoliikenteen pyrkimyksenä on rajoittaa yksityisautoilua, jolla yritetään kääntää kehityksen pyörää taaksepäin. Vastustajat tuntuvat olevan yhtä kuin Juhani Ahon Rautatien päähenkilöitä; kehityksen juna kulkee liian kovaa.

On selvää, että tuolla haja-asutusalueella esimerkiksi kynnys lähteä lääkäriin tai tapaamaan ystävää nousee, jos pitää tilata taksi tai odotella palvelubussia tienposkessa. Tällä menolla haja-asutusalueiden yleisimmät liikennevälineet lienevät pian ambulanssi.

Luonto ja sen antimet ovat jokaisen ihmisen elinehto.

Meidän suomalaisten yhteiskuntaa on päätetty ravistella perustuksia myöten. Valtiovalta panostaa metropolien kasvattamiseen erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muilla suurilla kaupunkiseuduilla muun Suomen kustannuksella. Muutaman vuoden harjoittelu on maksanut viisikymmentä miljardia lainaeuroa. Ja lisää tarvitaan joka vuosi. Talouden lait ovat hämärtyneet laskutikkujen ja toiveiden tynnyrissä.

Koska monet työt ja oppivelvollisuuskin voidaan nykyisin hoitaa etänä, jäljelle ei jää järkisyitä epäterveen keskittämisen jatkamiseksi täällä kaupunkiseudulla ja etenkin Pirkkalassa. Globaalistikin ajatellen keskittymät johtavat lopulta suurin vaikeuksiin.

Kaupunkiuskovaisille sanoisin, että teiltä on viety argumentti toisensa jälkeen. Viimeinen niitti oli väitöskirjan tulos: joka kertoo, että kasassa asumisen hiilijalanjälki on suurempi kuin haja-asutusalueiden. Tiiviyden ihanne ei ole enää tieto. Se on pelkkä vanhentunut ennakkoluulo.

Ne rahat, jotka siinä MAL esityksessä aiotaan käyttää muutamien kaupunki alueiden kasvattamiseen, tulisi käyttää maaseudun rakentamiseen ja kehittämiseen, että tämän päivän pikkulasten lapsillakin olisi mahdollisuus elämiseen.
Nyt siis kunnat liikkeelle kaavoittamaan tontteja pikkutaloille, jotka vastaavat vähintään kerrostaloasunnon koko- ja asumistasoa. Näin hankinta- ja asumiskulut saadaan aisoihin ja asukas voi niihin itse vaikuttaa. Luonnon lähelle on kaikenikäisiä tulijoita, mutta varsinkin ikäihmisille maaseutu merkitsee fyysisesti ja psyykkisestitervettä ympäristöä. Tämä puolestaan näkyy alentuvina hoitokuluina ja on siten kansantaloudellisestikin perusteltua.

Nyt ei muuta ko kyläkunnat uuteen kukoistukseen! Uusiakin kyläyhteisöjä voidaan luoda, ja sen myötä syntyy uutta yritystoimintaakin. Samalla hoituu myös turvattomuuskysymys, mikä useiden tutkimusten mukaan on suurten keskittymien lisääntyvä ongelma. Maaseudun mahdollisuuksien puolesta puhuu sekin tosiasia, että Suomessa on maata 5,5 hehtaaria henkeä kohden. Maaseudun monimuotoinen kehittäminen on paras satsaus tulevaisuuteen. Sieltä saadaan kriisiaikoinakin ravinto, lämpö ja turvallisuus. Historia on sen osoittanut.

Meillä on vielä mahdollisuus viljellä ja varjella maata. Siinä tehtävässä tarvitaan jokaista. Toivottavasti Tampereen kaupunkiseudun kunnat ja seutuhallitus tarttuu tomerasti myös näihin kysymyksiin.

Raili Naskali
valtuutettu

Go to top